Hei!
Mä olen siis alkohilistiperheestä ja olen jo yli kolmekymppinen ja muuttanut poissa kotoa ja mulla on tällänen ongelma, et kun asuin kotona niin eina oli joku hässäkkä ja katastrofi päällä ja mun piti hoitaa vanhempia ja nuorempia sisaruksiani.
Nyt kun asun omillani ja minulla on kaikki perusasiat hyvin niin tuntuu jotenkin oudolta kun kaikki asiat on hyvin, kun nuoruudessa aina oli jotain ongelmia. Musta tuntuu, että olen parhaimmillani, kun olen koko ajan auttamassa muita ongelmissaa.
Mä olen siis alkohilistiperheestä ja olen jo yli kolmekymppinen ja muuttanut poissa kotoa ja mulla on tällänen ongelma, et kun asuin kotona niin eina oli joku hässäkkä ja katastrofi päällä ja mun piti hoitaa vanhempia ja nuorempia sisaruksiani.
Nyt kun asun omillani ja minulla on kaikki perusasiat hyvin niin tuntuu jotenkin oudolta kun kaikki asiat on hyvin, kun nuoruudessa aina oli jotain ongelmia. Musta tuntuu, että olen parhaimmillani, kun olen koko ajan auttamassa muita ongelmissaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Taidat olla potentiaalinen sossuntäti-tapaus, voisiko olla jopa kutsumustyö?
niin kannattaisko lähteä opiskelemaan vaikka aikuiskoulutuksena lähihoitajaksi mielenterveys- ja päihdepuolelle tai lapsi-ja nuorisotyöhön. Ja jos ei lähihoitajana niin muuten hakea koulutusta noihin ja päästä toimimaan niissä. Omasta kokemuksesta on hyötyä etenkin nuorten parissa.
En todellakan suosittele sulle mitään sossualaa. Mieluummin ota vihdoinkin elämä haltuusi ja uskalla nauttia omasta olostasi.
Alkoholisitiperheessähän kasvaa luulemaan, että se hässäkkä on jotenkin normaalia.
Itselläni on samankaltainen tausta ja oli vuosien työ karistaa lapsuudenkodin traumat itsestään. Mulla oli ongelmaa parisuhteissa, kun en tajunnut, että kaikki todelllakin voi olla hyvin, vaikka mitään kaaosta ei olisikaan päällä.
Kokeilin sosiaalialan työtä, mutta vaihdoin alaa, koska olisin polttanut itseni loppuun nopeasti.
Ihan kokonaan en ole huolehtimisesta päässyt, mutta sitä voin tehdä vapaaehtoistyönä silloin, kun mulle sopii.
Tässä nyt mieheni kanssa opettelen, että elämä kyllä kantaa. Ja minäkin voin rentoutua ja laittaa itseni etusijalle ja olla huolenpidon kohteena.
Opettele tuntemaan itsesi ja tarpeesi. Voimia sille tielle!
kun muuttaa alkoholistiperheestä omilleen niin millaista se elämäon ollut niin sitä pitää normaalina aluksi ennenkuin oppii muita tapoja. mä olin tottunut siihen , että kaikki saa hyppiä silmille ja loukata niin paljon kuin huvittaa ja mie pidin sitä aivan normaalina ja nyt olen vasta oppinut , että sellaista ei tartte sietää.
tuntuu, että nyt alan elämään sellaista normaalia elämää. Mun äiti ei oikeen tykkää tästä mun muutóksesta, kun olen hänen mielestää itsekäs ihminen, mutta en anna sen haitata minun elämääni. Äiti oli ehkä suunnitellut minun varalle, että alan hoitamaan nuorempia sisaruksiani joilla alkoholiongelmia , kun äiti ei enää jaksa.
Oikeasti. Miten selvisit alkoholiperhetaustan jälkeen?
Mulla edelleen isäpuoli ryyppää.
Ennen oli miesystävä, joka muuttui heti kun sai yhdenkin pullon kaljaa..
Nyt on ihana mies ja asun yksin. Aika kaukana isäpuolesta jonka tekemisistä saa sisarpuolet ja äiti edelleenkin kärsiä. Itse en enää jaksa ottaa kantaa isäpuolen tekemisiin enkä olla missään tekemisissä hänen kanssaan..
Miten tästä kaikesta voi selviytyä? Vanha miesystäväkin ja hänen käytöksensä kummitelee edelleenkin mielessäni.. :(
mutta parempaan päin ollaan menossa.
Minä olen yrittänyt. Olen nyt kolmekymppinen väkivaltaisen alkoholistiperheen nuorin. En viitsi edes ajatella niitä kauheuksia. Muutin kotoa 14 vuotta sitten ja olen saanut olla niin kauan "rauhassa", mutta tänäkin päivänä useat paniikkikohtaukset, masennus, pelkotilat vaivaavat päivittäin. Olen hankkinut psykiatrisen hoitajan puhelinnumeron. Se on suuri askel kaltaiselleni. Vaikka molemmat vanhempani ovat olleet jo vuosia mullan alla, en pääse niistä asioista yli. Nyt sen myönnän. Hae apua. Et tule selviämään yksin.
Olen miettinyt asiaa monta kertaa. Ja tajuan, että tarvitsen ammattiapua. Vanhemmat ovat kaikki vielä elossa, mutta saa nähdä kuinka kauan isäpuoli on elossa. Tuntuu niin turhalta yrittää edes kuvitella, että hän tuosta muuttuu. Kävi päälle kännissä eikä ole anteeksipyyntöä edes yrittänyt pyytää.
Ex-ukko koitti taas jälleen kerran soittaa kännissä perjantaina. Ei jaksa ajatella edes mitä ois saanu kestää hänenkin kanssa jos oltais vielä yhdessä. Onneksi tällä hetkellä minulla on ihana mies tukena.
Ovatko vanhempasi kuolleet juuri alkoholin takia?
Otan osaa. Minulla ei äiti juo onneksi ollenkaan, mutta säälittää katsoa vierestä kun toinen jaksaa hyysätä alkoholisti-isäpuoltani.
vanhempieni kuolemassa. Sen tiedän paljon alkoholisteista kokeneena, että anteeksi sinulta ei tulla koskaan pyytämäänkään..Ellei sairas ihminen tule uskoon tai jokin muu syy pakottaa rajottamaan juomista omasta tahdosta. Mutta niin kauan kuin äitisi sitä juomaa sinne kotiin kantaa ei mikään tule koskaan muuttumaan ainakaan parempaan. Pidä kiinni hyvästä miehestä, niin minäkin yritän omastani. Ja yritetään molemmat hakea sitä apua tuonne korvien väliin ;)
Hei!
Tuttuja fiiliksiä. Näin just käy kun kasvaa alkoholistiperheessä. Siihen ei todellakaan ole hyvä ratkaisu lähteä "hoitamaan" muita, vaikka se siltä saattaa kuulostaakin. Parasta, mitä itsellesi voit tehdä, on lähteä toipumaan vammoistasi. Elämä voi olla rauhallista ja tasapainoista, ilman kokoaikaista katstrofien selvittämistä. Se on alkanut tuntumaan normaalilta, mutta se ei ole. Alkoholistin läheisetkin sairastuvat.
Minulla on alkoholisti-isä. Olen itse saanut apua alkoholistien aikuisten lasten ryhmästä. Siellä voi käsitellä näitä asioita ihmisten kanssa joilla on samanlaisia kokemuksia. He ymmärtävät mistä puhut. Sieltä todellakin saa voimaa jos on avoimella mielellä ja haluaa "työstää" asioita.
Alku saattaa olla raskasta, mutta kun vaan jaksaa käydä. Saa todellista voimaa. Ja oppii ymmärtämään elämää ja itseään ja vapautuu menneisyyden taakoista.
Al-anon on myös hyvä vaihtoehto jos paikkakunnalla ei ole aal-ryhmää. Googlaa al-anon tai aal niin saat ryhmistä tiedot.
Voimia!
Voin kertoa sinulle,että ota nyt oma elämäsi hallintaasi ja tarkoitan todella mitä sanon.Sinulla ei ole hoivaviettiä vaan olet tosiasiassa ollut perheesi isä ja äiti.
Yleensä sinunlaisesi naiset sortuvat holisti mieheen kun kerran olet jo sellaiseen tottunut ja sellaisen parisuhde mallin olet saanut.
Älä sinä sorru vaan etsi itsellesi ihan kunnollinen mies joka osaa arvostaa sinua ja nauti elämästäsi.
Kokeilleppa AAL:ää.
Niin, totuit siihen "hoitajan ja psykologin rooliin", eikös...?
Sinänsä jaloa ja hienoa, mutta sinulla on myös OIKEUS TÄYSIN OMAAN ELÄMÄÄSI ilman hoivattavia alkoholisti-parkoja!!!
MUISTA TÄMÄ!
Yritä sisäistää se itseesi...
http://www.youtube.com/v/57Lt9RaFGvo&hl=en