Olen eronnut jo useampia vuosia sitten ja olen työpaikallani ainoa sinkku. Yleensä sitä ei juuri edes huomaa, mutta kaipa työkavereillakin on omat huonot päivänsä ja silloin joistain on ilmeisesti mukava alkaa puhua vaikkapa tulevasta hääpäivästä tai mitä "me" tehdään viikonloppuna. Tiedän, että se on toisaalta ihan normaalia kahvituntijutustelua, mutta joskus tuntuu tosi pahalle kun ei voi osallistua keskusteluun, edes miesten moittimiseen!
Valitettavasti olen luonteeltani vahva, tai heikko, kummin sen ottaa, mutta en pysty puhumaan töissä kenenkään kanssa asiasta. Pikemminkin annan ymmärtää, että olen täysin tyytyväinen omaan tilanteeseeni, vaikka näin ei suinkaan aina ole. Työpaikka on myös varsinainen juorujen pesä, joten omia asioitaan ei kauheasti siellä viitsi edes levitellä. Miten te muut selviätte vastaavissa tilanteissa?
Valitettavasti olen luonteeltani vahva, tai heikko, kummin sen ottaa, mutta en pysty puhumaan töissä kenenkään kanssa asiasta. Pikemminkin annan ymmärtää, että olen täysin tyytyväinen omaan tilanteeseeni, vaikka näin ei suinkaan aina ole. Työpaikka on myös varsinainen juorujen pesä, joten omia asioitaan ei kauheasti siellä viitsi edes levitellä. Miten te muut selviätte vastaavissa tilanteissa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli olen sinua n. 30 vuotta nuorempi ja miltei ainoa sinkku työpaikallani. Tottakai välillä ärsyttää, kun ei voi osallistua tuohon monikon ensimmäisessä persoonassa käytävään keskusteltuun. Keskityn olemaan iloinen heidän puolestaan ketkä ovat iloisia ja toivon, että joskus minäkin saisin suunnitella "meidän viikonloppuja" jne.
Minun työpaikaltani vaan löytyy myös sellaisia parisuhteita, jotka eivät ole onnellisia ja ollaan yhdessä joko lasten vuoksi tai koska pelätään olla yksin jne. Ehkä liian rankasti sanottu, mutta niitä juttuja kuunnellessani olen vain kiitollinen, että olen sinkku! Tottakai sääli niitä ihmisiä, mutta jokainenhan me teemme täällä omat valintamme. Siksihän minäkin olen sinkku: parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Ei se ole heikkoutta, jos et pysty töissä puhumaan asiasta. Ehkei työkavereissasi yksinkertaisesti ole sellaisia, joitten kanssa pystyisi puhumaan. En minäkään puhu asioistani työpaikalla kuin muutaman ihmisen kanssa. Jos sinusta tuntuu, ettet halua puhua, niin ei tarvitse. Toivottavasti sinulla on muuten elämässäsi joku, jonka kanssa voit puhua!
Pääasia on, ettet suutu tai katkeroidu. Opi olemaan aidosti iloinen, kivahan se on jos toisella menee hyvin. Ja jokaisen elämässä on erilaisia vaiheita, kyllä sinullekin vielä uusi vaihe tulee.
parittomat suunnittele niitä viikonloppuja, koska ilmastonmuutoskatastrofi tekee siitä lopun, joten lienee parasta, että nautit siitä, että jälkikasvusi ei joudu kitumaan tällä pallolla, koska siinä on tarpeeksi, että nuoret ihmiset joutuvat, siis miksi sitä kärsimystä pitää jakaa.
Käynnistä keskustelu ilmastonmuutoksen tulevista ja käynnissä olevista kauhuista niiden iilimatojen kanssa ja lisään, että jos ei helvetti ole niiden kotona irti, kun sitä pitää hehkuttaa, niin johan olen huono tilannetta arvioimaan.
Pidä onni omanasi ja siitä hiljaa, näin se menee.
Kaksi viimeisintä työpaikkaa kyllä vilisee naisia, mutta kaikki ovat käytännössä varattuja. Ilmeisesti eronneet löytyvät aivan muista piireistä.