15 hankalan ja riitaisan aviovuoden jälkeen kuulin että mies on pettänyt mua kymmenkunta kertaa eri naisten kanssa. hän itse tunnusti. nyt hän rukoilee anteeksiantoa ja unohdusta, mutta minä olen aivan shokissa. en pysty ajattelemaankaan jatkamista. toisaalta eroaminenkin pelottaa. meillä on 4 ihana lasta ja vastavalmistunut kallis talo. rakkaus oli aika hiipunutta jo ennenkin, nyt tunnen enää vain kylmyyttä, surua ja katkeruutta. mies anelee, että antaisin vielä mahdollisuuden, ja väittää rakastuneensa muhun uudestaan.
tunnen vastuuta miehestä, aivan kuin en voisi jättää häntä heitteille, mutta kuitenkin: jokainen päivä jolloin näen hänet pystyn ajattelemaan vain hänen uskottomuuttaan.
en olisi ikinä uskonut että tämä tulee eteen, vaikka riitelimmekin paljon. sinnittelisinkö vielä ja antaisin hänen ymmärtää ajan kanssa että loppu tästä tulee vai voinko seurata kerrankin tahtoani ja lopettaa kertaheitolla?
hän sanoo että hän kyllä pystyisi antamaan pettämisen anteeksi... pystyykö sitä antamaan anteeksi???
tunnen vastuuta miehestä, aivan kuin en voisi jättää häntä heitteille, mutta kuitenkin: jokainen päivä jolloin näen hänet pystyn ajattelemaan vain hänen uskottomuuttaan.
en olisi ikinä uskonut että tämä tulee eteen, vaikka riitelimmekin paljon. sinnittelisinkö vielä ja antaisin hänen ymmärtää ajan kanssa että loppu tästä tulee vai voinko seurata kerrankin tahtoani ja lopettaa kertaheitolla?
hän sanoo että hän kyllä pystyisi antamaan pettämisen anteeksi... pystyykö sitä antamaan anteeksi???
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kun olin nuori 20-35v niinä aikoina pystyin antamaan anteeksi pettämiset,lirttailut nenäni alla,mutta näin viittävaille viiskytä onkin eri asia silloin tulee tai jo viisiv . sitten tuli tunne miehestä sellanen, ettei sitä voinut katsoa eikä koskettaa ei ees saunaan voinut mennä yhdessä. riitelimme aina ukon pettämisestä ja luottamus pula oli kokoajan läsnä. erosin sen takia ,etten voinut elää pahaolo sisimmässäni. Mies pyyteli anteeksi ,yrittikaiken tavoin saada minut takaisin,mutta särkynyttä sydäntä ei voi parsia kii.näin minulla.Sinun täytyy vaan katsoa mikä on parasta sinulle ja perheellesi.voimia.
Oikeasti sinua huolettaa neljä lasta ja elintason lasku.
Mahdollinen luottaminen ja miehestä huolehtiminen ovat tekosyitä, joita esität itsellesi.
Anna palaa vaan! Mitä sitä turhaan lapsia ajattelemaan! Tekosyitä ne vaan on!
Tekosyytä on se, jos ap. selittää itselleen, että olisi jotenkin lasten etu kasvaa ympäristössä, jossa vanhemmat eivät oikeasti kunnioita ja välitä toisistaan ja suhde perustuu petokseen ja itsepetokseen.
Oikea syy voi olla, että usean lapsen kasvattaminen on työlästä ja että pettävästä miehestä luopuminen laskee elintasoa. Jälkimmäisessä skenaariossa todennäköisyys tuottaa tunnevammaisia jälkeläisiä on kuitenkin pienempi.
Lapset on paras syy opetella uudelleen rakastamaan omaa puolisoa. Ap:na menisin parisuhdeterapeutille, ehkä ensin yksin ja sit miehen kanssa.
Joskus se kipinä oli teidänkin suhteessa, mutta auttamatta se ei sieltä hulmahda liekkeihin.
Lasten takia kannattaa tosiaan tehdä kaikkensa. Erota voi sit kun rehellisesti voi katsoo peiliin ja sanoo et kaikkeni tein, mut ei auttanut.
setämies on väärässä, elintasoni pysyisi kutakuinkin samana, miehen tulot laskisi. ja lasten hoitamista en pelkää, minä ne olen tähänkin asti hoitanut, ja minun turviini ne aina kääntyvät kun isä rähjää ja rikkoo kotia suutuksissaan (ei kuitenkaan lyö eikä ryyppää).
nyt on tunnustuksensa jälkeen hillinnyt tulisen luonteensa vaikka pinnan alla meinaa aina kuohahtaa. syyt pettämiseen olivat kuulemma vaihtelun halu (puutteessa en ole pitänyt, ainakaan määrällisesti, jos sitten laadullisesti...) en pysty mitenkään uskomaan, että pettäminen voisi olla ohi, vaikka kuinka hän vannoo että pystyy jo vastustamaan kiusaustaan. Kiusaus kuitenkin on olemassa ja silmä vilkkuu ja pää kääntyy aina kun vastaan tulee hemaiseva nainen (itsekään en ole rumemmasta päästä, väittävät, mieskin kehuu kauniiksi) En oikeasti koskaan enää luottaisi... aina riittää selityksiä, miksi autosta löytyi vieras korvakoru ("mistä ihmeestä se siihen ilmestyi?"), miksi taskussa on kondomeja (talvellahan niillä suojataan tietenkin pyssynpiippu...) , miten kokous venyi viisituntiseksi (se nyt vaan kesti, eikä voinut pitää kännyä päällä)...
Sitä paitsi kertoi pettämisistään ensi vähätellen ja vähitellen, lopulta lypsäessä tuli esiin koko rimssu. Varmasti vielä on paljon salattuna!
kyllä se on lähtö edessä. tein jo päätöksen. toiseen en ole vaihtamassa,enkä metsästä uutta määräilijää, rähjääjää ja pettäjää.
mies on käytännön asioissa aika kädetön, vaikka kuinka esittää maailmanmiestä. äitinsä saa sitten hoitaa laskujen maksut ja vaikka sitoa kengännauhatkin, enhän minä voi olla vastuussa aikuisesta miehestä.
toivon etteivät lapset saa koskaan selville isän pettämistä, haluan heillä vielä olevan ihanteita elämässä. toivon että pystymme pitämään lapset mahdollisimman ehjinä, vaikka yhdessä meillä ei enää sujukaan.
ja siitä terapiasta: aikoinaan kerjäsin sinne menemistä, hän ei suostunut. nyt hän ehdottaa että minä yksin menisin, mutta kunhan vain en kerro ihan kaikkea mitä hän on tehnyt. turhaa.
että, ehkäpä mahdollisesti löydätte toisenne uudestaan, Se vaatii tietenkin aikaa, työtä ja luottamusta ja anteeksi antamista ja tahtoa yrittää. Miksi heittäisit pyyhkeen kehiin liian helpolla. Ei sitä kukaan aivan ole täydellinen ole...Yrittämättä et tiedä olisitteko onnistuneet. Jos yhteiselosta ei sitten tule mitään,niin eipä tarvitse enää miettiä enenmpää ei nyt eikä myöhemmin...Ei se pelkästään että kaksi ihmistä riitelee joskus tarkoita etteivätkö he silti rakastaisi toisiaan, eikä se että jos he eivät riitele että he rakastavat ....Ota selvää mikä on oikeasti syy miksi eroaisit, jos et kertakaikkiaan voi sietää miestäsi, niin kyllä silloin on parasta jo itsesikin kannalta saatikka lasten, että eroatte. Molemmat vaihtoehdot saattavat silti olla helpommin sanottu kuin tehty,vaikeutensa kummassakin, Pitää vain uskaltaa.
...Et alussa kertonut tätä kaikkea, millaista teillä on,Jos liittonne on noin "kamala", en ihmettele yhtään että olet eroamassa!! Ei noin törkeitä juttuja kyllä hetkessä unohda eikä ehkä ajan kanssakaan !!Miehesi käyttäytyy kuin keskenkasvuinen murrosikäinen,Miten olet jaksanut hänen kanssaan näinkin kauan??, Nyt olisi varmaan miehen terapian aika, ja myös molempien yhteisterapian tarvetta jos aiotte jatkaa..
Olihan se jo ekassa viestissä, että liitto on riitainen ja äijällä kymmenen muuta muijaa. Ei siinä mitään terapointia tarvita.
Minusta vaikuttaa, että sinä olet valmis eroon. Näet miehesi oikeassa, realistisessa valossa, ja olet tarpeeksi vahva. Kaikille ero ei ole se oikea vaihtoehto, joidenkin elämä romahtaa erotessa.
Itse erosin 8 vuotta sitten, nyt olen löytänyt uuden kumppanin, meillä on 3 v tyttö jne.
Elämä hymyilee taas.
Meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä ,ja siitä on otettava irti kaikki. Niinhän miehesikin tekee. En tarkoita että pitäisi mennä vieraisiin vaan sitä että eläisit elämäsi haluamallasi tavalla.
Lapset sopeutuvat, ja heillekin vanhempien riitaisa parisuhde ei välttämättä ole se paras kasvuympäristö.
Kyllä lapset vaistoavat ettei kaikki ole hyvin vaikka vanhemmat eivät lasten kuullen riitelisikään.
Voimia ja oikeita ratkaisuja!
Kuulostaa niin tutulta ,riitelee ,rähjää ,ei hoida lapsia ja sä hoidat kodinkin.
Minulla oli 25v samanlaista ,paitsi mies juodessa teki väkivaltaa ja oli mustasukkainen minusta.
Aikansa noita nielee ja kun tulee se viimeinen kiukku sisinpään ,niin ero siitä tulee ja voi miten ihanaa tää on ,oma koti ,lapset maailmalla ,käyvät usein luonani ja minusta on tulossa mummi,josta olen niin onnellinen ja ylpeä . Lapsistani olen huomannut ,kuinka he voivat hyvin ,kun olen asunut nää vuodet erilläni miehestäni ja kuinka heissä virtaa opetukset suhteessa puolisoihin ja nyt tulevaan vauvaan on niin hienoo katsella lapsia, jotka ovat järkeviä ja jotain oppineet rähjäisestä avioliitostani.Aluksi on vaikea lähteä uuteen elämään järjestää kaikki asiat toimiviksi,mutta siinä tulee toisia ajatuksia mielee ,niin eipä sitä ukkoo sillo ajattele vaan omaa henkistä oloansa. Itkut tulee myöhemmin ,mutkun huomaat ,kuinka lapset voivat hyvin niin säkin voit nostaa jalat pöydälle.näin on
Olen kokenut vastaavaa, ei tosin noin monta lasta. Tiedän, miten pahalta nyt sinusta tuntuu. Minä ainakin koen, että tein oikean ratkaisun jäädessäni paikalleni. Nainen on usein vahvempi näissä asioissa. Niin moni asia olisi särkynyt. Lapset rakastavat vanhempiaan. elämä vain on tällaista.
Tiedätkö, pahaa oloa jatkuu pitkään, mutta kokemuksesta tiedän, että pikku hiljaa tulee jotain muuta ajateltava tilalle. Kuunneltuani ihmisiä, olen tullut siihen tulokseen, että lasten isää ei kannata vaihtaa johonkin toiseen, joka on todennäköisesti samanlainen tai pahempi. Yritä löytää mielenkiintoisia asioita elämääsi. Uskon, että löydät ja saat uusia ulottuvuuksia.
Minäkin olen selvinnyt, ja nyt olemme olleet naimisissa 37 vuotta.
....takana. Mies jäi kiinni pettämisestä pari vuotta sitten. Ollaan yritetty jatkaa. Kävin terapiassa, yksin(mies ei suostunut tulemaan) Ei toiseen enää pysty luottamaan. Nyt meillä on avioero vireillä. Onhan tässä puoli vuotta aikaa ajatella pärjääkö ilman toista ja pystyykö aloittaa vielä alusta puhtaalta pöydältä. Minullakin oli päällimäisenä syynä elintason lasku, enkä pystynyt tehdä eroratkaisua. Muutenkin samoja ajatuksia pyörinyt päässä.
Asioita mietittyäni moneen suuntaan tulin kuitenkin ero tulokseen. Jatkuvaa epäilyä toisen suhteen ei jaksa henkisesti.
Jokainen tietenkin tekee omat ratkaisunsa. Tämä oli minun ratkaisuni, vaikka hirveän vaikealta tuntuukin. Kai se tästä ajan kanssa helpottaa.
Minä en pystynyt antamaan petämistä anteeksi. Miehesi on helppo sanoa, että voi antaa anteeksi, mutta kuinka asia vain on jos sattuisi hänen kohdalleen....
Tsemppiä sinulle :)
Sä oot vahva nainen! Eroon tuommoisesta hulttiosta, jos ei kerran muutosta juttuihin tullut, ja vielä rähjää ja rähisee. Eikä edes terapeutille tullut, se kertoo jo paljon.
Joku päivä sun elämään löytyy viel se oikeakin rakkaus, mut opettele vaan ensin itsesi..
Ei kannata jatkaa.Ukkosi haluaisi sen takia kun talo menis.Minulle entinen emäntä lupasi monta kertaa että ei enää petä.Mutta kuinka kävi.Jonkin aikaa oltiin yhdessä,siitten ero.Kymmenen vuotta meni hukkaan.harkitse asiaasi tarkkaan.
Hei Sadness! Miehet eivät vastaavassa tilanteessa edes harkitse anteeksiantoa.