Tuntevatko pettäjät syyllisyyttä?
Voiko syyllisyyden tunteen kanssa elää?
Onko kokemuksia sellaisesta että ulkopuolinen suhde on päättynyt siksi että syyllisyys on alkanut painaa päälle?
Voiko syyllisyyden tunteen kanssa elää?
Onko kokemuksia sellaisesta että ulkopuolinen suhde on päättynyt siksi että syyllisyys on alkanut painaa päälle?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mielestäni vain paatuneet ja kovat ihmiset (psykopaatit?) eivät tunne syyllisyyttä.
Syyllisyyden kanssa on vaikeaa elää,sille keksitään kaikenlaisia tekosyitä toisista,että omien tekojen kautta tullut syyllisyys ei painaisi.
kun jouduin valehtelemaan lapsille, omista ja puolisoni tekemisistä.
Lopulta ainoa vaihtoehto oli ero, murkkuikäiset lapset ymmärtävät liikaa, eikä ole hyvä antaa heille petoksen mallia.
Että murrosikäiset ymmärtävät liikaa? Onko samalla tullut mieleen, että toisaalta he saattavat ymmärtää liian vähän? Ero ei ole koskaan ainoa vaihtoehto. Ero on vaihtoehto niille jotka eivät jaksa yrittää ja enemmänkin ajattelevat vain itseään. Kun lapsia ei ole siunaantunut on ero vielä hyvä toteuttaa, ajatelkaa nyt ihmiset niitä lapsia enempi kuin itseänne... mikä tosin saattaa tuottaa enemmistölle vaikeuksia, kun kuitenkin muistamme että ihminen on itsekäs eläin.
oma onni sysätään syrjään ja eletään yhdessä vain lasten vuoksi...vaikka olisi tämäkin pettäjä miettinyt niitä seurauksia ensin!!
Sinä olet kai aikuinen? Toivottavasti olet.. oletko kuullut sanasta riski? Sellainen asia mikä otetaan kun lähdetään liittoon JA etenkin silloin kun sitä lasta hommataan. Pettäjä saataisiin hirttää munista kattoon, mutta siltikään toisen moka ei anna sinulle oikeutta toteuttaa itsekästä minääsi.. ymmärtänet varmaan tämän? Sinä et sysää omaa onneasi syrjään vaan kärsit lapsesi takia, mikä ihme kohta tässä on niin vaikea ymmärtää? "Mitä.. eikö minun onneni menekkään kaiken muun edelle?"
Ei hemmetissä kuule. Kaikki kärsii, kun vuosikausia vain yritetään ja yritetään mennä eteenpäin, mutta palataan aina askel askeleelta taaksepäin. Karseaa rämpimistä ei kestä kukaan. Eli kunnon sotamies tietää milloin pitää antautua. Sota on silloin ohitseen hänen kohdaltaan. Näin siviilielämässä ero on antautuminen ja samalla syvä helpotuksen huokaus.
Ja jos itse oirehtii, ei siedä toisen läsnäoloakaan, kosketus oksettaa, parisuhde vie kaikki voimat, niin tottapirussa PITÄÄ ajatella itseään ja erota. Pelasta ensin itsesi, niin pystyt pelastamaan muita. Näin se menee.
syyllisyys alkaa todella painaa harteita, niin se johtaa avioeropäätökseen. Näin itselläni.
olin uskoton, enkä ois itestäni uskonu..
eikä edes tunnu missään.