Okei, hiukan liioiteltu otsikko, mutta minä en vain pidä lapsista. Vauvat(puhekyvyttömät) ovat vielä ihan siedettäviä ja suloisia, mutta kun mennään niihin uhmaikäisiin kauhukakaroihin, hermothan siinä menee! Parkuvat pienestäkin asiasta, eivät usko mitä niille sanotaan ym yhtä kauheaa. Lapset ovat minulle painajaisia. Joskus tulee oikein tunne että voisin kuristaa tuon hirviön!
Ottakaa kantaa!
En voi sietää lapsia!
53
4062
Vastaukset
- Sinkkumiäs
Suurin piirtein samaa mieltä sillä erolla, että kaikki lapset on rasittavia.
Olin perheen nuorin, joten en joutunu koskaan hoitamaan lapsia. Samoin naapureilla, sukulaisilla tai silloisilla tuttavilla ei ollu lapsia. Eli en oo koskaan joutunu olemaan niiden kanssa tekemisissä.
Nykyään en voi edes kuvitella hankkivani jälkeläisiä. Sori vaan, mutta Suomessakin on jo ihan liikaa ei-toivottuja tai muuten vaan vahingossa alulle laitettuja lapsia. Ja se näkyy. Ei siihen mun osuuttani tarvita.
Ja niille tiedoksi, jotka pitää mua vastuuntunnottomana itsekkäänä paskiaisena, sanon vaan, että: so fucking what? Itsekäs ja paskiainen saatan ajoittan olla mutta vastuuntunnoton en koskaan. Kasvattakaa ensin ne lapsenne kunnon kansalaisiksi ja puhutaan vasta sitten musta.- NiQo
Ensinnäkin mehän olemme täällä sitä varten, jotta sukumme voisi jatkua, ja toisekseen suomalaisia kuolee vuodessa monta kertaa vähemmän kuin syntyy. Se tarkoittaa sitä että jos olisit vastuun tuntoinen, yrittäisit pitää tätä Suomeamme asuttuna (tai ainakaan kurdien tai muiden pakolaisten ei Suomen valtion varoja tarvitse tulla kuluttamaan)... Elikä pidemmälle mentäessä olet erittäin vastuuntunnoton.
- Sinkkunainen
...en pidä lapsista. Joskus menee harvoin ja pieninä annoksina kerrallaan. Onneksi ei tarvitse liiemmälti olla tekemisissä. Koen olevani epäitsekäs kun en hanki koska en todella halua, sehän on lapsirakkautta ja vastuuntuntoisuutta parhaimillaan olla hankkimatta jos tietää ettei kykenisi huolehtimaan ja ottamaan sitä vastuuta. Itsekkäät ja ajattelemattomat hankkivat vaikkeivat olisi kykeneviä huolehtimaan.
- tuuli
Sinkkunainen kirjoitti:
...en pidä lapsista. Joskus menee harvoin ja pieninä annoksina kerrallaan. Onneksi ei tarvitse liiemmälti olla tekemisissä. Koen olevani epäitsekäs kun en hanki koska en todella halua, sehän on lapsirakkautta ja vastuuntuntoisuutta parhaimillaan olla hankkimatta jos tietää ettei kykenisi huolehtimaan ja ottamaan sitä vastuuta. Itsekkäät ja ajattelemattomat hankkivat vaikkeivat olisi kykeneviä huolehtimaan.
tapauksen, ystäväni meni naimisiin oli hyvä koulutus ja työ. ostettiin asunto yms siitä se alkaakysymys ryöppy oikee hyökkäävä asenne miloin milloin, milloin tulee lapsia kun jo kaikki muu olisi. ystävättäreni ei selitelly vaan sanoi hymyillen että hänelle riittää kun on viidestä sisaresta saanut huolehtia. perheen 2 äitinä toiminut lapsesta saakka. nykyään hän toimii päiväkodin johtajattarena. tulee hyvin toimeen muiden muksujen kanssa ja lapset pitävät hänestä, hän jopa nauttii työstään. omia ei kaivata! ei se aina mee niin et jos ei oo omia lapsia niin ei tiedä lastenkasvatuksesta mitään tiedän että ystäväni olisi hyvä äiti jos niin haluaisi. kunnioitan hänen valintaansa!
- Zara
Minäkään en liiemmin välittänyt lapsista nuorempana.Nyt ikää on mittarissa kohta 30 ja oma vauva.Ihan innolla odotan että saan seurata sen kasvua ja kehitystä.Siinä ei paljon uhmaiät pelota.Kielteinen asenteesi taitaa johtua siitä, että et ole ollut lapsien kanssa tekemisissä kovinkaan paljoa ja olet nähnyt vaan niitä hankalimpia hetkiä.Ja niinhän se on että oma lapsi on aina paaaaaaljon ihanampi kuin muiden lapset.Eikä sitä tiedä ennenkuin sellaisen omistaa!
- tahina
sehän on loistavaa että ihminen joka ei voi sietää lapsia ei niitä myös hanki. Itselläni on viisi villiä kiljuvaa tenavaa enkä olisi elämässäni mitään näin ihanaa kuvitellut saavani.
- omistushalu
Tiedoksi vaan,että kukaan ei omista ketään-lapsesi elämä ei viimekädessä ole sinun käsissäsi,tiesit kai sen?Kuulostaa vähän niinkuin puhuisit jostain koiranpennusta!Jos tuollainen omistushalu vallitsee niin ainakin hyvä yh sinusta tulisi.
- parkuva vauva
6 v. pikkusisko! Ärsyttävä!
- Ihmettelijä
Kalskahti aika oudolta tuo ilmaisusi "enenkuin sellaisen omistaa". Eihän ketään ihmistä voi omistaa ei edes lasta. Ennen orjia omistettiin ja nykyään rikollisten piirissä esim.prostituoituja.
- mama
En ole koskaan ollut lapsirakas. Leikin ja hoivasin kyllä paljon, nukkeja ja nalleja ym. pehmoleluja, mutta ihmislapset.. siskot höösäsivät pienen serkun ympärillä, minua ei kiinnostanut.
Olinpa lapsenlikkanakin teini-iässä, hoidin kyllä hommani mutten ollut mikään kiva täti. Ihmosin kun kakarat ei totelleet ja joka asiasta piti märistä ja kiukuta "mä en tykkää tästä ruuasta, mä en haluu sitä ja mä haluun tätä".
Omien lasteni kanssa olen ollut ulkopuolisten silmissä enemmänkin kurinpitäjä kuin lempeä emo. No, satutuokiot ja aamun joutilaat hetket saman peiton alla yms. eivät näy naapureille, sinne näkyy vain kun kantaa rääkyvää kakaraa leikkipuistosta itsekin kiukusta halkeamaisillaan. ..
Teini-ikäisten nuorten äitinä vauvat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa, ei pikkulapset yleensäkään.
Ajattelin, että olen tullut vanhaksi, kun kaupassa rääkyville kakaroille teki mieli käydä sanomassa: ole hiljaa ja tottele vanhempiasi!
Ja parkuvat pikkuvauvat ärsyttivät. Tuli tunne, että pikkulasten vanhemmat ovat kuten koiranomistajat: kaikkien pitäisi tykätä heidän ihastuttavasta suloisesta pienestään, kaikkien pitäisi pysähtyä lepertelemään jotain kivaa tai edes hymyillä herttaisesti ... aaargh!
No miten kävi? Tapasin miehen, joka on tavattoman lapsirakas. Mietittiin, että juu, mikä ettei, voisi sitä lapsen.. ehkä onnistaa, ehkä ei, katsotaan. Ja niin tässä odottelen "iltatähteä" , odotan oikein innolla,
Noiden isompien lasten kanssa parasta aikaa oli se vauva-aika, jolloin vauva oli pieni tuhiseva nyytti, ja jolloin tiesi että tarpeet olivat ns. todellisia: itku johtui jostakin "oikeasta" asiasta, ei mistään turhasta "mä haluun/en haluu" -asiasta.
Niin se mieli muuttuu.. - Buuu
Johtunee siitä, että olet vielä itsekin henkisesti lapsi, kuten muutkin samanmieliset. Sinulla tulee alitajisesti mieleen oma raivoamisesi ja se miten siihen on suhtauduttu, etkä kykene tasapainoisesti käsittelemään tätä tunnetta.
Moni voi nuorena inhota lapsia, mutta vanhemmiten homma tasoittuu ja ymmärrys kasvaa. Tuollaisen uhmaiän ongelmien ylikorostaminen tuntuu aiheettomalta. Jokaisen yksilönhän on itsenäistyttävä henkisesti ja se edyllyttää tietynlaista rajojen kokeilua ja vastustamista.
Sinulla on ongelma OMAN KÄSITTELEMÄTTÖMÄN UHMAIKÄSI KANSSA. - Mä tiedän nää jutut
Eihän toi nyt ole sen kummempaa kun, että sun bodysi valmistaa sua siihen tosiasiaan, ettet voi saada lapsia koskaan. Helpompi hyväksyä asia, kun vihaa lapsia.
- Tuo asia
Body ei valmista yhtään mihinkään ym.mitä kirjoitat. Minä en ole koskaan halunnut lapsia vaikka olisin niitä saanut(kerran ollut raskaana). Enkä myöskään vihaa lapsia vaikka en niitä haluakaan itselleni.
- joo
Tyypillinen lapsettoman (teinin) kommentti.
- Somebody
Hmm... Minäkin olen vapaaehtoisesti lapseton (jo kolmekymppinen, en siis mikään teini), mutta en silti alkaisi koskaan kerjäämään verta nenästäni huutelemalla, että "en voi sietää lapsia". Minunkin mielestäni varsin useat lapset ovat enemmän kuin ärsyttäviä, jopa sietämättömiä, mutta niin ovat monet aikuisetkin ;-)
Itse perustelen tahallista lapsettomuuttani sillä, että minusta tuskin koskaan tulisi hyvää ja vastuuntuntoista äitiä avuttomalle, minusta täysin riippuvaiselle lapselle. Mutta siitä huolimatta, en koe olevani mikään "isänmaan petturi" tai että olisin tälle yhteiskunnalle jotain velkaa. Pitäisikö minun jonkun sortin velvollisuuden tunteesta tehdä tähän maailmaan ehkä hyvinkin onneton lapsi?
Mielestäni lapsia ei saa tehdä vain siksi, että "niin kuuluu tehdä". Kuka siitä hyötyy? Ei se viaton lapsi ainakaan! Lisääntykää ja täyttäkää maa - te, jotka olette kypsiä, tasapainoisia ja rakastavia vanhempia. Mutta älkää tuomitko meitä, jotka emme samaan pysty.
Kiitos ja kumarrus...- katraan mutsi
Viestistäsi näkee, miten fiksujakin ihmisiä löytyy :) Vaikka itselläni on lapsia enemmän kuin paljon, niin tuo on sinun valintasi ja tämä minun. Mielestäni myös "lapselliset" voisivat hieman mennä itseensä ja miettiä motiivejaan, jos alkavat arvostella ihmistä, joka ei lapsia halua. Ihan kuin naiseus oli kiinni siitä onko kantanut ja synnyttänyt lapsen.
- äetee
katraan mutsi kirjoitti:
Viestistäsi näkee, miten fiksujakin ihmisiä löytyy :) Vaikka itselläni on lapsia enemmän kuin paljon, niin tuo on sinun valintasi ja tämä minun. Mielestäni myös "lapselliset" voisivat hieman mennä itseensä ja miettiä motiivejaan, jos alkavat arvostella ihmistä, joka ei lapsia halua. Ihan kuin naiseus oli kiinni siitä onko kantanut ja synnyttänyt lapsen.
Juu, totta puhutte molemmat. Mutta tuo, miksi äidit huutavat ja moittivat niitä naisia, jotka eivät halua tehdä lapsia.. olisiko syynä se, että halutaan samaan jamaan kaikki naiset? alitajuisella ajatuksella että kun minä olen raskauden ja synnytyksen kärsinyt ja nyt sidottu tähän /näihin lapsiin, äitiyden vankilaan, niin kaikkien naisten kuuluisi olla samassa tilanteessa ja on väärin jos joku /jotkut naiset ovat valinneet vapauden, itsenäisyyden - ja ovat onnellisia siinä.
- Nelly (lapseton)
äetee kirjoitti:
Juu, totta puhutte molemmat. Mutta tuo, miksi äidit huutavat ja moittivat niitä naisia, jotka eivät halua tehdä lapsia.. olisiko syynä se, että halutaan samaan jamaan kaikki naiset? alitajuisella ajatuksella että kun minä olen raskauden ja synnytyksen kärsinyt ja nyt sidottu tähän /näihin lapsiin, äitiyden vankilaan, niin kaikkien naisten kuuluisi olla samassa tilanteessa ja on väärin jos joku /jotkut naiset ovat valinneet vapauden, itsenäisyyden - ja ovat onnellisia siinä.
totta!
Sitähän se on.
Ajatus vaan heräsi, että kumpi kadehtii kumpaa?
:D
Taisit sen silti jo kirjoittaakin...
Hauskaa jatkoa! - Somebody
äetee kirjoitti:
Juu, totta puhutte molemmat. Mutta tuo, miksi äidit huutavat ja moittivat niitä naisia, jotka eivät halua tehdä lapsia.. olisiko syynä se, että halutaan samaan jamaan kaikki naiset? alitajuisella ajatuksella että kun minä olen raskauden ja synnytyksen kärsinyt ja nyt sidottu tähän /näihin lapsiin, äitiyden vankilaan, niin kaikkien naisten kuuluisi olla samassa tilanteessa ja on väärin jos joku /jotkut naiset ovat valinneet vapauden, itsenäisyyden - ja ovat onnellisia siinä.
Kiitos teille fiksuista kommenteista, "äetee" ja "katraan mutsi". Olin jälleen kerra varautunut kuulemaan niitä syytöksiä, joiden mukaan olen itsekeskeinen lapsivihaaja, enkä tiedä elämästä mitään, koska minulla ei ole omaa lasta... Niin, tätä (sekä suoraan että hieman hienotuteisemmin) olen kuunnellut jo useita vuosia, mutta yhä enenevässä määrin sen jälkeen, kun kolme vuotta sitten menin naimisiin. Minua on todellakin yritetty saada tuntemaan itseni täysin "yhteiskuntakelvottomaksi" tämän valintani tähden.
Ette usko, kuinka paljon haluaisinkaan olla "aivan tavallinen nuori nainen", potea vauvakuumetta ja hankkia lapsia. Mutta ei... En pysty pakolla sovittamaan itseäni äidin muottiin. Tiedän nimittäin aivan 100% varmasti, että äitinä olisin huono, siitäkin huolimatta, että siihen "rooliin" kasvaa väistämättä jo raskauden aikana. (Tai näin olen ainakin kuullut...) Kyllä lapsi hengissä pysyisi - en minä häntä mitenkään heitteille jättäisi, mutta "henkisellä tasolla" (=toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan), en pystyisi olemaan niin huolehtiva, rakastava, tukeva ja kannustava, kuin lapselle, niin pienelle kuin isommallekin, tulisi olla. Pelkään, että tästä seuraisi eräänlainen "henkinen heitteillejättö", jonka seurauksena lapsi kyllä varmasti voisi fyysisesti hyvin, mutta muutoin hän olisi varmasti yhtä onneton kuin äitinsäkin olisi. Siihen, miksi minusta on tullut "juuri tällainen", ovat vaikuttaneet lukuisat seikat, aina omasta varhaislapsuudestani asti. Niitä en halua tällä palstalla alkaa analysoimaan, mutta mainitsen tämän näin ohimennen siksi, että minä ja muut tahallisesti lapsettomat saisimme edes hiukan ymmärrystä osaksemme. Emme me silkkaa itsekkyyttämme jättäydy lapsettomaksi - päin vastoin!
Olen yrittänyt selittää ja perustella tuota näkökantaani lähimmille ystävilleni ja sukulaisilleni, mutta turhaan... Ilmeisesti kaikki äidit (ja jopa isät) todellakin haluavat, että kaikkien naisten pitää ennemmin tai myöhemmin päätyä "samaan jamaan", huolimatta siitä, mitkä sen seuraukset olisivat?
T: Somebody
P.S. Yleensä seuraavaksi kysytään, mitä teen, jos mieheni haluaa lapsia..? Olen jo ensi treffeillä tehnyt hänelle oman näkökulmani selväksi ja hän on hyväksynyt minut elämäänsä tällaisena kuin olen. Onneksi... - äetee
Somebody kirjoitti:
Kiitos teille fiksuista kommenteista, "äetee" ja "katraan mutsi". Olin jälleen kerra varautunut kuulemaan niitä syytöksiä, joiden mukaan olen itsekeskeinen lapsivihaaja, enkä tiedä elämästä mitään, koska minulla ei ole omaa lasta... Niin, tätä (sekä suoraan että hieman hienotuteisemmin) olen kuunnellut jo useita vuosia, mutta yhä enenevässä määrin sen jälkeen, kun kolme vuotta sitten menin naimisiin. Minua on todellakin yritetty saada tuntemaan itseni täysin "yhteiskuntakelvottomaksi" tämän valintani tähden.
Ette usko, kuinka paljon haluaisinkaan olla "aivan tavallinen nuori nainen", potea vauvakuumetta ja hankkia lapsia. Mutta ei... En pysty pakolla sovittamaan itseäni äidin muottiin. Tiedän nimittäin aivan 100% varmasti, että äitinä olisin huono, siitäkin huolimatta, että siihen "rooliin" kasvaa väistämättä jo raskauden aikana. (Tai näin olen ainakin kuullut...) Kyllä lapsi hengissä pysyisi - en minä häntä mitenkään heitteille jättäisi, mutta "henkisellä tasolla" (=toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan), en pystyisi olemaan niin huolehtiva, rakastava, tukeva ja kannustava, kuin lapselle, niin pienelle kuin isommallekin, tulisi olla. Pelkään, että tästä seuraisi eräänlainen "henkinen heitteillejättö", jonka seurauksena lapsi kyllä varmasti voisi fyysisesti hyvin, mutta muutoin hän olisi varmasti yhtä onneton kuin äitinsäkin olisi. Siihen, miksi minusta on tullut "juuri tällainen", ovat vaikuttaneet lukuisat seikat, aina omasta varhaislapsuudestani asti. Niitä en halua tällä palstalla alkaa analysoimaan, mutta mainitsen tämän näin ohimennen siksi, että minä ja muut tahallisesti lapsettomat saisimme edes hiukan ymmärrystä osaksemme. Emme me silkkaa itsekkyyttämme jättäydy lapsettomaksi - päin vastoin!
Olen yrittänyt selittää ja perustella tuota näkökantaani lähimmille ystävilleni ja sukulaisilleni, mutta turhaan... Ilmeisesti kaikki äidit (ja jopa isät) todellakin haluavat, että kaikkien naisten pitää ennemmin tai myöhemmin päätyä "samaan jamaan", huolimatta siitä, mitkä sen seuraukset olisivat?
T: Somebody
P.S. Yleensä seuraavaksi kysytään, mitä teen, jos mieheni haluaa lapsia..? Olen jo ensi treffeillä tehnyt hänelle oman näkökulmani selväksi ja hän on hyväksynyt minut elämäänsä tällaisena kuin olen. Onneksi..... jätät selittelemättä.!!
Kyse on sinun elämästäsi. Mitä se kellekään kuuluu sinun ratkaisusi. Sinä teet valinnat, ja tässä lapsi-asiassa sinulla on todellakin valinta! kaikilla ei ole, siis jotkut haluavat lapsia mutta ei vaan onnistu.. ja heille lapsettomuus on kipeä asia.
Ja tämä on muuten hassu juttu, että naisen kuuluisi hankkia lapsi miehelle??!! jos mies niin haluaa! Että lapsi on sitten joku parisuhteen ja rakkauden sinetti... muistuipa tästä mieleeni vanha juttu, tapaus yh-vuosiltani:
Olin tutustunut pariin yksinhuoltajaan, joiden suurin murhe tuntui olevan (ainakin kun kuun loppu alkoi lähetä ja rahat loppua kesken..) että mistä sitä sen miehen itselle löytäisi.. nojasivat parvekkeen kaiteeseen ja vetivät tupakkaa ja pohtivat: joo, mies pitäisi saada, joo, alkaa rahat loppua.. minä olin heidän mielestään kummajainen (jota kukaan ei huoli?) koska en halunnut uutta suhdetta. En edes seksisuhdetta.
Kun sitten aloin tiiviin seurustelun, heidän eka kysymys oli että milloin teemme yhteisen lapsen. Ilmoitin, etten tee enempää lapsia. Entäs jos mies haluaa lapsen? No, tämä mies ei halunnut. MUTTA koko inttämisen pointti oli se, että NAISENA MINUN VELVOLLISUUTENI ON TEHDÄ MIEHELLE LAPSI!!! halusinpa sitä itse tai en!!!! jos mies siis haluaa lapsen!!
Ja tätä mieltä siis ovat toiset naiset, toiset äidit!
Yksikään miespuolinen puolituttu (ja nimenomaan puolituttu, lähisiä ystäväiä en ollut näiden naisten kanssa. UUdet NAISnaapurit vihjalivat jne..) ei tunkenut minuun kiinni utelemaan, että milloin teen lapsen tai olenko jo raskaana ja miksi en ole tai että se olisi minun velvollisuus naisena...
noh, tyypillistä naisten toimintaa kanssasisariaan kohtaan, todellista solidaarisuutta, joo! - Nelly
äetee kirjoitti:
.. jätät selittelemättä.!!
Kyse on sinun elämästäsi. Mitä se kellekään kuuluu sinun ratkaisusi. Sinä teet valinnat, ja tässä lapsi-asiassa sinulla on todellakin valinta! kaikilla ei ole, siis jotkut haluavat lapsia mutta ei vaan onnistu.. ja heille lapsettomuus on kipeä asia.
Ja tämä on muuten hassu juttu, että naisen kuuluisi hankkia lapsi miehelle??!! jos mies niin haluaa! Että lapsi on sitten joku parisuhteen ja rakkauden sinetti... muistuipa tästä mieleeni vanha juttu, tapaus yh-vuosiltani:
Olin tutustunut pariin yksinhuoltajaan, joiden suurin murhe tuntui olevan (ainakin kun kuun loppu alkoi lähetä ja rahat loppua kesken..) että mistä sitä sen miehen itselle löytäisi.. nojasivat parvekkeen kaiteeseen ja vetivät tupakkaa ja pohtivat: joo, mies pitäisi saada, joo, alkaa rahat loppua.. minä olin heidän mielestään kummajainen (jota kukaan ei huoli?) koska en halunnut uutta suhdetta. En edes seksisuhdetta.
Kun sitten aloin tiiviin seurustelun, heidän eka kysymys oli että milloin teemme yhteisen lapsen. Ilmoitin, etten tee enempää lapsia. Entäs jos mies haluaa lapsen? No, tämä mies ei halunnut. MUTTA koko inttämisen pointti oli se, että NAISENA MINUN VELVOLLISUUTENI ON TEHDÄ MIEHELLE LAPSI!!! halusinpa sitä itse tai en!!!! jos mies siis haluaa lapsen!!
Ja tätä mieltä siis ovat toiset naiset, toiset äidit!
Yksikään miespuolinen puolituttu (ja nimenomaan puolituttu, lähisiä ystäväiä en ollut näiden naisten kanssa. UUdet NAISnaapurit vihjalivat jne..) ei tunkenut minuun kiinni utelemaan, että milloin teen lapsen tai olenko jo raskaana ja miksi en ole tai että se olisi minun velvollisuus naisena...
noh, tyypillistä naisten toimintaa kanssasisariaan kohtaan, todellista solidaarisuutta, joo!hymyilyttää toi "entäs jos mies haluaa lapsen" lause!
Jos mies EI halua lasta, silloin se tehdään vaikka väkisin! Se näiden "tietynsorttisten" naisten suurin ongelma on.
Heidän kokemuksensa mukaan aina on toinen vastaan ja toinen (itse) puolesta lapsenteon.
Yhteistä sopimusta ei tunneta. Heistä tuskin kukaan on tehnyt lasta, koska mies on tehnyt aloitteen.
Itse en ole ikinä tavannut miestä, jonka koko elämä olisi pyörinyt sen ympärillä, mistä hän saisi naisen, jotta saisin perillisen! Naista voi mies kaivata, mutta ei lapsentekomielessä! Tietynlaiset naiset vain käyttävät miehen naisentarvetta hyväkseen päästäkseen itse päämääräänsä, tullakseen raskaksi...
Se on hassua joo, miten naisen kuuluisi hankkia lapsi miehelle, mutta yhtä hassulta minun mielestäni kuullostaa sekin, että miehen kuuluu se hankkia naiselle, vastoin omaa tahtoaan. Kuullostaa suorastaa irvokkaalta.
Kirjoituksesi on jälleen kerran rautainen osoitus kypsän ihmisen realismista!
Ei mitään teini-ideologiaa!
Ps. Eiväthän nämä kuvaamasi naiset varmasti kunnioita miehen kieltäytymistä lapsenteossa, joten miksi he ihmettelevät, mitä sinä teet, jos mies haluaa lapsen?
;D Käyttäydyt tietenkin samalla tavalla kuin hekin, eli jätät kunnioittamatta toisen tahtoa ja jyräät sen allesi. Sillä sinulla on siihen oikeus. Olet nainen.
Vai onko se oikeus ainoastaan äidinvaiston sekoittamalla pollalla? - äetee
Nelly kirjoitti:
hymyilyttää toi "entäs jos mies haluaa lapsen" lause!
Jos mies EI halua lasta, silloin se tehdään vaikka väkisin! Se näiden "tietynsorttisten" naisten suurin ongelma on.
Heidän kokemuksensa mukaan aina on toinen vastaan ja toinen (itse) puolesta lapsenteon.
Yhteistä sopimusta ei tunneta. Heistä tuskin kukaan on tehnyt lasta, koska mies on tehnyt aloitteen.
Itse en ole ikinä tavannut miestä, jonka koko elämä olisi pyörinyt sen ympärillä, mistä hän saisi naisen, jotta saisin perillisen! Naista voi mies kaivata, mutta ei lapsentekomielessä! Tietynlaiset naiset vain käyttävät miehen naisentarvetta hyväkseen päästäkseen itse päämääräänsä, tullakseen raskaksi...
Se on hassua joo, miten naisen kuuluisi hankkia lapsi miehelle, mutta yhtä hassulta minun mielestäni kuullostaa sekin, että miehen kuuluu se hankkia naiselle, vastoin omaa tahtoaan. Kuullostaa suorastaa irvokkaalta.
Kirjoituksesi on jälleen kerran rautainen osoitus kypsän ihmisen realismista!
Ei mitään teini-ideologiaa!
Ps. Eiväthän nämä kuvaamasi naiset varmasti kunnioita miehen kieltäytymistä lapsenteossa, joten miksi he ihmettelevät, mitä sinä teet, jos mies haluaa lapsen?
;D Käyttäydyt tietenkin samalla tavalla kuin hekin, eli jätät kunnioittamatta toisen tahtoa ja jyräät sen allesi. Sillä sinulla on siihen oikeus. Olet nainen.
Vai onko se oikeus ainoastaan äidinvaiston sekoittamalla pollalla?>... joten miksi he ihmettelevät mitä sinä teet jos mies haluaa lapen ... Käyttäydyt tietenkin samalla tavalla kuin hekin, eli jätät kunnioittamatta toisen tahtoa ja jyräät sen allesi. Sillä sinulla on siihen oikeus. Olet nainen.
Vai onko se oikeus ainoastaan äidinvaiston sekoittamalla pollalla? <
Hei Nelly, ei kait tämä kommentti ollut minulle, nimim. äetee?
Tuossa nimneomaisessa tapauksessa mies ilmoitti heti suhteen alussa ettei halua lasta. Sanoin hänelle että hyvä: en minäkään (minullahan oli jo lapsia edellisestä suhteesta ja mies oli lapseton).
Myöhemmin parisuhteessa tämän miehen kanssa minulla kyllä pyörähti vauvakuumetta päälle, mutta mies ei lämmennyt millään muotoa ajatukselle, siitä ei edes keskusteltu, sillä miehen kanta oli ja pysyi koko suhteen ajan hyvin tiukkana: hän ei halua lapsia. Ei sijaislapsia, ei adoptio, ei biologista. Kuviossa oli toki minun lapseni, mutta ne olivatkin minun lapsiani.
Jos suhteen alussa mies olisi kertonut, että hän haluaa lapsen, en olisi alkanut hänen kanssaan suhteeseen.
Tämä suhde päätyi eroon kuitenkin, muista syistä kuin lapsi-syistä.. ja sen jälkeen sinkkuaikana ihan todella tapasin yllättävän paljon eri yhteyksissä 35-yli 40 v miehiä, jotka halusivat perustaa perheen ja saada vielä yhden lapsen... ja sanoivat tämän lähestulkoot ensilauseenaan :D joten nämä tuttavuudet eivät johtaneet yhtään mihinkään, minä kun en halunnut lapsia....
Joten asiasta ei tullut kynnyskysymystä eikä omaa itsekästä ajattelua tms. minun oman mielipiteen jyräämistä parisuhteessa: omasta mielestäni kyllä kunnioitan toisen tahtoa: jos mies haluaa tiiviin parisuhteen, muuttaa yhteen, perustaa perheen, haluaa naisen joka tekee hänelle lapsen - enkä minä ole valmis tähän, en aloita seurustelua tämmöisen miehen kanssa!!
Kyse on siis vasta siinä vaiheessa kun suhdetta ei vielä ole, joten mitään ei voida rikkoa eikä lopettaa kun mitään ei ole alkanutkaan - eikä ala!
Se, että nainen tekee vaikka väkisin lapsen, vaikka mies ei halua.. se on sitten oma lukunsa ja kuulunee sarjaan itsekkään ajattelemattomat naiset :( - Somebody
äetee kirjoitti:
.. jätät selittelemättä.!!
Kyse on sinun elämästäsi. Mitä se kellekään kuuluu sinun ratkaisusi. Sinä teet valinnat, ja tässä lapsi-asiassa sinulla on todellakin valinta! kaikilla ei ole, siis jotkut haluavat lapsia mutta ei vaan onnistu.. ja heille lapsettomuus on kipeä asia.
Ja tämä on muuten hassu juttu, että naisen kuuluisi hankkia lapsi miehelle??!! jos mies niin haluaa! Että lapsi on sitten joku parisuhteen ja rakkauden sinetti... muistuipa tästä mieleeni vanha juttu, tapaus yh-vuosiltani:
Olin tutustunut pariin yksinhuoltajaan, joiden suurin murhe tuntui olevan (ainakin kun kuun loppu alkoi lähetä ja rahat loppua kesken..) että mistä sitä sen miehen itselle löytäisi.. nojasivat parvekkeen kaiteeseen ja vetivät tupakkaa ja pohtivat: joo, mies pitäisi saada, joo, alkaa rahat loppua.. minä olin heidän mielestään kummajainen (jota kukaan ei huoli?) koska en halunnut uutta suhdetta. En edes seksisuhdetta.
Kun sitten aloin tiiviin seurustelun, heidän eka kysymys oli että milloin teemme yhteisen lapsen. Ilmoitin, etten tee enempää lapsia. Entäs jos mies haluaa lapsen? No, tämä mies ei halunnut. MUTTA koko inttämisen pointti oli se, että NAISENA MINUN VELVOLLISUUTENI ON TEHDÄ MIEHELLE LAPSI!!! halusinpa sitä itse tai en!!!! jos mies siis haluaa lapsen!!
Ja tätä mieltä siis ovat toiset naiset, toiset äidit!
Yksikään miespuolinen puolituttu (ja nimenomaan puolituttu, lähisiä ystäväiä en ollut näiden naisten kanssa. UUdet NAISnaapurit vihjalivat jne..) ei tunkenut minuun kiinni utelemaan, että milloin teen lapsen tai olenko jo raskaana ja miksi en ole tai että se olisi minun velvollisuus naisena...
noh, tyypillistä naisten toimintaa kanssasisariaan kohtaan, todellista solidaarisuutta, joo!Jep - yleisesti ottaen olenkin kanssasi liikuttavan yksimielinen siitä, että valinta on vain ja ainoastaan minun, eikä sitä pitäisi tarvita selitellä kenellekään. Mutta tuolle "selittelylinjalle" ajautuu joskus melkein pakolla, kun kysymyksiä ja uteluita ja jopa ivallisia kommentteja vain satelee miltei loputtomiin... Yksin mun läheisimmistä ystävistänikin muistaa kertoa minulle varmaan kerran kuussa, että mä alan olla jo aika vanha ensisynnyttäjäksi. Joopa-joo... On monia asioita, joihin mä olen jo "liian vanha" (esim. käyttämään fillarissa apupyöriä, heh..!), mutta kuinka mä voin olla liian vanha sellaiseen asiaan, jota en koskaan ole aikeissa tehdä? Sitä paitsi, olen kuitenkin vasta 30, joten jos mun mieleni tästä syystä taikka toisesta yhtäkkiä sattuisi muuttumaankin, niin enköhän mä vielä ehtisi pyöräyttää useammankin tenavan..?
Juu, ne ihmiset (sekä naiset että miehet!), jotka ovat multa udelleet, että mitäpä sitten, jos mun mieheeni iskee hillitön vauvakuume, osoittavat kyllä moista kysellessään tyhmyytensä aivan mennen tullen. He ilmeisesti ovat sitä mieltä, että parisuhde on jotenkin "täydellinen" vain sitten, kun se on kruunattu vähintään yhdellä lapsella - mieluiten useammalla. He kaiketi ovat myös sitä mieltä, että lapsen hankkiminen on ihan ok silloinkin, jos vain toinen sitä haluaa..? Huh!
Anekdootti: olin tässä eräänä iltana mieheni kanssa ravintolassa ja siellä vastaan tuli mieheni lapsuuden ystävä, jota hän ei ollut tavannut yli 15 vuoteen (minä en koskaan). Pakollisten "mitä kuuluu" -kysymysten jälkeen heti seuraavaksi tämä tyyppi kysyi minulta, että montako lasta meillä on. Kun hän kuuli, että ei yhtään, hän totesi ykskantaan: "no, kyllä niitä vielä ehtii - lapsen siittäminen on miehen elämän tarkoitus". Siinä se siis tuli, vastaus tuohon ikuiseen kysymykseen ;-) - Nelly
Somebody kirjoitti:
Jep - yleisesti ottaen olenkin kanssasi liikuttavan yksimielinen siitä, että valinta on vain ja ainoastaan minun, eikä sitä pitäisi tarvita selitellä kenellekään. Mutta tuolle "selittelylinjalle" ajautuu joskus melkein pakolla, kun kysymyksiä ja uteluita ja jopa ivallisia kommentteja vain satelee miltei loputtomiin... Yksin mun läheisimmistä ystävistänikin muistaa kertoa minulle varmaan kerran kuussa, että mä alan olla jo aika vanha ensisynnyttäjäksi. Joopa-joo... On monia asioita, joihin mä olen jo "liian vanha" (esim. käyttämään fillarissa apupyöriä, heh..!), mutta kuinka mä voin olla liian vanha sellaiseen asiaan, jota en koskaan ole aikeissa tehdä? Sitä paitsi, olen kuitenkin vasta 30, joten jos mun mieleni tästä syystä taikka toisesta yhtäkkiä sattuisi muuttumaankin, niin enköhän mä vielä ehtisi pyöräyttää useammankin tenavan..?
Juu, ne ihmiset (sekä naiset että miehet!), jotka ovat multa udelleet, että mitäpä sitten, jos mun mieheeni iskee hillitön vauvakuume, osoittavat kyllä moista kysellessään tyhmyytensä aivan mennen tullen. He ilmeisesti ovat sitä mieltä, että parisuhde on jotenkin "täydellinen" vain sitten, kun se on kruunattu vähintään yhdellä lapsella - mieluiten useammalla. He kaiketi ovat myös sitä mieltä, että lapsen hankkiminen on ihan ok silloinkin, jos vain toinen sitä haluaa..? Huh!
Anekdootti: olin tässä eräänä iltana mieheni kanssa ravintolassa ja siellä vastaan tuli mieheni lapsuuden ystävä, jota hän ei ollut tavannut yli 15 vuoteen (minä en koskaan). Pakollisten "mitä kuuluu" -kysymysten jälkeen heti seuraavaksi tämä tyyppi kysyi minulta, että montako lasta meillä on. Kun hän kuuli, että ei yhtään, hän totesi ykskantaan: "no, kyllä niitä vielä ehtii - lapsen siittäminen on miehen elämän tarkoitus". Siinä se siis tuli, vastaus tuohon ikuiseen kysymykseen ;-)samaa mieltä!
- Somebody
Nelly kirjoitti:
hymyilyttää toi "entäs jos mies haluaa lapsen" lause!
Jos mies EI halua lasta, silloin se tehdään vaikka väkisin! Se näiden "tietynsorttisten" naisten suurin ongelma on.
Heidän kokemuksensa mukaan aina on toinen vastaan ja toinen (itse) puolesta lapsenteon.
Yhteistä sopimusta ei tunneta. Heistä tuskin kukaan on tehnyt lasta, koska mies on tehnyt aloitteen.
Itse en ole ikinä tavannut miestä, jonka koko elämä olisi pyörinyt sen ympärillä, mistä hän saisi naisen, jotta saisin perillisen! Naista voi mies kaivata, mutta ei lapsentekomielessä! Tietynlaiset naiset vain käyttävät miehen naisentarvetta hyväkseen päästäkseen itse päämääräänsä, tullakseen raskaksi...
Se on hassua joo, miten naisen kuuluisi hankkia lapsi miehelle, mutta yhtä hassulta minun mielestäni kuullostaa sekin, että miehen kuuluu se hankkia naiselle, vastoin omaa tahtoaan. Kuullostaa suorastaa irvokkaalta.
Kirjoituksesi on jälleen kerran rautainen osoitus kypsän ihmisen realismista!
Ei mitään teini-ideologiaa!
Ps. Eiväthän nämä kuvaamasi naiset varmasti kunnioita miehen kieltäytymistä lapsenteossa, joten miksi he ihmettelevät, mitä sinä teet, jos mies haluaa lapsen?
;D Käyttäydyt tietenkin samalla tavalla kuin hekin, eli jätät kunnioittamatta toisen tahtoa ja jyräät sen allesi. Sillä sinulla on siihen oikeus. Olet nainen.
Vai onko se oikeus ainoastaan äidinvaiston sekoittamalla pollalla?...kommentiksi sen verran, että olen minä sellaisenkin miehen kanssa seurustellut, joka olisi ehdottomasti halunnut lapsia. Niin, siinäpä syy, miksi kyseisen miehen aikanaan jätin! Kyllä mua aikamoisena julmurina pidettiin, kun en suostunut miehelle "perillistä antamaan". (Naurattaa vieläkin tuo termi, jota oikeasti kuulin silloin käytettävän!) Hei apua - niitä naisia aina haukutaan (aiheesta tosin!), jotka hankkiutuvat raskaaksi vastoin miehen tahtoa, mutta en tiedä, pitäisikö tuollaiselle asenteelle itkeä vai nauraa; että minun pitäisi hankkiutua raskaaksi vasoin omaa tahtoani!? Tämä on taas näitä "naisen velvollisuuksia" parin vuosisadan takaa, jotka elävät aika tiukasti ihmisten asenteissa.
Nelly, mainitsit että: "Käyttäydyt tietenkin samalla tavalla kuin hekin, eli jätät kunnioittamatta toisen tahtoa ja jyräät sen allesi. Sillä sinulla on siihen oikeus. Olet nainen. Vai onko se oikeus ainoastaan äidinvaiston sekoittamalla pollalla?"
--> Kumpa voisinkin toimia noin! Olen yrittänytkin sitä... Mutta minä kun satun kuulumaan tämän vapaaehtoisen lapsettomuuteni kanssa aika pieneen vähemmistöryhmään, ottaisin vain turhan usein "turpiini" lukuisilta, kiukkuisilta, kaikkitietäviltä äideiltä... Taisin jo jossain viestissäni mainitakin, että "minähän en tiedä elämästä mitään, kun minulla ei ole omaa lasta". (Suora lainaus eräältä tutulta äiti-ihmiseltä.) Tässä tapauksessa vaikeneminen on siis useimmiten kultaa! - Ihmettelijä
Samoin ajattelen. Olen sinua vanhempi lapseton nainen ja sellaiseksi jään.
- Ihmettelijä
Somebody kirjoitti:
Kiitos teille fiksuista kommenteista, "äetee" ja "katraan mutsi". Olin jälleen kerra varautunut kuulemaan niitä syytöksiä, joiden mukaan olen itsekeskeinen lapsivihaaja, enkä tiedä elämästä mitään, koska minulla ei ole omaa lasta... Niin, tätä (sekä suoraan että hieman hienotuteisemmin) olen kuunnellut jo useita vuosia, mutta yhä enenevässä määrin sen jälkeen, kun kolme vuotta sitten menin naimisiin. Minua on todellakin yritetty saada tuntemaan itseni täysin "yhteiskuntakelvottomaksi" tämän valintani tähden.
Ette usko, kuinka paljon haluaisinkaan olla "aivan tavallinen nuori nainen", potea vauvakuumetta ja hankkia lapsia. Mutta ei... En pysty pakolla sovittamaan itseäni äidin muottiin. Tiedän nimittäin aivan 100% varmasti, että äitinä olisin huono, siitäkin huolimatta, että siihen "rooliin" kasvaa väistämättä jo raskauden aikana. (Tai näin olen ainakin kuullut...) Kyllä lapsi hengissä pysyisi - en minä häntä mitenkään heitteille jättäisi, mutta "henkisellä tasolla" (=toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan), en pystyisi olemaan niin huolehtiva, rakastava, tukeva ja kannustava, kuin lapselle, niin pienelle kuin isommallekin, tulisi olla. Pelkään, että tästä seuraisi eräänlainen "henkinen heitteillejättö", jonka seurauksena lapsi kyllä varmasti voisi fyysisesti hyvin, mutta muutoin hän olisi varmasti yhtä onneton kuin äitinsäkin olisi. Siihen, miksi minusta on tullut "juuri tällainen", ovat vaikuttaneet lukuisat seikat, aina omasta varhaislapsuudestani asti. Niitä en halua tällä palstalla alkaa analysoimaan, mutta mainitsen tämän näin ohimennen siksi, että minä ja muut tahallisesti lapsettomat saisimme edes hiukan ymmärrystä osaksemme. Emme me silkkaa itsekkyyttämme jättäydy lapsettomaksi - päin vastoin!
Olen yrittänyt selittää ja perustella tuota näkökantaani lähimmille ystävilleni ja sukulaisilleni, mutta turhaan... Ilmeisesti kaikki äidit (ja jopa isät) todellakin haluavat, että kaikkien naisten pitää ennemmin tai myöhemmin päätyä "samaan jamaan", huolimatta siitä, mitkä sen seuraukset olisivat?
T: Somebody
P.S. Yleensä seuraavaksi kysytään, mitä teen, jos mieheni haluaa lapsia..? Olen jo ensi treffeillä tehnyt hänelle oman näkökulmani selväksi ja hän on hyväksynyt minut elämäänsä tällaisena kuin olen. Onneksi...Jos ei jostain syystä halua lapsia. Ja selitellä ummet lammet mutta sitä ei tarvitse selitellä tai perustella jos haluaa. Tuntuu kuin vapaaehtoisesti lapsettomat olisivat aina jotenkin altavastaajia. Minulle on aina ollut itsestään selvää etten halua ja se on tuntunut ihan luonnolliselta ratkaisulta (äitys ei sovi minulle, en edes kykenisi henkisesti). En näe asiassa mitään ihmeellistä ja jos muut näkevät niin se heidän ongelmansa.
- caro
äetee kirjoitti:
Juu, totta puhutte molemmat. Mutta tuo, miksi äidit huutavat ja moittivat niitä naisia, jotka eivät halua tehdä lapsia.. olisiko syynä se, että halutaan samaan jamaan kaikki naiset? alitajuisella ajatuksella että kun minä olen raskauden ja synnytyksen kärsinyt ja nyt sidottu tähän /näihin lapsiin, äitiyden vankilaan, niin kaikkien naisten kuuluisi olla samassa tilanteessa ja on väärin jos joku /jotkut naiset ovat valinneet vapauden, itsenäisyyden - ja ovat onnellisia siinä.
kateus. naiset katkeroituu, kun huomaavat ystäviensä valinneen toisin ja kenties arjen harmauden keskellä se näyttää houkuttelevammalta sittenkin kuin äitiys... Ystävä pääsee lähteen kavereiden kanssa reissuille, ura työssä vain paranee ns. vapaus kun ei tarvi ku ittensä perään huolehtii.
uskon että usean ainakin nuoren äidin kohdalla mieleen tulee välillä jos olisinkin tullut äidiksi vähän myöhemmin!
Pitäkää ne pöksyt ylhäällä ja malttakaa aikuistua ennenkuin hankitte niitä suloisia vauvoja! ja vasta kunnon parisuhteessa niin jaksatte huolehtia lapsistanne kunnolla.
nostaa hattua naisille jotka jaksavat ja joutuvat kuuntelemaan tälläista typerää keskustelua valinnoista.
itellä on lapsia! eikä aina ole nii helppoo. paras ystäväni on valinnut lapsettoman elämän ja en todellakaan tuomitse häntä siitä. hän tulee hyvin juttuun tyttäreni kanssa mutta sanoo että se riittääkin hänelle hyvin. - horna
caro kirjoitti:
kateus. naiset katkeroituu, kun huomaavat ystäviensä valinneen toisin ja kenties arjen harmauden keskellä se näyttää houkuttelevammalta sittenkin kuin äitiys... Ystävä pääsee lähteen kavereiden kanssa reissuille, ura työssä vain paranee ns. vapaus kun ei tarvi ku ittensä perään huolehtii.
uskon että usean ainakin nuoren äidin kohdalla mieleen tulee välillä jos olisinkin tullut äidiksi vähän myöhemmin!
Pitäkää ne pöksyt ylhäällä ja malttakaa aikuistua ennenkuin hankitte niitä suloisia vauvoja! ja vasta kunnon parisuhteessa niin jaksatte huolehtia lapsistanne kunnolla.
nostaa hattua naisille jotka jaksavat ja joutuvat kuuntelemaan tälläista typerää keskustelua valinnoista.
itellä on lapsia! eikä aina ole nii helppoo. paras ystäväni on valinnut lapsettoman elämän ja en todellakaan tuomitse häntä siitä. hän tulee hyvin juttuun tyttäreni kanssa mutta sanoo että se riittääkin hänelle hyvin.olen kanssasi.
- Merituuli
caro kirjoitti:
kateus. naiset katkeroituu, kun huomaavat ystäviensä valinneen toisin ja kenties arjen harmauden keskellä se näyttää houkuttelevammalta sittenkin kuin äitiys... Ystävä pääsee lähteen kavereiden kanssa reissuille, ura työssä vain paranee ns. vapaus kun ei tarvi ku ittensä perään huolehtii.
uskon että usean ainakin nuoren äidin kohdalla mieleen tulee välillä jos olisinkin tullut äidiksi vähän myöhemmin!
Pitäkää ne pöksyt ylhäällä ja malttakaa aikuistua ennenkuin hankitte niitä suloisia vauvoja! ja vasta kunnon parisuhteessa niin jaksatte huolehtia lapsistanne kunnolla.
nostaa hattua naisille jotka jaksavat ja joutuvat kuuntelemaan tälläista typerää keskustelua valinnoista.
itellä on lapsia! eikä aina ole nii helppoo. paras ystäväni on valinnut lapsettoman elämän ja en todellakaan tuomitse häntä siitä. hän tulee hyvin juttuun tyttäreni kanssa mutta sanoo että se riittääkin hänelle hyvin.eivät pysyneet jalassa, alkaa kateus ja katkeruus jyllätä mitä kummallisimpina ilmiöinä.
Luin tässä päivänä eräänä juttua aborttisivulta, kuinka sielläkin eräs "onnellinen" esitteli itseään ja perhettään aborttiin päätyneille!
Konstit on monet, sano. Ja mitä sitä ei kateudesta tekisi.
Kaiken huippu olikin se, että tämä "onnellinen" ei millään suostunut ymmärtämää tehneensä jotakin "hieman" epänormaalia. Hän piti sitä TÄYSIN ymmärrettävänä, että toki perheonni kuuluu aborttisivulle vaihtoehtona...tsiisus. Aiheena oli muuten, miltä tuntuu abortin jälkeen...
- sopii
No ehkäpä sun tarvis kasvaa vielä ennekuin lapsia alat "hankkimaan" ja sitten huomaatkin ettei niitä tulekaan...Mieti sitten mitä ajattelit ja ole tyytyväinen ettet niitä lapsia saanut.Älä muuten sit turhaan jonota lapsettomuusklinikalla ja vie paikkaa niiltä jotka lapsia haluaa ihan vaikka vain sun kiusaks.
- äitee
Se, että ei halua tai haluaa lapsia on tottakai jokaisen oma valinta! Ei kenenkään ole pakko "tehdä" lapsia. Ei kaikki tykkää lapsista. Eihän kaikki tykkää humalaisistakaan (jotkut silti tykkää.) Ihmiset on erilaisia.
Itselläni on 2 lasta. En silti automaattisesti tykkää maailman (tai edes Suomen) kaikista lapsista.
Jos joskus nelikymppisenä mielesi muuttuu (kun iskee pakokauhu, että kohta et oikeasti edes voi saada enää lasta), niin siihenkin on oikeus. Toisille tällaista tunnetta ei koskaan tule.
Tsemppiä elämällesi omien valintojesi johdosta!- Tosi on
Just näin minäkin ajattelen. Itse en lapsia halua mutta hyvä että jotkut haluavat tähän harmaantuvaan maahan. Rakastan eläimiä joita minulla onkin (kissoja) mutta en oleta että kaikki pitäisivät kissoista, paijaisivat ja lepertelisivät niille. Lapsettomallakin (vapaaehtoinen) voi olla ihan yhtä rikas ja täysipainoinen elämä kuin lapsellisillakin (tai perheillä). Joskus jopa onnellisempi. Ei kaikki lapselliset ole onnellisia lapsistaan/perheestään. Tiedän sellaistakin. Varmaan suurin osa on. Kuten ei kaikki lapsettomatkaan ole tyytyväisiä elämäänsä mutta moni on.
- horna
En voi sietää lapsia, enkä edes liioittele.
Asiahan ei kuitenkaan ole ongelma meille, vai mitä? Niitä kun ei ole onneksi pakko hankkia.
Useammin haluaisin kuristaa lapsen idioottivanhemmat, jotka antavat kakaran parkua ja kitistä muiden häiriöksi.- asiaa
Katsos, kun ei kukaan vanhempi tahalleen "anna" lapsen huutaa ja kitistä. Lapsikin kun on vain ihminen, jolla EI ole mitään on/off-nappia. Ei se lapsi siitä hiljene, jos sanoo että ole hiljaa (ei aina). Varsinkin pieni vauva ilmaisee itkulla ja kitinällä asioitaan. Muista: myös sinä olet ollut ällöttävä, parkuva kakara.
- horna
asiaa kirjoitti:
Katsos, kun ei kukaan vanhempi tahalleen "anna" lapsen huutaa ja kitistä. Lapsikin kun on vain ihminen, jolla EI ole mitään on/off-nappia. Ei se lapsi siitä hiljene, jos sanoo että ole hiljaa (ei aina). Varsinkin pieni vauva ilmaisee itkulla ja kitinällä asioitaan. Muista: myös sinä olet ollut ällöttävä, parkuva kakara.
mutta ei tietenkään aina sanomalla.
Kun nenän puristaa kiinni, niin suurimmalta osalta lakkaa huuto siihen paikkaan. Sinnikkäimmiltä tukitaan vielä suukin. Pienimpien hiljentämisessä niinkin yksinkertaisella apuvälineellä kuin tutilla saa lähestulkoon aina huudon loppumaan kun sen päättäväisesti tunkee rääkyvään suuhun ja pitää siellä. Tarvittaessa voi laittaa vaikka parikin, jos venyttää leukojaan.
Vähän vanhempina ymmärtävät puhettakin paremmin, jos kasvatusta ei ole hoidettu tyyliin "tee vaan ihan niin kuin haluat - sinä päätät ja me vanhempasi ja muut ihmiset olemme sinun päätöstesi armoilla".
"Muista: myös sinä olet ollut ällöttävä, parkuva kakara."
Niiiin.... mikä onkaan pointtisi? Eli jos minun vanhempani olisivat antaneet minun huutaa kurkku suorana julkisilla paikoilla (toivottavasti eivät antaneet, itse en muista), niin silloin minun pitäisi hyväksyä että kaikki muut tekevät saman typeryyden?
En kirjoittanut siitä, että lapsilla on tapana kitistä ja vinkua, vaan siitä että vanhemmat sallivat sen tapahtua. - huoh
horna kirjoitti:
mutta ei tietenkään aina sanomalla.
Kun nenän puristaa kiinni, niin suurimmalta osalta lakkaa huuto siihen paikkaan. Sinnikkäimmiltä tukitaan vielä suukin. Pienimpien hiljentämisessä niinkin yksinkertaisella apuvälineellä kuin tutilla saa lähestulkoon aina huudon loppumaan kun sen päättäväisesti tunkee rääkyvään suuhun ja pitää siellä. Tarvittaessa voi laittaa vaikka parikin, jos venyttää leukojaan.
Vähän vanhempina ymmärtävät puhettakin paremmin, jos kasvatusta ei ole hoidettu tyyliin "tee vaan ihan niin kuin haluat - sinä päätät ja me vanhempasi ja muut ihmiset olemme sinun päätöstesi armoilla".
"Muista: myös sinä olet ollut ällöttävä, parkuva kakara."
Niiiin.... mikä onkaan pointtisi? Eli jos minun vanhempani olisivat antaneet minun huutaa kurkku suorana julkisilla paikoilla (toivottavasti eivät antaneet, itse en muista), niin silloin minun pitäisi hyväksyä että kaikki muut tekevät saman typeryyden?
En kirjoittanut siitä, että lapsilla on tapana kitistä ja vinkua, vaan siitä että vanhemmat sallivat sen tapahtua.Hoohoi..ovatpas vanhempas saaneet paljon pahaa aikasekseen kun ovat sun antaneet syntyä..yleensä en kannata keskeytyksiä,mut sun kohdallas olisin ilomielin ollut sen kannalla.Mut ei voi mitään...eihän sun vanhempaskaan (..paskaan)mitään ruudin keksijöitä ole kuulojaan!
- horna
huoh kirjoitti:
Hoohoi..ovatpas vanhempas saaneet paljon pahaa aikasekseen kun ovat sun antaneet syntyä..yleensä en kannata keskeytyksiä,mut sun kohdallas olisin ilomielin ollut sen kannalla.Mut ei voi mitään...eihän sun vanhempaskaan (..paskaan)mitään ruudin keksijöitä ole kuulojaan!
Miksi minun syntymiseni on mielestäsi paha asia? Onko se pahempi asia kuin esim. sinun syntymisesi?
Minua - ja sitä kautta vanhempiani - tuskin pystyt identifioimaan tekstini perusteella ja on melkoisen epätodennäköistä (ja heille epämiellyttävää) että tuntisitte.
Jospa ihan ensiksi suorittaisit peruskoulun loppuun ja opettelisit yhdyssanat (mm. "ruudinkeksijöitä" on sellainen). Sitten voit ryhtyä analysoimaan kenen olisikaan pitänyt syntyä ja kenen ei. - keskustelet ja kiukkuat?
horna kirjoitti:
Miksi minun syntymiseni on mielestäsi paha asia? Onko se pahempi asia kuin esim. sinun syntymisesi?
Minua - ja sitä kautta vanhempiani - tuskin pystyt identifioimaan tekstini perusteella ja on melkoisen epätodennäköistä (ja heille epämiellyttävää) että tuntisitte.
Jospa ihan ensiksi suorittaisit peruskoulun loppuun ja opettelisit yhdyssanat (mm. "ruudinkeksijöitä" on sellainen). Sitten voit ryhtyä analysoimaan kenen olisikaan pitänyt syntyä ja kenen ei.Kuules vekara..olen kouluni käynyt jo vuosia (kymmeniä)sitten ja minulla on pokkaa kyllä nähdä,että keskustelu kanssasi on melkoisen kypsymätöntä.On todella parempi,että menet itse vielä sinne peruskoulun penkille miettimään,että miksikähän ihmisille tulee kirjoitusvirheitä!Ja koska ei noi vanhempasikaan ole mitään älykkäitä kun ovat kaltaisesi kahdesta solusta kasaan kyhänneet niin eihän tietysti Sinulta voi odottaakaan mitään järkevää ajatusta lapsista.Miksi muuten ylipäätään olet täällä kitisemässä jos et ole äiti etkä isä?Voisit opetella muuten myös sitten lukemaankin ettet eksy väärille foorumeille!!Jos Sulla on noin paha olla ja elää niin älä tänne pura kiukkuas vaan mene äitisi luo kiukkuamaan..Koska me äidit ja isät olemme teitä lapsia varten,mut ethän sinä sitä pienillä aivoillasi tietenkään tajua vielä tai koskaan...
- horna
keskustelet ja kiukkuat? kirjoitti:
Kuules vekara..olen kouluni käynyt jo vuosia (kymmeniä)sitten ja minulla on pokkaa kyllä nähdä,että keskustelu kanssasi on melkoisen kypsymätöntä.On todella parempi,että menet itse vielä sinne peruskoulun penkille miettimään,että miksikähän ihmisille tulee kirjoitusvirheitä!Ja koska ei noi vanhempasikaan ole mitään älykkäitä kun ovat kaltaisesi kahdesta solusta kasaan kyhänneet niin eihän tietysti Sinulta voi odottaakaan mitään järkevää ajatusta lapsista.Miksi muuten ylipäätään olet täällä kitisemässä jos et ole äiti etkä isä?Voisit opetella muuten myös sitten lukemaankin ettet eksy väärille foorumeille!!Jos Sulla on noin paha olla ja elää niin älä tänne pura kiukkuas vaan mene äitisi luo kiukkuamaan..Koska me äidit ja isät olemme teitä lapsia varten,mut ethän sinä sitä pienillä aivoillasi tietenkään tajua vielä tai koskaan...
Vekarapa hyvinkin - ainakin kulahtaneeseen keski-ikäiseen verrattuna. Uskon todellakin väitteesi, että et ole kouluja vuosikymmeniin käynyt.
Jospa näppäilisit välimerkkien perään välilyönnin, niin tuo moskasi olisi helpommin luettavissa (ei välttämättä hyvä asia).
Minä, kuten kaikki muutkin, kirjoitan minne haluan - live with it moron.
Ethän sinä sellaista tietenkään ymmärrä, kuinka voisitkaan noilla älyllisillä lahjoilla. Eihän se tietenkään täysin oma vikasi ole - syytä löytynee mm. vanhemmistasi, ei kai sisaruksille usein täysin normaaleja lapsia synny.
Oi suuri analyytikko, kuinka päädyit siihen, että minulla "on noin paha olla"? Koska olen kanssasi eri mieltä?
Kukahan täällä kiukkuaa... sinä kirjoitat minun pienistä aivoistani, siitä ettei minulta voi odottaakaan järkevää ajatusta ja siitä etten osaa lukea =) Kaikki ihan huvittavia väittämiä tuollaiselta kouluttamattomalta moukalta. - Merituuli
naisista ottaa sen valitettavasti pakkona. Kun saadaan sopivan idiootti jannu rysään, alkaa vihjailu "vauvakuumeesta"...mikä sitten tauti lieneekään OIKEALTA nimeltään??
En voi sanoa, etten siedä lapsia, mutta suhtaudun erittäin kriittisesti vanhemmuuteen. - Biff
horna kirjoitti:
Vekarapa hyvinkin - ainakin kulahtaneeseen keski-ikäiseen verrattuna. Uskon todellakin väitteesi, että et ole kouluja vuosikymmeniin käynyt.
Jospa näppäilisit välimerkkien perään välilyönnin, niin tuo moskasi olisi helpommin luettavissa (ei välttämättä hyvä asia).
Minä, kuten kaikki muutkin, kirjoitan minne haluan - live with it moron.
Ethän sinä sellaista tietenkään ymmärrä, kuinka voisitkaan noilla älyllisillä lahjoilla. Eihän se tietenkään täysin oma vikasi ole - syytä löytynee mm. vanhemmistasi, ei kai sisaruksille usein täysin normaaleja lapsia synny.
Oi suuri analyytikko, kuinka päädyit siihen, että minulla "on noin paha olla"? Koska olen kanssasi eri mieltä?
Kukahan täällä kiukkuaa... sinä kirjoitat minun pienistä aivoistani, siitä ettei minulta voi odottaakaan järkevää ajatusta ja siitä etten osaa lukea =) Kaikki ihan huvittavia väittämiä tuollaiselta kouluttamattomalta moukalta.Horna: näet kitisevissä ja parkuvissa lapsissa itsesi. Muistat alitajuisesti kuinka itse paruit ahdistuneena, kun vanhempasi eivät voineet sietää juonitteluasi, mutta eivä voineet sinua hiljentääkään. Senpä takia ahdistut siitä niin suuresti ja aggressiivisuutesi nousee.
Isompana ehkä näet tilanteen kokonaisuudessaan ilman henkilökohtaista ahdistavaa näkökulmaa. - ---
horna kirjoitti:
mutta ei tietenkään aina sanomalla.
Kun nenän puristaa kiinni, niin suurimmalta osalta lakkaa huuto siihen paikkaan. Sinnikkäimmiltä tukitaan vielä suukin. Pienimpien hiljentämisessä niinkin yksinkertaisella apuvälineellä kuin tutilla saa lähestulkoon aina huudon loppumaan kun sen päättäväisesti tunkee rääkyvään suuhun ja pitää siellä. Tarvittaessa voi laittaa vaikka parikin, jos venyttää leukojaan.
Vähän vanhempina ymmärtävät puhettakin paremmin, jos kasvatusta ei ole hoidettu tyyliin "tee vaan ihan niin kuin haluat - sinä päätät ja me vanhempasi ja muut ihmiset olemme sinun päätöstesi armoilla".
"Muista: myös sinä olet ollut ällöttävä, parkuva kakara."
Niiiin.... mikä onkaan pointtisi? Eli jos minun vanhempani olisivat antaneet minun huutaa kurkku suorana julkisilla paikoilla (toivottavasti eivät antaneet, itse en muista), niin silloin minun pitäisi hyväksyä että kaikki muut tekevät saman typeryyden?
En kirjoittanut siitä, että lapsilla on tapana kitistä ja vinkua, vaan siitä että vanhemmat sallivat sen tapahtua."Kun nenän puristaa kiinni, niin suurimmalta osalta lakkaa huuto siihen paikkaan. "
Siinäkö on sinun neuvosi vanhemmille? Sen sinäkin varmaan osaat, että 2-vuotiaan nenästä puristat, väkivaltainen paskiainen. Se ei kylläkään ole lapsen hoitoa ja 15-vuotiasta et enää niin vain hiljennäkään.
Tosiasiassahan noin ei tee kukaan, tai paikalle soitetaan poliisi. - horna
Biff kirjoitti:
Horna: näet kitisevissä ja parkuvissa lapsissa itsesi. Muistat alitajuisesti kuinka itse paruit ahdistuneena, kun vanhempasi eivät voineet sietää juonitteluasi, mutta eivä voineet sinua hiljentääkään. Senpä takia ahdistut siitä niin suuresti ja aggressiivisuutesi nousee.
Isompana ehkä näet tilanteen kokonaisuudessaan ilman henkilökohtaista ahdistavaa näkökulmaa.Täyttä soopaa tuo amispohjalta tehty "analyysisi".
Olisit edes vähän yrittänyt tavoitella jonkinlaista johdonmukaisuutta, vaikka sellainen älyllinen ponnistelu varmaan pientä mieltäsi satuttaisikin. - horna
--- kirjoitti:
"Kun nenän puristaa kiinni, niin suurimmalta osalta lakkaa huuto siihen paikkaan. "
Siinäkö on sinun neuvosi vanhemmille? Sen sinäkin varmaan osaat, että 2-vuotiaan nenästä puristat, väkivaltainen paskiainen. Se ei kylläkään ole lapsen hoitoa ja 15-vuotiasta et enää niin vain hiljennäkään.
Tosiasiassahan noin ei tee kukaan, tai paikalle soitetaan poliisi.Minä siis olen väkivaltainen paskiainen sillä perusteella että kehotan puristamaan nenän kiinni? Voi hellanlettas - etpä tiedä väkivallasta mitään. Ei sitä nenää tarvitse voimalla puristaa, että hapenoton saa hetkeksi tukittua.
Itse asiassa olisi yleensä varmasti tehokkaampaa tukkia suu ja jättää vain nenä vapaaksi.
Mitä tekemistä lapsen hoidon kanssa on sillä, että ipanan korvissa kipuna tuntuva kailotus on tarpeen hiljentää?
Aika harvassa ovat ne 15-vuotiaat, jotka eivät tuolla keinolla hiljene. Sen ikäisiin pystyy toki käyttämään tehokkaampia (ja vähemmän väkivaltaisiksi mieltämiäsi) keinoja.
Ai ei tee kukaan? Siinä erehdyt, sillä olen omin silmin todistanut ko. metodin käytännön soveltamista.
Valitettavan harvinaista kyllä on, että vanhemmat kantaisivat vastuunsa lapsen hillitsemisestä. - ----
horna kirjoitti:
Täyttä soopaa tuo amispohjalta tehty "analyysisi".
Olisit edes vähän yrittänyt tavoitella jonkinlaista johdonmukaisuutta, vaikka sellainen älyllinen ponnistelu varmaan pientä mieltäsi satuttaisikin.Et voi kiistää tätä. Valitettavasti. Olet itse henkisesti pieni parkuva vauva, jolta jättiläiskokoiset vanhemmat puristavat hengitysteitä tukkoon.
Voi pikkupoika paskiainen. Sinä se et ymmärrä. - ---
horna kirjoitti:
Minä siis olen väkivaltainen paskiainen sillä perusteella että kehotan puristamaan nenän kiinni? Voi hellanlettas - etpä tiedä väkivallasta mitään. Ei sitä nenää tarvitse voimalla puristaa, että hapenoton saa hetkeksi tukittua.
Itse asiassa olisi yleensä varmasti tehokkaampaa tukkia suu ja jättää vain nenä vapaaksi.
Mitä tekemistä lapsen hoidon kanssa on sillä, että ipanan korvissa kipuna tuntuva kailotus on tarpeen hiljentää?
Aika harvassa ovat ne 15-vuotiaat, jotka eivät tuolla keinolla hiljene. Sen ikäisiin pystyy toki käyttämään tehokkaampia (ja vähemmän väkivaltaisiksi mieltämiäsi) keinoja.
Ai ei tee kukaan? Siinä erehdyt, sillä olen omin silmin todistanut ko. metodin käytännön soveltamista.
Valitettavan harvinaista kyllä on, että vanhemmat kantaisivat vastuunsa lapsen hillitsemisestä.Miltä tuntuu olla psykopaatti? Perkele miltä?
Mikä sinun ongelmasi on?
Pystytkö ajattelemaan muita kuin itseäsi? Etkö?
http://www.sro.fi/opetuksia/mielenterveys/luonhair2.htm - horna
---- kirjoitti:
Et voi kiistää tätä. Valitettavasti. Olet itse henkisesti pieni parkuva vauva, jolta jättiläiskokoiset vanhemmat puristavat hengitysteitä tukkoon.
Voi pikkupoika paskiainen. Sinä se et ymmärrä."Olet itse henkisesti pieni parkuva vauva, jolta jättiläiskokoiset vanhemmat puristavat hengitysteitä tukkoon."
Heh, olet raukkapaska hullu kuin hatuntekijä =) - horna
--- kirjoitti:
Miltä tuntuu olla psykopaatti? Perkele miltä?
Mikä sinun ongelmasi on?
Pystytkö ajattelemaan muita kuin itseäsi? Etkö?
http://www.sro.fi/opetuksia/mielenterveys/luonhair2.htmOn varmaan liikaa vaatia logiikkaa sinun tilassasi olevalta luontokappaleelta, mutta kysyn silti: Eikö psykopatia ole mielestäsi ongelma?
- ---
horna kirjoitti:
"Olet itse henkisesti pieni parkuva vauva, jolta jättiläiskokoiset vanhemmat puristavat hengitysteitä tukkoon."
Heh, olet raukkapaska hullu kuin hatuntekijä =)Taisi osua arkaan paikkaan ja nyt öyhäät ahdistuneena ja peloissasi.
Avoihoito ja lääkkeet... ETKÖ SINÄ NYT OSAA KESKUSTELLAKAAN ASIALLISESTI?
Hyvää yötä. - Siiri
--- kirjoitti:
Taisi osua arkaan paikkaan ja nyt öyhäät ahdistuneena ja peloissasi.
Avoihoito ja lääkkeet... ETKÖ SINÄ NYT OSAA KESKUSTELLAKAAN ASIALLISESTI?
Hyvää yötä.yötä??? Klo 10.54?
- horna
--- kirjoitti:
Taisi osua arkaan paikkaan ja nyt öyhäät ahdistuneena ja peloissasi.
Avoihoito ja lääkkeet... ETKÖ SINÄ NYT OSAA KESKUSTELLAKAAN ASIALLISESTI?
Hyvää yötä.Huvittavaa että juuri sinä peräät asiallista keskustelua =)
Kirjoitit:
"Et voi kiistää tätä. Valitettavasti. Olet itse henkisesti pieni parkuva vauva, jolta jättiläiskokoiset vanhemmat puristavat hengitysteitä tukkoon.
Voi pikkupoika paskiainen. Sinä se et ymmärrä."
Eli ota nyt vaan ne lääkkeesi. - ---
horna kirjoitti:
Huvittavaa että juuri sinä peräät asiallista keskustelua =)
Kirjoitit:
"Et voi kiistää tätä. Valitettavasti. Olet itse henkisesti pieni parkuva vauva, jolta jättiläiskokoiset vanhemmat puristavat hengitysteitä tukkoon.
Voi pikkupoika paskiainen. Sinä se et ymmärrä."
Eli ota nyt vaan ne lääkkeesi.Kirjoitin:
"Et voi kiistää tätä. Valitettavasti. Olet itse henkisesti pieni parkuva vauva, jolta jättiläiskokoiset vanhemmat puristavat hengitysteitä tukkoon.
Voi pikkupoika paskiainen. Sinä se et ymmärrä."
Mutta tuohan on totta. Mitä sinä lääkkeistä horiset?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6568023Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672306Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332228- 1471803
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi281302Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511244Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1131186Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65855Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.59841Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7769