Terve kaikille!
Onko joku koskaan kokenut fiilistään tosi huonoksi, kun oma kumppani heittää huumoria sinun kustannuksellasi? Tyyliin "meidän Leena se on aina ollut vähän tollanen pullukka... hehheh"
Tai onko kumppanin taipumuksena jättää sinut huomiotta sosiaalisissa tilanteissa, koska hän kerää itse kaiken huomion?
Kirjoitan lehtijuttua ihmissuhteista ja erilaisten huumorintajujen karikoista. Olisin tosi iloinen vastauksista ja omakohtaisista kokemuskuvauksista!
Voiko erilainen huumorintaju olla suhteen kompastuskivi? Millainen huumorintaju on kaikkein kauheinta/parasta? Millinen suhde teidän parisuhteessa on toinen toiselle nauramisesta?
Kaikki vastailemaan, niin tehdään maailmasta vähän parempi ja iloisempi paikka!
Onko joku koskaan kokenut fiilistään tosi huonoksi, kun oma kumppani heittää huumoria sinun kustannuksellasi? Tyyliin "meidän Leena se on aina ollut vähän tollanen pullukka... hehheh"
Tai onko kumppanin taipumuksena jättää sinut huomiotta sosiaalisissa tilanteissa, koska hän kerää itse kaiken huomion?
Kirjoitan lehtijuttua ihmissuhteista ja erilaisten huumorintajujen karikoista. Olisin tosi iloinen vastauksista ja omakohtaisista kokemuskuvauksista!
Voiko erilainen huumorintaju olla suhteen kompastuskivi? Millainen huumorintaju on kaikkein kauheinta/parasta? Millinen suhde teidän parisuhteessa on toinen toiselle nauramisesta?
Kaikki vastailemaan, niin tehdään maailmasta vähän parempi ja iloisempi paikka!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo, meillä on mieheni kanssa aika erilaiset huumorintajut, tosin ollaan nyt vuosien aikana totuttu toisiimme ja toisen tapaan laskea leikkiä. Itse pidän sitä loukkaavana, jos mies muiden ihmisten aikana vitsailee ulkonäöstäni tai vaikka sanoo vitsillä, että nalkutan koko ajan kotona tai muuta. Siis koska en nalkuta koskaan, se ärsyttää, kun toinen vitsailee tollasesta muiden aikana ja muut saa sitten aivan vääränlaisen kuvan musta. Miehen mielestä tää ei oo vakavaa ja ettei kukaan ota häntä kuitenkaan tosissaan. Silti se tuntuu musta pahalta, jos hän muille vitsailee ulkonäöstäni jne.
Itse taas en tykkää vitsailla kenenkään ulkonäöstä tai piirteistä tai käyttäytymisestä, mikä ei ole totta. Mutta joskus "kostan" miehelleni vitsailemalla hänen aroista paikoistaan, vaikka siitä, että mieheni on hyvin romanttinen tai herkkä.
Riitoja tää erilaisten huumorintajujen omaaminen ei oo koskaan aiheuttanut, koska osataan keskustella asioista ja jos mua todella paljon loukkaa tai häiritsee joku, niin kyllä mieheni silloin lopettaa ja pyytää vitsailuaan anteeksi ja yrittää parhaansa, ettei vitsailisi mulle kipeistä aiheista. Samoin yritän minäkin :)
Tästä linkistä löytyy hyvin kirjoitettu kolumni, jonka loppupuolella on painavia sanoja myös huumorista:
http://www.harvestservice.com/linkkihakemisto.html
Itse en pidä huumorina sitä, että toisen (kenen tahansa) kustannuksella naureskellaan. Ei vaan naurata yhtään. Kaikenlaisia loukkauksia, tölväisyjä ja ilkeyksiä yritetään peitellä "huumori"-sanan taakse. Omien sanojen takana täytyy seistä itse. Pätee sekä pari- että kaikkiin muihinkin suhteisiin.