Olen ollut yli 10 vuotta naimisissa. Ristiriitatilanteissa vaimo aina uhkailee avioerolla. Ihan mitättömistäkin asioista. Koskaan ei tiedä onko hän tosissaan vai ei. Jatkuvan epävarmuuden takia elän jatkuvassa stressissä ja välttelen ristiriitatilanteita. En itse pysty eroamaan, koska saattaisin vajota tosi syvään masennukseen. Mitä voisi tehdä?
Avioerolla uhkailu
Onneton aviomies
145327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
käydä puhumassa kriisikeskuksessa? Älä kiusaa itseäsi. Vaimokaan ei taida olla varma omista ajatuksistaan, en tiedä?
Minä itse olen ollut samassa tilanteessa noin kymmenen vuotta. Uhkailtu on milloin minkäkin asian vuoksi erolla. Enkä tiedä itsekkään mitä tehdä. Enkä ole tiennyt ollaanko tosissaan vai ei.Nyt näyttää tilanne siltä että se ero lopulta olisi tulossa. Työtaakkahan helpottaa rouvaa minun kalsareiden osalta. Ei tarvi niitä pestä.Mutta muuten ei helpotu työtaakka.Luulen niin että jatkuva uhkailu johtaa lopulta eroon. Mutta en tunne sinun vaimoa joten en osaa sanoa johtaako vaí ei. Mutta sen tiedän että sinun ei tarvitse vaipua masennukseen koska se on väärin sinua kohtaan. Koeta olla vahva ja näe myöskin ero mahdollisuutena. Sikäli lohduttaa tuo teidän tilanne että vain ristiriitatilanteissa uhkaillaan. Uskon että rouvasi ei ole tosissaan vaan takana on pelko että rouva pelkää menettävänsä sinut. Koeta kestää ja näe itsesi vahvana.
avioerolla kauan,koska silloinen puolisoni petti alvariinsa,ja luottamus meni.
Kuitenkin mies sano et oli uskoton kun uhkailin erolla ja minä uhkailin koska oli uskoton.
mies uhkaili toistakymmentä vuotta erolla suurissa ja pienissä riidoissa. se tuntui aina järkyttävältä: näinkö höllässä se on valojen pitäminen, näinkö vähän on meidän liitolla merkitystä? Nyt on selvinnyt että aina, kun mies ajatteli että nyt tämä avioliitto taitaa loppua, hän kävi vieraissa.
eli ylevät puheet siitä, että hän muka on tehnyt kaikkensa tämän suhteen eteen, ovat valetta. heti kun oli vaikeaa, hän meni ja petti! puutteessa ei ollut kotonakaan.
nyt kun sain kuulla asiasta (hän kertoi sen riidan yhteydessä tähdentääkseen, kuinka vaikeaa hänellä on näinä vuosina ollut) sanoin vihdoin minäkin, että tämä loppuu. haluan avioeron. Mutta nytpä hän tarrautuu kiinni ja väittää rakastavansa minua ja anelee, että jatkettaisiin.
tästä on pari viikkoa, ja aina vain tuntuu pahemmalta, ei helpota ollenkaan. jätän äijän.
avioerolla uhkailu on kamalaa henkistä väkivaltaa. voisiko teilläkin olla takana uskottomuus?
Seuraavan kerran kun hän uhkaa avioerolla, niin keräisin muutaman päivän varustuksen ja lähtisin järjestelemään sitä eroa.
Laittaisin vielä avioeropaperit allekirjoitettavaksi (hae jo valmiiksi), olisi siinä akankin mietittävä käytöstään.
Naiset sen eron useimmiten hakee ja suosittelee muillekin.
En oikein ymmärrä mitä tuollaisella erouhkauksella haetaan jos sillä uhataan kymmenen vuotta.
Se ei ole millään muotoa oikea keino "keskustella".
Kerran, kaksi voi käyttää, jos on todellinen syy.
Ap ei ymmärrä miksi häntä uhkaillaan.
Jos on liian paha olla, se pitää sanoa selvästi, eikä mutisemalla "tämä on niin tälläistä".
Kolmannella kerralla uskottavuus on jo mennyt, mutta tilalle on tullut äärimmäinen vitutus jonka kyllä huomaa miehen käytöksestä.
Kiristämällä ei saa ketään olemaan "ihana", eikö totta?
Lähde siis jos kerran on syytä. Palaa jos pyydetään ja haluat palata.
Se on selvää toimintaa, jota mies ymmärtää, eikä epämääräistä nalkutusta.
uhkailla erolla,että vois olla uskoton.
Tiedän mitä toi uhkailu on. Olen itse uhkaillut miestäni toivoessani hänen osallistuvan enemmän yhteiseen elämään. Sanontani on jo kulunut, mieheni sanoo minun olevan tärkeä, mut siihen se sit jääkin. Olemme vanha pari ja lapset jo mailmalla. Itse olen töissä ja mieheni eläkkeellä, mutta kotityöt on edelleen mun hoteissa. Onneksi siirtää oman kahvikuppinsa pesuun, ettei se jää pöydälle. Ruuat valmistan viikoksi jottaa hän voi niitä sitten viikolla lämmittää. En viitsi sentään töistä tullessa alkaa tekeen uutta työpäivää, kun mies päivän levännyt kotona tai jossain omilla retkillään. Uskottonmuutta en usko olevan tai jos on olen todella yllättynyt,,,,,nyt varmaan joku sanoo, et varmaan käy.
Ero on monesti paljon helpompaa, kun on konkreettinen syy miksi erota.
Oon kertonut useita kertoja tunteistani,mutta mies ei halua keskustella. Hänen mielestään meillä kaikki hyvin ja siinä sit ne jutut ja telkkari auki.
Tuli tuo mieleeni. Jos hän on ollut kovin työkeskeinen. Ajankäyttö on nyt muuttunut ja vapaa-aikaa paljon. Missä hän sen viettää?
Jäin sairaseläkkeelle 42v. ja siitä alkoi miehen OMA elämä. Oman vuoden vaatineen sairautensa jälkeen olisi luullut arvojen muuttuneen perhekeskeiseen suuntaan, mutta vauhti vain kiihtyi. Nyt tehdään mökkiä ja rempataan kotia uuden naisen kanssa, eikä lapsenlapsetkaan kiinnosta.(ainakaan omat) He ovat kohta 60.siä.
Kyllä pitkätkin liitot purkautuvat. Miettiikö kukaan hyljättyjen osaa vai ihaillanko aina "voittajia" ja heidän uutta uljasta elämäänsä.
Alkuperäiselle nuorelle: älä anna pompottaa ja lannistaa. joku tuolla mainitsi rohkeudesta, lisäisin jämäkän otteen elämään se kantaa aina.
tsemppiä kaikille
ei kukaan ajattele hyljättyä,vaan ihaillaan todella kun mies rakentaa talon uuden naisen kanssa ja he ovat nyt niin onnellisia.
Hylätty vaimo jää yksin ja jopa sukulaiset hylkii,eikä ole helppoa saada iäkkäänä uutta miestäkään.
Se siitä palkaksi sai,kun hoiti työn ja kodin,miehellä oli aikaa "harrastaa"muuta.
Mutta jokainen saa osansa joskus jollain lailla,eli kaipa tämäkin oli minun osani,en voi valittaa.
ettet voi hakea eroa? Saattaisin vajota tosi syvään masennukseen, kuten kirjoitat. Olet kahden vaheilla, vajoaisit tai et. Mitä pelättävää masennuksessa on? Ero aiheuttaa aina jotain, sen tietää kaikki vaikka eivät ole eronneetkaan. Mikä ero on olotilalla eromasennus tai nykyinen stressi, pelko ja tossun alla eläminen? Onko lapsia ja jos niin minkä ikäisiä? Mitä "näkevät" ja kuulevat? Kuinka kauan arvelet mahdollisen eromasennuksen kestävän?
Viimeiset 2 vuotta olen elänyt samanlaisessa stressissä. Mies uhkailee erolla miltei jokaisen riidan yhteydessä. Olen yrittänyt keskustella asiasta, mutta tuloksetta. Asumme nyt eri kaupungeissa, mutta puhetta on ollut yhteen muuttamisesta. Yhteistä elämää ja asuntoa on kuitenkin turha suunnitella, koska huomenna asiat voivat olla toisin. Todella turhauttavaa, koska tarvitsisin turvaa ja jatkuvuutta suhteeseen. Rakastan miestäni ja siksi on vaikeaa erota lopullisesti, mutta olen alkanut vaistomaisesti järjestämään asioitani vain itseäni ajatellen. Ehkäpä tämä kaikki kuuluu eroprosessiin , vaikken sitä haluakaan myöntää. Uhkailu ei kuitenkaan ole ainut syy ja jostainhan uhkailuun johtavat riidatkin saavat alkunsa. Meillä alkoholi on suurin syy riitoihin, koska mies juo mielestäni liikaa ja muuttuu humalassa välinpitämättömäksi. Vaikka meillä on välillä ihanaa yhdessä, välinpitämättömyys ja erolla uhkailu ovat kuluttaneet minut loppuun, joten nyt vain odottelen milloin löydän tarpeeksi voimia jättää suhteen taakseni.Samaa suosittelen sinulle, koska masennus uhkailusta seuraa joka tapauksessa.
Meillä meni ensimmäiset 10 v niin, että mies uhkasi erolla heti kun ilmaisin tyytymättömyytäni johonkin asiaan. "Voidaan erotakin. Ota tai jätä" - oli hänen sanomansa. Minusta se kuullosti kaamealta ja aloin vältellä asioista puhumista. Siihen syntyivät lapset.
Nyt olen saanut tarpeekseni. Ollaan vältelty kaikesta puhumista. Ensin huonoista asioista, sitten hyvistä. Lapset kasvaessaan iskivät heti kiinni asioihin "joista ei puhuta". No se siitä. Sitten taas ollaankin riidelty. Tällä kertaa olen minä sanonut, että voitaisiin erotakin. Ja erotaankin. Kunhan saan myytyä miehelleni tämän hänen ajatuksensa takaisin.
Mutta se johtuu siitä, että oikeasti olen viimeiset kymmenen vuotta eroa harkinnut.
Aina kun uhkaan, mies hetkeksi parantaa tapojaan ... ja sit ollaan taas samassa. Olutta ja TVn katselua. Niiku elämässä ei mitään muuta olisi.
Aina vaan toivon että mies muuttuis kun en kuitenkaan sitä eroa haluaisi. Mutta aina kun hän on tuommoinen (niiku hän useimmiten on), en voi olla toivomatta eroa. Ja sit uhkailen.