kanssa? Mä olen tuntenut ns. miesystäväni muutaman kuukauden, mut olemme seurustelleet, jos sitä siksi voisi sanoa, n. nelisen viikkoa. Näemme erittäin harvoin, syystä, että miehellä on aina kiireitä!! Hän vetoaa lapsiinsa, joita on kolme, iältään 16-22 v, eli luulisi heidän pärjäävän ilman isääkin, joskus. Hän vetoaa työhön ja ainaiseen väsymykseen eli ei taida kannattaa minun jäädä odottelemaan. Jos ehdotan tapaamista, pyydän häntä vaikkapa syömään luokseni tai johonkin, ei hän lähde, ja silti vannoo pitävänsä minusta, lähettelee viestejä ja ihania sähköposteja. Kusettaja kyseessä, joten eroon pitäisi päästä, mut kun menin ja häneen ihastuin silloin kuukausia sitten, niin vaikeeta on tunteet unohtaa, mutta ajan kanssahan siitäkin selviää.
Tapaatteko usein
uuden ihastuksen...
71833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuntuu että miehestä on mukavaa kun on nainen joka soittelee ja ihastelee, kuten minulla on tapana tehdä. Olenhan rakastunut. Mutta kun haluaisin nähdä tai käydä hänen kanssaan jossain niin aina tuntuu olevan parempaa tekemistä. Ehkä ei todellisuudessa niin kiinnostakkaan, joten itselle olisi parempi päästä tunteista yli.
Ryhtiä naiset. Ette varmasti halua olla tilanteessa jossa sanotte itsellenne "miksi en tätä heti tajunnut" kun homma on viimein ohi ja sitä ennen on kärsitty ja itketty ja menetetty ehkä moni muu mahdollisuus sinä aikana. Kunnioittakaa itseänne. Jos annatte tilanteen jatkua noin niin kukaan muu siihen ei voi vaikuttaa kuin te itse. Nuo ukot on varattuja tai muuten sitoutumispassiivisia.
Ei se helppoa ole, jos välittää toisesta paljon. Itse tein tänään päätöksen, että nyt se loppuu, ja se päätös piti pari tuntia. Kun hemmo soitti ja juteltiin, niin olin taas myytyä naista. Tyhmähän mä olen kun alistun siihen, että näemme silloin kun miehelle sopii, mutta ne tunteet....
Mutta itseään pitää rakastaa niin paljon ja kunnioittaakin, että ei suostuisi tuollaiseen. Onhan se selvä, että jos jo näin alussa kaikki menee helvetinmoiseksi väännöksi, mitä se jatkossa on, joten omaksi parhaaksihan se olisi, kun antaisi miehen jatkaa elämäänsä ilman minua.
-alkup-
Meillä on niin erilaiset tarpeet, joku haluaa tavata paljon joku vähän, joku ei tosiaankaan ehdi...tosin tällöin tulisi kysyä kannattaako edes aloittaa seurustelemaan. Itse tapaan nykyistäni kerran viikossa ja mielestäni se on aivan riittävästi. Sitten kun suhde menee siihen vaiheeseen, että yhteen muutetaa ja näkee toista 24h, joten nyt tämä vaihe on oikein hyvä.
odottaa. Olen aina ollut erittäin kärsimätön luonne ja mies joka elämässäni on nyt, on erittäin rauhallinen. Pitänee yrittää antaa vain ajan kulua ja tapailla harvakseltaan, siitähän se sitten muotoutuu kunnon suhteeksi, jos näin on tarkoitettu :))
kumetreillä tökkii,
miksi jatkaa suhdetta.
Aikuista ihmistä on melko mahdotonta muuttaa,
tuhlaat vain aikaasi ihmisen kanssa jolla on melko erilaiset toiveet ja tarpeet ihmissuhteessa kuin itselläsi.
Miksi kaikki pitää tulla kuin manulle illallinen? Kärsimättömiä ihmisiä nykyään, heti kaikki pian nyt äkkiä!