Tulee sellainen katkera hymy huulille kun muistelen parin vuoden takaista elämää.. Olin seurusteleva nuori nainen, ja baarissa/ yöelämässä olisi vientiä ollut. Muistan kun yksikin nuori mies sanoi minulle, saadessaan tietää että olen varattu, että "niinpä tietenkin, niinhän te kauniit naiset aina olette".
Nyt olen tässä kuitenkin jo tovin sinkkuillut, ja kyllä ne seurustelevat kaverit tulla aina pokaamaan mua ennen, jos tullaan mua yrittämään ollenkaan! Ulkoisesti en ole muuttunut lainkaan.
Raha tulee rahan luo, ja sama taitaa päteä rakkauteen. Ne joilla on jo tarpeeksi, pystyisivät saamaan toistenkin osuuden.
Nyt olen tässä kuitenkin jo tovin sinkkuillut, ja kyllä ne seurustelevat kaverit tulla aina pokaamaan mua ennen, jos tullaan mua yrittämään ollenkaan! Ulkoisesti en ole muuttunut lainkaan.
Raha tulee rahan luo, ja sama taitaa päteä rakkauteen. Ne joilla on jo tarpeeksi, pystyisivät saamaan toistenkin osuuden.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tässä olis samanlainen miespuolinen yksilö.Kovasti yritän omaa kultaa löytää,varatut vaan on aina piirittämässä ja kerrankin kun luulin löytäneeni ihan mielenkiintoisen sinkun,niin sain turpaan ihan kunnolla.Soitin tytölle kun tuli ikävä ja hän luuli mua joksikin toiseksi kun soitin eri numerosta.Olipa kiva kuunnella ivallisia haukkuja minusta,kun ei tyyppi oikeesti tajunnut kenelle puhui.Täytyy kyllä myöntää et pahalta tuntui.Mutta kai se on vaan hyväksyttävä että yksin jatketaan,parempi niin ilmeisesti..
ihan kumma juttu... oon huomannut saman tilanteen. Oon miettinyt, että näytänkö liikaa siltä, että on haku päällä tms. kukaan ei tee elettäkään lähestyäkseen, vaikka ulkoiset puitteet pitäisi olla ihan kunnossa. Hassua lukea juttuja, ettei naisten tarvii olla yksinään, kun aina on iskijöitä. Ei mun kohdalla ainakaan. Miksi kukaan ei tule iskemään baarissa? Se olis kivaa!!! Omatkaan yritykset ei juurikaan ole tuottanut tulosta... voi tätä elämän menoa...
Aika outoa..mun ongelma on taas se,et seuraa kyllä riittää mut niillä on kaikilla joku ukko jossain odottamassa.Ei mua kiinnosta sellaseen sotkeutua.Tai sit vaan puhutaan paskaa minkä keretään.Olis kyllä tosi kiva joskus tavata joku ns. normaali,vapaa,samantyyppinen nainen.Varmasti riittäis puhuttavaa.
ja sitten on ihan oma lukunsa ne viiskymppiset :) Niitä riittää joka lähtöön, mutta mikä nuorempia uroita oikein pelottaa (en nyt puhu mistään kakskymppisistä)? Vaikuttaako tähän se, että olen pikkuisen pitkä (177cm) tai jotenkin muuten pelottavan (?) näköinen...
Oli miten oli, pitää kai olla itse aktiivisempi tässä hommassa.
Mukavaa päivänjatkoa kaikille!
Kaikilla meillä näyttää olevan jonkinlainen ongelma.. Mulla on sellai,että olen tavannut ihan mukavia tyyppejä, mutta kun mikään ei säväytä.. musta ei tunnu miltään. Ystävät kyselee et olenko nirso.. En omasta mielestä. Mä mitään prinssiä halua, vaan sellasen mukavan, ihan tavallisen, huumorintajusen miehen, jolla on samoja mielenkiinnon kohteita.. Jonka kans todella synkkais. Aina vaan on tunne; aivan sama. :(
oot siis tavannut mukavia tyyppejä, mutta ei kiinnosta ja silti haluat "sellasen mukavan, ihan tavallisen" miehen :), oiskohan sittenki niin että sitä prinssiä kaipaat?. Nykyajan ihmisillä on tää pikaruokakulttuuri näissä ihmissuhteissaki vallalla, kaiken pitäs kolahtaa heti tai se o bye bye, niinku jossain treffiohjelmassa näin kerran kun partneriin piti yrittää tehdä vaikutus 1/2 minuutissa, siis tä?, eihän sellaiseen pysty kuin pölynimurikauppias.
Olen sitä mieltä, että seurustelukumppanista on löydyttävä sitä "jotakin" ja heti.
Mielipiteeni perustuu kokemukseeni kahdesta suht. pitkästä seurustelusta. Molemmissa tapaukset naiset olivat teoriassa ihan ok: he olivat kivannäköisiä- ja koulutettuja "tavisnaisia". Useiden vuosien jälkeen molemmat suhteet kaatuivat erinäisistä syistä. Jälkikäteen muistellen tajuan etten koskaan ollut oikeen kunnolla ihastunut mihinkään yksittäiseen "ominaisuuteen". Liikenteessä olin "ihan sama" asenteella ja toivoin, että omat (ihastumis) tunteeni myöhemmin nousevat esiin.
Mielipiteeni siis on, että kumppanista on syytä löytyä sitä "kipinää" heti alusta jotta seurustelulla on onnistumisen edellytyksiä. Se voi liittyä ulkonäköön, luonteeseen tai vaikka käytökseen mutta hänessä on oltava sitä jotain jonka takia ei malta pysyä erossa.
Voin ihastua naiseen törmätessäni häneen luennoilla, harrastuksissa tai vaikka baarissa. Tämän jälkeen voin mennä tutustumaan lähemmin, mutta minä olenkin mies.... Naisilla tämä prosessi on huomattavasti monimutkaisempi alkaen oikean oloisen kandin viettelystä/houkuttelusta tekemään "aloite"... :-)
Niinpä. Itse en ole sellainen,että ihastun jokaiseen tai mitenkään helposti. Mut sitten kumminkin,jotkin miehet on vaan sellasia,joissa on jotai,että jää pyörimään mieleen.
Katse,hymy,juttutuokio,jokin ihan pienikin asia riittää. Silloin sen ihmisen lähelle koettaa aina uudelleen,ja tutustumaan kunnolla.
Tai ehkä sit olen tyyppi "heti tai ei ollenkaan". Tai ehken olekaan. En ryntää mielestäni suinpäin suhteeseen,mutten pelkää sitoutumistakaan. Ei heti tarvitse olla perhettä perustamassa,mut jos minä "sitoudun" vähäkään,odotan sitä myös toiselta.
Olihan varmasti tarpeeks epäselvästi esitetty mielipide. ;)
minä kans sitten rakastun heti helposti ja jokaiseen tai ei nyt jokaiseen vaan siihen oikeaan you know tai ehken nyt rakastu vaan ainoastaan ihastun tai ehken tykkää ollenkaan riippuu päivästä ja lääkityksestä jonku kans vaan on kivaa ja jonku toisen ei tai toisinpäin tai ei ihan noinkaan vaan sinnepäin jotenki you know ikinä en kylä mihinkään parisuhteeseen halua mutta naimisiin kylläkin joskus ja joskus sitä taas haluuaa erota ja joskus ei tai mitä mää nyt puhun eihän tässä oo järkee vai onko no kyllä minäki oon joskus semonen että oon heti sitä perhettä perustamassa tai ehtimässä jo valmiiksi perustettua nii pääsee helpommalla vai pääseekö sittenkään hm nyt menee kyllä syvälliseksi enkä pysy enää asiassa mistäs tässä ny oli kyse ja kuka sammmutti valot
En etsi todellakaan mitään prinssiä. Enkä ole mikään "pikaruoka" tyyppi. Niin kuin tuos yhes viestis oli.. et kyllä tarvis olla joku kipinä, kun sen toisen kohtaa, alusta saakka. Mä olen tapaillut niitä mukavia, usemmankin kerran.. mutta musta vaan ei tunnu yhtään miltään, Joten parempi antaa olla, kun antaa toisen luulla et täs olis joku juttu menossa. Ihan kun mun sydän olis "sammunu".