Olen täydellisen rikki. Ahdistaa ja surettaa. Miten saatoin olla niin typerä. Miten en nähnyt pintaa syvemmälle.
Miten tästä eteenpäin? Miten voin itseäni auttaa? Miksi tämä tapahtui minulle?
t. haavoitettu sielu
Miten tästä eteenpäin? Miten voin itseäni auttaa? Miksi tämä tapahtui minulle?
t. haavoitettu sielu
Vastaukset 7
Vanhimmat
En itsekään nähnyt pintaa syvemmälle. En vain tiedä vieläkään miten nähdä ja mistä tunnistaa todellisen ystävän. Kerro sinä edes joku tunnusmerkki!
En tiedä, mutta ehkä alkaisin aluksi jutella arvoista. Mitä ihminen elämässä arvostaa ja millaisia arvoja kannattaa.
Menneestä elämästä ja aiemmista kokemuksista ihmissuhteissa kyselisin. Maailmassa on liian paljon itsekkäitä ja muita hyväksikäyttäviä ihmisiä.
Katso, miten ystäväsi sinua heti aluksi kohtelee. Kyseleekö vointiasi, auttaako, välittääkö kokonaisvaltaisesti. Antaako sinulle paljon, siis näitä asioita henkisesti vai ottaako vain. Rasittaako sinua jatkuvasti huolillaan, antamatta itse takaisin mitään. Kiittääkö edes sinua saamastaan.
Onko hän kiinnostunut sinusta vai haluaako puhua vain itsestään.
Tälläisiin asioihin itse aion kiinnittää enemmän huomiota jatkossa. Me haavoittuneet olemme hyvin alttiina uudelle hyväksikäytölle, ellemme saa voimiamme takaisin. Meidän on oltava tarkkana ihmissuhteissa jatkossa välttyäksemme samalta uudelleen. Meidän on välitettävä myös itsestämme eikä vain muista.
Rakastin niin paljon, mutta minua on kohdeltu huonosti toistuvasti ja olen antanut sen tapahtua. Enää en anna, nyt se on loppu.
Hänessä vieläkään erityistä ongelmaa. Luulen kuitenkin, että hän välitti minusta ystävänä. En sanoisi että oli kovin kiitollinen saamastaan, mutta ei hyväksikäyttäjä ainakaan. Oli kiinnostunut kuulumisistani eikä ainakaan rasittanut omilla murheillaan.
Ehkä hän vain nautti kun sai huomiota. Kun sitten olisi pitänyt jotain hiukan antaakin, oli parasta häipyä.
Tämänkin vuoksi se tuntuu niin pahalle. Kun on itse antanut kaikkensa peliin, mikään ei tuo edes yhtä kaunista sanaa, tai edes minkäänlaista sanaa.
Selvis, hyvä ettei pahempaa. Kirjoitinkin yleisemmin ja vähän omasta kokemuksesta.
En voi ymmärtää sellaista tunteettomuutta, että ensin rakastetaan ja sitten hylätään sanomatta sanaakaan.
Ehkä joillekin on niin helppoa hurmata ja saada toinen rakastumaan.
Itse otan vakavasti rakastamisen. Jos olen joskus rakastanut, tavallaan rakastan vähän aina, lopun ikääni. Tunteeni menevät vain tuuleen.
Mutta miten kaikki voi kadota niin perusteellisesti tyhjyyteen. Ei koskaan mitään riitaa, ei mitään erimielisyyttä. Ensin oli aikaa, on puhuttavaa ja pientä välittämistä.
Sitten kun on itse avautunut ja paljastanut tunteensa, ei olekaan enää mitään. On muututnut ikäänkuin viholliseksi. Ei voi edes vastata. Jos olisin jotenkin pettänyt hänet, tehnyt hänelle pahaa, mutta minä olen vain rakastanut häntä. Kaikki oli tavallaan normaalia niin kauan kuin sitä ei oltu suoraan sanottu. Toisaalta minun täytyi saada se selville, mutta en kuitenkaan ajatellut että se voisi merkitä hänen täydellistä häipymistä ja ystävän hylkäämistä.
Pahinta on, etten vieläkään tiedä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai jättää tekemättä.
Aivan samoin minulla, eikä kuulema ole pahaa sanottavaa minusta. Emme ole edes riidelleet ja viihdyimme loistavasti yhdessä.
Kaikki yhteinen kaunis jää pois ikuisiksi ajoiksi. Minua ehkä vielä tarvitaan, mutta vain murheiden kuuntelijaksi. En tiedä haluanko tai jaksanko kuunnella...
Mutta miten tästä selviää? Miten seuraavan tunnin ja sitä seuraavan ja sitä...huomisen päivän, pääsiäisen, ensi viikon, kevään, kesän?
Mistä löydän syyn elää, mistä kipinän, joka pitää hengissä?
Että te olette kuitenkin yhteydessä ja väleissä. Kuuntelisin kyllä mielelläni hänen murheitaan jos hän niitä tulisi kertomaan. Mutta ei hän tule. Olen aina joskus lähettänyt hänelle jotain pientä kaipaavaa viestiä tai onnentoivotusta. Kerätköön niistä sitten itsetuntoaan tai olkoon sitten onnessaan yksin tai jonkun muun kanssa. Voihan kuitenkin olla, että häntä pidetään jossain vielä parempana.
Yritä nyt edes jaksaa iloita siitä, että saat vielä kai sentään nähdä rakkaasi.
Yritä olla itkemättä aamulla. Jos itkee aamulla tulee raskas päivä. Jos itkee illalla, se ei näy niin ulospäin, kun on yö välissä.