Olen yrittänyt seurustella 26-v.naisen kanssa jolla on tuo dysfasia. Juttu kaatui kommunkaatiovaikeuksiin koska normaalikeskustelu ei lainkaan onnistunut. Hän ei osanut puhua tunteistaa eikä sanonut jos on pahaolla. Alkoi vaan itsekseen itkemään tai sai omituisia raivokohtauksia. Juttu on tosiaan ihan poikki eikä ole mitään saumaa enää mitään yrittää. Mutta jäi vaan mietityttämään.
Ihmettelen miten minulle osuu kohdalle näitä, viimeksi tapasin 24-vuotiaan laikkariksi opiskelevan hyvinkääläisnaisen. Ja sillä oli ADHD.
Vähän sekava selitys tämä :/
Ihmettelen miten minulle osuu kohdalle näitä, viimeksi tapasin 24-vuotiaan laikkariksi opiskelevan hyvinkääläisnaisen. Ja sillä oli ADHD.
Vähän sekava selitys tämä :/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Iteltä löytyy myös historiasta dysfasia, jota et kohdatessa edes huomaisi. Dysfasia on puhehäiriö, eikä niinkään pitäisi vaikuttaa mihinkään mielenterveyteen.
Ehkä siinä oli sitten lisänä jotain muuta kuten mielenterveys-ongelmia. Toki sitä dysfasiaakin on eritasoista. Ajattelin vaan, kun yhdessä sivussa mainittiin myös kommunikointiongelmat. Kiitos vastauksesta kuitenkin. Tälläisiä henkilöitä kun olen tavannut ne kumpikin on jättänyt "jälkeeensä ????-kysymysmerkkejä" mihin se juttu todellisyydessa tyssäsi. Vaikkakin parempi näin koska se varmaan olisi tapahtunut ennemmin tai myöhemmin.
Hyväksyn kyllä erilaisuutta silti olisi kiva ymmärtää miksi toinen tekee niinkuin tekee :/
Dysfasia aiheuttaa kielellisen, lähinnä puhe kommunikaation ongelmia. Voin kuvitella että ihminen, jolla on dysfasia, kokee tilanteen muutenkin painavaksi. Koska aloittavassa seurustelusuhteessa se tunteista kommunikoiminen ei muutenkaan ole helppoa, varmasti tyttöystävälläsi on tuplapaineet tässä kommunikaatiossa. Ei voi ajatella että sellainen stressitilanne jäisi ainoastaan siihen että puhuminen on hankalaa, kyllä sellaisen paineen alla ihminen voi oireilla muutenkin.
Olisiko mahdollista tässä tilanteessa yrittää kiertotietä? Eli vaikka vietättekin aikaa yhdessä ja jutteletta asioista, käyttäkää lisäksi vaikka kirjallista tai miksei kuvallistakin viestintää. Eli voitteko ajatella olevanna jonkinlaisessa kirjeenvaihdossa "tavallisen" seurustelun ohella? Aloita vaikka kirjoittamalla hänelle kirje omista tuntemuksistasi ja anna hänelle mahdollisuus kirjoittaa omista fiiliksistään sinulle.
Tuosta olisi saattaanut olla apua mutta kuten sanottua juttu on tosiaan poikki ei ole enää mitään hänen yhteystietojaankaan. Se oli tälläinen nettideittijuttu eli tutustuttiin erään nettipalvelun kautta sähköpostien ja mesen kautta jonka jälkeen alettiin tapailla. Nämä kuvatut ongelmat siinä koko ajan vaan vaikuttivat. Tietysti tässä tapauksessa se kun nainen oli samalla yksinhuoltaja kahdelle lapselle joista ainakin toinen myös dysfaattinen. Tämän lisäksi huollettava oli 4 kania. Kaikenlisäksi vielä yritti opiskella perustutkintoa siinä samalla.
Hän oli noin vuoden ajan ollut sinkkuna/yksinhuoltajana. Edellisestä suhteesta ei kertonut muuta kuin sen olleen hyvin riitaisa. Ehkei ollut vielä täysin päässyt yli siitä.
Tuntui kyllä sanattoman pahalta kun ei pystytty keskustelemaan asioista normaalisti yleensä hän sanoi jotain vaan kun oli pahoittanut mielensä jostain...ne saattoivat olla pieniä asioita joista hän sai kauheat raivarit esim. vessan valo jäi päälle,jonkun huoneen ovi oli kiinni jota hän yleensä pitää auki tai suihkupyyhkeeni kylppärissä oli vahingossa väärässä naulassa. Sitten oli myös joitakin juttuja joista minua syytettiin mitä en tosiaankaan ollut tehnyt vaikka pyysinkin anteeksi rauhoittaakseni tilannetta, ajattelin sen auttavan asiaa.
Ehkä mä vaan en sovellu kumppaniksi dysfaatikolle, ainakin yritin parhaani. Siitä ei ainakaan voi moittia.
Tietysti kiitän näistäkin asioista mitä tuossa kirjoitit, voin sen valossa ajatella tätä päättynyttä tapailua ja sitten osaan varautua jos jatkossa tulee dysfasia henkilö kumppaniksi.