Isäni hylkäsi minut, uskoo naisystävänsä valheita minusta. Pari kuukautta isä yritti sovitella meidän välejä, että myöntäisin uhanneeni naisystävää väkivallalla ja pyytäisin anteeksi.
Itse olin juuri kotiutunut vastasyntyneen kanssa sairaalasta, ja olin ihan ulalla koko hommasta.
Olin kyllä ollut kaksi kertaa puhelinyhteydessä naisen kanssa, mutta uhkauksia en ladellut. Naisystävä sensijaan antoi palaa, olin unohtanut soittaa takaisin, eikä anteeksipyyntö ja selitys pariviikkoisen vauvan dementoitavasta vaikutuksesta kelvannut.
En todellakaan suostu ottamaan tuollaista niskoilleni, jos ottaisin tuon kannan ihmisten kanssa, olisin loppuelämäni kusessa.
Isä tietää, että loppu on lähellä (aivoinfarkteja ja keuhkoahtaumatauti) ja olisi kai halunnut antaa naisystävälle ikuisen oikeuden mökkeillä meidän suvun rannassa. Ja me oltaisiin tietysti pienitty sille puut, koska nainen itse on ihan kädetön noissa hommissa.
Nyt kai testamenttaa oman osansa rannasta naisystävälle, mutta tuskimpa tuo tulee viihtymään noin kommuunityyppisessä rannassa, jossa meidän sedät ja tädit mökkeilee kaikki kesät.
Isä kielsi jo viime kesänä tulemasta sinne mustikkamettään, uumoilin jo silloin jotain outoa olevan tekeillä. Tätini hirmustui tuosta, koska ranta on nimenomaan suvun yhteinen.
Apuahan nuo tarvisisivat, kun tuntuvat kärsivän jonkinsortin paripsykoosista. Öisin mulle tulee ihmeellisiä tekstiviestejä, joista yksi voidaan tulkita tappouhkaukseksi.
Isäni laittaa välit poikki aina viestin lopussa, itse en ole aikoihin vastannut noihin. Väittää, että naisystävä on joutunut vuokseni lääkitykselle, ei uskalla tavata isääni eikä ole nukkunut silämillistäkään kolmeen kuukauteen. Sauraavana päivänä naisystävän auto on kuitenkin mökin pihassa.
Olen 17 vuotiaasta tuntenut tämän naisen ja ollut aina ystävällinen, siitä huolimatta, että isä päissään yksien bänksien (ovat eronneet monesti pariksi viikoksi kerrallaan) jälkeen kertoi, kuinka nainen on minua haukkunut.
Olen katkera, enemmän isälle, kuin naisystävälle.
Itse olin juuri kotiutunut vastasyntyneen kanssa sairaalasta, ja olin ihan ulalla koko hommasta.
Olin kyllä ollut kaksi kertaa puhelinyhteydessä naisen kanssa, mutta uhkauksia en ladellut. Naisystävä sensijaan antoi palaa, olin unohtanut soittaa takaisin, eikä anteeksipyyntö ja selitys pariviikkoisen vauvan dementoitavasta vaikutuksesta kelvannut.
En todellakaan suostu ottamaan tuollaista niskoilleni, jos ottaisin tuon kannan ihmisten kanssa, olisin loppuelämäni kusessa.
Isä tietää, että loppu on lähellä (aivoinfarkteja ja keuhkoahtaumatauti) ja olisi kai halunnut antaa naisystävälle ikuisen oikeuden mökkeillä meidän suvun rannassa. Ja me oltaisiin tietysti pienitty sille puut, koska nainen itse on ihan kädetön noissa hommissa.
Nyt kai testamenttaa oman osansa rannasta naisystävälle, mutta tuskimpa tuo tulee viihtymään noin kommuunityyppisessä rannassa, jossa meidän sedät ja tädit mökkeilee kaikki kesät.
Isä kielsi jo viime kesänä tulemasta sinne mustikkamettään, uumoilin jo silloin jotain outoa olevan tekeillä. Tätini hirmustui tuosta, koska ranta on nimenomaan suvun yhteinen.
Apuahan nuo tarvisisivat, kun tuntuvat kärsivän jonkinsortin paripsykoosista. Öisin mulle tulee ihmeellisiä tekstiviestejä, joista yksi voidaan tulkita tappouhkaukseksi.
Isäni laittaa välit poikki aina viestin lopussa, itse en ole aikoihin vastannut noihin. Väittää, että naisystävä on joutunut vuokseni lääkitykselle, ei uskalla tavata isääni eikä ole nukkunut silämillistäkään kolmeen kuukauteen. Sauraavana päivänä naisystävän auto on kuitenkin mökin pihassa.
Olen 17 vuotiaasta tuntenut tämän naisen ja ollut aina ystävällinen, siitä huolimatta, että isä päissään yksien bänksien (ovat eronneet monesti pariksi viikoksi kerrallaan) jälkeen kertoi, kuinka nainen on minua haukkunut.
Olen katkera, enemmän isälle, kuin naisystävälle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Varo vähän. Isän naisystävä vaikuttaa jotenkin vinksahtaneelta (persoonallisuushäiriöinen?)ja isäsi komppaa hänen oikkujaan siinä ohessa hyvin.
Yritä saada perintöasiat mahdollisimman hyvään järjestykseen isäsi eläessä, sillä hänen poistuttuaan kuviosta tilanne vaan hankaloituu.
Muuten kehottaisin sinua pitämään kunnollista välimatkaa sekä isään että naisystäväänsä ja keskittymään omaan perheeseen, varsinkin, kun sinulla on pieni lapsi.
Isäsi ja naisystävänsä näkyvät olevan sitä sorttia ihmisiä,jotka saavat lähimmäistensä elämän aina sekaisin ja siihen vielä syyllistämiset päälle.
Sellaista menoa ei tervepäinen immeinen jaksa, joten pidä taukoa tapaamisista. Elä omaa elämääsi kaikin voimin.
Katso myös sivut www.narsistienuhrientuki.info. Sillä jollain teidän porukassa viiraa päästä ja sinun on hyvä olla selvillä, missä mennään.
Olen siis alkuperäinen kirjoittaja. Luin sivustolta noita juttuja, ja kovin meidän iskältä kuullostaa. Kaippa se on sitten narsisti :(
Et ole ainoa, joka on samassa tilanteessa.
Leskeksi jääneen isäni avopuoliso on heittänyt viimeiset pari vuotta rapaa niskaani oikein urakalla. Lopulta tilanne meni siihen, että vieraillessani lapsuudenkodissani en saanut edes takkia pois päältä, kun syyttely alkoi.
Itse olen ollut lähinnä äimänä nykyisestä tilanteesta, koska monta vuotta meni ok, ja välit oli ihan hyvät. Nyt olen tipahtanut ns. paskan lapsen asemaan, ja kaikenlainen tekemisieni, hankintojeni ja elämäni ruotiminen sanoja säästämättä tapahtuu joka kerta kun käyn isäni luona. Ja tätä "avautumista" pitää isäni avopuoliso oman isäni seistessä hiljaa vieressä.
Kun isäni puolison syyttely alkoi olla sellaista oman itsetunnon kohotusta muiden haukkumisen kustannuksella, ja toisinaan sellaista säälin kerjäämistä, niin lopetin vierailut siellä kokonaan. Eipä sekään ollut hyvä: kun kävin, sain haukut milloin mistäkin, ja nyt kun en käy enää haukuttavana, niin sekään ei ole hyvä.
Sinulle ,alkuperäinen kirjoittaja, en osaa antaa muuta neuvoa, kuin että anna isäsi puolisoineen olla. Jos oma isä ei omaa lastaan puollusta, ja vielä pitäisi vale ottaa niskoilleen, niin mikä isä se sellainen on?!
Älä suostu asemaan, jossa joudut kuuntelemaan haukkumisia ym, ja äläkä alennu samaan käytökseen kuin he. Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että sekös niitä vasta ottaakin pannuun, kun eivät saa sinusta mitään otetta suuttumisen tms muodossa. Minun perheessä on ainakin käynyt niin, että kun isä uusine puolisoineen ei mahda mulle mitään, he ovat ottaneet "uuden uhrin", pikkusiskoni (joka edelleen kiltisti vierailee lapsuudenkodissa lähtien sieltä aina silloin tällöin itkien pois...).
ei jumalauta minkälainen akka sun isälläs on!
kyllä silti pitäis aina perheen olla se tärkein.
nyt annat palaa kova kovaa vasten esim.
vaihdat numerosi ja laitat sen salaiseksi ettei kumpikaan, isäsi tai äitipuolesi saa lähetettyä inhottavia viestejä sinulle.
annat numeron vain niille joihin luotat ja muistat sanoa ettei isällesi ja sille akalle saa numeroa antaa.
et avaa ovea heille jos nainen on mukana, ja jos isäsi tulee kyläilemään niin asetat tietyt ehdot ettei luoksesi tulla kylään jos ollaan aikeissa haukkua sinut perättömistä asioista,ja ettet suostu keskustelemaan isäsi naisystävästä.
asetat selkeät ehdot ja säännöt.pitäisi pistää miettimään tuollaisen,ettet hyväksy ihan mitä tahansa, ja että sinullakin on oikeus olla onnellinen,varsinkin kun olet saanut lapsen,isäsi ensimmäisen lapsen lapsen,jonka ei tarvitse joutua ilkeiden vanhusten pelinappulaksi tai myöskään haukkumisen kohteeksi.