miehiä sekä myöskin naisia treffi sivulla..
laitoin oman ilmoitukseni (olen nainen) koska en hypi pahemmin baareissa ja ajttelin että tää voisi olla ihan hyvä juttu tutustua johonkin kivaan,rehelliseen mieheen mutta toivottomalta tuntuu sillä täällä on niin paljon niitä jotka etsivät vain seikkailua, ukkomiehiä, miehiä joille deittailu on jo elämäntapa eikä siis etsitä tositarkoituksella vaikka profiilissa niin lukisikin sillä kaikki käy ja kohotetaan vain sitä omaa egoa..
on ollut kamalaa huomata kuinka paljon P...kaa tänne mahtuu.
ei voi luottaa mihinkään eikä kehenkään!! naisissa niitä on myös kuulemma paljon mutta siihen kategoriaan en minä sovi.
nyt tiedän että aivan mahdotonta täältä on itselleen ketään löytää..
laitoin oman ilmoitukseni (olen nainen) koska en hypi pahemmin baareissa ja ajttelin että tää voisi olla ihan hyvä juttu tutustua johonkin kivaan,rehelliseen mieheen mutta toivottomalta tuntuu sillä täällä on niin paljon niitä jotka etsivät vain seikkailua, ukkomiehiä, miehiä joille deittailu on jo elämäntapa eikä siis etsitä tositarkoituksella vaikka profiilissa niin lukisikin sillä kaikki käy ja kohotetaan vain sitä omaa egoa..
on ollut kamalaa huomata kuinka paljon P...kaa tänne mahtuu.
ei voi luottaa mihinkään eikä kehenkään!! naisissa niitä on myös kuulemma paljon mutta siihen kategoriaan en minä sovi.
nyt tiedän että aivan mahdotonta täältä on itselleen ketään löytää..
Vastaukset 31
Vanhimmat
Olen mies ja törmännyt samaan asiaan.Kun itse pyrkii luottamaan toiseen kunnes toisin todistetaan, on elämä täällä netissä välistä aika toivotonta.Tuntuu kun täällä ei oikein välitetä toisesta mitään.
on monille vain ja ainoastaan leikkiä ja ajankulua..
pyöritään sivuilla yötä päivää ja kaikki muu elämä jää pois. sen on kai jotakin riippuvuutta ja ei osata enään lopettaa kun on jo jääty koukkuun. ikävää törmätä tälläiseen sillä menee usko siihen kaikkeen mihin joskus on uskonut!! ikävää varsinkin meille jotka todella olemme sielllä siinä toivossa että kiva löytyisi.
Itsekin olen vähän huono juokseen baareissa,joten joskus viime syksynä sitten keksin kokeilla nettiä.Mitään vakavaa en ole löytänyt.Ja nyt on oikeestaan mennyt mielenkiinto koko touhuun.
Olen hieman yli nelikymppinen nainen ja havainnut saman asian pari kertaa nettitreffailua yritettyäni. Kapakoissa en halua juosta vaikka en absolutisti olekaan mutta näyttää siltä että netin kautta ei löydy niitä rehellisiä tyyppejä. Tai olethan täällä sinäkin "etsivä", meihin naisiin pettynyt. Miksi me aitoa ihmissuhdetta hakevat emme sitten kohtaa toisiamme vaan törmäämme aina niihin huijareihin? Onko se jotain kohtalon ivaa?
huomannit että meitä pettyineitä on miehissä sekä naisissa ja joskus tulee tunne että ainakin meillä naisilla jos profiilissa lukee että ei etsi sexiseuraa vaan on liikkeellä tositarkoituksella, miehet ajattelevat kokeilla kepillä jäätä ja pelleillä kustanuksella pyöritellen meitä jotka vielä johonkin uskomme..
mutta ajattelen näinkin että ne ketkä siellä naisia/miehiä pyörittelevät jäävät vielä sormiaan pyörittelemään ja todella yksin.. palkkansa saavat vielä!!!
Kyllä tää ongelma mun käsityksen mukaan on molemmin puoleista.Kummissa sitä sitten esiintyy enemmän onkin jo toinen juttu.
luulisin että eiköhän me molemmat sukupuolet olla siinä aika tasaveroisia - toisten hyväuskoisten huijaamisessa, meinaan. Alkaa vaan usko loppumaan siihen että vielä jonkun löydän.
joskus me pettyneetkin onnemme saadaan,näin jaksan kuitenkin uskoa.
Minäkin tällainen reilu viisikymppinen sinkku päätin koettaa onneani nettideitailussa. Samat kokemukset minullakin on ollut kuin teilläkin. Moni on käynyt katsomassa profiiliani (yli 400) ja jokunen lähetti silmäniskuja. Myös minä olin aktiivinen ja lähettelin silmäniskuja. Osa jopa lähetti postia. Muutamalle vastailinkin kun tuntuivat ihan OK tyypeiltä, aluksi. Muutaman viestin jälkeen alkoi jutut muuttua avoimen vihjaileviksi, aineena tietenkin seksi, lähemmin sen puute. Osa kirjoitteli ihan asiallisesti, ongelmana vain oli täydellinen kirjoitustaidon ja kieliopin puute. Vaikka kuinka yritin, niin en kerta kaikkiaan ymmärtänyt kirjoituksia. Joten annoin periksi ja lopetin.
Se aito ja oikea ihmissuhde jäi löytymättä, miksi?
Pitäisiköhän meidän perustaa ihan oma nettideittailuun pettyneiden oma nettideitti?
Toivottavasti olet oikeassa, etsivä. Sinulle ainakin soisin kunnon rehellisen ja mukavan kumppanin kaikkien pettymysten jälkeen. Ja ehkä minunkin vuoroni tulee vielä ennen kuin veivini heitän.... :-)
"Miksi me aitoa ihmissuhdetta hakevat emme sitten kohtaa toisiamme vaan törmäämme aina niihin huijareihin? Onko se jotain kohtalon ivaa?"
Sitä se juurikin on. Itse olen pitkään harmitellut että onko täällä oikeasti kukaan tosimielellä liikenteessä, tuntuu että ihmiset ovat ihan huvikseen ja testailumielellä laittaneet profiileja tänne. Mutta itse olen ainakin niin tosissaan liikkeellä kuin vain voi olla ja ilmeisesti on olemassa naisiakin jotka tosimielellä ovat liikenteessä, mutta koskaan emme kohtaa, eikä profiilini muutenkaan vetoa kovin moneen naiseen kun paljastan olevani raitis, rauhallinen ja rehellinen nuori mies.
Minulle ainakin kelpaisi raitis, rauhallinen ja rehellinen mies. Jos olet vielä nuori niin varmasti vielä löydät kunnon tytön itsellesi, ehkä et netistä mutta jostakin. Kaltaisesi ovat kultaakin kalliimpia. Meitä kilttejä vaan viedään tässä elämässä välillä ihan kuus nolla. Kai sitä silti pitää uskoa että aurinko paistaa vielä risukasaankin.
> Pitäisiköhän meidän perustaa ihan oma nettideittailuun pettyneiden oma nettideitti?
-Sellainen olisi kyllä mahtavaa, tosin eiköhän sellaiseenkin paikkaan ennemmin tai myöhemmin kaikki petturnaiset ja pelimiehet löytäisi leikkimään... :(
Pitäisi vissiin olla joku oikein tarkka seula ja valvonta, tai sitten jonkinlainen maksu niin ylimääräinen roskasakki karsiutuisi pois. Se on niin harmi kun täällä S24:ssä ne oikeasti tositarkoituksella liikkeessä olevat hukkuvat kaiken sen roskan sekaan.
". Kai sitä silti pitää uskoa että aurinko paistaa vielä risukasaankin."
Juu, olen kyllä huomannut että meitä kilttejä ja kunnollisia ihmisiä viedään tässä nykymaailmassa ihan kuus-nolla. :(
Ja mulla alkaa kyllä olemaan usko lopussa tuon auringon paistamisessa risukasaan suhteen... Mutta jostain täytyy vaan jaksaa löytää uskoa että se oma kulta löytyisi vielä ennen kuin kuolema korjaa...
juuri kuulin yhdeltä mieheltä aivan samaa mitä naiset tekevät sivulla ja siihen uskon kyllä..
miten voikin olla niin paljon meitä pettyineitä täällä :( ja se surullista..
silti kuitenkin jaksan vielä uskoa että kohtaan sen ketä etsinkin.. sitä kun tahtoisi uskoa ihmisistä hyvää vaan eihän se niin mene.
kiltit jyrätään ja ne ketkä kieroilevat pärjää.. noinhan se menee live elämässäkin. tsemppiä meille kaikillle pettyineille kyllä se aurinko todellakin vielä risukasankin paistaa =)) ei menetetä uskoa, eikä periksi anneta..
ettei kaikki oo paskoja.
elämässä pitää olla uskoa asioihin, muuten ei ole elämäntarkoitusta.
t. ei uskovainen
Löytää sellaista deittipalvelua kuin palvelua jossa on sellaisia jotka ovat tositarkoituksella liikenteessä vaikka olisivat ilmoituksensa kuinka luokittaneet "tositarkoituksella" genreen.
Näin miehenä olen tullut huomanneeksi sen, että mitenkin liikuttavien ilmoituksien ja siitä lähteneiden sähköpostiviestittelyittenkin takana voi kumminkin olla kylmä laskelmoiva pelinainen joka haluaa vaan jotain asiaa ja jättää kun haluamansa on onnistunut saamaan. Tai katoaa mystisesti riehumalla viimeisessä tapaamisessa syytellen kaikesta mahdollisesta.
Pelimies voi siis olla myös nainen, en tiedä miksi se sana viittaa mieheen, onko joskus sanansynty vaiheilla vain miehet etupäässä pelaneet pelejään naisten kanssa kieroin takaa-ajatuksin ja vasta nyt siihen leikkiin ovat sortuneet myös useammat
naiset. Who knows.
Olen samaa kokenut kuin sinäkin ja toi oli tosi hyvä idis ;)
Ei netistä vaikeeta ole löytää kumppania. Kysy vaikka mun kauniilta pikku tyttöseltä. Siis nykyseltä tyttöystävältäni ollaan oltu yhessä kesäkuussa 2 kuukautta.
Netissä on kuitenkin suuri joukko niitä, jotka ovat ihan mukavia perusmiehiä. Näistä suuri joukko voi olla simmoisia, joita et tapaisi missään muualla kuin netissä (kulkee eri paikoissa jne.). Tähän kategoriaan kuuluu miehet, jotka ovat sen verta ujoja, että he eivät uskalla ottaa kontaktia muualla kuin "kasvottomassa" netissa.
Kärsivällisyyttä ja valkkaamista ni löydät kyllä sieltä hyvän miehen ittelles. Kokemuksella sanon, että ei ehkä eka ei ehkä toinenkaan, mutta kyl se löytyy, jos on oikee asenne.
Siis tarkotin että ollaan oltu yhdessä 2 vuotta. Kannattais lukee viesti ennen kuin lähettää sen.
"voisi olla ihan hyvä juttu tutustua johonkin kivaan,rehelliseen mieheen mutta toivottomalta tuntuu"
Sanos muuta. Miehenä olen etsinyt terveellä järjellä ja elämäntavoilla varustettua naista, jolla on ja pysyy jalat maassa. Ei tunnu löytyvän kuin seikkailua ja kokemuksia kaipaavia, bilehirmuja, eronneita tai yksinhuoltajia. Oma lukunsa on ne entisen/ensirakkauden perään haikailevat, jotka eivät kykene jättämään mennyttä taakseen ja katsomaan tulevaisuuteen.
Nykyisin aloitteita tulee tehtyä harvoin, ja nettiä(kin) on kokeiltu. Netissä tutustuminen tuntuu menevän aina saman kaavan mukaan. Ylisuuriin odotuksiin, ennakkoluuloihin ja liian mustavalkoiseen ajatteluun tuntuu törmäävän liian usein.
Olen tullut siihen tulokseen, että elämänsä naiseen törmää tosielämässä, jos on törmätäkseen. Tosin naisiltakin odoittaisi hieman enemmän aloitteita...
sinänsä! Kumma että sekin olisi jokin oma kastinsa...minä löysin kahdesti netistä (siis suomi24) kumppanin, ekan kanssa seurustelin tasan 2 v kunnes tapasin tämän nykyisen. Nyt on 1,5 v takana, puoli vuotta ollaan jo asuttu yhdessä, yhteensä viisi lasta, taloa rakennetaan. Eli sen "Oikean" voi todella löytää myös täältä....tai sitten muualta:-)
Nettihän on vain yksi tapa ihmisten kohtaamiseen, ihan samoja/samannäköisiä/ yhtä älykkäitä/ mukavia/kohteliaita/huomaavaisia ihmisiä nähdään joka päivä baareissa, kaupoissa, kaduilla.
Jos kuvittelee että netistä löytyisi joku supermimmi/tai mies joka yhtäkkiä rakastusi juuri sinuun, petyt ihan taatusti.
Aikuisuutta ja realismin tajua, ihmiset hyvät!
"Ei tunnu löytyvän kuin seikkailua ja kokemuksia kaipaavia, bilehirmuja, eronneita tai yksinhuoltajia".
Minulle jäi tuosta sellainen mielikuva, että olet asenteellinen. Kyllä ne eronneet ja yksinhuoltajatkin ovat ihan kunnollisia ihmisiä. Olisi hyvä ymmärtää, että kun eletään tätä elämää, niin elämä antaa monenlaisia kokemuksia. Toiset eroavat, toiset ovat yksinhuoltajia jne. mutta ei se tee heistä toisen luokan ihmisiä.
profiileja palstalla, nehän ovat kuin työhonottoilmoituksia. Kerrotaan mitä saat olla ja mitä et. Ei enää etsitä ihmistä. Mitä väliä sillä on polttaako toinen vai ei? Mitä väliä sillä on onko hiukset pitkät vai ei? Laitetaan ihan ihmeellisiä kriteerejä elämänkumppanille. Melko omituista....
eri näkökulmista kaikille ja jokaisessa on paljon asiaakin..
uskon että näinkin voi käydä että sieltä joku onnekas kumppanin löytää ja niitä onkin kiva lukea, mutta suurin joukko ei löydä valitettavaa mutta totta. ei se aina itsestä kiinni ole sillä jos kohtaat siellä mukavan miehen ja kirjoittelette ajatuksia vaihdellen ja luulet että onpa kiva oloinen mies mutta muutamien viestien jälkeen ei enää kuulukkaan mitään ja jäät ihmettelemään että mikäs nyt tuli saamatta mitään selitystä. mies tai nainen onkin siirtynyt seuraavalle sivulle. ei siinä mitään jos ei kelpaa mutta jos annetaan ymmärtää jotakin muuta ( valehdellaan)niin eipä mukavalta tunnu. en tiedä millainen oikein pitäisi olla kun rehellisyyttäkään ei enään arvosteta!!! sun pitäisi heti olla valmis tapaamisen ja vaihtamaan puhelinnumeroa ja jos et sihen suostu niin heippa. kyllä ensin omasta puolestani haluaisin ensin hetken tutustua ennenkuin sopisin tapaamista tai numeron vaihtoa. sit on niitä miehiä/naisia joilla monta eri profiilia ja niillä pelleillään ihmisten kanssa, kyllä uskottavuus sellisesta menee.
naisten profiileissa on monesti naurettavia vaatimuksia;
- tietyn pituinen
- tietyn väriset hiukset
- ei saa olla viiksiä
- ei saa pitää lompakkoa takataskussa
- ei saa käyttää tietyn merkkistä partavettä
ja paljon muuta vastaavaa, ettei voi oikein uskoa, että kyseinen henkilö on tosissaan etsimässä elämänkumppania tommosilla kriteereillä.
lastenparissa työskenteleväni (vaikkei omia lapsia vielä olekaan) olen yrittänyt muodostaa suhdetta kahden yksinhuoltaja naisen kanssa mutta ei se vaan lähtenyt pelaamaan se juttu.
Tuohan se siihen omat juttunsa, että siinä on aina lapsi/lapset välissä kun tapaa ellei toinen saa järjestettyä hoitajaa lapselle. Jotkut on sitten enemmän vähemmän kiinni entisessä miehessä liittyen yhteisiin lapsiin. Siinä on kuitenkin aina oma historiansa kun on yhteiset lapset exän kanssa ja jos on oltu vielä useampi vuosi yhdessä ei sitä niin vaan ole helppoa aloitella uutta ainakin näin se oli näissä mistä itse kirjoitan.
Tuntui tein miten vaan kun touhusin siellä naisystävän kokotona lasten parissa tei mukamas aina jotenkin väärin viimeisin väite johon homma jäi puoleltani oli sellaset väitteet, että muka vihaanlapsia huudan rumia, ja kohtelen muka tahallani huonosti. Enkä ikinä pystyis tekeen mitään tollasta lapselle.
Jos se oli vaan joku keksitty syy päästä minusta eroon se oli tosi väärin, olisi voinut suoraan sanoa ettei vaan sovita toisillemme eikä vetää tälläisiä juttuja siihen mukaan.
Mulle kaverit vaan sanoi, ennen kuin tapasin näitä yh-äitejä että olen liian valikoiva ja joksu yksinhuoltajakin vois olla tosi sopiva mulle. Joten piti kokeilla sitäkin vaihtoehtoa eli nyt ainakin tiedän, että not for me.
"Mitä väliä sillä on polttaako toinen vai ei? Mitä väliä sillä on onko hiukset pitkät vai ei? Laitetaan ihan ihmeellisiä kriteerejä elämänkumppanille. Melko omituista...."
Tuota noin, on olemassa kriteereitä ja "kriteereitä". Mulle esimerkiksi tupakoiminen ja alkoholi ovat oleellisia asioita siksi, koska en polta/dokaa, enkä siksi viihdy tupakansavussa/baareissa.
Toinen oleellinen juttu on elintavat ja arvomaailma, mieluummin saman suuntainen kuin täysin päinvastaiset, sillä muuten homma ei toimi. Siinä nuo oleelliset asiat pääosin olivatkin...
"Minulle jäi tuosta sellainen mielikuva, että olet asenteellinen. Kyllä ne eronneet ja yksinhuoltajatkin ovat ihan kunnollisia ihmisiä. Olisi hyvä ymmärtää, että kun eletään tätä elämää, niin elämä antaa monenlaisia kokemuksia. Toiset eroavat, toiset ovat yksinhuoltajia jne. mutta ei se tee heistä toisen luokan ihmisiä. "
Asenteellinen, miten niin ? Toiset tykkää äidistä ja toiset tyttärestä. Yksinhuoltajalla on jo perhe ja lapsella vanhemmat. Itse arvostan enemmän ydinperhettä, jossa ei ole edellisten suhteiden rasitteita ja lapset on omia. Ymmärsinkö oikein, että lapsettomalla miehellä ei saa olla mahdollisuutta omaan perheeseen ja lapsiin ? Mielestäni yksinhuoltajien kannattaisi etsiä kaltaistaan seuraa, eikä kieltää lapsettomilta sellaista, minkä ovat itselleen sallineet.
Laitoin viime vuonna profiilin ilman kuvaa ja sain todella paljon yhteydenottoja. Suurin osa oli just niitä "miehiä" jotka notkuvat täällä treffipalvelussa jo kolmatta vuotta. Otinkin aika pian profiilini pois kun tajusin että tää ei toimi vaikka miten yrittäis. Jotkut tietty löytää sen oikean mutta olen ennemmin sinkkuna kuin kulutan aikaani turhaan täällä vain kirjoittelemalla. Treffeillä (2 kpl) olin. Eka oli mukava mutta just sellainen keräilijä-tyyppi vuodesta toiseen. Toka täys katastrofi joka kyllä naurattaa....eka lause kun yritin esitellä itseni kättelemällä oli että istu nyt äkkiä ettei kukaan huomaa. Just just.