Nii oon huomen viikon tuntenu yhe jätkän. Ongelma onki se et se asuu nii himputin kaukana. Meen ens viikol sinne. Mut kuiteski kysyisin et mite teil on sujunu nää tällaset suhteet?
kaukosuhde?
mallu...
61695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olin myös tuossa tilassa yli 4 kuukautta sitten! Siinä yhdessä viikonlopussa saimme alkumme. Kaukosuhteissa on hyvätkin puolet; et kyllästy helpommin toiseen ja huomaat pian, kuinka kumppanistasi tuleekin sinulle tärkeä ja arvostat häntä entistä enemmän.
Kyllä kaukosuhteet pelaa. :) Tärkeä tukipilari on LUOTTAMUS! Sekä uskollisuus!
Jos jätkä ei jaksa odottaa sinua ja pettää ynm, voit ihan suoraan haistattaa paskat hänelle, koska et ole sitten sellaisen kusipään arvoinen vaan ansaitset todellakin parempaa!
Tätä enne olin vähä ajatellu etten ite kestäis sitä ikävää, en kaukosuhteeseen sen vuoks ryhtyis. Mut ku ite tykkään siit äijäst nii haluun ottaa siit selvää silti. :) Ei sille kai mitää voi jos tykkää ja haluu tavata.
Minä tapasin miehen tammikuussa ja pari viikkoa sitten hän lähti työkomennuksella muutaman sadan kilometrin päähän. Sanoi tulevansa ekana viikonloppuna käymään, ei näkynyt. Torstaina soitti ja sanoi tulevansa perjantaina, mutta perjantaina tuli viesti ettei jaksakaan. Joten enpä viitsi turhaan odotella. Mutta jos sinä jaksat, niin eikun onnea.
itsellä hajos kaukosuhde pari pv sitte ja kyllä harmittaa, ihana ihminen mutta niin kaukana. mä en luovuta helpolla enkä olis luovuttanu nytkään, minä luotan tai en siinä suhteessa kun lupaillaan asioita mutta pettämistä siis en epäillyt. miehellä vaan loppu tunteet kuin seinään kun ei nähty kolmeen viikkoon...kuukauden verran mä tykkäsin, lähempänä loppua kerkesin vielä ihastua tulisesti. noinki lyhyt suhde on tällaiselle hellyyttä kaipaavalle tosi paikka...taas joutuu vähä miettii mitä haluaa elämältä. oon aina valmis kaikkeen HETI, se jäi kyllä viimeiseksi kaukosuhteeksi. ei se ikävä vaan se että kun luvataan eikä tullakkaan niin...ei toimi
tutustuttii baarissa (kyllä, en itsekään ikinä ollut kuvitellut tapaavani Sen oikean baarissa..), nähtiin nopeasti seuraavina parina päivänä ja aloimme seurustelemaan. Hän asuu lähes 700km päässä, näemme noin 2-4vkon välein. Nyt olemme seurustelleen puolisen vuotta, ja täysin rakastuneita. Luotan häneen, hän luottaa minuun, molemmilla on omaa aikaa ja yhteiset vkonloput ovat taivaallisia! En tahdo mitään ON/OFF suhdetta, sitä joko panostetaan täysillä kaukosuhteeseenkin tai ei edes yritetä.
Tunteet roimahti kyllä kunnolla kun nähtiin 2 vuoden jälkeen. Vietetiin ihana vkonloppu ja nyt pitäs 3 vko ootella et taas nähdään. Tilanne on mutkikas kun kummallakin on vuorotyö ja lapsia huollettavana, niin vaan ei lähetä 700km päähän tapaamaan. Mä haluun ihan hirveesti yrittää ja toivon et meidän juttu toimis...Salaa haaveilen et muutetaan yhteen vielä joskus ja oon valmis odottaankin, luottamusta kyllä kysyy...ite oon viettäny aika riehakkaan vuoden ja rauhottunu nyt kotiin. Molemmat ollaan jo aikuisia, eikä kummallakaan oo halua mihinkään lyhyeen suhteeseen vaan kaivataan rinnalle loppueläm puolisio, mut tuskin mikään puhelin suhde kauan kestää?...oon lueskellu toisten viestejä ja yrittäny löytää kannustusta.