Miksi se on niin vaikeaa sanoa kun toista rakastaa niin paljon että tekee kipeää. Koskaan en ole tuntenut näin. Mies on ihana kaikin puolin, hänessä on vikoja jotka hyväksyn ja silti rakastan häntä koko ajan enemmän ja enemmän. Olemme kuitenkin ystäviä, välillä jotain muutakin on, mutta silti vain ystäviä. Mies sanoi ettei tiedä mitä haluaa ja näin on hyvä, että "ollaan vaan". Että nyt vaan ollaan. Välillä itsestänikin tuntuu että näin on hyvä, saan kumminkin viettää hänen kanssaan melkein päivittäin aikaa. Olenko joku korvike yksinäisiin iltoihin?? Mies kyllä tietää mitä ja kenet haluaisin. Voiko pitkästä ystävyydestä oikeasti kehittyä aikanaan jotain? Olen aina ollut hieman sitoutumiskammoinen ja luovuttanut kaikkien suhteen ennenkuin mitään on kerennyt alkaakkaan. Sekavalta nyt kumminkin tuntuu. Tuntuu että olen umpikujassa, ehkä jonkun toisen ihmisen silmin katsottuna tämäkin asia voi olla päivän selvä.
Vaikeaa...
nuorinainen__1
0557
0Äänestä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.