Miltä tämä mun tilanne ulkopuoliseta kuulostaa?
Oon seurustellu mieheni kans 5 vuotta joista kohta 3v asuttu yhdessä, kummallakaan ei aiempia vakavia suhteita takana. Minulla oli ihastus tuossa viime kesänä (ihastus oli molemminpuolista).. olin kyllästynyt samoihin kaavoihin avopuolisoni kanssa.. ja oli sellainen pieni kriisi ilmeisesti. Kerroin hänelle tunteistani sitä toista miestä kohtaan ja puolisoni muuttui aivan erilaiseksi. Hän ei ollut yhtään vihainen vaan ymmärsi että MEILLÄ on nyt joku hätänä ja on muutoksen aika. Olimme muuttamassa juuri uuteen asuntoon keskustaan vanhempieni nurkista, kerroin hänelle että epäröin tätä muuttoa sekavien tunteitteni takia, sanoin myös että haluan parisuhteellemme jotain muuta viikonlopputekemistä kun ainaista juopottelua, joka oli osa syynä kyllästymisen tunteeseeni (tämä mun ihastus ei muuten juonut ollenkaan)No kultani oli sitten niin ihana niinkun on oikeasti aina ollutkin parempaa ei voisi toivoa! Ja kaikki on kaikin puolin HYVIN! Joten jätin tämän ihastuksen taakse. Elettiin ihanaa aikaa taas ja tehtiin erilaisia ihania juttuja mieheni kaa kahdestaan =) se sai meidät molemmat taas tajuamaan miten välitetään toisistamme.
Muutimme sitten syksyllä uuteen asuntoomme. Alussa oli ihanaa kun oma vapaus, ja sai kavereita kutsua kylään. Mutta siitä asti kuitenkin samat kaavat alkoi jatkua, viikonloput on sellaisia et avokki juo.. ja hänen koko kaverikatras on myös meillä juhlimassa. Siitä on jo tullut itsestäänn selvyys että meille majaudutaan viikonloppuisin. Itse juon tavallaan paineen alla koska en halua olla jäkättävä akka vahtaamassa, oon kyllä huomautellu täsätä ja kaverit on sen huomannut osaksi ainakin (ne on minunkin kavereita).
Alkaa kyllästyttää koko touhu.. selvinpäin olemisesta ei puhettakaan avokin puolelta vaikka sitä olen hälle ehdottanut, että eikö keksittäisi jotain muuta, mutta hän vaan sanoo että kaikki muutkin juo, ja hänelle on ihan ok että meillä rellestetään ja musiiki on niin kovalla et astiat tippuu kaapista eikä omaa puhetta kuule.
Nyt ollaan suuniteltu isomman asunnon OSTOA tästä keskustasta (kämppä myytiin alta). Mua ahdistaa jos meininki jatkuu samana... pitäiskö vaan ihastua taas johonkin niin sais huomion itselle..
Minua haluttaisi myös opiskella (nuori kun olen), mutta silloin ei asunnon osto voisi tulla kyseeseen, sitä paitsi poikakaveri ei halua tältä paikkakunnalta lähteä ja hänellä itsellä on jo vakiotyö, eikä täällä ole asuntoja edes vuokralle.
Ahdistavaa..
Oon seurustellu mieheni kans 5 vuotta joista kohta 3v asuttu yhdessä, kummallakaan ei aiempia vakavia suhteita takana. Minulla oli ihastus tuossa viime kesänä (ihastus oli molemminpuolista).. olin kyllästynyt samoihin kaavoihin avopuolisoni kanssa.. ja oli sellainen pieni kriisi ilmeisesti. Kerroin hänelle tunteistani sitä toista miestä kohtaan ja puolisoni muuttui aivan erilaiseksi. Hän ei ollut yhtään vihainen vaan ymmärsi että MEILLÄ on nyt joku hätänä ja on muutoksen aika. Olimme muuttamassa juuri uuteen asuntoon keskustaan vanhempieni nurkista, kerroin hänelle että epäröin tätä muuttoa sekavien tunteitteni takia, sanoin myös että haluan parisuhteellemme jotain muuta viikonlopputekemistä kun ainaista juopottelua, joka oli osa syynä kyllästymisen tunteeseeni (tämä mun ihastus ei muuten juonut ollenkaan)No kultani oli sitten niin ihana niinkun on oikeasti aina ollutkin parempaa ei voisi toivoa! Ja kaikki on kaikin puolin HYVIN! Joten jätin tämän ihastuksen taakse. Elettiin ihanaa aikaa taas ja tehtiin erilaisia ihania juttuja mieheni kaa kahdestaan =) se sai meidät molemmat taas tajuamaan miten välitetään toisistamme.
Muutimme sitten syksyllä uuteen asuntoomme. Alussa oli ihanaa kun oma vapaus, ja sai kavereita kutsua kylään. Mutta siitä asti kuitenkin samat kaavat alkoi jatkua, viikonloput on sellaisia et avokki juo.. ja hänen koko kaverikatras on myös meillä juhlimassa. Siitä on jo tullut itsestäänn selvyys että meille majaudutaan viikonloppuisin. Itse juon tavallaan paineen alla koska en halua olla jäkättävä akka vahtaamassa, oon kyllä huomautellu täsätä ja kaverit on sen huomannut osaksi ainakin (ne on minunkin kavereita).
Alkaa kyllästyttää koko touhu.. selvinpäin olemisesta ei puhettakaan avokin puolelta vaikka sitä olen hälle ehdottanut, että eikö keksittäisi jotain muuta, mutta hän vaan sanoo että kaikki muutkin juo, ja hänelle on ihan ok että meillä rellestetään ja musiiki on niin kovalla et astiat tippuu kaapista eikä omaa puhetta kuule.
Nyt ollaan suuniteltu isomman asunnon OSTOA tästä keskustasta (kämppä myytiin alta). Mua ahdistaa jos meininki jatkuu samana... pitäiskö vaan ihastua taas johonkin niin sais huomion itselle..
Minua haluttaisi myös opiskella (nuori kun olen), mutta silloin ei asunnon osto voisi tulla kyseeseen, sitä paitsi poikakaveri ei halua tältä paikkakunnalta lähteä ja hänellä itsellä on jo vakiotyö, eikä täällä ole asuntoja edes vuokralle.
Ahdistavaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos meno on ollut tuota jo ennen yhteen muuttamista, ja nyt kun asutte yhdessä, se on jo tuollaista kaaosta... ÄLÄ HELVETISSÄ MENE OSTAMAAN TUOLLAISEN POJAN NULIKAN KANSSA YHDESSÄ YHTÄÄN MITÄÄN!!!! Jos olisin sinä, hankkisin oman asunnon. Koti on koti, jonne ei pesiydy ketään ylimääräisiä ihmisiä tekemään sellaisia asioita, joita sinä et halua tehdä. Unohda ajatus siitä, että olet jäkättävä ämmä, jos et juo. Sinulla on täysi oikeus olla juomatta omassa kodissasi ja vaatia, ettei sinne tule ketään muitakaan juomaan, jos sinusta siltä tuntuu!!!
omaa elämääsi, ei sinun tarvitse sietää toisen juomista ja rellestäviä kavereita.
Pyydä vanhemmiltasi, josko voisit muuttaa joksikin aikaa takaisin heille, miehelle sano, että hän voisi kysyä väliaikaista majapaikkaa joltain kaveriltaan (esim.niiltä viikonloppurellestyskavereiltaan), että saisitte selvyyttä tuohon asuntohommaan (ja voit sanoa miehelle, että vanhempasi eivät mielellään majoittaisi kotiinsa muita kuin sinut). Voittehan te varoilta etsiä sitä yhteistä asuntoa. Pistät hakupaperit johonkin kouluun, mikä ala nyt sattuu kiinostamaan sinua, saisit elämään sitä kautta muuta sisältöä, jos pääset opiskelemaan. Voit sillä myös perustella miehelle sitä, että ei kannata ostaa vielä omaa asuntoa. Ja usein kaupungeissa on ainakin opiskelija-asuntoloita, tosin niistä on hankalampi saada asuntoa, jos asut vakituisesti samassa kaupungissa. Tilanteesta riippuen voit hakea joko yksiötä tai sitten "perheasuntoa" jos haluat vielä asua ko. miehen kanssa, mutta siinä tapauksessa vaadi, että sinun sanaasi kunnioitetaan, eli ei jumalattomia bileitä viikonloppuna, jos on vaikka tenttiviikko tulossa.
Ja sano ihmeessä miehelle, että tilanne on taas luisumassa käsistä, että hän on palannut taas samoihin kaavoihinsa, missä hän alun alkaen oli. Jos ei homma muutu, niin taukoa ainakin yhteisasumiseen, vaikka rakastatkin häntä. Kerro suoraan, että sinä et halua yhteisen kotinne olevan joka viikonloppu yleinen "jatkopaikka", jossa puoli kaupunkia ravaa bilettämässä. Silloin tällöin asia on vielä siedettävissä. Ja kerro, että sinä haluaisit teidän molempien viettävän viikonloppuja selvinpäin.
Ymmärrän kyllä miestäkin, hän haluaa ottaa kaiken nuoruudestaan irti, mutta hänen on myös tajuttava seuraukset, jos ei osaa ottaa toista osapuolta huomioon.
Toivottavasti sait nyt jotain selvää tästä tekstistä. Onnea sinulle!!