Hei kaikille! Olen 20-vuotias tyttö, ja aloitin opiskeluni viime vuonna Joensuun yliopistolla. Kaikenlaisista ainejärjestöjen tempauksista ja muista huolimatta en ole löytänyt itselleni vielä yhtään ystävää. Minusta on muutenkin vähän kiusallista, kun ihmisiä pistetään väkisin tutustumaan toisiinsa ja muka pitämään hauskaa.
Kyllä, olen hieman arka ja voin vaikuttaa hiljaiselta, mutta pidän sitä vain "alkukankeutena". Kun pääsen tutustumaan toiseen ihmiseen paremmin, minusta paljastuu puhelias, avoin ja mukava luonne. Tuntuu vain, että ihmiset vähän pelästyvät tätä ujouttani, saattavat luulla etten halua heidän seuraansa tai että olen jotenkin ylpeä. Eivätkä he sitten tulekaan juttelemaan enää toiste :(
Kaipaan kuitenkin ystäviä ja sosiaalista toimintaa. Haluaisin käydä jonkun kanssa kahvilla, ostoksilla, vaikka lenkillä ja baarissa tanssimassa. En ole mikään hissukka, tarvitsen vain vähän rohkaisua...
Jos joku haluaisi vaihtaa ajatuksia tai muuten vaan sai tästä postista jotain irti, niin minulle voi mailata osoitteeseen vrykolka @ luukku.com.
Kyllä, olen hieman arka ja voin vaikuttaa hiljaiselta, mutta pidän sitä vain "alkukankeutena". Kun pääsen tutustumaan toiseen ihmiseen paremmin, minusta paljastuu puhelias, avoin ja mukava luonne. Tuntuu vain, että ihmiset vähän pelästyvät tätä ujouttani, saattavat luulla etten halua heidän seuraansa tai että olen jotenkin ylpeä. Eivätkä he sitten tulekaan juttelemaan enää toiste :(
Kaipaan kuitenkin ystäviä ja sosiaalista toimintaa. Haluaisin käydä jonkun kanssa kahvilla, ostoksilla, vaikka lenkillä ja baarissa tanssimassa. En ole mikään hissukka, tarvitsen vain vähän rohkaisua...
Jos joku haluaisi vaihtaa ajatuksia tai muuten vaan sai tästä postista jotain irti, niin minulle voi mailata osoitteeseen vrykolka @ luukku.com.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olipa hassua lukea tämä. Itsehän olen joensuulainen 18-vuotias nainen, eikä minulla ole paljoakaan ystäviä. Olisi melkein mielenkiintoista tutustua, sillä minäkin olen alussa hieman arka, mutta ystävien kesken minusta kuoriutuu hauska ja puhelias ihminen.
Mutta tässä elämäntilanteessani en tiedä jaksanko tutustua kehenkään. Harmi.
Opiskelin Joensuussa vuoden, mikä oli varmaan elämäni kauheinta aikaa. Osasyy oli toki minussa - erosin poikaystäväni samaan aikaan ja entiset koulukiusaajani olivat tulleet opiskelemaan samaan paikkaan, joten en oikein viihtynyt. Alani oli lopulta todella epäsopiva minulle, enkä löytänyt kavereita saman alan opiskelijoista, joita oli vähän ja joista suurin osa oli melko outoja. Pari ihan hyvää tuttavuutta tuli, mutta niidenkin kanssa olin hieman eri aaltopituudella.
Nyt toiseen yliopistoon vaihdettuani olen viihtynyt oikein mainiosti. Tuntuu, että täällä monet asiat tehdään aivan eri tavoin kuin Joensuussa. "Väkisin tutustuminen" on minusta ihan ok, mutta Joensuussa ei ainakaan minulla oikein edes ollut siihen mahdollisuuksia! Täällä minulla on hyvin aktiivinen ainejärjestö ja osakunta ja olenkin tutustunut uusiin ihmisiin oikein hyvin :) Pelkäsin alkuun, tutustunko, sillä olen myös hieman alkukankea:) ja tutustuminen vie aikaa. Täällä minut on kuitenkin otettu oikein hyvin vastaan ujoudesta huolimatta. Ehkä olin Joensuussa vain väärässä seurassa, mutta tuntuu, että siellä kaikki tunsivat toisensa jo entuudestaan ja olivat jostain läheltä, eikä edes ollut sillä tavalla tarvetta tutustua keneenkään...
En tiedä, auttoiko tämä sinua yhtään, mutta halusin vain sanoa, että jollain muullakin samalla alueella oli samoja ongelmia. Toivottavasti löydät ystäviä, Vovkis :) Auringonpaistetta!