Olet etsimäni henkilö, jos osaat johtaa ja arvostat itseäsi - arvostat niin paljon, ettet voi olla arvostamatta lähelläsi olevia kaikkia ihmisiä, ihmisiä jotka tekevät sinusta sen mitä olet - ilman alaisiasi et luonnollisestikaan olisi johtaja (sillä mitä johdettavaa on johtajalla, jos ei ole henkilökuntaa). Olen kiinnostunut käyttämään työpanokseni arvon sellaisen työnantajan töiden edistämiseksi, joka on sen arvoinen.
Itse olet hakemassa alaisiksesi ihmisiä, jotka tietävät oman työnsä arvon, ja että työn hyvin tekemällä saa tehtyä paljon enemmän ja kaikki on tyytyväisempiä kuin että jäisi puolivillaiseksi. Haet ihmistä, henkilöä, osaajaa, osallistujaa, muttet olkapäätä, tai ymmärtäjiä - vaan haluat voida olla johtaja, ja annat tilaa työntekijälle tehdä työnsä sekä olla työntekijöitä. Tiedät, että hyvä työyhteisön henki ja tekemisen meininki tulee suorasta esimies-alais-suhteesta, ja arvostat itseäsi niin paljon, että suorastaan toivot, että työntekijät 'vetävät yhtäköyttä', sillä sillätavoin saat kuulla alaisiltasi ne yhteiset tekijät, jotka voivat toimia esim. työn laadun parantajina. Erikseen on sitten vaikka ne ns. työntekijäpippalot, joihin ei ole sinun alaisuudessasi velvoite kenenkään osallistua - sillä onhan monella työajan ulkopuolella lapsia ja muuta perhettä.
Itse tarvitsen työpaikan, jossa ymmärretään että työntekijä voi todellakin olla sisäsyntyisesti jo 'vastuullinen' tekemästään työstä, ja ohjaus tapahtuu sen mukaisesti. En tarvitse paikkaa, jossa alaiset ovat 'päähänpotkittavia' ja kehityskeskustelut kiteytyvät joka-aamuiseen 'ylhäältä alaspäin' palaveriin, käskyttämiseen ja uhkailuun, ja mielipiteille ei ole tilaa edes kerran vuodessa...
Etsin työnantajaa, joka on oikealla tavalla vahva, ja jolla on selkeät linjat niin lähitulevaisuudelle kuin kehityssuuntimat kauemmas - joka myös jakaa näkymiään työntekijöille, ja kertoo samalla niitä odotuksia, joita on kullekin työntekijälle olemassa, jotta niihin tavoitteisiin päästään yhdessä.
Haluan esimiehekseni joko miehen tai naisen - kunhan raamit täyttyvät, eivätkä jää hölskymään.
Yhteydenottokiinnostusta voi osoittaa myyntikonsultin työn suhteen tällä palstalla, niin laitan sitten tarkemmin yhteystietoja - sähköpostiosoitteen tms.
Toki minut löytää tällä hetkellä myös hakemasta aktiivisesti sitä oikeaa työnantajaa myös eri työnhakukanavien kautta.
Itse olet hakemassa alaisiksesi ihmisiä, jotka tietävät oman työnsä arvon, ja että työn hyvin tekemällä saa tehtyä paljon enemmän ja kaikki on tyytyväisempiä kuin että jäisi puolivillaiseksi. Haet ihmistä, henkilöä, osaajaa, osallistujaa, muttet olkapäätä, tai ymmärtäjiä - vaan haluat voida olla johtaja, ja annat tilaa työntekijälle tehdä työnsä sekä olla työntekijöitä. Tiedät, että hyvä työyhteisön henki ja tekemisen meininki tulee suorasta esimies-alais-suhteesta, ja arvostat itseäsi niin paljon, että suorastaan toivot, että työntekijät 'vetävät yhtäköyttä', sillä sillätavoin saat kuulla alaisiltasi ne yhteiset tekijät, jotka voivat toimia esim. työn laadun parantajina. Erikseen on sitten vaikka ne ns. työntekijäpippalot, joihin ei ole sinun alaisuudessasi velvoite kenenkään osallistua - sillä onhan monella työajan ulkopuolella lapsia ja muuta perhettä.
Itse tarvitsen työpaikan, jossa ymmärretään että työntekijä voi todellakin olla sisäsyntyisesti jo 'vastuullinen' tekemästään työstä, ja ohjaus tapahtuu sen mukaisesti. En tarvitse paikkaa, jossa alaiset ovat 'päähänpotkittavia' ja kehityskeskustelut kiteytyvät joka-aamuiseen 'ylhäältä alaspäin' palaveriin, käskyttämiseen ja uhkailuun, ja mielipiteille ei ole tilaa edes kerran vuodessa...
Etsin työnantajaa, joka on oikealla tavalla vahva, ja jolla on selkeät linjat niin lähitulevaisuudelle kuin kehityssuuntimat kauemmas - joka myös jakaa näkymiään työntekijöille, ja kertoo samalla niitä odotuksia, joita on kullekin työntekijälle olemassa, jotta niihin tavoitteisiin päästään yhdessä.
Haluan esimiehekseni joko miehen tai naisen - kunhan raamit täyttyvät, eivätkä jää hölskymään.
Yhteydenottokiinnostusta voi osoittaa myyntikonsultin työn suhteen tällä palstalla, niin laitan sitten tarkemmin yhteystietoja - sähköpostiosoitteen tms.
Toki minut löytää tällä hetkellä myös hakemasta aktiivisesti sitä oikeaa työnantajaa myös eri työnhakukanavien kautta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kirjoitat hyvin täytyy sanoa.
Piruvie jos olisin myyntiryhmän pomo niin ottaisin sinuun kyllä yhteyttä,
mutta kun olenpahan vain ns. vapailla markkinoilla työn suhteen.
Kyllä fiksut johtajat tietävät mitä tarkoitat, joten onnea työnhakuun!
vaan todella harvassa nykyään.
Helmenkalastus kannattaa. Jos on itse hyvä tekijä, ja tunnistaa omat mahdollisuutensa, kannattaa aristelematta asettaa raameja toisellekin puolelle - ihan hyvin voi toimia 'valitsijana', vaikka itse olisikin hakijaosapuoli.
Vapauduin työmarkkinoille tavallaan nyt maanantaina, ja aion lähteä hakemaan töitä oikeasti vasta ensiviikolla. Mukava oli funtsia, mitä itse odotan työpaikaltani : )
Kaikkea hyvää kaikille työnhakijoille - sekä terveisiä niille johtajille, jotka tuosta itsensä tunnistaa : )
...ettei tällä foorumilla todellakaan ole työantantajia liiaksi asti, puhumattakaan siitä, että niitä voisi oikein valikoida.
Yleensäkin ottaen tänä päivänä taitaa tuolla kriteereistä tärkeimpänä olla hinta. Sillä ei saa välttämättä hyvää, mutta voipa usein vaihtaa.
Monet hakevat jopa ihan ilmaisia, joita täytyykin vaihtaa. Noin 6 kuukauden välein.
Tältä foorumilta kuin monelta muultakin löytyy ajan hermolla olevia monesta asiasta hyvinkin perillä olevia johtajia : ) Otan osaa pessimismisi johdosta ja kaikkea hyvää siihen, mihin voi kaikkea hyvää toivottaa!
"Tältä foorumilta kuin monelta muultakin löytyy ajan hermolla olevia monesta asiasta hyvinkin perillä olevia johtajia : ) "
Entisiä sellaisia. Entisiä.
Pakko kai sellaisten olla pessimistejä, jotka eivät muuta osaa. Kaikkein parasta siis heittäytyä pakki-päälle ja kiistää kaikilta myös mahdollisuudet, joita ei itse tule tajunneeksi olevankaan... :) Onneksi ei ole este, eikä hidaste silloin kun on itsetietoinen ja perillä asioista vähän laajemminkin.
Turhaa jaaritella, josko löytyy tai ei, mutta on selvää, että tällaiset paikat on monelle sekä harraste, että 'ideavirkistin', ja paljon paljon muuta :)
Etkö muuten ole sattunut huomaamaan, että ne joilla on asiat jo valmiiksi hyvin, ovat niitä suurimpia optimisteja ?
Tässä on kausaalisuuden laki (syy-seuraus) mennyt aika usein päälaelleen. Oletetaan, että pelkkä optimismi takaa tuloksia, kun asia on ennemminkin niin, että tulokset luovat optimismia.
Jos olet tuon avauksen kirjoittaja ja olet juuri aloittamassa uuden työpaikan hakua, selvä, mutta mitataanpa se optimismi silloin kun olet hakenut tuloksetta 5 vuotta. Muista, että iästä, luonteesta tms johtuen kovatkaan tekijät eivät välttämättä työllisty. Tunnen itse useita.
Tunnen myöskin useita ihmisiä tästä joukosta, jotka käyttävät todella paljon aikaa uusien mahdollisuuksien tutkimiseen, uusien asioiden opettelemiseen ja muutenkin järkähtämättömään paremman tulevaisuuden etsimiseen. Mikä myöskin on yhteistä näille, on se, että pessimismistä ei useimpia voida syyttää. Optimismin on käytäntö karsinut, mutta sen sijaan realistisempaa sakkia ei usein vastaan tule.
Mielestäni sen näkyy parhaiten siitä, että tinkimättömän kiihkotta tehdyt suunitelmat ja niiden odotukset tuolla todellisuuden murjomana kehittyneellä relismilla ovat antaneet kaikista parhaimmat ennnustusten toteumat, jolloin veikkaisin, että itse mallin pohjalla ollut ajatusmaailmakin on ehkä lähinnä oikeaa. Itse malli sen sijaan epälineaarisena monimuuttujayhtälönä on monimutkaisuudessaan aika mahdoton luotava :-)
Ihan käytännön suomeksi: Kysyn mieluummin tarvittaessa arvioita näiltä, kuin perusteettomaan optimismiin tai pessimismiin syyllistyviltä.
Itse olen oikeastaan kokemusteni perusteella aika merkityksettömänä hylkäämässä koko optimismin ja pessimismin käsitteet kokonaan sellaisten ihmisten kohdalla, jotka täysin raa'an suunnitelmallisesti usein kovallakin työllä puurtavat eteenpäin, jopa riskejäkin ottaen antamatta liiallisten tunteenomaisuuksien ja käsitteiden kuten pessimismi tai optimismi asiaan juurikaan vaikuttaa.
Sen sijaan nämä ihmiset luovat erilaisia skenaarioita, arvioivat niiden toteutumisille todennäköisyyksiä ja ylensä etenevät sen worst casen ja best casen välimaaston suunnitelmilla.
Oletko muuten huomannut, että tuollainen "muille tyrkytettävä optimismi" ei itse asiassa ole mikään sisäisestä näkemyksestä lähtevä tila, vaan useimmiten raadollisesti eräänlaista näyttämisen halua ? "Optimismi on hyve, joten minunkin pitää olla optimisti" Joillakin se on muuten jopa jonkinlainen pelkoreaktio.
Jos hylätäänkin pois kaikki nuo optimisti-pessimisti määrittelyt, niin ehkä sinun on silloin helpompi käsitellä asiaa.
Lyhyesti kuitenkin asiasta, jonka mainitsit ensin.
Optimistisilla ihmisillä on mielestäsi kaikki hyvin, muutoin ne olisivat 'realisteja'???
Ja että tulokset luovat optimismia? - On niin, ettei optimismiin tarvita tuloksia, sillä ihminen on niin herkästi tylsistyvä tapaus, että tuloksiin kyllästyy, eikä niitä edes näe jonkin ajan kuluttua optimistisesti, koska ottaa ne selviönä. Optimismiin tarvitaan mielestäni töitä, hartiavoimin töitä, olkoon tilanne hyvä tai huono.
Se on asenne, joka joskus voi näyttää 'sisäsyntyiseltä', ja että joku on 'syntynyt kultalusikka suussa', jos vain uskaltaakin olla optimisti.
Näin ei kuitenkaan ole. Optimisti tässä maailmassa joutuu puskemaan läpi harmaan kiven. Ja se on hikistä puuhaa.
Hurja väite koko kommenttisi optimistisuudesta siis, eikä todellakaan perustu mihinkään todellisuuspohjaan. Ilmeisesti tunnet kasan inhorealisteja, joista et halua käyttää nimitystä pessimisti. Nuo 'realistit' kuitenkin väistämättä tuovat julki fiiliksiään ja ne pilkahtelevat tuon tuostakin niin työhaastatteluissa kuin muutenkin.
Varsinkin jos kantaa leimaa 'puurran ja aherran, etsin mahdollisuuksia ja olen tehokas työnhakija, muttei onnaa...'. Tällainen tapaus on ns. 'asettunut lokeroonsa' ja huokuu sitä, kuinka hän on 'järjestelmän marttyyri'. Siinä kun ei tarvita sanoja. Kaikkiaan noita mainitsemiasi (useita?) tapauksia on mahdoton määrittää, miksi ovat 'jääneet ulkopuolelle', mutta ehkä jos kerran taitoja piisaa, niin onko kuitenkaan tahtoa 'asettua alttiiksi' eli muuttaa asennetta? Voisiko olla tämä mainitsemani 'asenne' se vaikutin asialle?
Nykyään työmarkkinoilla tarvitaan taitoja, tietoja, luontevaa kekseliäisyyttä, kommunikointitaitoja, sopivaa määrää avoimuutta, terhakkuutta, raikkautta, aitoa reippautta, kiinnostusta, asennetta...
En tiedä mennä arvioimaan työllistymättömyyttä kenenkään osalta enempää, mutta tuttavapiiriini kuuluu varmastikin riittävästi ihmisiä, jotka ovat ns. jääneet rannalle. Tämä kirjoittamani on myös heille, koska heissä juuri ilmenee tuota 'realismia', mutta poimitaanpa vaikkapa 'tapaus Heikki' (nimi muutettu). Olisi ollut hyvinkin mahdollisuus päästä oppisopimukseen sähköpuolelle, jos olisi vain hakenut - ja perheettömänä hänellä olisi ollut mahdollisuus muuttaa hyväpalkkaisen työn perässä ja asettaa itsensä alttiiksi. Ei lähtenyt, vaikka on sillä seudulla koittanut töitä saada tuloksetta jo kohta parikymmentä vuotta. Työkkärin sivuillakaan ei koskaan ole siellä sopivia vaihtoehtoja - tai jos sattuu yllätys käymään, että on, niin hakijoita on sitten pilvin pimein.
Jos työ olisi prioriteetti yksi, olisi pikapikaa kasannut kimpsut ja kampsut - suunnistanut uusiin maisemiin ja 'aloittanut elämän' (mutta ilmeisesti tärkeysjärjestys on jotain muuta..).
No, niitä on niin montaa sorttia syytä,
mutta selkeästi oikeasuuntaisella asenteella saa paljon aikaan.
Työttömänä ei oikeasti tarvitsisi kaikkien tällä hetkellä työttömänä olevien pyöriä, pitää avata silmät ja korvat: nähdä ja kuulla. Kuuntelemalla ja katselemalla kun ei asiat edisty - pelkästään kuulemalla, kokemalla ja näkemällä.
Pitää olla valmis muutokseen. Nämä vinkit eivät takaa varmaa työllistymistä, mutta tuleepa näkökulmaa, jos se on sattumoisin kaventunut..
Käsittelit vielä loppupuolella kirjoitustasi sanaa optimismi, joten niin teen minäkin. Mainitsin pelkoreaktiosta, sekä että optimisti voisi olla vaikkapa sellainen juuri sen takia, koska pitää näyttää muille...
Pelkoreaktiolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Näyttämisen halulla varsinkaan. Kyllä optimistinen ihminen tietääkseni on sellainen esimerkiksi seuraavien syiden takia:
- haluaa pitää elämässään ovet auki, ettei näkökannat kaventuisi
- haluaa käyttää elämänsä mahdollisimman hyödyllisesti sekä itsensä että muiden kannalta
- elämä on opettanut (jopa ihan kantapään kautta), ettei mitään saa, jos ei mitään annakaan
- elämästä saa nauttia. Aina ei tule 100% tulos, mutta olkoon tulematta, koska elämä on mielenkiintoisen haastavaa, menköön vaikka mönkäänkin välillä. Olisi muutoin melko tylsää.