Suomessa on paljon kanavointiin kykeneviä ihmisiä

Mihin huuhaan ihmiset uskovatkaan! Täyttä ihmisten huijaamista ja järkyttävää valhetta. Niin moni ihminen voisi kertoa, että 'kun on antanut pahalle pikkusormen, se vie koko käden'. Sielunvihollinen on hommassa taustapiruna, uskokaa se, rakkaat ihmiset. Missään tapauksessa ei pidä mennä tuohon huijaukseen mukaan. Nyt jo tiedän, että tulee kritiikkiä niiltä, jotka surussaan ovat jo huijattuina mukaan menneet. Miten järkyttävää ja surullista. Nimenomaan Raamattu kieltää tämänkaltaisen toiminnan sanomalla, ettei esim. noituuteen ja vastaavaan peri taivasten valtakuntaa. Vanhan testamentin puolella kuningas Sauli on siitä tyypillinen esimerkki, joka tuli huijatuksi, mutta kuolikin sitten jo aika pian senjälkeen.

Pötyä! kirjoitti:

Mihin huuhaan ihmiset uskovatkaan! Täyttä ihmisten huijaamista ja järkyttävää valhetta. Niin moni ihminen voisi kertoa, että 'kun on antanut pahalle pikkusormen, se vie koko käden'. Sielunvihollinen on hommassa taustapiruna, uskokaa se, rakkaat ihmiset. Missään tapauksessa ei pidä mennä tuohon huijaukseen mukaan. Nyt jo tiedän, että tulee kritiikkiä niiltä, jotka surussaan ovat jo huijattuina mukaan menneet. Miten järkyttävää ja surullista. Nimenomaan Raamattu kieltää tämänkaltaisen toiminnan sanomalla, ettei esim. noituuteen ja vastaavaan peri taivasten valtakuntaa. Vanhan testamentin puolella kuningas Sauli on siitä tyypillinen esimerkki, joka tuli huijatuksi, mutta kuolikin sitten jo aika pian senjälkeen.

Kun lapseni kuoli sain ja en saanut apua, uskoisn, että joku olisi jaksanut kysyä miten pärjään jne.
Typerintä oli kun lapsensa menettäneiden ryhmän vetäjä soitti ja totesi "etten sovikaan ryhmään", koska en ollut menettänyt vauvaa.

Kyllä kirkon spontaani ihmisistä välittäminen heikkoa, mutta useimmat tekevät leipätyötään. Missähän heidän sydän.

Tällaisia tuomitsevia puheenvuoroja riittää.

Luin juuri äiti Ammaa ja jos meidän papeilla olisi 1% siitä rakkaudesta maamme olisi ehkä toinen.

niin huonosti ihmisten hädästä kirjoitti:

Kun lapseni kuoli sain ja en saanut apua, uskoisn, että joku olisi jaksanut kysyä miten pärjään jne.
Typerintä oli kun lapsensa menettäneiden ryhmän vetäjä soitti ja totesi "etten sovikaan ryhmään", koska en ollut menettänyt vauvaa.

Kyllä kirkon spontaani ihmisistä välittäminen heikkoa, mutta useimmat tekevät leipätyötään. Missähän heidän sydän.

Tällaisia tuomitsevia puheenvuoroja riittää.

Luin juuri äiti Ammaa ja jos meidän papeilla olisi 1% siitä rakkaudesta maamme olisi ehkä toinen.

Otan osaa suruusi. Todellakin on lapsensa menttäminen todennäköisesti erittäin raskasta. - Olen mieheni menettänyt ja olen parhaillaan seurakunnan sururyhmässä. Kertoja on noin 6-7 kappaletta. Meitä on mukana n. kymenisen henkeä, joillakin myös aikuisia lapsiaan surevia vanhempia. Kysypä seurakunnastasi sellaista ryhmää, sellainen on monille ollut erittäin hyvä ja tärkeä hetki. Jos ei omassa seurakunnassasi, niin varmaan jossain lähiseurakunnassa on. Siunattua pääsiäisaikaa sinulle ja voimia!