Millanen koira?

Juuh, vähän niinkoin pyrre luonteensa puolesta ilmeisesti.
Että määrätietonen omistaja pitää olla ja koulutus on kaiken A ja O, oli koira iso tai pieni, mutta etenkin isoilla, koska voimaa niillä tulee oleen! :)

Haa.mu.tar kirjoitti:

Juuh, vähän niinkoin pyrre luonteensa puolesta ilmeisesti.
Että määrätietonen omistaja pitää olla ja koulutus on kaiken A ja O, oli koira iso tai pieni, mutta etenkin isoilla, koska voimaa niillä tulee oleen! :)

Lue lisää

luonteeltaan kuin pyrre. Kyllä lansut on paljon helpompia. Enkä ole vielä yhtään "minä-minä-minä"lansua tavannut. Rauhallisia, hienoluonteisia koiria.

todellakaan kirjoitti:

luonteeltaan kuin pyrre. Kyllä lansut on paljon helpompia. Enkä ole vielä yhtään "minä-minä-minä"lansua tavannut. Rauhallisia, hienoluonteisia koiria.

Olen kanssasi samaa mieltä, että lansu on helpompi kuin pyrre, ainakin turkin hoidon osalta :-). Lansu ei myöskään pyri hankkimaan niin isoa reviiriä kuin pyrre laumanvartijana. Eli lansu harvoin lähtee kovin kauas omistajan näköpiiristä, sen elämäntehtävä kun on pitää huolta oman lauman hyvinvoinnista muutenkin kuin vartioimalla. Upeita rotuja molemmat, mutta käyttötarkoitus erilainen! Löytyisikö vielä muita lansuharrastajia tänne kokemuksineen???

Terrinjeri kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä, että lansu on helpompi kuin pyrre, ainakin turkin hoidon osalta :-). Lansu ei myöskään pyri hankkimaan niin isoa reviiriä kuin pyrre laumanvartijana. Eli lansu harvoin lähtee kovin kauas omistajan näköpiiristä, sen elämäntehtävä kun on pitää huolta oman lauman hyvinvoinnista muutenkin kuin vartioimalla. Upeita rotuja molemmat, mutta käyttötarkoitus erilainen! Löytyisikö vielä muita lansuharrastajia tänne kokemuksineen???

Lue lisää

Minulla taas ihan päinvastaiset kokemukset Lansusta.
Äidilläni 4.v leikattu narttu irvistelee, näyttää hampaitaan ja murisee lapsilleni sekä myös minulle.Seisoo ovella jäykkänä ei väistä,kiertää selän taakse ja on jo siinä ja siinä näpsiikö vai ei.
Karkailee ja yksin ei osaa olla yhtään huutaa. Ryntäilee autojen perään jos pääsee. Omat koirani vihaavat tätä lansua vaikka ovat uroksia.
Itse olen harrastanut palveluskoiria 20.v eikä koskaan ole tullut noin kamalaa koiraa vastaan.

YLEENSÄ KILTTEJÄ..JOITAIN VIHAISIAKIN OLEN NÄHNYT

viallinenko? kirjoitti:

Minulla taas ihan päinvastaiset kokemukset Lansusta.
Äidilläni 4.v leikattu narttu irvistelee, näyttää hampaitaan ja murisee lapsilleni sekä myös minulle.Seisoo ovella jäykkänä ei väistä,kiertää selän taakse ja on jo siinä ja siinä näpsiikö vai ei.
Karkailee ja yksin ei osaa olla yhtään huutaa. Ryntäilee autojen perään jos pääsee. Omat koirani vihaavat tätä lansua vaikka ovat uroksia.
Itse olen harrastanut palveluskoiria 20.v eikä koskaan ole tullut noin kamalaa koiraa vastaan.

Lue lisää

Mulla on kokemusta vain yhdestä omasta lansusta, mutta se on todella ihana ja kiltti tyttökoira. Se pysyy irti pihapiirissä, ei murise vaikka ruoka-astian tai luun ottaa pois kesken syönnin. Mielellään kulkee mukana, mutta osaa olla yksinkin.
Ryntäilee vain pallon perään ... ja uimaan tietenkin :)

Aikoinaan ajattelin rodun sijoittuvat ennen nöffeihin kuin pyrreihin. Sittemmin mieli muuttui. Joskin aiemmin tutustunut rotuun mikä oli täydessä hallinnassa karvanlähtöä havaitsematta. Tätä on vaikea kulminoida rotuun mutta kuitenkin kun omistaja ei ole omalta kohdaltaan ensikertalainen koirissa pistän tähän.

Totta kaikki tuntevat rodun nallena. Itse ensimmäisen kerran tähän katsekontaktin saaneena ja tähän viestiin vastanneena tunsin jotain muuta. Katse ei ollut vihamielinen mutta ei ystävällinenkään. Ei mitenkään nöffemäinen joten turha puhua nallesta.

Meni muutama viikko ja koirapuistossa omani 16,5 kgs vietti aikaa landseer kera. Siihen asti koira ei ollut mitenkään kiinnostunut mitättömästä sheltistäni ei sen koommin mitättömästä minästäni.

Meni viikkoja.

Meni landseerin omistaja kuitenkin diagnosoimaan omaani, kumartui puolipolvelleen ojensi käden ja siitä sormen leikki koirakuiskaajaa. Omani ei reagoinut mitenkään koska se ei tuntenut mitään tätä kohtaan - on pidättäytyvä rotu. Ei vihainen mutta lämpiää hitaasti, ystäville nopeesti. Gentleman täysin.

Omistaja oli selällään omaan koiraansa eikä nähnyt näin oman koiransa reaktiota. Ajattelin siinä vaiheesa kysyä mitä hän ajatteli tekevänsä mutta olkoot. Oma koira ei tehnyt reagointia mitään mutta landserin omistajan koira alkoi katsoa sitten tuijottaa ja sitten tajusin että se menee mustasukkaisuttaan päälle. 2 -sekuntia ja se meni. Oma koira huusi alla tilanne saatiin haltuun. Kerroin meneväni katsomaan koirani tilaa johon toinen vähättelevästi että toinenhan vain painoi toisen maahan. Tähän on mainittava että koirani perä oli kuolasta märkä. 70-kiloa vastaan 16-kiloa.

Sitten piru vie isompi alkoi rynniä uudelleen omani päälle omistajan mitään tekemättä. Vetäsin peräturkista kiinni ja lopetin vedon. Omistaja ei tehnyt elettäkään. Lopunajan koira aikansa kiukuteltuaan mökötti alemmalla puolella puistoa ja sitä ennen vasten silmiä. Kun poistuimme puistosta lantsari nousi verkolle ja omistajan sanoman mukaan se tuli moikkaamaan. Mielestäni se sen sijaan tuli kertomaan sanomansa eli sen että hän omistaa tämän territorion.

Meni muutama aika. Kävimme heti seuraavana aamuna tyhjässä puistossa sekä myös myöhemmin viikolla pyrkimässä pienten puolelle mikä sattumoisin oli valloitettuna kyseisen l. omistajan seurasta. Hyvin hitaasti tehtiin tilaa ja harvaan tuolla käydään mutta kumminkin.

Meni muutama aika joulun jälkeen ja tuli papattien aika. Olin unohtanut periaatteessa koko asian. Jostain hyvästä syystä vietin muutaman ajan koirani kanssa tarhassa pienien puolella. Isojen puolella hiukan suurempi belgi oli vaihtamassa aitaa juuri tulleen äsken mainitun lantsarin kanssa puolta. Omistaja kehoitti tätä ällää istumaan ja se istui odottamaan tarhan portin ulkopuolelle. Toiset (pariskunta koiransa kera) poistuivat tai olivat poistumassa kun jätti päätti taas mennä päälle. Toiset kipittivät karkuun minkä kerkesivät, lantsari perässä ja mikä pahinta omistaja lensi seuraavasta sekunnista mahalleen siitä mahalaskua pitkin mäkeä hihnasta kaksin käsin kiinni pitäen kunnes lantsari sai toisen koiran kiinni ja "otti sen kiinni" ... pitkälle meni omistaja mahalaskua ja selitteli että piikit olisi olleet paikallaan ja kun hän nyt näin ... liukastui.

Mietin en niin voitonriemukkaasti mutta miettien että miten ihmeessä tuo ikänä fysiikan lakien mukaan voisi pitää tuota koiraa liukkailla kun ei edes pyri lukemaan koiraa oikein ellei olisi suomen voimanainen tai ajatustenlukija? Mikä ihme että ei edes pyrkinyt siihen? Miksi itse luen hänen koiraansa toisin kun hän omaansa? Kuonokoppa edes mitä vain. Tuo omistaja ei pysty pitelemään tuota koiraa millään tavoin. Liian paljon massaa liian pienelle ihmiselle ja liian pienellä auktoriteetilla loppujen lopuksi.

Minkä itseään pienemmän koiran tuo vielä "painaa alleen" ennen kuin tulee iso häly? Ja se tulee ellei omistaja havahdu. Landseer on itsekäs koira ja se sopii vain tietyille ihmisille. Se että on omistanut kovan dominanssin koiria ei kerro että pärjää tämän koiran kanssa. Tämä ei selvästi pärjää. Koira on hyvä mutta ei oikealla omistajalla. En tohtisi olla se joka tulee uutena sitä vastaan jäisellä tiellä tietämättä mitään.

merkin suhteen kirjoitti:

Aikoinaan ajattelin rodun sijoittuvat ennen nöffeihin kuin pyrreihin. Sittemmin mieli muuttui. Joskin aiemmin tutustunut rotuun mikä oli täydessä hallinnassa karvanlähtöä havaitsematta. Tätä on vaikea kulminoida rotuun mutta kuitenkin kun omistaja ei ole omalta kohdaltaan ensikertalainen koirissa pistän tähän.

Totta kaikki tuntevat rodun nallena. Itse ensimmäisen kerran tähän katsekontaktin saaneena ja tähän viestiin vastanneena tunsin jotain muuta. Katse ei ollut vihamielinen mutta ei ystävällinenkään. Ei mitenkään nöffemäinen joten turha puhua nallesta.

Meni muutama viikko ja koirapuistossa omani 16,5 kgs vietti aikaa landseer kera. Siihen asti koira ei ollut mitenkään kiinnostunut mitättömästä sheltistäni ei sen koommin mitättömästä minästäni.

Meni viikkoja.

Meni landseerin omistaja kuitenkin diagnosoimaan omaani, kumartui puolipolvelleen ojensi käden ja siitä sormen leikki koirakuiskaajaa. Omani ei reagoinut mitenkään koska se ei tuntenut mitään tätä kohtaan - on pidättäytyvä rotu. Ei vihainen mutta lämpiää hitaasti, ystäville nopeesti. Gentleman täysin.

Omistaja oli selällään omaan koiraansa eikä nähnyt näin oman koiransa reaktiota. Ajattelin siinä vaiheesa kysyä mitä hän ajatteli tekevänsä mutta olkoot. Oma koira ei tehnyt reagointia mitään mutta landserin omistajan koira alkoi katsoa sitten tuijottaa ja sitten tajusin että se menee mustasukkaisuttaan päälle. 2 -sekuntia ja se meni. Oma koira huusi alla tilanne saatiin haltuun. Kerroin meneväni katsomaan koirani tilaa johon toinen vähättelevästi että toinenhan vain painoi toisen maahan. Tähän on mainittava että koirani perä oli kuolasta märkä. 70-kiloa vastaan 16-kiloa.

Sitten piru vie isompi alkoi rynniä uudelleen omani päälle omistajan mitään tekemättä. Vetäsin peräturkista kiinni ja lopetin vedon. Omistaja ei tehnyt elettäkään. Lopunajan koira aikansa kiukuteltuaan mökötti alemmalla puolella puistoa ja sitä ennen vasten silmiä. Kun poistuimme puistosta lantsari nousi verkolle ja omistajan sanoman mukaan se tuli moikkaamaan. Mielestäni se sen sijaan tuli kertomaan sanomansa eli sen että hän omistaa tämän territorion.

Meni muutama aika. Kävimme heti seuraavana aamuna tyhjässä puistossa sekä myös myöhemmin viikolla pyrkimässä pienten puolelle mikä sattumoisin oli valloitettuna kyseisen l. omistajan seurasta. Hyvin hitaasti tehtiin tilaa ja harvaan tuolla käydään mutta kumminkin.

Meni muutama aika joulun jälkeen ja tuli papattien aika. Olin unohtanut periaatteessa koko asian. Jostain hyvästä syystä vietin muutaman ajan koirani kanssa tarhassa pienien puolella. Isojen puolella hiukan suurempi belgi oli vaihtamassa aitaa juuri tulleen äsken mainitun lantsarin kanssa puolta. Omistaja kehoitti tätä ällää istumaan ja se istui odottamaan tarhan portin ulkopuolelle. Toiset (pariskunta koiransa kera) poistuivat tai olivat poistumassa kun jätti päätti taas mennä päälle. Toiset kipittivät karkuun minkä kerkesivät, lantsari perässä ja mikä pahinta omistaja lensi seuraavasta sekunnista mahalleen siitä mahalaskua pitkin mäkeä hihnasta kaksin käsin kiinni pitäen kunnes lantsari sai toisen koiran kiinni ja "otti sen kiinni" ... pitkälle meni omistaja mahalaskua ja selitteli että piikit olisi olleet paikallaan ja kun hän nyt näin ... liukastui.

Mietin en niin voitonriemukkaasti mutta miettien että miten ihmeessä tuo ikänä fysiikan lakien mukaan voisi pitää tuota koiraa liukkailla kun ei edes pyri lukemaan koiraa oikein ellei olisi suomen voimanainen tai ajatustenlukija? Mikä ihme että ei edes pyrkinyt siihen? Miksi itse luen hänen koiraansa toisin kun hän omaansa? Kuonokoppa edes mitä vain. Tuo omistaja ei pysty pitelemään tuota koiraa millään tavoin. Liian paljon massaa liian pienelle ihmiselle ja liian pienellä auktoriteetilla loppujen lopuksi.

Minkä itseään pienemmän koiran tuo vielä "painaa alleen" ennen kuin tulee iso häly? Ja se tulee ellei omistaja havahdu. Landseer on itsekäs koira ja se sopii vain tietyille ihmisille. Se että on omistanut kovan dominanssin koiria ei kerro että pärjää tämän koiran kanssa. Tämä ei selvästi pärjää. Koira on hyvä mutta ei oikealla omistajalla. En tohtisi olla se joka tulee uutena sitä vastaan jäisellä tiellä tietämättä mitään.

Lue lisää

Olisi vain pysynyt rotikoissa.

merkin suhteen kirjoitti:

Aikoinaan ajattelin rodun sijoittuvat ennen nöffeihin kuin pyrreihin. Sittemmin mieli muuttui. Joskin aiemmin tutustunut rotuun mikä oli täydessä hallinnassa karvanlähtöä havaitsematta. Tätä on vaikea kulminoida rotuun mutta kuitenkin kun omistaja ei ole omalta kohdaltaan ensikertalainen koirissa pistän tähän.

Totta kaikki tuntevat rodun nallena. Itse ensimmäisen kerran tähän katsekontaktin saaneena ja tähän viestiin vastanneena tunsin jotain muuta. Katse ei ollut vihamielinen mutta ei ystävällinenkään. Ei mitenkään nöffemäinen joten turha puhua nallesta.

Meni muutama viikko ja koirapuistossa omani 16,5 kgs vietti aikaa landseer kera. Siihen asti koira ei ollut mitenkään kiinnostunut mitättömästä sheltistäni ei sen koommin mitättömästä minästäni.

Meni viikkoja.

Meni landseerin omistaja kuitenkin diagnosoimaan omaani, kumartui puolipolvelleen ojensi käden ja siitä sormen leikki koirakuiskaajaa. Omani ei reagoinut mitenkään koska se ei tuntenut mitään tätä kohtaan - on pidättäytyvä rotu. Ei vihainen mutta lämpiää hitaasti, ystäville nopeesti. Gentleman täysin.

Omistaja oli selällään omaan koiraansa eikä nähnyt näin oman koiransa reaktiota. Ajattelin siinä vaiheesa kysyä mitä hän ajatteli tekevänsä mutta olkoot. Oma koira ei tehnyt reagointia mitään mutta landserin omistajan koira alkoi katsoa sitten tuijottaa ja sitten tajusin että se menee mustasukkaisuttaan päälle. 2 -sekuntia ja se meni. Oma koira huusi alla tilanne saatiin haltuun. Kerroin meneväni katsomaan koirani tilaa johon toinen vähättelevästi että toinenhan vain painoi toisen maahan. Tähän on mainittava että koirani perä oli kuolasta märkä. 70-kiloa vastaan 16-kiloa.

Sitten piru vie isompi alkoi rynniä uudelleen omani päälle omistajan mitään tekemättä. Vetäsin peräturkista kiinni ja lopetin vedon. Omistaja ei tehnyt elettäkään. Lopunajan koira aikansa kiukuteltuaan mökötti alemmalla puolella puistoa ja sitä ennen vasten silmiä. Kun poistuimme puistosta lantsari nousi verkolle ja omistajan sanoman mukaan se tuli moikkaamaan. Mielestäni se sen sijaan tuli kertomaan sanomansa eli sen että hän omistaa tämän territorion.

Meni muutama aika. Kävimme heti seuraavana aamuna tyhjässä puistossa sekä myös myöhemmin viikolla pyrkimässä pienten puolelle mikä sattumoisin oli valloitettuna kyseisen l. omistajan seurasta. Hyvin hitaasti tehtiin tilaa ja harvaan tuolla käydään mutta kumminkin.

Meni muutama aika joulun jälkeen ja tuli papattien aika. Olin unohtanut periaatteessa koko asian. Jostain hyvästä syystä vietin muutaman ajan koirani kanssa tarhassa pienien puolella. Isojen puolella hiukan suurempi belgi oli vaihtamassa aitaa juuri tulleen äsken mainitun lantsarin kanssa puolta. Omistaja kehoitti tätä ällää istumaan ja se istui odottamaan tarhan portin ulkopuolelle. Toiset (pariskunta koiransa kera) poistuivat tai olivat poistumassa kun jätti päätti taas mennä päälle. Toiset kipittivät karkuun minkä kerkesivät, lantsari perässä ja mikä pahinta omistaja lensi seuraavasta sekunnista mahalleen siitä mahalaskua pitkin mäkeä hihnasta kaksin käsin kiinni pitäen kunnes lantsari sai toisen koiran kiinni ja "otti sen kiinni" ... pitkälle meni omistaja mahalaskua ja selitteli että piikit olisi olleet paikallaan ja kun hän nyt näin ... liukastui.

Mietin en niin voitonriemukkaasti mutta miettien että miten ihmeessä tuo ikänä fysiikan lakien mukaan voisi pitää tuota koiraa liukkailla kun ei edes pyri lukemaan koiraa oikein ellei olisi suomen voimanainen tai ajatustenlukija? Mikä ihme että ei edes pyrkinyt siihen? Miksi itse luen hänen koiraansa toisin kun hän omaansa? Kuonokoppa edes mitä vain. Tuo omistaja ei pysty pitelemään tuota koiraa millään tavoin. Liian paljon massaa liian pienelle ihmiselle ja liian pienellä auktoriteetilla loppujen lopuksi.

Minkä itseään pienemmän koiran tuo vielä "painaa alleen" ennen kuin tulee iso häly? Ja se tulee ellei omistaja havahdu. Landseer on itsekäs koira ja se sopii vain tietyille ihmisille. Se että on omistanut kovan dominanssin koiria ei kerro että pärjää tämän koiran kanssa. Tämä ei selvästi pärjää. Koira on hyvä mutta ei oikealla omistajalla. En tohtisi olla se joka tulee uutena sitä vastaan jäisellä tiellä tietämättä mitään.

Lue lisää

juolahtiko mieleen, että vika taitaa olla omistajassa? Landseer ei ole itsekäs koira eikä tarvitse olla tietynlainen omistaja. Kaikki koirat saa kasvatettua pilalle. Sanoisitko noin saman rotuisesta koirasta kuin omasi on, jos sellainen tulisi koirasi päälle? Olen itse pienikokoinen ihminen verrattuna omaan lansuuni, mutta ongelmia lenkeillä ym. ei ole. Meidän lansu kiltti luonteeltaan ja lenkkeilyä harjoiteltu. Ja ihan on ensimmäinen oma koira, ei siis kokemusta koirien kouluttamisesta ym.

googleta lansupuisto, niin löytyy rodun harrastajien oma palsta.

minulla on kaksi lansua ja yksi sammari, sekä tyttärelläni welsh corgi. Joten koirasäpinää riittää. Vanhempi lansuistani on alistuva, ei pomota eikä määräile, ainoa asia mistä tämä neiti vauhkoontuu on pallo, eikä silloinkan mitenkään negatiivisesti vaikka joku muu pallon ottaisikin. erittäin kiltti ja näyttelyissäkin on saanut erinomaisia arvosteluja luonteestaan. nuorempi lansuni on ERITTÄIN laiska, makoilee lähestulkoon kokoajan, jollei ole sitten uimassa. tämän luone on hieman pomottava, saattaa käydä välillä "kertomassa" oman mielipiteensä kumealla haukunnlla, mutta siinäpä niiden "dominoinnit" sitten ovatkin. Sammarini on koiraperheen pomo ja sitten tulevat muut. Minä itse tuetysti olen se koko lauman pomo.
Lansut ovat vieneet minun sydämeni täysin, KERTAKAIKKIAAN IHANA ROTU, LÄMPIMÄSTI VOIN SUOSITELLA. Minusta tuntuu siltä, että kyllä vika löytyy yleensä ihmisestä jos koira on agressiivinen, jokin kasvatusvirhe on sattunut, voi olla ihan pienikin mitättömän tuntuinen virhejossakin vaiheessa koiralle tärkeää sosiaalistumisen aikaa, mutta jotain on sattunut... itselläni on 26 vuoden kokemus koirista, eivätkä ainakaan omat koirani ole koskaan olleet agressiivisia.

hei niin siis tarkoitin että 8viikkoisesta-2.v oli toisessa perheessä ja ne joutuivat luopumaan siitä niin sitten meni toiseen perheeseen maalle ja siellä asui 2.v-3.8kk:ta vuoden ikäiseen asti ja sitten tuli meille.Ja muuten kävelee hihnassa nätisti mutta kun toisen koiran näkee niin rupee haukumaan jos ei pääse sen koiran luokse ja sit kun pääsee niin laittaa leikiksi mistä voisi johtua?haittaisiko tilannetta jos ottaa toisen koiran?

Ihania

Höpsis ei ikinnä hyökkää eikä vahtiviettii oo rakastaa kaikkii