Kaikki lyhykäisyydessään.. ;)
Eli mies oli hyvin älykäs, salaperäinen, hauska ja ihan ok näköinenkin. Sai minut puhuttua treffeille ja siitä se sitten lähti. Alku oli hieman vaikeaa, minua arvellutti ikäeromme (10v) ja olin ollut vasta vuoden sinkkuna pitkän parisuhteen jälkeen.. Mutta kaikki kuitenkin meni omalla painollansa ja muutimme yhteen. Pikkuhiljaa kaikki läheiseni alkoi varoittelemaan minua miehestäni ja kertoivat, etten ole oma itseni.. En kuitenkaan noteerannut näitä varoituksia vaan jatkoin suhdetta. No sitten mies alkoi puhumaan vauvasta ja kohta olinkin jo raskaana. silloin jo mies otti puheeksi, etten saisi lihoa.. Hmmm.. Olen aina ollut hyvin hoikka (50kg) ja kerroin, että eiköhän sitä painoa tule ihan luonnostaan enemmän, kun sisällä kasvaa uusi elämä. Mutta hänen mielestään kaikki yli 60kg ovat lihavia. Ja minun täytyisi syödä vähemmän ja urheilla enemmän, niin kiloja ei tulisi.. Heh! Tämä laittoi samantien miettimään, että mitähän tässä vielä tapahtuu. No kuinkas ollakkaan sain keskenmenon vkolla 12, olin todella surullinen, mutta tiedostin myös sen että kaikella on tarkoituksensa jne.. Sen jälkeen tämä mies muuttui omaksi itsekseen ja kertoili aina miten lihava olen (edelleenkin olin saman painoinen), keskenmeno oli minun syytäni, olin hankala, tekemäni ruoka oli yhtäkkiä kaikki pahaa ja lisäksi olin myös hänen sanojensa mukaan laiska. Ja tätä jatkui vuoden päivät. Jos joku kehui minua kauniiksi tms. He olivat väärässä ja eivät tajua mitään. Ja tästä hän myös aina rupesi sättimään minua. Ja kun sanoin vastaan, hänellä oli aina perustelut kaikelle valmiina. En tietenkään ottanut näitä asioita itseeni tiedostin kyllä mitä olin ja mitä osaan. Ja tästä meille koitui lisää ongelmia. Pikkuhiljaa astui väkivalta kuvioihin. Ja hän epäili, että olin uskoton ym. Vaikkei mitään aihetta epäilyyn ollut. esim. olin nukkumassa, kun hän tuli baarista ja heräsin siihen kun hän nakkasi minut sängystä lattialle ja kyseli missä se mies on? OK, hän oli ollut baarissa ja minä nukkumassa, koska aamulla oli töihin. Sitten tilanne jatkui yhtä kaoottisena ja väkivalta astui useammin kuvioihin, hän joi paljon vkonloppuisin ja sammuili millon mihinkin esim. naulakon alle, pöydän alle ja liesituulettimen ääreen jne.. Olin yrittänyt ottaa näitä ongelmia puheeksi, mutta tilanne päätyi aina siihen, että hän lähti ovet paukkuen lähibaariin ja hänessä ei ollut mitään vikaa. Hän ei vastannut puhelimeen ja ilmestyi sillon kun hänelle sopi. Ja silloin ei enää saanut keskustella koko asiasta. Tai siihen, että hän nakkasi minut porttikäytävään puolipukeisena. (Josta minut usein nouti joku ystävävistäni pois, jos sain puhelimeni mukaani). Eli elimme lopun alkua! Otin puheeksi eron, mutta häntä ei kiinnostanut, totesi vain että hän pystyy elämään ilman minua. Hän on elänyt ilman äitiäänkin useamman vuoden sillä katkaisi välit häneen kun tuli riitaa. Ja kaikki eksät on aina halunneet hänet takaisin. Tähän kaikkeen totesin, että no silloinhan se ei ole ongelma. Viimeinen ilta! Lähdimme kumpikin omien ystäviemme kanssa viettämään iltaa. Huomasin baarissa mieheni jälleen kerran sammuneena sohvalle ja tällä kertaa hänellä oli naisseuraa.. Pulleahko ei niin hehkeä nainen imi hänen korvaansa. Minä lähdin samantien kotiin ja ryhdyin pakkaamaan kamoja. Mies tuli aamulla ja ihmetteli mitä teen? Sitten kävi vielä viimeinen episodi.. Hän yritti käydä päälle ja juoksin häntä pakoon puhelimen kanssa kylpyhuoneeseen. Jonne hän lopulta minut pönkäsi tuolilla. Soitin sieltä ystäväni apuun ja muutimme samantien pienimmät kamani pois. Hän pyyteli anteeksi tällä kertaa ja totesi, että kyllä hän haluaisi sen lapsen kuitenkin kanssani tehdä. Huh, huh.. Muutin vkon sisään pois ja se loppui siihen. Tämä tässä lyhykäisyydessään.
Kirjoitin tämän siksi, että nyt tämä kokemus on jo osaltani takanapäin. Ja halusin jakaa tämän kaikille, ettei kukaan joutuisi kokemaan vastaavaa. Eli siis asiaan perehtyneet varmaan jo huomasivat, että kyseessä oli narsisti. Minulla meni itsellä pitkän aikaa ennekuin diagnosoin tämän tapauksen, sillä tämä ei ollut tuttua minulle ennestään. Vaikeinta oli hyväksyä se, että miten näinkin älykäs (ÄO 146) voi joutua tällaiseen tilanteeseen. Kunnes otin narsismista selvää ja ymmärsin, ettei sillä ole mitään tekemistä oman älykkyyden kanssa. Kyseessähän oli mieleltään sairas ihminen!
Toivotan kaikille narsistin kynsiin joutuneille jaksamisia ja voimia! :)
Eli mies oli hyvin älykäs, salaperäinen, hauska ja ihan ok näköinenkin. Sai minut puhuttua treffeille ja siitä se sitten lähti. Alku oli hieman vaikeaa, minua arvellutti ikäeromme (10v) ja olin ollut vasta vuoden sinkkuna pitkän parisuhteen jälkeen.. Mutta kaikki kuitenkin meni omalla painollansa ja muutimme yhteen. Pikkuhiljaa kaikki läheiseni alkoi varoittelemaan minua miehestäni ja kertoivat, etten ole oma itseni.. En kuitenkaan noteerannut näitä varoituksia vaan jatkoin suhdetta. No sitten mies alkoi puhumaan vauvasta ja kohta olinkin jo raskaana. silloin jo mies otti puheeksi, etten saisi lihoa.. Hmmm.. Olen aina ollut hyvin hoikka (50kg) ja kerroin, että eiköhän sitä painoa tule ihan luonnostaan enemmän, kun sisällä kasvaa uusi elämä. Mutta hänen mielestään kaikki yli 60kg ovat lihavia. Ja minun täytyisi syödä vähemmän ja urheilla enemmän, niin kiloja ei tulisi.. Heh! Tämä laittoi samantien miettimään, että mitähän tässä vielä tapahtuu. No kuinkas ollakkaan sain keskenmenon vkolla 12, olin todella surullinen, mutta tiedostin myös sen että kaikella on tarkoituksensa jne.. Sen jälkeen tämä mies muuttui omaksi itsekseen ja kertoili aina miten lihava olen (edelleenkin olin saman painoinen), keskenmeno oli minun syytäni, olin hankala, tekemäni ruoka oli yhtäkkiä kaikki pahaa ja lisäksi olin myös hänen sanojensa mukaan laiska. Ja tätä jatkui vuoden päivät. Jos joku kehui minua kauniiksi tms. He olivat väärässä ja eivät tajua mitään. Ja tästä hän myös aina rupesi sättimään minua. Ja kun sanoin vastaan, hänellä oli aina perustelut kaikelle valmiina. En tietenkään ottanut näitä asioita itseeni tiedostin kyllä mitä olin ja mitä osaan. Ja tästä meille koitui lisää ongelmia. Pikkuhiljaa astui väkivalta kuvioihin. Ja hän epäili, että olin uskoton ym. Vaikkei mitään aihetta epäilyyn ollut. esim. olin nukkumassa, kun hän tuli baarista ja heräsin siihen kun hän nakkasi minut sängystä lattialle ja kyseli missä se mies on? OK, hän oli ollut baarissa ja minä nukkumassa, koska aamulla oli töihin. Sitten tilanne jatkui yhtä kaoottisena ja väkivalta astui useammin kuvioihin, hän joi paljon vkonloppuisin ja sammuili millon mihinkin esim. naulakon alle, pöydän alle ja liesituulettimen ääreen jne.. Olin yrittänyt ottaa näitä ongelmia puheeksi, mutta tilanne päätyi aina siihen, että hän lähti ovet paukkuen lähibaariin ja hänessä ei ollut mitään vikaa. Hän ei vastannut puhelimeen ja ilmestyi sillon kun hänelle sopi. Ja silloin ei enää saanut keskustella koko asiasta. Tai siihen, että hän nakkasi minut porttikäytävään puolipukeisena. (Josta minut usein nouti joku ystävävistäni pois, jos sain puhelimeni mukaani). Eli elimme lopun alkua! Otin puheeksi eron, mutta häntä ei kiinnostanut, totesi vain että hän pystyy elämään ilman minua. Hän on elänyt ilman äitiäänkin useamman vuoden sillä katkaisi välit häneen kun tuli riitaa. Ja kaikki eksät on aina halunneet hänet takaisin. Tähän kaikkeen totesin, että no silloinhan se ei ole ongelma. Viimeinen ilta! Lähdimme kumpikin omien ystäviemme kanssa viettämään iltaa. Huomasin baarissa mieheni jälleen kerran sammuneena sohvalle ja tällä kertaa hänellä oli naisseuraa.. Pulleahko ei niin hehkeä nainen imi hänen korvaansa. Minä lähdin samantien kotiin ja ryhdyin pakkaamaan kamoja. Mies tuli aamulla ja ihmetteli mitä teen? Sitten kävi vielä viimeinen episodi.. Hän yritti käydä päälle ja juoksin häntä pakoon puhelimen kanssa kylpyhuoneeseen. Jonne hän lopulta minut pönkäsi tuolilla. Soitin sieltä ystäväni apuun ja muutimme samantien pienimmät kamani pois. Hän pyyteli anteeksi tällä kertaa ja totesi, että kyllä hän haluaisi sen lapsen kuitenkin kanssani tehdä. Huh, huh.. Muutin vkon sisään pois ja se loppui siihen. Tämä tässä lyhykäisyydessään.
Kirjoitin tämän siksi, että nyt tämä kokemus on jo osaltani takanapäin. Ja halusin jakaa tämän kaikille, ettei kukaan joutuisi kokemaan vastaavaa. Eli siis asiaan perehtyneet varmaan jo huomasivat, että kyseessä oli narsisti. Minulla meni itsellä pitkän aikaa ennekuin diagnosoin tämän tapauksen, sillä tämä ei ollut tuttua minulle ennestään. Vaikeinta oli hyväksyä se, että miten näinkin älykäs (ÄO 146) voi joutua tällaiseen tilanteeseen. Kunnes otin narsismista selvää ja ymmärsin, ettei sillä ole mitään tekemistä oman älykkyyden kanssa. Kyseessähän oli mieleltään sairas ihminen!
Toivotan kaikille narsistin kynsiin joutuneille jaksamisia ja voimia! :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen pahoillani puolestasi, mutta minä ihmettelen sitä, miten noin älykäs (äo 146) ei osaa kappalejakoa.
Silläkö se äo mitataan? ;)
En ole koskaan ollut lahjakas oikeinkirjoituksessa muutenkaan, sorgen siitä. Sisältö kuitenkin oli tarkoitus tuoda julki.
Aina kiinnostanut enemmän kaikki taiteellinen hömppä ja matematiikka.. :)
oli ehkä vaan vähän turhaa mainita ÄO tuossa. Sillä kun ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Tuskin sun älykkyytesi auttaa tunnistamaan narsistin. Sitä kun ei kukaan pysty tunnistamaan.
Että niin.
Voi olla juu.. Pahoittelen jos se jotenkin häiritsi. Mutta itselle se oli vaikea käsittää, kun sitä aina ajattelee olevansa niin ja niin fiksu, että ei lähde mukaan mihinkään jne. jne..
Ennen itsekin ajattelin, että miksi ihmiset on niin tyhmiä ja elää huonossa suhteessa jne. Mutta tämän myötä oppinut paljon ettei kaikki ole niin yksiselitteistä tai älystä kiinni.
Vaikea selittää, mutta paljon kuulin ihmisiltä sitä, että miten sä olet voinu olla tollaisessa suhteessa (kun olet niin fiksu) ja paljon ihmiset myös kyseenalaisti sitä.
Että ehkä kokemuksien jälkeen koin, että se on ihan hyvä mainita tässä tarinassa. ettei tule taas sitä samaa, että miksi olit niin typerä että olit siinä suhteessa jne..?
Niin, se on kyllä totta, että ihmeen monet vetoavat siihen "miten voit olla noin tyhmä" (tai useinmiten selän takana "miten se voi olla niin tyhmä") kun on kyse ns. huonoista valinnoista ihmissuhteissa. Nämä ihmettelijät ovat yleensä niitä, jolla ei itsellään ole paljoa kokemusta ihmissuhteista tai huonoja kokemuksia (pettämistä, alistamista) suhteista.
Yhden ystävättären mies käveli ulos ovesta viiden yhteisen vuoden jälkeen. Ei mitään kummempaa syytä, sanoi vaan, että jokin puuttuu. Ystäväni, joka seurasi hommaa etäämmältä, ihmetteli minulle useaan otteeseen, että miten tämä ystävätär oli valinnut sellaisen kumppanin kun on kuitenkin niin älykäs nainen.
Outo käsitys, että toisen tekoja ja aivoituksia voisi ennalta lukea jos on älykäs. Ei voi, varsinkaan, jos on rakkaus tai alistuneisuus sokaisemassa.
fiksuus ja tunneälykkyys ovat eri asioita.
ihan sama äö:lle se millaisia valintoja elämässäsi teet.
itse en pidä itseäni mitenkään fiksuna mutta tunnistan kyllä vaaran jo kaukaa. yleensäkin en missään nimessä ottaisi sinisilmäisenä miestä joka on alkuunsa NIIN TÄYDELLINEN. vaatii tietynlaista elämänkokemusta että huomaa keneen kannattaa tutustua ja keneen ei. siinä ei älykkyydellä ole mitään tekemistä vaan kokemuksella.
kerro koko totuutta.
Tein erään testin joka suosi matemaattista lahjakkuutta jota minulla ei ole .
Testin mukaan minun pitäisi olla muitten autettavana oleva jolle yksin arjesta selviäminen on täysin mahdotonta.
omaa äo-lukemaani mutta kuluvan vuosituhannen alussa olin noin puolentoista vuoden ajan erään varatuomarin tyttöystävänä ja avovaimona. Nettilääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuneena ja lukion psykan oppimäärän lukeneena uskoisin kyseisen herran täyttävän narsistin tunnusmerkistöstä huomattavan osan. Miespuolinen ystäväni hämmästeli, miten kaikkein fiksuimmat naiset niin usein tuntuvat valitsevan kaikkein surkeimmat miehet. Tämän lausunnon hän antoi sillä ironisella latauksella, että hänen oma vaimonsa on mitä ilmeisimmin varsin fiksu nainen :)
Onnistuin jättämään älykkään mutta "hullun" miehen onneksi sen verran nopeasti, että en traumatisoitunut pahasti. Sen sijaan opin arvostamaan miehessä erilaisia asioita kuin ennen eli näkemään ulkoista oppikirjasivistystä ja taloudellista menestystä syvemmälle. Sydämen sivistys ja se, miten kohtelee muita ihmisiä, ovat ne tärkeimmät kriteerit ja vihdoinkin sellainen mies on vierelleni löytynytkin. Tällä "talkkarilla" ei ehkä ole varaa kanniskella minulle koruja tai hankkia makeaa asuntoa kaupungin paraatipaikalta mutta hän arvostaa ja kunnioittaa minua sellaisena kuin olen ja monin tavoin jopa epäitsekkäästi asettaa minut itsensä edelle. Sellaista kohtelua ei millään aineellisella voi hyvittää. Eivät minua narskun ostamat korut ja kämpät paljon lämmittäneet, kun koko ajan oli paha olla ja pelko siitä, mitä hirveää toinen seuraavaksi keksii. Nykyiseltä mieheltäni saamani rakkaus, välittäminen ja huolenpito puolestaan ovat korvaamattomia.
Aurinkoista kevättä kaikille!
Eipä ei, itse päädyin samaan jamaan, fyysistä väivaltaa oli vähemmän mutta itse en vielä siinä iässä (olin vain 18 kun suhde alkoi) osannut suhtautua oikein siihen vähättelyyn ja jatkuvaan solvaamiseen. Kaikkihan oli minun syytäni, olin ansainnut sen :D Kasvoin oikeastaan aikuiseksi narsistin kyykyttämänä. Menihän siitä toipumiseenkin sitten vuosia...
***
Kyllä se jonkinmoisen jäljen on jättänyt minuun. En ole enää niin kiltti ja olen paljon epäileväisempi. Mikä ei välttämättä ole paha asia. Ja sanotaanko, että kyllä tämä suhde kasvatti, kasvatti ja paljon. Nyt olen vain onnellinen, että kaikki on takana ja hyvä elämä edessä uudessa ihanassa parisuhteessa! :) Kyllä toipumiseen meni aikaa, mutta tärkeintä on että siitä selvittiin.
Tuo on sellainen juttu kun välittää toisesta niin ei välttämättä _huomaa_ kuinka toinen osapuoli kohtelee toista. Tai sitten sulkee silmänsä eli vähän tavallaan alitajuntainen juttu, jossa ei haluta tiedostaa tosiasiaa.
Luullaan, ettei kenenkään muun kanssa voisi olla parempi.
Luullaan, että itsessään on vikaa.
Luullaan, että tilanne paranee; mies parantuu puhumalla.
En tiedä oliko tuo narssismia, koska yleensähän sellainen henkilö on aika hyvä manipuloimaan toisia, niin ettei tiedä, että toteuttaa toisen toiveita?
Sen voin sanoa, että exälläsi oli tosi hyvä omatunto - sitä ei horjauta mikään naisen puhe.
Itsellään on juuri menossa prosessi, jossa mietin onko miehen kanssa elämää - eli onko hän oikeasti se 'elämän mies'. Seksi on loistava. Keskustelut on kivaa ja muutenkin kaikki sujuu, mutta yleensä mies puuhailee omien harrastuksien parissa - vaikka sitten olisinkin hänen kanssaan.
Tässä on vain kyseessä se, tykkäänkö näin 'avarasta' suhteesta vai kaipaanko enemmän huomiota. Tiedän kumminkin ettei mies muutu vaikka yhteen asumaan mentäisiin, mutta se on paljon tyydyttävämpää kuin asuta eri katon alla :)
Ja sitten kun joskus mennään saman katon alle pitää huomata vastoiko kuvitelmat niin kuin piti - eli tarpeeksi ajoissa huomata, esim. onko ratkaisu hyvä, sillä olinhan valitellut, etten saa niin paljon huomiota silloin kun asutaan erikseen :D Tavallaan kaikki muut asiat sitten toimiikin
Kyllä kuule tämä manipuloinnin taidot osasi, sai puhuttua ympäri yrittämään lasta. Sai puhuttua ympäri monesti, kun oltiin eroamassa. Ja sai pidettyä minut suhteessa noinkin kauan. Ja ei, exälläni ei ollut hyvä omatunto vai tarkoitatko ehkä itsetuntoa? Hän pönkittää omaa huonoa itsetuntoaan haukkumalla muita. Narsisti ei näe itseään ihan terveiden silmien läpi! Hän näkee kaikkialla muualla pahaa, paitsi itsessään.
Kyllä kaikki selviää ja asioilla on tapana järjestyä! :)
en varmaan ole narsistin kanssa (toiv.) mutta erikoisia ongelmia meilläkin.. tuntuu et olen miehelle äiti, kun ei itse aikuinen ihminen pärjää.
aloin miettiä että onko kaikki "vanhemmat" miehet jotenkin "vajaita" kun seurustelevat nuorempien naisten kanssa. oma mies kanssa 10v. vanhempi, ja todella, todella epäkypsä. nuorempana se meni, mutta vuosien seurustelun aikana on varmaan itse "kehittynyt" ja tuntuu et tää mies edelleen yhtä tyhmä ja naiivi kuin tavatessamme..
miettii muita yli 36-vuotiaita, niin oma kaveri menisi paremmin 20-vuotiaasta :(
Itseasiassa sekin asia kävi silloin alkuun mielessä, että mikä tossa on vikana jos ei se ole kenellekkään kelvannut tuohon ikään mennessä? ;)
Mutta tämän selittää se, että mies on tod. näk. elänyt kuitenkin pidemmän aikaa omillaan ja yksin. Ja on oppinut tulemaan toimeen yksinään. Tottunut niihin omiin rutiineihin ja omaan elämäntyyliin ja miksipä sitä muuttamaan kun aloittaa suhteen, kun on siihenkin asti elänyt samalla tavalla. Omassa ihanassa maailmassaan.
Ja niinkuin sanonta menee, vanha koira ei opi enää uusia temppuja. Eli vanhemmat miehet ajattelee tod. näk. että joko my way or the highway.
Näin minä sen ajattelisin! ;)
Jaksamisia ja yritä miettiä sitä miten kauan itse tuota jaksat. Ja millaista se sitten on kun on lapsia (oikea lapsi ja hän) ja toivon mukaan tulisitte olemaan koko loppuelämän yhdessä.
Itse olen elänyt narsistin kanssa 20 vuotta.Vasta tänä vuonna,kun olen palannut työelämään olen tajunnut mitä hän on minulle onnistunut tekemään.Olen töissä ihanien naisten kanssa joilla on normaali parisuhde.Siellä puhuessani omasta elämästäni,olen tajunnut että mieheni on sairas.Hän haukkui myös minua lihavaksi vaikka painoin 47kg/164cm.Lisäksi olen tyhmä,laiska ja myös muka pettänyt häntä.Näinä vuosina hän on saanut minut uskomaan monta huonoa asiaa itsestäni.En tunne itseäni enää naiseksi,enkä osaa arvostaa itseäni.Löysin täältä keskusteluista tuon sanan:narsisti.Silloin ymmärsin,minussa ei ole mitään oikeaa vikaa..Mutta näkeekö hän minut todella noin huonona ikuisesti?
Sitten kun saat lähdettyä suhteesta, olet hetken vielä huonompi, silkka huora johon hän rupesi pelkästä säälistä... mutta muutaman kuukauden päästä olet se joka pääsi karkuun, nainen jonka laista hän ei koskaan enää tule löytämään... aika kultaa muistot näissä ääliöissä nopeammin kuin meillä muilla. Seuraava tyttöystävä saa varmasti kuulla kuinka upea sinä olit ja kuinka hän ei koskaan yllä samaan vaikka kuinka yrittäisi...
Mutta jos jäät suhteeseen, hän jatkaa samaan malliin. Olen yhden tuollaisen "parantumisesta" kuullut ja sekin taantui takaisin heti kun silmä vältti.
***
Miehesi on narsisti hän ei tod. näk. Tule koskaan muuttumaan. Hänen mielestä kaikki hänen sanomansa on täysin oikeutettua ja ansaittua. Hän ei ehkä oikeasti edes näe sinua näin, mutta haluaa sinun tuntevan niin. Joka tapauksessa oli miehesi narsisti tai muuten vain ilkeä mies, sinun tulee mielestäni ennemmin miettiä kestätkö sinä, että sinua kohdellaan noin pahimmillaan koko loppuelämä?