Olen alkuvuodesta 44 vuotta täyttänyt. Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa 25 vuotta. Meillä on kolme lasta, urat, omakotitalo, koira ja tuttu ystäväpiiri samanikäisiä/vanhempia ihmisiä.
Ja mikä ongelmani on, olen raskaana. Laskettuaika on tammikuun alkupuolella. Mieheni kyllä tietää, että olen raskaana, kerroin kuukausi sitten. Muut eivät yhtä lähintä ystävääni lukuunottamatta.
Mies ei ole tuon jälkeen paljon puhua pukahtanut. Hän on ollut työmatkalla ja sitten kotonakin vain hukuttautunut töihin.
En saa mitään selvyyttä hänen ajatuksistaan, vaikka kuinka yritän puhua. Olen ollut puhumattakin... ei mikään tunnu auttavan.
Ei voi mennä näin kauaa asian sulattelemisessa?!
Meillä on 25-vuotias, 20-vuotias ja 17-vuotiaat tyttäret. Kaikki jo turvallisesti maailmalla, nuorinkin juuri muuttanut sisarensa kanssa.
Olemme kaksin kotona, eläkepäiviä odotellen.
Onhan tämä suuri mullistus ja uskon, että mies ei suunnitellut ihan tällaista.
Mieheni on 52-vuotias.
Täytän itsekin jo lapsen syntyessä 45 vuotta. Tunnen olevani niin vanha.
Saimme tyttäremme nuorina ja sen jälkeen alkoi uran luominen. Työtä ja ystäviä. Lapset kasvoivat ja eivät enää sillä tavalla tarvitse meitä.
Ja nyt kaikki alkaisi uudestaan.
Vanhin alkaa varmasti pian saada omia lapsia, miksei kaksi nuorempaakin!
Miten heille voi kertoa odottavansa lasta?
Mies kun ei yhtään ole tukena ja en tiedä, mitä pitäisi asialle tehdä.
Lääkäri naurahti vain, kun kerroin ongelmasta. Kuulemma mies on vain hätääntynyt...
Ystäväni, 51-vuotias nainen kehotti raskauden alkuvaiheessa tekemään abortin. "Olet jo niin vanha"...
Onko ketään ollut samassa tilanteessa?
Ja mikä ongelmani on, olen raskaana. Laskettuaika on tammikuun alkupuolella. Mieheni kyllä tietää, että olen raskaana, kerroin kuukausi sitten. Muut eivät yhtä lähintä ystävääni lukuunottamatta.
Mies ei ole tuon jälkeen paljon puhua pukahtanut. Hän on ollut työmatkalla ja sitten kotonakin vain hukuttautunut töihin.
En saa mitään selvyyttä hänen ajatuksistaan, vaikka kuinka yritän puhua. Olen ollut puhumattakin... ei mikään tunnu auttavan.
Ei voi mennä näin kauaa asian sulattelemisessa?!
Meillä on 25-vuotias, 20-vuotias ja 17-vuotiaat tyttäret. Kaikki jo turvallisesti maailmalla, nuorinkin juuri muuttanut sisarensa kanssa.
Olemme kaksin kotona, eläkepäiviä odotellen.
Onhan tämä suuri mullistus ja uskon, että mies ei suunnitellut ihan tällaista.
Mieheni on 52-vuotias.
Täytän itsekin jo lapsen syntyessä 45 vuotta. Tunnen olevani niin vanha.
Saimme tyttäremme nuorina ja sen jälkeen alkoi uran luominen. Työtä ja ystäviä. Lapset kasvoivat ja eivät enää sillä tavalla tarvitse meitä.
Ja nyt kaikki alkaisi uudestaan.
Vanhin alkaa varmasti pian saada omia lapsia, miksei kaksi nuorempaakin!
Miten heille voi kertoa odottavansa lasta?
Mies kun ei yhtään ole tukena ja en tiedä, mitä pitäisi asialle tehdä.
Lääkäri naurahti vain, kun kerroin ongelmasta. Kuulemma mies on vain hätääntynyt...
Ystäväni, 51-vuotias nainen kehotti raskauden alkuvaiheessa tekemään abortin. "Olet jo niin vanha"...
Onko ketään ollut samassa tilanteessa?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mies on ottanut sterilisaation vuosia sitten, eikä viitsinyt mainita sinulle siitä :)
tultiin äideiksi tuossa iässä. Tuttavani syntyi perheen nuorimmaiseksi, kun hänen äitinsä oli 45-vuotias. Tuttavani on nyt 52-vuotias ja hänen äitinsä elää vielä omassa kodissaan. Työkaverini sai ensimmäisen ja ainoan lapsensa 43-vuotiaana, molemmat voi hyvin, lapsi on nyt 18-vuotias. Itse olin vauvakuumeessa vielä 45-vuotiaana, olisin halunnut neljännen lapsen. Olin ostanut jostain Marketista halvan amerikkalaisen vaihdevuosista kertovan kirjan, jossa sanottiin, että 40-vuotiaana ei enää kukaan toivo lapsia ja että ne on jo tehtynä. Tunsin itseni kirjan perusteella ihan epänormaaliksi. Todenmukaisia naisista tehtyjä elokuvia on vähän. Silloin näytettin televisiossa suomalainen Lumikki-elokuva, joka ei sekään ruusuista ja onnekasta kuvaa naisen elämästä antanut. Kävin noin 43-vuotiaana naisgynekologilta kysymässä, voiko näin vanhana vielä tehdä lapsen. Gynekologi sanoi, että lapsia voi tehdä niin kauan kuin tulee raskaaksi, eikä ollut kieltävällä kannalla. Pystyin luopumaan vauvanteosta ajattelemalla, etten ole fyysisesti kovin vahva ja järkeilemällä olevani yksinkertaisesti liian pienipalkkainen tehdäkseni neljättä lasta, ja vieläpä omiin nimiini, koska minun tapauksessani innokas isä puuttui, lapseni (silloin vielä koululaiset) olisivat mielellään ottaneet vauvan perheeseen.
Jospa nyt saattekin perheeseen pojan ja isä saa siitä lisää innostusta.
Tiedän ja tunnen muutamia tapauksia, jossa nainen tulee yllättäen raskaaksi yli 40 vuotiaana, ikäero nuorempiin sisaruksiin on huima, kuten sinunkin tapauksessasi.
Näissä tapauksissa vain naisen aviopuoliso on ollut tukena ja halunnut myös lasta.
Tiedänpä tapauksen, jossa noin 5-kymppinen nainen on tullut raskaaksi.
Sinun tapauksesti ei siis tässä mielessä ole mikään erikoisuus. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut huimasti, 35-v ensisynnyttäjä ei ole mikään harvinasuus.
Olet varmasti nyt "isoäiti-ikäisenä" kypsempi ja vastuuntuntioisempi äiti kuin nuorempana, Ja nythän sulla on enemmän aikaa, kun ei tarvitse enää uraan panostaa, ei opiskeluun ja matkusteltukin jo on..
raskaus voi olla hankalampi vanhemmalla iällä, mutta ei välttämättä, Nauti raskaudestasi, nauti vauvastasi.
On turha välittää ulkopuolisten kommenteista. Joidenkin mielestä kun lapset pitäisi tehdä parikymppisenä ja jos todellakin ne tekee teininä, niin sitten ei 35:na "iltatähteä" kannattaisi enää tehdä, koska on liian vanha! Ja joidenkin mielestä lasta ei kannattaisi tehdä enää 35 tai 33 tai.. täytettyään...
Ei ole olemassa mitään tiettyä ja oikeaa ikää jolloin lapset kuuluu tehdä, ei myöskään mitään tiettyä ikää, jolloin lapsia ei enää kenekään pitäisi hankkia, jolloin on "liian vanha".
Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.
Miehesi voi olla huolissaan menetetystä vapaudesta.. en tiedä, mutta on ikävää ettei hän suostu puhumaan ja kohtaamaan koko asiaa. Eikös Paavo Lipponenkin ole jo yli 60 v, ja hänellä on pienet lapset!!
Meitä on paljon ikäisiäsi jotka saa kaksoset itse olin töissä rv35 asri ja vauvat syntyivät rv 37 0 helpoin raskaus kaikista.Yleensä nuoretkaan ei voi niin hyvin kuin minä voin =)
Lähentelen neljääkymmentä ja jo noin raskausviikolta 20 lähtien on olo ja vointi olleet .. no, jos ei huono, niin ei hyväkään. Aiemmat rakaskaudet olivat tuossa parinkymmenen ikävuoden pintaan ja sujuivat hyvin.. ehkä syynä on myös nämä hiostavan kuumat helteet? eikä ikä?
Sain nuorimman lapseni ollessani 42v.Minulla on siis nyt lapsi 1v, toinen 5v, seuraava 8v. ja vanhin 18v. ja hyvin olen jaksanut vaikka olenkin ollut näiden neljän lapsen kanssa yksin,olen siis yh äiti ja teen 3-vuorotyötä.Aluksi ajattelin että miten kummassa jaksan kun vauva ilmoitti tulostaan.Nuorimman lapsen isä ei ole koskaan halunnut tavata edes lastaan ja muutenkin olen näiden toisten kanssakin yksin koska toiset näkee niin harvoin myös isäänsä.
Mutta lapsi antaa niin paljon että olen onnellinen siitä että jaksoin ottaa vastaan lapseni,enkä tehnyt aborttia sen takia kun tiesin joutuvani yksin huolehtimaan neljästä lapsesta.Sinulla on mies vaikka hänestä nyt tuntuu vaikealta alkaa uudestaan isäksi kun toiset ovat jo isoja,mutta pienokaisesta on paljon iloa teille molemmille ja isommille sisarille kunhan te vain toivutte tästä alusta, niin olette onnellisia siitä että saatte yhden pienokaisen lisää vaikka ette olleetkaan siihen varautuneet.Onnea teille pienokaisen johdosta!
Yrittäkää nähdä asia eri vinkkelistä.
Te asetatte kysymyksen "Jaksanko minä vauvan kanssa" mutta miten olisi kysymys
"Jaksaako lapsi ja teini ikivanhojen vanhempien kanssa"?
Ja ilman sisarusten tukea.
(yli 20 vuotta vanhemmat sisarukset jäävät ymmärrettävästi aika etäisiksi)
ja heidän lapsensa? Voisiko teiniäitikin miettiä elämää eteenpäin ennenkuin päättää pitääkö lapsen, kun raskaaksi tulee? siis ei niin, että
"jaksanko lapsen kanssa kun opinnotkin on kesken, ja isä lähti lätkimään" vaan niinpäin että "jaksaako lapsi yh-äitiä, eikö häntä hävetä kun isää ei, ja kotona ramppaa miehä solkenaan"
KAmalan provosoivaa, mutta niin oli sinunkin kommenttisi "iris". Se on just tuota, että lapsi häpeäisi vanhempiaan. Miksi häpeäisi? Häpeätkö sinä ihmisiä jotka rakastavat sinua ja kohtelevat sinua ja huolehtivat sinusta? Vain siksi etteivät he ole riittävän nuorekkaita tms?
Minusta kun tuntuu, että KAIKKI teinit häpeävät vanhempiaan. vähän yli 4-kymppinen isä ja täysi-ikää lähentelevä tytär - ja tytär häpeää. Koska teinin mielestä älyllinen ihmiselämä loppuu viimeistään 30 vuoden iässä.
On järkyttävää että ulkopuoliset ihmiset määrittelevät mikä on hyvä ja oikea ikä tehdä lapsia ja milloin joku toinenihminen olisi kykenevä vanhemmuuteen. Jos on nuori ja opinnot kesken, ei kannattaisi mukulaa tehdä yhteiskunnan elätettäväksi, ja jos on vanha ja ammatti jo hankittu ja talous vakaa, ei kannata lasta tehdä koska on liian vanha ja lapsi on sitten xx ikäinen kun äiti on xxx ikäinen ja lapsi kärsii.. näinhän täällä palstalla on kommentoitu toisen elämää ja siinä tehtyjä valintoja.
voi pyhät pyssyt, en minä ymmärrä!
Meillä mies on 10vuotta nuorempi kuin minä,että silleen just =)
Ja sit kun miehesi on saman ikäinen kuin sinä nyt,hän nappaakin nuoremman kun olet kulahtanut hänen silmissään ja vanhanaikainen...Kannattaisi pitäytyä ihan ikäisissään eikä joka pojanklopin mukaan lähteä ja uskoa hölmöjä satuja elämää kokemattomalta.
Sinulla käy kateeksi minulla on miehen kanssa suurperhe ja yhteistä taivalta 10vuotta.Jokaiselle voi käydä niin et toinen jättää iästä huolimatta.Sittenpähän saan nauttia lapsista jos mies jättää jokaisessa asiassa on hyvät puolensa.Ottakoon minun puolestani nuoremman vaikka heti on hänen asiansa kenenkä kanssa hän haluaa elää elämäänsä.
minulaakin on itseäni 10 vuotta nuorempi mies, eikä tuo ole mihinkään lähtenyt.
Seurustelun aloittaessamme sanoin hänelle usein, eikö hän halua nuorempaa naista itselleen.
Joka kerta mies sanoi, ei. Mitä hän tekee sellaisella, jonka päähän mahtuu kaksi asiaa. Ravintolat ja kakarat.
Mieluummin hän on sellaisen kanssa, joka ymmärtää muistakin asioista jotakin. Ja jolla on itsetuntoa!
Hyvin tuo on viihtynyt.
Tai sitten mies jättää sen nuoremman naisensa, ottaa tilalle oman ikäisensä. Enkä puhu nyt mistään 30 vuoden ikäeroista, vaan ihan tavallisesta, esim. 5-7 vuotta nuorempi vaimo ja sitten mies 4-kymppisenä lähtee, jättää,ja vaihtaa oman ikäiseen..
Näinkin kun on käynyt,
..muut seikat kuin ikä tai ikäero suuntaan tai toiseen vaikuttavat jos eroon päädytään..
Lapsesi on jo olemassa ja kasvaa koko ajan. Kellään ei ole oikeutta kehottaa sinua aborttiin, kyseessä on niin iso juttu että vain sinä itse, ei edes miehesi, voi ratkaista tämän. Toivoisin että antaisit vauvallesi mahdollisuuden elämään ja jos et jaksa aloittaa kaikkea alusta, antaisit hänet adoptoitavaksi. Suomessa on paljon pariskuntia jotka eivät voi saada lasta ja joille lapsettomuus on ongelma.
Se että tulokkaan sisarukset ovat itse lapsensaanti -iässä ei ole huono juttu, itse asiassa olisikin hyvä jos he saisivat lapsia jotka olisivat sitten sisarusten tapaan läheisiä.
Keskustele lastesi kanssa asiasta jos haluat heidän mielipiteensä.
Tunnustele siis tuntojasi ja päätä itse. Sinä elät ratkaisusi kanssa lopun elämääsi joten vaikka kuuntelisitkin muita niin tee itse lopullinen päätös. Jos se ei jollekin sovi niin olkoon sopimatta.
voisit hyvin keskustella asiasta tyttäriesi
kanssa. Minulla on myös 3 tyttöä, ja jos
olisin samassa tilanteessa, puhuisin heidän
kanssaan. :))
Olen sinua muutaman vuoden nuorempi,
mutta vauvakuume iskee aika-ajoin!
Asun nuorimman tyttäreni kanssa, ja siis
ilman miestä, joten vauvaa ei enää tule.
Ole onnellinen tilanteestasi, monille ei
suoda päivänsädettä lukuisista yrityksistä
huolimatta.
Miehesi saattaa vierastaa vauva-ajatusta siksi,
että muistaa kuinka on joskus jäänyt taka-alalla
tyttöjen ollessa pieniä??
Tai onko hänen mielessään ollut eroaminen (mitä
en soisi tietenkään), mutta joku syy puhumattomuuteen on.
Yritä vaan jatkaa puheyhteyden luomista ja
keskustele lapsiesi kanssa.
Tsemppiä :))
anna muitten sanoa mitä haluavat.mä oon sitä mieltä,et todellakin pidät sen lapsen.jättisuuret onnittelut sinulle!!!!!!!!
ei ole pointti.
Minusta kuuluisi vaan yrittää ajatella asiaa mahdollisen tulevan vauvan lapsen teinin kannalta.
Elämästä vaippojen jälkeen.
Olen saanut itse 2 lastamme yli 40 vuotiaana, ja ei ongelmia. Jäin kotiin lapsia hoitamaan niin jaksaa paremmin ja osaa nauttia myös niistä, ekan kohdalla menin heti töihin ja olin tietysti nuorempikin ja jaksoin myös silloin ja pojasta tullut hyvä nuori mies. On nyt 26 v. Toiset on 6 ja 4 vuotiaat. Että tsemppiä vaan eikä välitetä muista ihmisistä ja kyllä se mieskin siitä vielä herkistyy kun vauva syntyy. Onnea jatkoon.
Hei,
Älä vaan teetä aborttia! Kyllä miehesi siihen
ajatukseen tottuu että teille tulee vielä pieni
iltatähti, kaikki muutkin lapset varmaan ovat
aivan ihastuksissaan kun se syntyy!! Yllätyshän
se on miehellesi ja lapsillesi ensiksi, mutta
kun ajatukseen tottuu niin hyvä siitä tulee!
Tsemppiä, kyllä sinäkin jaksat, hoidat pienokaista jo rutiinilla ja hoitajia on sinun
aikuiset lapsetkin, kaikkien lellikki siitä vielä tulee! Mukavaa odotusta!
Itse haluaisin nuorena lapsen, kun jaksaa eikä vanhuuden väsymystä tai sairauksia näy.
Lapsen elämä on hankalampi monin tavoin jos äiti tai isä ovat iäkkäitä. Itselläni on kokemuksia tästä, eikä ole hyvin toiminut!...
Jos molemmat vanhemmat ovat jo menossa eläkkeelle, kun saavat lapsen niin rahapulaahan siitä tulee. Tässä on vain pieniä ja aika mitättömiä seikkoja, miksi ei kannata hankkia vauvaa iäkkäänä.
Olin ennen sitä mieltä, että yli 30-vuotias ei saa enää lapsia hankkia! Vaan 20-25 on sopiva ikä. Toivotaan, ettei sinunkaan elämässä kaikki mene niinkuin elokuvissa, niin opitte arvostamaan erilaisia tapoja elää. Aina ei valinta ole oma!
Äitini oli 28-vuotias, kun synnyin. Ei todellakaan ollut kypsä äidiksi. Siskon syntyessä äiti oli 39, ja koska siskon lapsuus oli niin hyvä, kiitos tasapainoisemman äidin ja isän, sisko tasapainoinen, menestyvä ihminen, nuorena löysi hyvän miehen, sai uran ja perheen ja kaikki. Itse sain 3 lasta: 41-, 42- ja 43-vuotiaana. Raskaaksi tulin heti ja raskauden ajan kukoistin!! Neljännen olisin halunnut, mutta en viitsinyt. Nyt lapset kivat tiimi: 7, 6 ja 5. Kaikki ovat kauniita ja lahjakkaita, heillä on seuraa toisistaan. Miess on 4 vuotta minua nuorempi ja löysin hänet vasta juuri 40 täytettyäni. En olisi voinut mihinkään entiseen parisuhteeseen hankkia lapsia. Mieheni on mitä ihanin, paras isä maan päällä ja luotettava. Matkustelemme ja harrastamme koko perhe. Itseäni luullaan aina kolmekymppiseksi.
Kun minun sisaruksien nuorimmainen syntyi oli isäni jo 52-vuotias. Isäni on hyvin fiksu, järkevä ja ikänsä puolesta hyvin elämää nähnyt. Joten olemme saaneet hyvin järkevän kasvatuksen. Ongelmana on ollut vain hänen liiallinen vanhoillisuus! Hän elää edelleen jossain 50-60 luvulla :D
Nykyään isäni on 70-vuotias ja haluaisin, että hän ehtisi nähdä ensimmäisen lapsenlapsensa elämänsä aikana :(
Itse haluaisin lapset ennenkuin täytän 25 vuotta. Siihen tähdätään, mutta ei tietenkään kenen kanssa hyvänsä!
Äitini tuli uudestaan raskaaksi hänen olleessaan vähän päälle 4o vuotta, ja lapsi syntyi keskosena eikä selvinnyt. Olisin niin halunnut uuden pikkuveljen :/ Mutta, niinkuin huomattiin, vanhemman iän raskaudet eivät aina ole niin helppoja.
miehellesi olisi pitänyt ehdottomasti kertoa heti. en ymmärrä tuollaista salailua. se ei ole yksin sinun vaan myös miehesi päätös mitä asialle tehdään. lapsi tuohon tilanteeseen ei varmastikaan sovi.
Lapsi on jo kohta 10-v.
Ole ylpeä itsestäsi ja kanna lapsesi! Älä kuuntele kateellisia, joilla ei ole ehkä ollut koskaan elämää sisällään!!
Kaisa Liski sai lapsen 44 v., ja se eräs muotitaiteilija 47 v....!!!
Kuinka nuorena voi tulla raskaakksi
Mitäs luulisit? Yritä pysyä tt / bilsan tunneilla hereillä.
Tää on jo vanha viesti, mutta aina sitä pohditaan että minkä ikäisenä sopii tulla raskaaksi. Eiköhän se luonto ole niin meidät säätänyt, että tietyssä iässä ei enää tulla raskaaksi ja SILLOIN ollaan liian vanhoja saamaan lasta. Siihen asti kaikin mokomin. Eri asia on sitten viisi-kuusikymppiset äidit jotka hormonihoidoin tulevat raskaaksi... Se on luonnotonta.