Henkistä ja fyysistä väkivaltaa, alistamista ja mitätöintiä. Ajatusten ja tekojen manipulointia. "Olet niin tyhmä ja ruma, onneton tapaus, mitään et osaa tehdä oikein", tyypilisin lause mieheni suusta. Sitten on haukkumasanat: vitunkantoteline, huora, lättäperse. Tässä oon 42-vuotias, parikymmentä vuotta avoliitossa tän miehen kanssa. Ja minkä takia. On talot ja autot ja kaikki maailman vehkeet. Mies tienaa ja se näkyy, mun työ on yhtä arvostettua kuin pullojen kerääminen, ainakin yhtä paljon siinä hänen mukaansa tienaa. Itsetunto on ollutta ja mennyttä. Meillä on kaksi tyttöä ja nekin on välillä niin surkeita, että pitää haukkua kaikilla nimityksillä. Vanhempi on tosi hyvä koulussa, saa kokeistakin yleensä kymppejä ja ysejä. No kun todistukseen tuli käsityöstä kuutonen, vaikka muut aineet oli loistavia, ei mies nähnyt todistuksessa mitään hyvää. Näki vain sen kuutosen. Nuorempi ei ole koskaan ollut koulussa vanhemman veroinen ja saa kärsia nahoissaan joka kerta kun on todistusten jako. On jo oppinut pelkäämään koko tilannetta.
Mies hallitsee perhettään pitämällä meitä jatkuvassa pelossa, mielialat vaihtelee niin, ettei välillä tiedä mikä sai aikaan pahantuulisuuden. Mutta kun mies on vihainen koko talo on hädässä.
Jos mies jostain suuttuu me joudutaan pyytelemään anteeksi, vaikka kukaan meistä ei olis syypää koko asiaan. Eletään kuin veitsenterällä koko ajan. Aina saa pelätä sitä, millä tuulella mies on.
Haaveilen erosta ja omasta elämästä lapsien kanssa, mutta pelkään mitä mies tekee jos sen toteutan. Tähän asti se on hallinnut meitä ja pelkään, ettei se aio päästää meistä irti. Jollain tavalla kostaa mulle jos uskallan uhmata. Olen niin pattitilanteessa. Tiedän, että tämä on vahingollista lapsille, mutta mistä saan apua jos tahdon päästä irti suhteesta. Onko edessä vain katkera ero, eikö tällaisen ihmisen kanssa voi päästä sopuun milloinkaan.
Mies hallitsee perhettään pitämällä meitä jatkuvassa pelossa, mielialat vaihtelee niin, ettei välillä tiedä mikä sai aikaan pahantuulisuuden. Mutta kun mies on vihainen koko talo on hädässä.
Jos mies jostain suuttuu me joudutaan pyytelemään anteeksi, vaikka kukaan meistä ei olis syypää koko asiaan. Eletään kuin veitsenterällä koko ajan. Aina saa pelätä sitä, millä tuulella mies on.
Haaveilen erosta ja omasta elämästä lapsien kanssa, mutta pelkään mitä mies tekee jos sen toteutan. Tähän asti se on hallinnut meitä ja pelkään, ettei se aio päästää meistä irti. Jollain tavalla kostaa mulle jos uskallan uhmata. Olen niin pattitilanteessa. Tiedän, että tämä on vahingollista lapsille, mutta mistä saan apua jos tahdon päästä irti suhteesta. Onko edessä vain katkera ero, eikö tällaisen ihmisen kanssa voi päästä sopuun milloinkaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
...olisko kannattanut miettiä ennen lisääntymistä?
Katso ihan vaan peiliin.
Ota ero ja häivy.
Hittoako täällä rutiset?
Poliisit voi soittaa jos ongelmia tulee.
Itse nyt atidat olla sellainen, että yrität vaan ansaita kun ei enää kiinnosta.
Jos tosi hätä niin mars sosiaalihuoltoon, kyllä ne sun äijäs kuriin laittaa.
Lopeta vikinä ja TEE jotakin, äläkä vaan hauku muita.
Peili on aina hyvä väline....
Katso www.turvakoti.net. Yhteys mahdollisimman pian lähimpään turvakotiin.
Sieltä saat lisää neuvoja. Turvakodin avulla ja turvakodin työntekijöiden tuella lähdet kokoamaan elämääsi -ja lasten elämää - uuteen uskoon.
lastesikin elämä on pitkälle tuhottu, voi sinua äitiä, omaisuuden ja ihan jonnin joutavan takia.
http://www.iltalehti.fi/nettitv/?27966436
Näinpä näin. Miksei edes lasten äiti ota lasten hätää vakavissaan? Kuka sitten voi ottaa? Tyttäriesi mielestä olet varmasti pettänyt heidät, äläkä ihmettele, jos he kantavat kaunaa sinulle loppuelämäsi. Se on se laiho, jonka olet kylvänyt.
Poliisit, lähestymiskiellot, sosiaalihuolto, turvakoti, kaikki he ovat apunasi.
Mitä nuo pelit ja vehkeet merkitsee kun lastesi mielenterveys on vaakalaudalla?
Lue www.narsisitienuhrientuki.info
netistä, löytyisikö apua sieltä?
Ihan mielenkiinnosta...mikä on miehesi ammatti...?
Otan osaa. Sinä elät taatusti hyvin raskaan henkisen paineen alla. On äärettömän rankkaa jaksaa itse yksin lähteä pelastamaan itseään, kun voimat ei tahdo riittää päivästä toiseen selviytymiseenkään.
On kuitenkin olemassa jokin seikka, jolloin ei voi henkihieverissäkään heittäytyä tomimattomaksi. Se on LAPSET.
Jos lapsella olisi mahdollisuus selviytyä maailmassa ilman huoltajaa, olipa tilanne kotona kuinka kaaottinen tahansa, lapsi tekisi päätökset ja seuraukset omassa päässään ja lähtisi sinne, missä on oikeus olla lapsi. Lapsi on riippuvainen ja luottaa, että kaikkeen pystyvä aikuinen pelastaa. Aikansa luottaa, aikansa odottaa, sitten ei enää. Jos/kun lapsen pakottaa oman toimimattomuuden/väsymyksen/tms syyn, olipa se sitten kuinka rankka tahansa, perhehelvetin osalliseksi/maksajaksi, tekee sellaisen virheen, jota ei voi paikata, sitten kun jaksaa. Sitä kunnioitusta ei enää osteta.
Anteeksi terveeltä aikuiselta saa, kun sitä oikein pyytää. Lapseltaan, jolta lapsuuden vei, jonka pakotti jo lapsena kokemaan sen, minkä kanssa itse paini, mutta vasta AIKUISENA, on turha odottaa, että anteeksipyyntö korjaa. Se voi tapahtua, mutta millä hinnalla? Lapsen vinoon menneen aikuisuuden hinnalla, rikkinäisestä lapsesta rikkinäiseksi aikuiseksi kasvamisen hinnalla. Onko Sinusta siihen? Onko oikeutta siihen?
Jos sivuuttaa lapsen tarpeen, sivuuttaa sellaista, mihin oikeudet ei riitä, mistä varmasti joutuu maksamaan. Se suru on, usko vaan, paljon suurempi kuin tämä mitä nyt elät.
Jos et jaksa sittenkään, mene niiden luo, joilla on mahdollisuus toimia, anna "valtakirja", sen olet takuulla tulevaisuudelle velkaa. Itsesi ja lastesi tähden
vuosia, jos ette itse ala asialle tehdä mitään, ja ajan kanssa siihen voi tulla vielä väkivalta mukaan. Kannattaisi lähteä ajoissa, vaikka kuinka kirpaisisi. Tuollaiset ihmiset kyllä uhkailevat, mutta kun erotilanteen ottaa itse haltuun, niin kyllä pärjää. Aikoinaan, kun itse lähdin, niin valmistelin muuton ja kaiken muun salassa ja kun muuttoauto tuli, niin kutsuin muutaman ronskin tutun miehen turvakseni, mikä oli ihan tarpeellista. Mutta miehen uhot jäivät ajan kanssa ja pääsimme jopa jonkinlaiseen puheyhteyteen.
Kimpsut ja kampsut kasaan ja muksut mukaan kun sopiva hetki tulee. Älä tuhlaa koko elämääsi! Olet vielä kuitenkin aika nuori, peli ei ole menetetty.
Kiinnostaisi tietää, onko miehesi aina ollut tuollainen? Tai näkyikö merkkejä jo varhain?
Oma äitini tuhlasi 20 vuotta elämästään narsisti-isäni kanssa (nykyään äitini on onnellisessa suhteessa aivan mielettömän mukavan miehen kanssa).
...miehesi ja tarvitsisi apua, mutta ensin sinun pitäisi päästä tuosta tilanteesta pois. Kenenkään ei tarvitse sietää väkivaltaa, ei fyysistä tai psyykkistä.
Ite olin paskassa suhteessa 4vuotta ja kaikki uhkaukset käyty läpi. Sai kuulla kaikennäköistä, et jos nyt lähet ni sun käy huonosti yms. Äijä lähti linnaa ja siinä oli mun ja poikani pakoreitti. Vaikka kuinka uhois ni lähde pois, poliisit ja sosku kyl sit auttaa, jos alkaa vainoo. Tiiän kyl ite henkilökohtaisesti et paremmin sanottu ku tehty. Juokse pois vielä kun pystyt. MIkä on sulle ja lapsilles parasta? elää pelossa vai elää omaa elämää ilman pelkoa.