Tämä on todella ärsyttävää!
Miehelläni on 36-vuotias sisar, joka on kahden lapsen äiti ja eronnut avoliitostaan. Emme ole valtavasti tekemisissä, mutta tavatessamme on ihan kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia. Tässä suhteessa ei ole siis mitään ongelmaa.
Homman ärsyttävin elementti onkin anoppi, joka on ottanut elämäntehtäväkseen selitellä miehelleni ja minulle tyttärensä kaikki tekemiset. Kun me menimme mieheni kanssa naimisiin ja saimme lapset vasta sitten, mieheni sisar teki toisen ratkaisun: hän ei mennyt naimisiin ikinä. Auta armias, minkä selonteon anoppi piti asiasta noin sata kertaa tyyliin jokainen saa tehdä omalla tavallaan eikä kaikkien ole pakko mennä naimisiin ja kuinka avoliitot yleistyvät... Hyvänen aika: meille ratkaisu sopii mainiosti emmekä sitä kritisoineet. Miksi asia pitää selitellä meille?!
Mieheni sisko ei välitä käyttää lapsiaan harrastuksissa. Tämän lisäksi lapset saavat vaatteensa kirpparilta jne. Mieheni sisko on muutenkin rento lastenhoidossa: antaa aina valmisruokaa, ei käytä turhaan kestovaippoja, ei ole niin tarkka lastensa sairastamisista. Hän myös vei esikoisensa hoitoon ollessaan kotona vauvan kanssa. Me olemme kestovaippailijoita, teemme ruokamme itse, tykkäämme uusista lastenvaatteista jne. Emme ole kuitenkaan koskaan väittäneet, että olisimme tämän vuoksi jotenkin parempia ihmisiä. Anoppi sen sijaan kertoo joka ainoa kerta ja selittelee, miksi miehen siskon lapset eivät käy harrastuksissa tai miten lapset eivät tarvitse kotiruokaa. Herttileili, edelleenkään emme ole sekaantuneet anopin tyttären elämään! Miksi hän siis selittää meille selittämästä päästyään?
Mieheni sisko on myös rento taloudenpidossaan. Talo imuroidaan ehkä kolmesti vuodessa, paikat repsottavat, remontti ei valmistu ikinä ja kylpyhuone on todella likainen. Minä olen erilainen, ja sehän on luonnollista, että ihmiset ovat erilaisia! Miksi anopin taas täytyy kertoa minulle, miksi mieheni sisko toimii eri tavoin kuin minä tai että lapset suorastaan tarvitsevat likaa ja bakteereita!!
Viimeinen tikki oli mieheni sisaren ero. Aiemmin eroja kritisoinut anoppini on nyt sitä mieltä, että ero ei käytännössä vaikuta lapsiin lainkaan vaan että vanhemmat siinä suurempaa surua kokevat. Minä en ole koskaan väittänyt, etteivätkö myös eroperheiden lapset voi kasvaa ehjiksi aikuisiksi. Silti anoppi vain selittää, selittää, perustelee, lässyttää ja selittää!
Ymmärrättekö, että olen jo kurkkuani myöten täynnä anoppini juttuja. Jos menen kertomaan jotakin omista lapsistani, heidän tekemisistään ja olemisistaan, anoppi ei ikinä pysty kuuntelemaan juttuani objektiivisesti. Hän ei koskaan kommentoi mitään lasteni asioita, vaan alkaa samaan lauseeseen kertoa, kuinka mieheni siskon lasten kohdalla tämä asia on ratkaistu.
Mikä helkkari sitä naista vaivaa??
Miehelläni on 36-vuotias sisar, joka on kahden lapsen äiti ja eronnut avoliitostaan. Emme ole valtavasti tekemisissä, mutta tavatessamme on ihan kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia. Tässä suhteessa ei ole siis mitään ongelmaa.
Homman ärsyttävin elementti onkin anoppi, joka on ottanut elämäntehtäväkseen selitellä miehelleni ja minulle tyttärensä kaikki tekemiset. Kun me menimme mieheni kanssa naimisiin ja saimme lapset vasta sitten, mieheni sisar teki toisen ratkaisun: hän ei mennyt naimisiin ikinä. Auta armias, minkä selonteon anoppi piti asiasta noin sata kertaa tyyliin jokainen saa tehdä omalla tavallaan eikä kaikkien ole pakko mennä naimisiin ja kuinka avoliitot yleistyvät... Hyvänen aika: meille ratkaisu sopii mainiosti emmekä sitä kritisoineet. Miksi asia pitää selitellä meille?!
Mieheni sisko ei välitä käyttää lapsiaan harrastuksissa. Tämän lisäksi lapset saavat vaatteensa kirpparilta jne. Mieheni sisko on muutenkin rento lastenhoidossa: antaa aina valmisruokaa, ei käytä turhaan kestovaippoja, ei ole niin tarkka lastensa sairastamisista. Hän myös vei esikoisensa hoitoon ollessaan kotona vauvan kanssa. Me olemme kestovaippailijoita, teemme ruokamme itse, tykkäämme uusista lastenvaatteista jne. Emme ole kuitenkaan koskaan väittäneet, että olisimme tämän vuoksi jotenkin parempia ihmisiä. Anoppi sen sijaan kertoo joka ainoa kerta ja selittelee, miksi miehen siskon lapset eivät käy harrastuksissa tai miten lapset eivät tarvitse kotiruokaa. Herttileili, edelleenkään emme ole sekaantuneet anopin tyttären elämään! Miksi hän siis selittää meille selittämästä päästyään?
Mieheni sisko on myös rento taloudenpidossaan. Talo imuroidaan ehkä kolmesti vuodessa, paikat repsottavat, remontti ei valmistu ikinä ja kylpyhuone on todella likainen. Minä olen erilainen, ja sehän on luonnollista, että ihmiset ovat erilaisia! Miksi anopin taas täytyy kertoa minulle, miksi mieheni sisko toimii eri tavoin kuin minä tai että lapset suorastaan tarvitsevat likaa ja bakteereita!!
Viimeinen tikki oli mieheni sisaren ero. Aiemmin eroja kritisoinut anoppini on nyt sitä mieltä, että ero ei käytännössä vaikuta lapsiin lainkaan vaan että vanhemmat siinä suurempaa surua kokevat. Minä en ole koskaan väittänyt, etteivätkö myös eroperheiden lapset voi kasvaa ehjiksi aikuisiksi. Silti anoppi vain selittää, selittää, perustelee, lässyttää ja selittää!
Ymmärrättekö, että olen jo kurkkuani myöten täynnä anoppini juttuja. Jos menen kertomaan jotakin omista lapsistani, heidän tekemisistään ja olemisistaan, anoppi ei ikinä pysty kuuntelemaan juttuani objektiivisesti. Hän ei koskaan kommentoi mitään lasteni asioita, vaan alkaa samaan lauseeseen kertoa, kuinka mieheni siskon lasten kohdalla tämä asia on ratkaistu.
Mikä helkkari sitä naista vaivaa??
Vastaukset 16
Vanhimmat
sinua vaivaa ? Eikö sinulla ole omaa elämää elettävänä ? Miksi keskityt toisten tekemisiin ja sanomisiin noin antaumuksella ? Elä omaa elämääsi ja anna se vapaus toisillekkin.
itselleen, ei sinulle ja miehellesi. Kertomasi perusteella hänellä on aika tarkka käsitys siitä, miten asioiden "pitäisi" kulkea; lapsille kotiruokaa, koti on pidettävä siistinä ja ero on lapsille paha juttu.
Nämä selittelyt ovat häntä itseään varten; kun hän sanoo ääneen noita asioita, hänen on helpompi itse uskoa, että näin on ihan hyvin. Niin kuin varmasti onkin.
Jos sinua todella kypsyttää, voit varmaan joskus sanoa anopille, että pidät miehen siskosta ja arvostat sitä, kuinka hyvin hän pärjää yksinhuoltaja-äitinä. Voit vielä laittaa vähän ylimääräistä mukaan ja sanoa, että on hienoa, että miehen sisko osaa keskittyä elämässä olennaiseen, eikä tuhlaa elämäänsä esim. vessan jynssäämiseen (joka on kyllä ihan jokaisen oma asia, olen samaa mieltä kanssasi).
Anoppisi on epävarma ja huolissaan miehesi siskon valinnoista ja elämän tyylistä, siitä tämä armoton lässytys johtuu.
Mulle tuli tuosta tekstistä ihan sellainen käsitys, että pidät itseäsi ja tapojasi parempina kuin miehesi siskon rennompia menetelmiä.
Vaikka useaan otteeseen painotit, ettet pidä, ja hänen tapansa hoitaa asiat on ok.
Tuli vaan mieleen, kun niin tarkasti kuvailit hänen "poikkeavia" tapojaan.
Varmasti ilahtuisit, jos joku kerta anoppi sanoisikin ääneen sen mitä mieltä itsekin olet: miehen sisko ei ole niin valioyksilö kuin sinä.
Jospa anoppisi on vain pettynyt tyttäreensä eikä haluaisi hyväksyä että hänen oma tyttärensä on sellainen laiska hulttio kun taas vieraan tyttö osaa hoitaa asiat kunnolla. Anoppi kai vaan yrittää selitellä kun nolottaa se millainen miehesi sisko on. Yrittää saada sinut ajattelemaan että olisit huonompi vaikka tietääkin itsekin että asia on juuri päinvastoin..
En lukenut edemmääs, sillä tässä on totuus.
On niin katkeraa todeta miniän olevan sitä
mitä oma tytär ei ole.
Ja siksi hän käyttäytyy näin, kuin vähätellen
sinun kodinhoito/lastenhoito
tapojasi.
Pyyhi pyllyä tuollaisilla mielipiteillä.
Kun sinun kirjoitustasi lukee niin saa juuri semmoisen kuvan että kuvittelet olevasi kälyä parempi ihminen ja katsot häntä nenänvartta pitkin, ehkä et itse sitä tiedosta mutta jos minulle tulee semmoinen mielikuva miksei anopilesikin? Kaikilla ihmisillä ei ole varaa ostaa uusia vaatteita, kestovaippailu ei ole monessakaan perheessä yleistä, ja tuo harrastusjuttu? Meneekö lapset itse harrastuksiinsa koska esim: kun minun mummoni oli äiti niin ei silloin talon emännät kerennyt harrastamaan lastensa kanssa ja kyllä vielä minun lapsudessa piti harrastukset keksiä itse naapureiden lapsien kanssa. Ja vieläkin kun katselee naapureiden kersoja niin ei niitä vanhemmat käytä missään harrastuksissa ja jos jotakin harrastavat esim: jalkapalloa tai jotakin soittamista niin vanhemmat saattaa viedä sinne tukipisteeseen ja hakea pois mutta ei he itse jää norkoilemaan sinne paikan päälle.
Vastaan tässä kaikille yhteisesti, toivottavasti muistan oleellisimmat kommentit.
Eli haluan vielä tarkentaa, että en todellakaan koe olevani mikään valioyksilö vaan kenties korkeintaan jotenkin perinteisempi tms. En siis katso mieheni sisarta pitkin nenänvartta, vaan kerron esimerkkejä, mikä saa anoppini lässyttämään. Sinänsä pieniä ja yksityiskohtaisia asioita, mutta tietänette vertauksen pienistä virroista ja suurista puroista.
Monessa suhteessa mieheni sisko on ollut varmasti paljon parempi ja hellempi äiti lapsilleen. Meillä lapset on hätistetty nukkumaan laitokselta lähtien omaan sänkyyn, kun taas kälyn lapset ovat saaneet nukkua pitkään perhepedissä. Mieheni sisar on ollut huomattavasti "parempi" imettäjä jne. Olemme vain ERILAISIA!
Ja sinulle, joka pohdit harrastamista ja uusia vaatteita (vai miten se oli?) Mun mielestä toikin on selvä kuin pläkki: Minä koen tärkeänä, että lapsilla on harrastuksia ja rakastan vaatteita. Senpä vuoksi käytän ylimääräiset rahani sekä omiin että lasten vaatteisiin esteettisistä syistä. Sen sijaan elämme muuten pienellä budjetilla. Tässä keskustelussa ei ollut tarkoitus arvottaa erilaisia käyttäytymismalleja vaan pohtia sitä, miksi anoppi koko ajan selittää.
Mua vaan ärsyttää, että miksi aikuisen ihmisen täytyy perustella toiselle aikuiselle ihmiselle kolmannen aikuisen tekemisiä. Kun en oikeasti ole kertaakaan ihmetellyt ääneen tai siunaillut kälyn tekemisiä. Eikä sitä tietääkseni ole tehnyt mieskään. Eihän me olla edes juuri tekemisissä tämän kälyn perheen kanssa!
Mitä ihmettä sinä selittelet. On aivan selvää, että et olisi kirjoittanut tänne yhtään mitään, jos sinulla ei olisi ollut tarvetta kertoa, kuinka paljon parempi äiti olet kuin miehesi sisko! Koko kertomuksesi on aivan turha, pelkkää itsetehostusta. Hävettää puolestasi, kun tuollaista alennut kirjoittamaan.
Uskon, että sinua ärsyttää eniten anoppisi käytös ja puheet ei niinkään se, että kälysi on erilainen. Anoppi tuntuu elävän tyttärensä elämää ja haluaa puolustella toisen tekemiä ratkaisuja. Se, että hän vaikuttaa kiinnostuneemmalta tyttären perheestä kuin teidän, johtuu siitä, että teitä on kaksi ja homma hoituu - kun taas miehen siskolla anopin mielestä varmaankin jokin menee väärin. Siitä ne loputtomat selitykset...
Siinä taas joku katkera, kateellinen muija,
voi että teitä riittää!
Häpee itteäsi, joku jota ei kiinnosta
olla ohjaava äiti.
Ja ehdottomasti hän on parempi.
täysi "luuta", ei sellaista paskahuussia kukaan mies katsele eikä "perhepetissä makaamista, liekö lakanoita vaihdettu vuosiin......
Anoppisi on kateellinen juuri sinulle, koska olet siisti ja fiksu ihminen, etkä mikään lutkamainen ämmä. Sorry, mutta siinä totuus.
Anoppisi näkee, kuinka huono perimä ja huonon kasvatus on ollut hänen tyttärellään ja kadehtii sitä, että jonkun toisen äidin tytär on sata kertaa fiksumpi.
Ole onnellinen siitä, mikä olet ja jätä sellainen känkkäränkkäanoppi omaan lääväänsä häpeämään.
Ei sinun tarvitse kuunnella sellaista sössötystä.
mielessä että äijäkin osaaa siivota ja vaihtaa lakanat.
täysi "luuta", ei sellaista paskahuussia kukaan mies katsele eikä "perhepetissä makaamista, liekö lakanoita vaihdettu vuosiin......
olet. Joku taisi mainita tuossa alempana, että sinulla on todella tarve korostaa sitä, kuinka erinomainen olet. Miksi sitten olet yhdessä miehen kanssa, jolla on tuollainen sisko ja äiti?
Oletko niinä kolmena kertana ollut katsomassa heidän kodissaan, kun he siivoavat? Jos sille remontin viivästymiselle on olemassa selitys, raha on loppunut kesken?
Entä tämä lasten vaatetus, mihin viet lastesi vaatteet, kun ne ovat käyneet pieniksi omille lapsillesi? Annas kun arvaan, myyt ne kirpparilla, ja sitten nyrpistelet sille äidille, joka ostaa lastenvaatteita kirpparilta.
Arvostan sellaista perhettä, joka käyttää lapsillaan vaatteita, jota on joku toinen käyttänyt. Niin se homma toimi ennenkin, lapsiluku oli suuri joissakin perheissä, vaateparsi kiersi lapselta toiselle, ei sitä kukaan ihmetellyt ja arvostellut.
Mitä tulee tuohon muoti-ilmiöön, kestovaippailu. Rumia ne ovat, ja lapsen yllä hankalan kömpelöt. Ei taida sitä säästöäkään tulla niiden kohdalla, vettä, sähköä ja pesuainetta kuluu, kun niitä pyykätään. Älä tuomitse äitejä, jotka käyttää lapsilleen kertakäyttövaippoja.
Sinulla jäi kertomatta yksi oleellinen asia, että pyöräytät joka aamu tuoreet sämpylät aamupalapöytään.
Mitä tulee lasten harrastuksiin, ei lasta tarvitse väkisin työntää jonkin harrastukseen pariin, jos ei lapsella ole kiinnostusta ko. asiaan. Oma tyttäreni kävi balettitunnilla, sitten kiinnostus lopahti, annoimme asian olla, ei tuputettu ei patisteltu. Myöhemmin hän löysi kiinnostavia juttuja, ja tottakai annoimme tukemme asialle.
Tule ihmeessä alas siltä korokkeelta, jossa nyt seisot, et todellakaan ole sinäkään huippuäiti- ja vaimo.
Ap ei minun mielestäni korostanut omaa erinomaisuuttaan, ei nälvinyt, eikä hän nimitellyt muita.
AP kertoili vaan anopistaan ja siitä miten tämä kertoilee vain tyttärestään ja tämän elämänmenosta. Eikö anopilla ole mitään kerrottavaa omasta elämästään, joka ei liity millään lailla muksuihinsa? Mitä harrastaa?
Minusta ap vain vertaili miehensä siskon ja oman perheensä elämää.
Ja jos joku kestovaippailee, ja tekee ne sämpylät, ja muut kotityöt fiksusti muun työn ohessa, ei se tarkoita, että muiden tarvitsee niin tehdä. Minulla ei riittäisi energiaa, mutta muilla riittää. Ei se ole oman erinomaisuutensa korostamista, minun mielestäni, riippuu tietenkin kunkin ihmisen kerronta- ja kirjoittelutyylistä.
anoppisi. Mielestäni hän ei vaikuta ilkeältä. Sain saman kuvan kuin täällä joku jo kirjoittikin, että anoppisi "elää tyttärensä elämää". Hänellä on varmaan jäänyt jokin symbioosi päälle eikä pysty saamaan etäisyyttä tyttäreensä. Olet varmaan jollain tapaa kuitenkin hänen uskottunsa, koska hän sinulle purkaa omaa = tyttärensä elämää. Ei vaikuta ihan normaalilta.
Mä kyllä sympatiseeraan sun kanssa. Meillä on hiukka samanlainen tilanne, mieheni sisko on hyvinkin erilainen kuin minä, hyvin uskonnollinen, ei koskaan seurustellut, vakavamielinen, yksinäinen ja kärsii ehkä just erilaisuutensa vuoksi masennuksesta ja bulimiasta. Mä taas olen sitten aika energinen ja reipas, olen tosi huonoista oloista lähtöisin ja se on ollut ainoa tapa pärjätä. Mutta meilläkin on ongelma saman suuntainen, eli anoppi kovasti selittelee tytön tekemisiä, vaikka en mä koe olevani mitenkään parempi ihminen. Mä itte luulen, että se on jonkinlaista huonoa itsetuntoa, pelkoa siitä, että mä pitäisin tota siskoa tyhmänä tai epäonnistuneena. Vaikka musta noi perustelut ja selittelyt kertoo enempi siitä, että anoppi itse häpeää tytärtään. Sulla mun mielestä ihan sama homma. Mä itse en koe olevani yhtään parempi kuin miehen sisko, ehkä mä voisin kärsiä samoista jutuista, mutta mun elämä vaan on mennyt niin, että olen joutunut huolehtimaan ittestäni alusta alkaen itse, joten en ole vaan voinut masentua tai eristäytyä. Ymmärrän, että sua toi ärsyttää. Mustakin tuntuu, et anoppi ihan kuin lypsää multa jotain negatiivisia kommentteja tytöstään, kun sitä niin kauheesti kehuu ja puolustelee. Ja mun kaikki saavutukset jää huomiotta, joskus olis kiva kuulla jotain kehujakin edes jostain. Mut oon jo tottunut siihen, että niitä ei tule. Enkä siis silleen niitä odotakaan, mut mulla on esim. nyt partsilla ihania narsisseja, joita muut täällä käyneet on ihailleet. No anoppi ei, kattoo kyl sinne ja alkaa puhumaan, miten ihana lasitettu partsi miehen siskolla on :) Kukin tavallaan.