Onkohan tämä nyt oikea palsta mutta kysytääs:
Voiko naimisissa ollut mutta eronnut nainen koskaan hyväksyä parisuhteeseen miestä jolla ei ole ennestään minkäänlaista parisuhdetta eikä seksuaalista kokemusta naisista, jos nyt suutelua ja yhdessä nukkumista ei oteta lukuun??
Olemme molemmat 20-30 veen väliltä ja ollaan käyty treffeilläkin. Nainen ei vaan tiedä muuta kuin sen minusta että en ole ollut mikään "naistenmies" koskaan vaikka naisien kanssa olen ollut toki tekemisissä. Seksiä en ole vielä harrastanut vaikka mahdollisuuksia olisi ollut koska ei kiinnostanut kännissä sekoilut eikä prostituoitujen pokailu yritykset vaan mieluummin parisuhteessa sitten kuin irtosuhteessa.
Voiko naimisissa ollut mutta eronnut nainen koskaan hyväksyä parisuhteeseen miestä jolla ei ole ennestään minkäänlaista parisuhdetta eikä seksuaalista kokemusta naisista, jos nyt suutelua ja yhdessä nukkumista ei oteta lukuun??
Olemme molemmat 20-30 veen väliltä ja ollaan käyty treffeilläkin. Nainen ei vaan tiedä muuta kuin sen minusta että en ole ollut mikään "naistenmies" koskaan vaikka naisien kanssa olen ollut toki tekemisissä. Seksiä en ole vielä harrastanut vaikka mahdollisuuksia olisi ollut koska ei kiinnostanut kännissä sekoilut eikä prostituoitujen pokailu yritykset vaan mieluummin parisuhteessa sitten kuin irtosuhteessa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei sinussa ole mitään vikaa. Monet naiset pitävät nimenomaan miehistä, jotka eivät ole jakelijoita.
jotka ovat sinut itsensä kanssa.
Paitsi jotkut, jotka etsivät muista hakemalla vikaa. Nehän löytävät sitä näistä molemmista: naisessa on vikaa, kun hän on eronnut ja miehessä, kun hän ei ole.
en usko että syvällisessä suhteessa lasketaan kummalla on enemmän kokemuksia. Sitä paitsi kokemattomalta saattaa löytyä sitä intoa...Rakkaus ratkaisee ei ne kokemukset. Ei ole yhtään noloa!
Minä lähinnä pelkäänkin että mitenkä nainen reagoi kun tulee se hetki kun kerron että "eipä ole aikaisempaa kokemusta touhuiltua" eli niin kuin tossa joku sanoikin että alkaa se etsimään mahdollista vikaa, naisen entinen suhde ei minua haittaa ja sen olen hänelle kertonut.
Mutta saa nyt nähdä loppuuko tämäkin lyhyeen vai lyönkö nytlopullisesti hanskat tiskiin, tosin syynä on yhteydenpidon aktiivisuus ja sen puute...
sytyttää, kun kerrot asiasta. ;-)
Hyvät naiset arvostavat tuollaisia miehiä, jotka eivät ole kenen kanssa tahansa.
ja hänen arvomaailmastaan. Toiset tahtovat kokeneen pukin. Toiset tahtovat syvällisemmän miehen. Kun kerrot naiselle että et kelpuuta vierellesi ihan ketä tahansa. Olet ajatellut että mieluummin yksin kun huonon naisen kanssa, niin nainen kokee varmasti olevansa haluttu, kun olet juuri hänet valinnut.
Ei ole havaittu korrelaatiota tyydyttävän seksielämän ja vähenevän syvällisyyden välillä. Perusolettama on yhä, että hyvä tekee kauppansa.
Jos joku ylentää itsensä kokemattomuutensa tähden, se vaikuttaa yhtä koomiselta kuin jos toinen taas ylentäisi itsensä avioeronsa eli 'elämään nähneisyytensä' tähden. Ei nyt sentään tehdä välttämättömyydestä hyvettä.
Se, että ei kelpuuta vierellensä ketä tahansa, on kuiteskin hyvä asia. (Toivottavasti se on myös totta, eikä taas välttämättömyyden pakko.)
Onko noin? Mä olen elänyt aina siinä luulossa että se juuri toisin päin!?
No kerroppa naisen logiikalla seuraava dilemma!
Olin tässä lähiaikoinan laittamassa hanskoja tiskiin kyseisen naisen kanssa koska meidän "juttu" ei tuntunut menevän eteenpäin, syytä tähän kysellessä vaistaukset oli "en tiedä mitä tehdä" tyyppisiä. No käänsin lopuksi kelkan ja lupasin myös olla itse aktiivisempi vaikka usein viestejä laitoinkin, mutta yritän olla vielä aktiivisempi, ujohko kun olen. Kysäisin sittemmin viikonlopun menoja, mutta vastaukset ovat että "olen ehkä menossa sinne ja tänne"!. Vastasin vain takaisin että "ei sitten mitään, kunhan kysyin", Itseasiassa olisin vienyt naisen syömään.
Eli loppuen lopuksi hän saa käännettyä mun pään ja aloittaa uudelleen mutta silti ei tunnu olevan halua nähdä tai kiinnostusta?!
Kannattaako mun tuohon enään kuluttaa aikaa vai olenko nyt sitten niin kauan hiljaa että nainen ottaa itse yhteyttä, vi.....a suoraan sanottuna tälläinen tilanne!
"Eli loppuen lopuksi hän saa käännettyä mun pään ja aloittaa uudelleen mutta silti ei tunnu olevan halua nähdä tai kiinnostusta?!"
Kuulostaa yksipuolisilta tunteilta. Onko tällaista jatkunut jo pitkään? Jos on, et kiinnosta naista pätkääkään (no ehkä "kaverina").
"Kannattaako mun tuohon enään kuluttaa aikaa vai olenko nyt sitten niin kauan hiljaa että nainen ottaa itse yhteyttä, vi.....a suoraan sanottuna tälläinen tilanne!"
Jos aloitat mykkäkoulun, ei se tilanteeseen vaikuta mitenkään. Nainen ei todennäköisesti tule ottamaan yhteyttä ollenkaan vaikka kuinka odottaisit.
Yhteydenotto on aina selvä kiinnostuksen merkki ja sen puute taas kertoo kiinnostuksen puutteesta. Yksinkertaisia asioita.
Miksi pidätte yhteyttä viestittelemällä (tekstareita? sähköpostia?)? Sanoisin ettei teidän suhteenne taidakaan kovin pitkällä olla, jos ette näe kovin usein tai ei ole tarvetta soitella koko ajan. Jos on nimittäin kunnolla ihastunut, on vaikea olla ilman suoraa kontaktia toiseen... Mahdatko sinä olla mennyt asioiden edelle, kun suunnittelet vakavampaa seurustelua? Ettekö te keksi mitään puhumista vai mistä kiikastaa? Jos teidän olemisenne on jo tuossa vaiheessa hirveän vaisua, eikä löydy intohimoa, niin miksi jatkaa..?
Sitten toinen asia; mahtaako naisesi tietää, että sinä haluat häntä seksuaalisesti? Jos käyttäydyt kovin estyneesti, etkä osoita selvästi haluavasi fyysistä kontaktia hänen kanssaan, hän voi kokea ettet ole hänestä erityisen kiinnostunut. Minä olen naimisissa miehen kanssa, joka oli täysin kokematon meidän tutustuessamme, eikä se ollut mikään juttu, koska huomasin heti että hän tykkää koskettelusta ja fyysisestä kontaktista monessa mielessä. En minäkään ollut kovin kokenut ja aina ne hommat joutuu tavallaan opettelemaan uudelleen uuden ihmisen kanssa. Sen sijaan dumppasin aikoinaan muutaman mukavan ja älykkään, mutta estyneen miehen, joiden ruumiinkielestä tuli hyvin vaivautunut olo. He ikään kuin viestittivät koko ajan: "pysy kaukana minusta". Eipä siinä sitten paljoa huvittanut pitää yhteyksiä, kun tavoitteena oli fyysisesti ja henkisesti tyydyttävä parisuhde... En ole koskaan ollut kiinnostunut estyneistä miehistä. Ujous ja "kiltteys" ei automaattisesti tarkoita estyneisyyttä, joillakin ujoilla miehillä on oikein hyvä tatsi noihin fyysisen puolen asioissa. Minusta kokemattomuus on sympaattista, mutta tosiasia on, että estyneisyyteen saattaisi auttaa seksikokemusten hankkiminen ja ehkä homma lähtisi purkautumaan siitä...
"Yhteydenotto on aina selvä kiinnostuksen merkki ja sen puute taas kertoo kiinnostuksen puutteesta. Yksinkertaisia asioita."
Todellakin, yksinkertaisia asioita ovat, mutta jostain syystä naiset eivät niitä tunnu tajuavan kun ovat aina passiivisia prinsessoja.
Kyllä tällä hetkellä ollaan lähinnä tekstiviesteillä liikenteessä, mese jäänyt vähemmälle. Tosin olen kyllä soittanutkin mutta pitäisi soittaa ilmeisesti enemmän?! Me ollaan tunnettu maksimissa noin 2 kuukautta kahdesti ollaan treffattu, silti melkein päivittäin ollaan yhteydessä ja hyvin synkkaa jutut muuten. Tapaamisia on jäänyt väliin molempien aikataulu ongelmien takia (töissä), tällöin myös itselle tuli sellainen tunne että onkohan ihastuminen nyt vain yksipuolista eli vain minä olen ihastunut, vaikka hän itse ihmetteli miksi juttu ei etene?!
Itse asiassa tässä "hanskat tiskiin" tilanteessa hän sai minut ylipuhuttua etten luovuttaisi ellen itse sitä halua, tällöin myös kerroin että en oikein tiennyt kuinka aktiivisesti uskaltaa pitää yhteyttä ja haluaisin tutustua häneen enemmän.
Minä olen itse sanonut hänelle että "hitaasti hyvä tulee" eli en halua hätiköidä ja tehdä typeriä päätöksiä, ei tietenkään mitään "etana" vauhtia! Mutta en myöskään halua näyttää että olen vain hänen alapäästä kiinnostunut vaan halua tutustua häneen myös ihmisenä ja mahdollisena kumppanina. Tottakai tykkään pussailla ja halailla joten en ole siinä mielessä mitenkään estynyt fyysisestä kontaktista eli ainoastaan tuo seksuaalinen kokemattomuus on jäänyt kokematta enkä näe sitä varsinaisena ongelmana.
"Kuulostaa yksipuolisilta tunteilta. Onko tällaista jatkunut jo pitkään? Jos on, et kiinnosta naista pätkääkään (no ehkä "kaverina")."
Ei ole jatkunut pitkään, hän on kyllä ollut myös paljon töissä eli aikataulu ongelmia!?
Itse olen sanonut halun tutustua häneen paremmin ja kertonut että en ole tiennyt kuinka aktiivinen yhteyden pitäjä häneen uskaltaa olla. Pyysi hän minua jokin aika sitten heille mutta en päässyt sattuneesta syytä, tosin harmittelin ja kerroin että tottakai olisin tullut jos olisin tiennyt, hän kertoi tämän kutsun vasta seuraavana päivänä. Sittemmin kyselin hänen VKL. menojaan mutta oli estynyt?!
"Jos aloitat mykkäkoulun, ei se tilanteeseen vaikuta mitenkään. Nainen ei todennäköisesti tule ottamaan yhteyttä ollenkaan vaikka kuinka odottaisit.
Yhteydenotto on aina selvä kiinnostuksen merkki ja sen puute taas kertoo kiinnostuksen puutteesta. Yksinkertaisia asioita."
Tämä tuli vaan mieleen kun ajattelin että kai tämä nainenkin voi ottaa yhteyttä jos kerran yhtään on kiinnostunut eli molemmin puolista panostusta jutun etenemiseen. Helposti vain tulee sellainen tunne että onko tämä vain yksipuolista jos toisesta ei kuulu mitään automaattisesti ellei kysy.
"Kysäisin sittemmin viikonlopun menoja, mutta vastaukset ovat että "olen ehkä menossa sinne ja tänne"!. Vastasin vain takaisin että "ei sitten mitään, kunhan kysyin", Itseasiassa olisin vienyt naisen syömään."
Kyselitkö tosiaan vaan mitä hän meinaa puuhailla, mutta et maininnut mitään siitä, että olisit halunnut ehdottaa yhteistä ohjelmaa? Jos keskustelu meni juuri tuolla tavalla, niin en ihmettele jos nainen kertoili vähän mitä mieleen sattui, jotta ei vaikuttaisi tylsältä kotona nyhjääjältä jolla ei ole mitään elämää.
"Kyselitkö tosiaan vaan mitä hän meinaa puuhailla, mutta et maininnut mitään siitä, että olisit halunnut ehdottaa yhteistä ohjelmaa? Jos keskustelu meni juuri tuolla tavalla, niin en ihmettele jos nainen kertoili vähän mitä mieleen sattui, jotta ei vaikuttaisi tylsältä kotona nyhjääjältä jolla ei ole mitään elämää."
Kysyin juuri näin koska hän itse kysyi vastaavasti minulta viikkoa ennen jolloin juurta jaksaen selitin miksi en pääse ja kerroin että harmittaa. Hän vasta seuraavan päivänä kertoi miksi kysyi ja kertoi että olisi ollut yhteistä ohjelmaa, joten kaksin aina kaunehin! Kyllä hän myös tietää etten välitä vaikka kotona nysväiskin, parempi sekin kuin baareissa pyöriminen!
Minä löysin kyseisen mieheni, kun olin 17. Aloimme seurustelemaan ja olemme nyt olleet naimisissa jo miltein 8 vuotta ja loistavasti menee.
Itse olin ollut hyvin monen kanssa ja neitsyytenikin menettänyt 14 vuotiaana. Olin koulussa melkoinen rähisijä ja kun tapasin mieheni olin pitämässä välivuotta.
Mies taas oli lukiossa eikä ollut koskaan harrastanut seksiä, suudellut, saatika edes halannut tyttöä. Baarimiehiä hän ei ollut vaan hyvä koulussa, omisti vain pari kaveria ja hyvin hiljainen, ujo 18-vuotias.. Mutta kun hänet ensikertaa näin, joku pamahti päässäni.
Siihen mennessä olin seurustellut vaikka minkälaisten jätkien ja kundien kanssa, kahlannut läpi suhteen jossa oli väkivaltaa ja gootinkin kanssa jossain vaiheessa pari viikkoa olin jolla oli eriskummallinen miekkafetissi joka sitten loppujenlopuksi liittäydyttyä seksiin, ajoi meidät eroon.
Mieheni on maailman ihanin ihminen. Suhde on kokenut kyllä matkalla kovia, sillä mies tosiaan ei ole ollut kenenkään muun kanssa ennen ja tytöt kavereinakin on jäänyt hyvin vähälle. Ehdimme tuntea 2 viikkoa ja sen jälkeen jo seurustelimme.. Alunperin siskoni oli löytänyt hänet pelistä jossa sitten sopivat parin kuukauden tuntemisen jälkeen tapaamisensa ja minä olin mukana.
Tosiaan kuten kerroin, ongelmia suhteessa on ollut mutta nykyään menee hyvin. Pienten ongelmien kanssa on oppinut elämään ja miehen epävarman olemuksen.. Mutta se yksinkertaisesti liittyy siihen että hän ei ole yhtä kokenut.
Nainen (tai miksi ei mieskin) ottaa hyvin suuren eromisen riskin, mikäli hän aloittaa suhteen ei-niin-kokeneen-henkilön kanssa.. Ja suhteeseen syhtyy pieniä ongelmia, joiden kanssa täytyy oppia elämään mikäli tällaisen henkilön kanssa haluaa koko lopu elämäänsä elää.
Kiitos ja näkemiin :)
Mikä ihmeen riski liittyy siihen, jos toisella osapuolella ei ole aiempia seksikokemuksia ja toisella ei? Meillä oli tämä tilanne, eikä siitä seurannut mitään ongelmia. Oltiin heti alusta lähtien kuin paita ja peppu ja se kokemattomampi osapuoli (nainen) tuntui hinkuvan sänkyyn nopeammassa aikataulussa kuin kokeneempi;) Nyt ollaan jo naimisissa ja hyvin menee.
Kokemattomuuden syy sinällään voi tietää ongelmia eli jos toinen on kokematon sen takia, että on hirveän estynyt, on jotain traumoja, lipido on olematon tms., niin varmaan ne ongelmat vaikuttavat vielä siinäkin vaiheessa kun "se oikea" on löytynyt. Minun vaimoni pitää kovasti seksistä, joten ei ole todellakaan ollut mitään ongelmia seksin suhteen. Eipähän vaan ollut löytänyt seurustelukaveria, eikä ollut halunnut lähteä yhden yön juttuihinkaan, joten minä vein sitten tulevan vaimoni neitsyyden mikä ei harmittanut yhtään:)
Kuten itekin mainitsit, suurin riski liittyy siihen aikaan ennenkuin alat seurustelemaan; Et tiedä minkälainen tämä ihminen sitten suhteessa on. Liittyykö kokemattomuus tosiaan siihen että ei sovi yksinkertaisesti suhteeseen jonkin luonteen tai jonkin tietynlaisen tavan takia?
Toinen riski liittyy ihan käytännön asioihin että kun henkilö ei ole ollut toisessa suhteessa, järkikin sanoo että tietynlaisilla ihmisillä on suurempi halu päästä sitten kokeilemaan erilaista suhdetta sen jälkeen, kun suhteisiin on päässyt kerran mukaan..: "Minkäköhänlaista olisi olla toisenlaisen ihmisen kanssa?", "Miltä seksi toisen kanssa tuntuisi?", "Olisiko tuolla maailmassa vielä PAREMPI ihminen?".. kysymys on vain ihmisen luontaisesta uteliaisuudesta ja halusta kokea enemmän.
Mitä enemmän on kokemusta, sitä varmemminhan sitä tietää 'onko tämä parempi kuin ne kymmenen edellistä? Onko tämä lähinnä sitä jota olen etsinyt?'
Toisesta riskistä minulla on esimerkkikin, kun kysyin joskus ihan vakavissani riidan päätteeksi mieheltäni, minkälainen olen suhteessa? "Mitä haluat että ehkä muuttaisin?", hän sanoi: "Minusta olet ihan hyvä noin. Tai sitten en tiedä, koska en ole ikinä ollut kenenkään muun kanssa". Hän ei vain tiennyt, minkälainen periaatteessa naisen pitäisi olla. Kuinka hyvä nainen voi olla tai minkälaisia useimmat naiset ovat. Nimittäin ainoa nainen jonka hän oli ikinä enemmän kuin luokkakaverina tuntenut oli hänen äitinsä.
Kysymyksiä joita tuossa luettelin ylempän ovat ihan luonnollisia kysymyksiä jotka tulevat eteen toisilla aikaisemmin ja toisilla vähän myöhemmin. Mutta jokaisella kokemattomalla ihmisellä on niitä, sillä on mahdotonta että niitä ei ikinä olisi.
Kysymys on käytännössä samasta asiasta kuin esimerkiksi ruosta. Jos olisit koko elämäsi aikana syönyt vain jotakin tiettyä ruokaa, se olisi sinulle itsestäänselvyys etkä ajattelisi sitä sen koommin.. Mutta kun saat yht'äkkkiä jotakin muuta, alat miettimään mahtaakohan muutkin ruuat maistua yhtä hyvältä? Onko jotakin vielä parempaa?
Ja kyse on tässäkin nimenomaan makuasiasta.
Toiset pitävät muusta, toiset toisenlaisista.
Hyvää kesän odotusta sinne! :}
kuin puolen kylän naisten kanssa nainut. Kunhan olet avoin oppimaan uutta ja henkinen puoli/luonne on kunnossa.