Mieheni narahti pettämisestä reilu kk sitten. Tai lähinnä todella arvelluttavien viestin lähettelystä työkaverinsa kanssa. Facebookissa oli viestejä vaihdettu, hyvinkin lämpimiä ja 'kaipaan sinua, olen ihastunut'- tyylisiä.
Selvää oli että nainen oli tässä se aloitteen tekevä osapuoli, mutta mieheni oli ihan messissä.
Karuinta tässä on se että ensimmäiset viestit oli vaihdettu 2 päivää sen jälkeen kun saimme tietää minun olevan raskaana. Olimme molemmat sekaisin, lasta ei tähän elämäntilanteeseen kaivattu, mutta päätin heti että se pidetään (mieheni vastusti aluksi). Jätin hänet välittömästi saatuani tietää viestittelyistä toisen naisen kanssa. Mieheni oli aivan paskana. Niin olin minäkin.. Edessä tulevaisuus yksinhuoltajana ei houkuttanut. Niimpä otin hänet tiukin ehdoin takaisin. Vaadin että baarissa notkuminen loppuu, saan tarkistaa sähköpostit/ puhelut/ tekstarit aina kun tahdon, myös että perhe tulisi miehelle nyt ihan oikeasti ensimmäisenä. Viikon hän jaksoi olla kunnolla. Oli huomaavainen, kiltti, pahoillaan.. Sitten palattiin entiseen. Äksyilyä, puhelimessa jatkuvasti tyhjennetty soitetut/vastatut puhelut, tekstarikansio aina tyhjä.. Lisäksi huomasin että erään baari-illan jälkeen mies ei ollut tajunnut tyhjentää soitettuja puheluitaan ja kahden eri naisen nimihän siellä komeili.. Ehkä vain ystäviä, mutta klo 1:00 ja 3:31 yöllä soitetut puhelut ei ainakaan parantaneet luottamusta. Sen tiedän että äijä ei enää vehtaa sen työkaverinsa kanssa, mutta voisiko sitte olla muita? Itse hän kiistää kaiken ja vaatii että minun pitäisi päästä jo yli tästä, mutta en voi. Olen äärettömän masentunut, ja sydän on tuhantena palasena. Mies vannoo rakkautta ja uskollisuutta mutta en vain pysty luottamaan. Miten kertoa miehelle niin että se tajuaisi, ettei tällainen unohdu ihan noin vaan, enkä ole mikään turhasta valittaja. Mies olisi saatava tajuamaan miten helvetin paljon tälllainen sattuu ja pitkään. Enkä tiedä vaikka pettäisi taas jonkun muun kanssa. Olen ihan loppu, itken kokoajan ja pelkään tulevaisuutta.
Selvää oli että nainen oli tässä se aloitteen tekevä osapuoli, mutta mieheni oli ihan messissä.
Karuinta tässä on se että ensimmäiset viestit oli vaihdettu 2 päivää sen jälkeen kun saimme tietää minun olevan raskaana. Olimme molemmat sekaisin, lasta ei tähän elämäntilanteeseen kaivattu, mutta päätin heti että se pidetään (mieheni vastusti aluksi). Jätin hänet välittömästi saatuani tietää viestittelyistä toisen naisen kanssa. Mieheni oli aivan paskana. Niin olin minäkin.. Edessä tulevaisuus yksinhuoltajana ei houkuttanut. Niimpä otin hänet tiukin ehdoin takaisin. Vaadin että baarissa notkuminen loppuu, saan tarkistaa sähköpostit/ puhelut/ tekstarit aina kun tahdon, myös että perhe tulisi miehelle nyt ihan oikeasti ensimmäisenä. Viikon hän jaksoi olla kunnolla. Oli huomaavainen, kiltti, pahoillaan.. Sitten palattiin entiseen. Äksyilyä, puhelimessa jatkuvasti tyhjennetty soitetut/vastatut puhelut, tekstarikansio aina tyhjä.. Lisäksi huomasin että erään baari-illan jälkeen mies ei ollut tajunnut tyhjentää soitettuja puheluitaan ja kahden eri naisen nimihän siellä komeili.. Ehkä vain ystäviä, mutta klo 1:00 ja 3:31 yöllä soitetut puhelut ei ainakaan parantaneet luottamusta. Sen tiedän että äijä ei enää vehtaa sen työkaverinsa kanssa, mutta voisiko sitte olla muita? Itse hän kiistää kaiken ja vaatii että minun pitäisi päästä jo yli tästä, mutta en voi. Olen äärettömän masentunut, ja sydän on tuhantena palasena. Mies vannoo rakkautta ja uskollisuutta mutta en vain pysty luottamaan. Miten kertoa miehelle niin että se tajuaisi, ettei tällainen unohdu ihan noin vaan, enkä ole mikään turhasta valittaja. Mies olisi saatava tajuamaan miten helvetin paljon tälllainen sattuu ja pitkään. Enkä tiedä vaikka pettäisi taas jonkun muun kanssa. Olen ihan loppu, itken kokoajan ja pelkään tulevaisuutta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tulin surulliseksi luettuani sun tarinasi.Hirveän vaikea neuvoo tuossa tilanteessa mitenkään.En pystyisi luottamaan minäkään enää mieheen, vaikka "mitään" ei olis tapahtunutkaan.Sitä "mitään" kai sun luuserimiehesi jokatapauksessa ikkäänkuin noilla jutuillaan tavoittelee.Jos et sinä olis raskaana niin sanoisin että usko intuitioon ja jätä petturimies.Oletko ihan varma että haluat lapsen tämän miehen kanssa,voitko luottaa ta toisaalta voitko elää jatkossa epäluottamuksen kanssa?Ennättäisit vielä tehdä sen toisenkin vaihtoehdon?Mieti tarkkaan.
Olin hysteerinen! Asia meni ohitse, kun annoin olla. Lopetin välittämästä mieheni menoista. Annoin vaan olla! Päätin, etten kuole, tapahtui mitä tahansa.
No, asia ei vaivaa minua enää. En tiedä, oliko miehelläni jotain juttuja vai ei (ehkä oli) mutta ei ole enää. Hänen suntautumisensa minuun muuttui, kun minun suhtautumiseni häneen muuttui. Nyt hän on oikein rakastava aviomies :)
itse taistelen mustasukkaisuuden kanssa ja pelkään että joku päivä ajan miehen pois sen takia. Tässäpä olisi hyvä lääke asiaan. Kiitos siitä...
Ihan sama juttu täällä, joidenkin juttujen perusteella olin tuhota oman sekä mieheni mielenterveyden, koska olin sairaalloisen mustasukkainen. Mutta tein juuri saman päätöksen, etten anna oman elämäni häiriintyä mieheni menoilla -itselleenhän hän kaikkein eniten tekisin vahinkoa petoksilla. Siksi elämä on kaikilla nyt ihanaa ja mukavaa
Miehesi voi vaan olla sinun kanssasi vain siksi, että olet raskaana ja lapsi kuuluu myös hänelle. Hän on vain ehkä lapsen takia. Ja jos olet nyt raskaana, tietää, ettei seksiä tule harrastettua paljon niin mitäpä jos hän rapsahtaa uudestaan? :/
uskon sinun pärjäävän myös kaksin lapsen kanssa. olisit näin varmasti onnellisempi. pelossa ja tuskassa kun ei ole hyvä elää. sillä on vaikutuksensa myös lapseen. äitini sanoi minulle muutama vuosi sitten, että olisi varmasti pärjännyt ilman isääni...mutta mutta. päätti kituuttaa 20 vuotta huonossa suhteessa.
olet nyt jo saanut huomata ettei se toinen muutu. lupauksia ja rakkaudentunnustuksia. tosi rakkaus ei petä. vaan se kunnioittaa toista ja yhteistä elämää.
vaikka nyt varmasti tunnet itsesi heikoksi, mutta kyllä se vahvuus siellä on. vahvuus tehdä päätös lähtemisestä. sinulla on onni jossain tuolla tulevaisuudessa. :)
niitä pariskuntia, joilla on hyvä yhdessä. Jotka kunnioittaa ja arvostaa toinen toistaan. Jotka selvästi viihtyvät yhdessä, eikä kummallakaan iki maailmassa kävisi mielessä pettää toista...Sellaista kannattaa tavoitella.!!!! Se on mahdollista meille kaikille.Mutta ei kaikkien kanssa. Et sinä ikinä tuollaisen ihmisen kanssa pysty luottamaan...mutta kun kohtaat sen oikeanlaisen tyypin, niin silloin TIEDÄT mitä on luottamus ja mitä on rakkaus. Se ei ole mustasukkaisuutta ja pelkoa...se on kunnioitusta ja arvostusta. Ehkä sinun pitää kuitenkin ensimmäisenä opetella rakastamaan itseäsi ja vasta sitten voit löytää onnen!