Uskottomuuden syyt ovat jokaisella ihmisellä aivan erilaiset, se ei välttämättä tarkoita sitä että oma mies/vaimo olisi jotenkin puutteellinen seksuaalisesti tai ulkonäöllisesti, joillekkin vain tulee sellainen jännityksen hakeminen ja vaihtelun tarve ei se aina tarkoita sitä että mies olisi juuri tämän kakkosen valinnut koska hän on niin paljon ihanampi kuin oma vaimo, syy on yleensä aika yksinkertainen mies vain sattuu löytämään jonkun naisen joka suostuu olemaan se kakkonen ja luulen että tähän hommaan kelpaa kuka vain. Tietenkin löytyy sellaisia ihmisiä joiden avioliitto syystä tai toisesta ei toimi ja toinen hakee uutta kumppania jolta saa sen mitä kotona ei tule, mutta kyllä tälläisissa tilanteissa se avioero sitten tulee vastaan ja henkilö sitten valitseekin tämän kakkosen, tai sitten heivaa molemmat kumppanit ja etsii kokonaan ihan uuden.
ykköset ja kakkoset
lopettakaa jo riitely
5483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
yksinkertaisesti rakastuu. Rakkauden hyväksyminen näissä kakkossuhteissa näyttää täällä olevan mahdottomuus. Kuitenkin niin vaan monesti käy. Yleensä silloin omasta suhteesta on tunne jo hiipunut, vaikka sillä toisella saattaa olla tunteita vielä tallella ja siksi se tuntuu niin kipeästi.
aiheuttaa niin paljon pahaa. Miksei todellakaan osaa ajatella, että itse on valinnut kumppani jota on luvannut rskastaa ja kunnioittaa... Eli rakkaus on tahdon asia.
Arki tulee varmasti siinä uudessqakin suhteessa.
Sitten on tietysti eri asia jos todellakin elämä jostain syystä on kumppanin kanssa mahdotonta. Mutta sitten erotaan ja haetaan vasta sen jälkeen uusi eikä loukata toista ihmistä.
jos rakastuu. Rakastumisen jälkeen pitää tehdä päätöksiä, kipeitäkin, joko itselle tai muille.
Elämä ei vaan ole sellaista, että aina kaikki asiat menisivät "oikeassa" järjestyksessä. Eivätkä ihmiset voi pakottaa itseään rakastamaan puolisoaan, vaikka kuinka tahtoisivat, varsinkin jos on ollut tapahtumia jotka ovat vanhan rakkauden on tappaneet.
sille voi vaikka mitä jos rakastuu.
Voi miettiä asiaa jo siinä vaiheessa, kun huomaa sen värinän vatsanpohjassa.. Siinä vaiheessa pitää pikkuisen miettiä asioita, että mitä oikein haluaa ja jos on jo suhteessa, niin täytyy laittaa peli täysin poikki siksi aikaa että saa hommattua eron entisestä.
Sit vasta voi rehellisin mielin alkaa uutta suhdetta viritteleen.
Ihmiset ovat varmaan ennen meidänkin aikoja rakastuneet muihinkin kuin puolisoihinsa. Joskus ja joissain kulttuureissa ero ei ole tullut kysymykseenkään, mutta tänä päivänä ero on kyllä Suomessa arkipäivää. Jos ihminen ihan oikeasti rakastuu johonkin kolmanteen osapuoleen, ei kai rakastunut roikota toista osapuolta löysässä hirressä salarakkaana. Ainakin omassa neli-viisikymppisten tuttavapiirissä on eronneita ja karanneita. Uskottomia on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin eronneita. Osa etsii sivusuhteista hetken helpotusta (enkä nyt tarkoita mitään fyysistä paineiden purkamista) elämänsä tyrskyissä. Ne oikeasti kakkoseensa rakastuneet, yleensä muuten pettäjänaiset, saavat kyllä eron aikaiseksi todella nopeasti. Siinä ei jäädä varmistelemaan sitä sun tätä ja selitellä eroamattomuutta taloilla ja lapsilla.
Varmasti ihmisille rakastuminen ylipäätään merkitsee eri asioita. Olen itsekin ihastunut aika voimakkaasti työtoveriini, mutta pidin itseni niin sanotusti kurissa tai ainakin housut jalassa. Todennäköisesti olisin vain ihastunut voimakkaammin, jos olisin antautunut suhteeseen. Silti koen olevani enemmän rakastunut mieheeni ja uskollisuutenikin on nyt "mitattu", koska tilaisuus ei tehnyt varasta. Joku toinen olisi varmaan samassa tilanteessa kokenut olevansa rakastunut ja puolustellut uskottomuuttaan rakkaudella. Rakastuminen ja ihastuminen eivät minun maailmassani ole rakkautta. Rakkaus kasvaa vasta ajan myötä, jos siihen antaa mahdollisuuden. Ja oikea rakkaus kestää myös huonoja aikoja.