olisiko jollai kokemuksia vastaavasti.. Onko teistä jonkun poika/tytttöystävä/vastaava sellainen henkilö joka voi tuijottaa tuntikausia elokuvia tietokoneelta ja tv:stä? Ei nyt kuulosta hääppöiseltä vaivalta mutta tästä tulee jatkuvasti riitaa..itse pitäisin siitä että yhdessä tehtäisiin myös jotain muuta kuin että poikaystävä tulee luokseni ( yksiö, jossa ei niin hirveästi ole muutenkaan tilaa.. )ja heti ensimmäiseksi tietokoneelle ja siitä lataamaan elokuvia ja sarjoja, piuha kiinni tietokoneesta telkkariin ja tadaa! niitä sitten katsotaan tunnista toiseen ja viikonloppuisin yömyöhään..ja se osa yöstä/ päivästä jolloin nukutaan niin tietokone on päällä ja lataukset hurisevat... Ja kun itse en osaa latailla mitää elokuvia tms..tai yleensäkään että jaksaisin niitä sitten nonstoppina katsoa tai yleensäkään tuijottaa jotain ruutua monta tuntia niin kyllä pistää ketuttamaan kun mitään muuta ei tehdä yhdessä...ehdota lenkille menoa niin ulkona on liian kylmä ja ei jaksa, ja ahdistaa mennä ihmisten ilmoille..okei, hänellä on vähän masennusta ja ahdistuneisuutta, mutta kavereiden kanssa ryyppääminen kyllä luonnistuu. Sähkölaskutkin ovat 100 euron luokkaa parista kuukaudesta! olen monta kertaa sanonut ettei minulla ole sellaisia rahoja että sinä maksat ne seuraavaksi, niin eiköhän miekkonen sano ettei niistä nyt niin paljon tule, on minulla kotonakin koko ajan kaikki laittee päällä ( NORMAALIAKO?)
Onko tästä oikeus teidän mielestä suuttua? Joka kerta kun mainitsen asiasta että haluaisin katsoa itekin jotain sarjaa ( hänellä on tottakai joka kerta joku elokuva kesken) tai haluaisin tarkistaa sähköpostit ja olla netissä itsekin kun oma on koneeni ja nettini..niin tästä syntyy kauhea huuto ja riita...minä olen kamala valittaja ja mäkättäjä...
Miten tälläiseen passiiviseen ihmiseen saisi jotain eloa? vai onko ihan toivoton tapaus?
poikaystäväni ei ole tällä hetkellä työpaikkaa vaan on sairaslomalla ahdistuksen ja lievän masennuksen vuoksi ja tottakai olen valmis häntä tukemaan ja auttamaan mutta mikään ei auta, mitään hän ei halua tehdä, mistään ei halua puhua paitsi siitä mitä uusia lääkkeitä on määrätty jne...
olemme kummatkin vähän päälle parikymppisiä enkä haluaisi tälläistä elämää missä ollaan ainoastaan neljän seinän sisällä...Onko jollai kokemuksia vastaavasta? Kun en itsekään haluaisi olla koko ajan ärtynyt ja pahalla tuulella enkä myöskään valittaa mutta jotenkin vain tuntuu että minä se olen tässä maksumiehenä ja että on itsestään selvää tuijottaa telkkaria monta tuntia huomioimatta ollenkaan haluaisiko toinenkin ehkä katsoa jotain tai yleensäkään ettei se ole mielestäni mitään elämää tämä nejän seinän sisällä oleminen. Kyllähän itse käyn kavereiden kanssa urheilemassa, kahvilla, baarissa ja on työ..ja se että tiedän että toinen istuu minun kämpässäni kaikki sähkövempulat päällä, syö minun ruuat jääkaapista käymättä itse kaupassa koska ahdistaa eikä ole rahaa jne...likaiset vaatteet on lattialla, ei nosta ylös, ihan sama olenko juuri siivonnut niin eikö kaikki suklaa ym paperit ole hujan hajan, 100 eri johtoa menee lattialla niin että niihin kompastuu, kun on tietokone ja hänen oma xboksi, ja kännykkää täytyy ladata elokuvia ym ym ym...kotikin on niin sotkuisen näkönen :(
Sitten minä olen se kamala nalkuttava ämmä kun näistä sitten huomautan.
Onko tästä oikeus teidän mielestä suuttua? Joka kerta kun mainitsen asiasta että haluaisin katsoa itekin jotain sarjaa ( hänellä on tottakai joka kerta joku elokuva kesken) tai haluaisin tarkistaa sähköpostit ja olla netissä itsekin kun oma on koneeni ja nettini..niin tästä syntyy kauhea huuto ja riita...minä olen kamala valittaja ja mäkättäjä...
Miten tälläiseen passiiviseen ihmiseen saisi jotain eloa? vai onko ihan toivoton tapaus?
poikaystäväni ei ole tällä hetkellä työpaikkaa vaan on sairaslomalla ahdistuksen ja lievän masennuksen vuoksi ja tottakai olen valmis häntä tukemaan ja auttamaan mutta mikään ei auta, mitään hän ei halua tehdä, mistään ei halua puhua paitsi siitä mitä uusia lääkkeitä on määrätty jne...
olemme kummatkin vähän päälle parikymppisiä enkä haluaisi tälläistä elämää missä ollaan ainoastaan neljän seinän sisällä...Onko jollai kokemuksia vastaavasta? Kun en itsekään haluaisi olla koko ajan ärtynyt ja pahalla tuulella enkä myöskään valittaa mutta jotenkin vain tuntuu että minä se olen tässä maksumiehenä ja että on itsestään selvää tuijottaa telkkaria monta tuntia huomioimatta ollenkaan haluaisiko toinenkin ehkä katsoa jotain tai yleensäkään ettei se ole mielestäni mitään elämää tämä nejän seinän sisällä oleminen. Kyllähän itse käyn kavereiden kanssa urheilemassa, kahvilla, baarissa ja on työ..ja se että tiedän että toinen istuu minun kämpässäni kaikki sähkövempulat päällä, syö minun ruuat jääkaapista käymättä itse kaupassa koska ahdistaa eikä ole rahaa jne...likaiset vaatteet on lattialla, ei nosta ylös, ihan sama olenko juuri siivonnut niin eikö kaikki suklaa ym paperit ole hujan hajan, 100 eri johtoa menee lattialla niin että niihin kompastuu, kun on tietokone ja hänen oma xboksi, ja kännykkää täytyy ladata elokuvia ym ym ym...kotikin on niin sotkuisen näkönen :(
Sitten minä olen se kamala nalkuttava ämmä kun näistä sitten huomautan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ole kokemusta vastaavasta, mutta ajatuksia heräsi lukiessani tekstiäsi.
Mielestäni se on niin, että sinä päätät mitä sinun kodissasi tehdään ja mitä ei. On turha valittaa ettei elämä mene niin kuin haluaisi jos antaa kaikki ohjat ja vapauden toiselle ihmisella päättää kaikesta omassa kämpässäänkin. Eri asia sitten kun ollaan hänen luonaan, kasvatetaan hänen sähkölaskuaan jne.
Sinä voit sanella ehdot sinun kodissasi ollessanne ja olla siinä asiassa juuri niin jääräpäinen ja ehdoton kuin mihin toisen käytös antaa aiheen. Haukkukoot miksi haluaa, mutta sinun kotisi on sinun vastuullasi ja sinä olet vastuuntuntoinen ihminen, eikö niin?
Muuta en nyt osaa "neuvoa", koska mies on sairas enkä tiedä masentuneen ihmisen kanssa elämisestä mitään. Sen vaan sanon, että helppo varmaan pitää sitä sairautta tai heikkoutta kilpenä kaikenlaisia velvollisuuksia vastaan. Aina voi vedota siihen, että on adistunut ja masentunut, eikä siten voi eikä kykene siihen eikä tähän asiaan jne.
Mutta se voi myös koitua parisuhteen kohtaloksi, jos aina vain piiloutuu sairautensa taakse eikä edes yritä tehdä asioita toisella tavalla.
Elokuvien jatkuva katseleminen kielii tarpeesta paeta todellisuutta fiktioon, elää jonkun toisen elämää passiivisena katsojana jne. Ei sellainen passiivisuus ole hyväksi sille sairaudellekaan, luulisin. Päinvastoin. Mitä enemmän viettää aikaa irrallaan itseä ympäröivästä todellisuudesta, sitä vaikeampaa on palata takaisin arkensa rutiineihin ja velvollisuuksiin, kuten työn tekemiseen, parisuhteen hoitamiseen, itsensä hoitamiseen jne jne.
Mutta et sinä ole mikään psykologi, eikä sinulta voi vaatia, että "parannat" kumppanisi jollain ihmeen rakkausjekulla. Hänen se työ on tehtävä, jos meinaa jotenkin kuntoutua takaisin todellisuuteensa. Ja sitä työtä hän ei nyt vaikuta haluvan tehdä.
Joo, olen kuullut paljonkin vastaavasta. Eli tietokoneriippuvuudesta. Tuo masennus ja muutkin sairaidut tulevat juurikin siitä alituisesta tietokoneen ääressä istumisesta. Oikeastaan sitä ei voi kutsua masennukseksi vaan "normaali elämästä loittonemiseksi", joka on yleistä nykynuorisolla! Tässä varma ohje jolla näet mikä on tärkeintä! Raahaa koneesi varastoon (jos siis pystyt itse olemaan poissa netistä muutaman päivän!?) ja väitä että se hajosi ja on korjattavana. Katsohan sitten paljonko poikaystäväsi mahtaa kämpilläsi pyöriä ja ruokiasi syödä!!?? Jos seurasi ei enää ilman konetta kiinnosta, niin on aika miettiä tulevaisuutta ehkä yksinään!!!
Toki masentunutta ihmistä tulee yrittää kannustaa muutokseen hellävaraisesti ja painostamatta, mutta joku raja tässäkin pitää olla! Jos hän ei sanomalla ymmärrä että kyseessä on hänen hyvinvointinsa lisäksi sinun elämäsi, kotisi ja sinunkin hyvinvointisi, niin sinun täytyy ottaa ohjat käsiisi.
Jos tietokone on sinun, niin sitten vain kylmän rauhallisesti otat koneen ja viet sen vaikka viikoksi pois (vanhemmille, kaverille? varastoon?). Sinulla on siihen täysi oikeus. Tottakai poikakaverisi suuttuu, mutta ainakin hän myös huomaa sinun olevan tosissasi. Olet varmaan vielä aika nuori, joten tuo osoittaisi myös sinun vahvuutesi ja asemasi tasavertaisena kumppanina, jota on PAKKO kuunnella. Sitten palautat tietokoneen kun olette voineet rauhassa keskustella asiasta ja päässeet molempia tyydyttävää kompromissiin. Ei yhtään aikaisemmin.
Mutta viestisi perusteella näyttäisi myös siltä että sinäkin vietät tuhottomasti aikaa neljän seinän sisällä? Miksi? Kyllä sinunkin pitäisi ylläpitää harrastuksia, tavata kavereita ja käydä itseksesi jossakin. Voihan olla, että poikaystäväsi ikävä tilanne vielä korostuu, jos hänestä tuntuu ettei hänellä ole tarpeeksi omaa tilaa hengittää. Siksi hän pakenee tietokoneisiin eikä ota kontaktia sinuun, kun ei pysty uloskaan menemään jos on masentunut.
Nyt vain "rakkautta ja rajoja" kehiin, vaikka lapsia ette olekaan! Niitä tarvitsee jokainen.
meillä ollu vähän samantapaista, paitsi että asutaan yhdessä... mikään muu ei kiinnosta kuin tietokoneella istuminen... no erohan siitä tuli, kohta muutan pois.