minut on jätetty pitkän suhteen jälkeen.en ikinä olisi uskonut tätä tuskaa...antaisin kaikkeni jos tämä tuska loppuisi keinot mietitty huumeista itsariin...tietenkään en tekisi mitään niin typerää...silti miten voi ihminen toista niin kovin satuttaa?kun kasvaa yhteen ja revitään erilleen tuntuu kuin sydän revittäisi irti rinnasta ja että millään ei merkitystä eikä olekkaan. tapaukseni todella tuore;(( muita samassa jamassa??
kaikkeni antaisin...
mies
102412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
onhan meitä muitakin... :(
tuska on kauhea ja ikävä on kova. ei mene tuntiakaan ettenkö exääni ajattelisi, vaikka erosta on jo kaksi kuukautta. kaikki sanovat, että ajan myötä helpottaa, mutta eipä se minua tällä hetkellä auta. kai tähän tottuu, mutta helppoa se ei ole.
kuinka monta iltaa odotankaan, että hän kuitenkin palaisi takaisin ja haluaisi minut vielä. mutta jokainen ilta päättyy kuitenkin kuin edellinen; yksin, hiljaista ja lohdutonta itkua.
voimia sinulle!
Tuliko kuin salama kirkkaalta taivaalta vai hiipuiko pikkuhiljaa.
Toinen mies?
hiipui pikkuhiljaa...
yritin kaikkeni ja ajattelin, että kyllä se tästä, mutta ei. ansaitsen parempaa kuin vain halauksen silloin tällöin, kohteliaisuuksia ei koskaan, mutta loukkauksia päivittäin....
kaiken sen jälkeen kuitenkin rakastan häntä vielä ja ajattelen koko ajan
helpottaakohan ikinä?!
...samassa jamassa,ja koko prosessi kesken,eikä meinaa keksiä yhtään ajatusta,mistä pitäis kiinni? Noh,ehkä penskat(3kpl)Mut anyway jaxaax silti kuiteskaan,kun sen tietäis? Tietty nyt kaikki kelaa,et taist tehdä jotai,et sen ansaitsit? Mahdollisesti,mut kaikesta huolimatta voin seistä selkä suorana joistain asioista, a.en ole"kättäni kohottanut" vaimoani tai lapsiani kohtaan, b.ei ole lasten juurikaan tarvinnut nähdä isäänsä humalassa, c.olen joka tilanteessa pyrkinyt asettamaan perheeni edun omieni edelle niin taloudellisesti,kuin turvallisuuden kannalta. Nämä ovat niitä ajatuksia, joista yritän saada voimaa jatkaa elämääni jossain muodossa,vaikka sataakin nk."paskaa tuulettimeen".Jos voit löytää edes mitään vastaavaa omsta tilanteestasi,ni saatat saada voimaa jatkaa. OLKOON VOIMA KANSSASI!
Heihei!
Itse tulin jätetyksi pidemmän aikaa sitten ja olen selvinnyt 120%, nyt näen asian parhaat puolet, mutta aina ei ole ollut niin.
Maailma oli mustaa sydän revitty riekaleiksi, itsetunto ja minä kuva poljettu lyttyyn.
Mies lähti duuniin, eikä tullut koskaan takaisin, ei vastanut puheluihin, muutti salaiseen osoitteeseen, lapsettoman naisen kanssa. Nuorempi lapseni oli 3kk ikäinen.
Koeta hyvä Mies jaksaa päivä kerrallaan, yritä saada kiinni niistä kauniista asioista joita maailmassasi on, elämä jatkuu, maailma pyörii radallaan, eräänä päivänä tuska on poissa, usko vaan, ja voit katsoa elämää uusin silmin vahvana, voittajana.
Ethän tee mitään epätoivoista tai sellaista mitä kadut myöhemmin kyllä sinä selviät tästä.
minulle kävi samoin juhannuksen jälkeen, 17v aviossa olon jälkeen vaimo ilmoitti päin naamaa että ei ole rakastanut minua 5:n vuoteen ja hän haluaa eron.Talo sitten myyntiin jne. Olo on tosi kamala ei ole paljon tullut nukuttua sen jälkeen, voi että sattuu.
kiitos kaikille vastanneille.tuska kova mutta pakko elää.se on vaan niin vaikeaa kun ei ole toista vierellä tukemassa ja auttamassa kun on paha olla.tottui siihen ettei yksin tarvitse murehtia mutta entä nyt kun on yksin maailman suurin murhe käsissään...
Tuli mieleen,et oletko miettiny,et kävisit ihan tavallisella(mies) lääkärillä puhumassa ajatuksistasi,mulla se on auttanu jonkun verran,tosin olen vieläkin hetken sairaslomalla lääkärin suosituksen takia,mut mua auttoi ihan yleislääkäri jonkun verran eteenpäin,mietis tätä vaihtoehtoo? JATKOA!
...nimimerkki totanoin kirjoitti. Kannattaa käydä lääkärin kanssa juttelees. Ite olin samassa tilanteessa reilut kaksi vuotta sitten. Sain pariksi viikoksi mielialaa rauhoittavaa lääkettä, joka auttoi pahimman yli. Sen jälkeen elämän uudelleenjärjestely onnistui jo omin voimin. Joskus olen miettinyt, kumpi sattuu enemmän, se kun puoliso hylkää vai se kun puoliso kuolee?
Olen tuntenut saman tuskan kuin säkin,
ja tunnen sen vieläkin. Mun on 8 kk vanha
tää tapaus, eikä oo helpottanut.
Mutta sen lupaan, että aurinko paistaa vielä. Tee vaan töitä ja harrastat jotain,
niin, että pysyy pää kunnossa,
niin kyllä se siitä ;)
Pientä helpotusta tässä alkaa
jo olemaan =)