Meillä on semmoinen tilanne ,että avovaimo lähti kolmeksi kuukaudeksi vaihto-oppilaaksi.
Onhan se ollut ensi alkuun vähän jännää asustella yksikseen isoa asunto.
Ja yöt on yksinäisiä kun joskus yöllä herää.
Mutta nyt oli se yhdestoista hetki lähteä ,sillä kun tulevaisuudessa on lapsia niin eise enää onnistu.
Onko kohtalontovereita ?
Olisi mielenkiintoista vaihtaa kokemuksia.
Onhan se ollut ensi alkuun vähän jännää asustella yksikseen isoa asunto.
Ja yöt on yksinäisiä kun joskus yöllä herää.
Mutta nyt oli se yhdestoista hetki lähteä ,sillä kun tulevaisuudessa on lapsia niin eise enää onnistu.
Onko kohtalontovereita ?
Olisi mielenkiintoista vaihtaa kokemuksia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja uusi kundikamu löytyi aika nopeasti. Ei noi kaukosuhteet kestä, kun on ihania ulkomaalaisia :P
Sama kokemus oli mulla omasta vaihto-oppilasvuodesta, about viikon sisään oli jokaisella saman paikan suomalaisella gimmalla poikaystävä, uusi tai vanha.
Se on sitten ihan eri juttu, että mitään varsinaisia ihanuuksia nää äijät eivät todellakaan olleet! :-D
Yksi avokki lähti vaihtoon, petti siellä. Kenkää sai heti kun sain kuulla jälkikäteen.
Jos nykyinen päättää joskus lähteä vaihtoon, niin toki saa mennä, mutta sinne mennään sitten sinkkuna ja takaisin ei ole tulemista.
jos on pettääkseen.
On tässä sen verran kauan oltu yhdessä että pystyy luottamaan.
Ja ens kesänä on häät joten tuskin uskon niitä rupeavan riskeeraamaan.
Mutta tuskin se sen vaihto-oppilaaksi menon syytä oli.
..poikaystävä lähi 3kk:ksi vaihtoon, ja ikävä on kova. En kyllä ajatellut tätä mahdollisuudeksi pötkiä irti suhteesta! Puolet ajasta pian mennyt, ja aika nopeastihan aika menikin, vaikka aluksi koko juttu vaikutti maailmanlopulta. Luottamusta pitää olla!
kun oli itse vaihdossa ulkomailla...=/
Mun poikaystäväni lähti tammikuussa kiinaan viideksi kuukaudeksi vaihtoon, eli toukokuussa tulee takaisin. Aluksi ikävä oli ihan sietämätöntä ja kämpää tuntu niin tyhjältä. Nyt on jo alkanut elämä tasaantumaan. Päivittäin ollaan oltu yhteyksissä suurinta ikävää lievittämässä. Odotan jo innolla sitä päivää kun saan kultani kotiin.
Luottamus on iso asia, minä luotan poikaystävääni ja tiedän että hän ei ikinä pettäisi minua..(olkoon muut mitä mieltä tahansa tästäkin asiasta!!), enkä minäkään pettäisi poikaystävääni, ei minulla ole tullut sellainen asia mieleenkään.
..Onneksi aika menee nopeasti ja pian poikaystäväni on jo kotona!!
Hei alkuperäinen kirjoittaja,
itse vietettiin viime syyslukukausi niin, että minä olin Euroopassa ja mies Jenkkilässä, 4.5kk aikana vietettiin yhdessä lomaviikko ja muuten yhteyttä pidettin kännykällä, mesellä ja skypellä.
Meitä varmaan auttoi se, että molemmille tuli niin paljon uutta asiaa ja ihmisiä, että kummankaan arki ei pysynyt samana kun oltiin poissa Suomesta. Sulla varmaan eri asia, kun sun tyttöystävä on poissa ja sun arki on ilman sitä- kun taas sun tyttöystävälle tapahtuu uusia asioita koko ajan! Yritä olla aktiivisesti yhteydessä häneen ja odota sitä myös häneltä. Ymmärrä, että vaihdossa ryyppääminen ja baarissa hyppääminen kuuluu kuvioon, mutta itse en ainakaan pettänyt eikä muutkaan kaukosuhteessa olevat vaihdossa ollessani.
Jos pystyt niin lähde moikkaamaan häntä, jotta näet mitä hänen arkeensa kuuluu. 3 kuukautta menee nopeasti- ainakin jälkikäteen.
Muutimme vaihdon jälkeen yhteen ja alussa tuntui, että "ahdistaa" kun oli tottunut siihen kaukosuhteeseen jossa on mies, mutta jota ei näe. Nyt tilanne on kuitenkin rauhottunut. Maailma tosiaan avartaa ja se antaa myös suhteelle uusia ulottuvuuksia.:)
Jaksamista!