Olisi mielenkiintoista kuulla miksi perheet ottavat au pairin ja kuinka monta tyttöä on perheessä jo ollut. Onko syy esim. lasten suomen kielen taidon oppiminen vai joku muu?
Olisi kiva kuulla myös au paireilta miksi he ovat lähteneet au pairiksi?
Olisi kiva kuulla myös au paireilta miksi he ovat lähteneet au pairiksi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Koska yksin arjen pyörittäminen useamman lapsen kanssa vieraassa maassa on vaan tosi raskasta!
*Ihanaa kun kotona on joku jolle voi jättää sen yhden kipeän kun kuljettaa toisia kouluun/harrastuksiin tai pitää osallistua keskittymistä vaativaan aktiviteettiin yhden kanssa.
*Ihanaa kun sen 24h aikana saa silloin tällöin olla hetken ihan rauhassa tai tehdä keskittymistä vaativia asioita tai jopa hetken töitä (jos niitä on)
*puistotätejä kun ei ole niin ihanaa kun saa ulkoistettua hiekkalaatikolla seisomisen edes kerran pari viikossa!
*ihanaa saada apua kotitöihin tai edes jonkun joka hoitaa lapset sinä aikana että saat itse rauhassa tehdä kotitöitä
* hätätilanteessa ei ole yksin ja lapsilla on aina tuttu turvallinen hoitaja valmiina. Lapset tosiaan saavat lisäarvoa siitä että heillä on yksi lisä-aikuinen elämässään
Tässä päälimmäiset pointit mitkä tuli mieleen noperasti
meillä ollut sekä suomalaisia että ulkomaalaisia, lasten kielitaidosta riippuen
itse en niin julkisista paivahoidoista valita (yskaa ja nuhaa joka viikko). lisaksi lapsi saa tayden huomion eika tarvitse jakaa 20 muun lapsen kanssa. suomen kieli on myos tarkea meille. lisaksi tarhassa ei taalla paljon ulkoilla ja itse tykkaamme etta lapsemme kay useasti raikkaassa ulkoilmassa. olin itse vaihtarina joten tykkaan myos jakaa taman kokemuksen muiden kanssa. meilla on ollut 3 suomalaista tyttoa ja kaikkiin ollaan oltu tyytyvaisia. lopuksi sanoisin viela etta paljon halvemmaksi olisi meille tullut vieda tarhaan (tama niille jotka taalla palstalla valittavat orjatyovoimasta...)mutta on ollut ihana katsella kun tytot ovat todella valittaneet lapsestamme ja han myos on tykannyt tytoista.
"lisaksi lapsi saa tayden huomion eika tarvitse jakaa 20 muun lapsen kanssa."
Sekin olisi hyvä oppia jossain vaiheessa elämää, ettei aina voi paistatella huomion keskipisteenä. Sosiaaliset vuorovaikutuskyvyt ovat lapselle tärkeitä asioita oppia.
olen aivan samaa mielta kun lapsi on vahan vanhempi. mielestani ensimmaiset pari vuotta lapsi saa olla "keskipisteena". kun taalla lapset menevat hoitoon 6 viikon ikaisina, kylla siina vaiheessa saa ottaa kaiken mahdollisen huomion. Esim kuiva vaippa on kiva olla....
että lapsesi olisi vanhempi. Sanoit että teillä on ollut jo kolme au pairia. En sitten tiedä kuinka hyväksi lapselle on kiintyä ihmisiin, jotka kuitenki vaihtuvat noin tiuhaan. Monesti se oma mukavuuden halu tuntuu menevän lapsen edun edelle.
kysymykseen, eika naihin mielipiteisiin...joka tapauksessa, jos on sama hoitaja 12kk se on kylla aika pitka aika. taalla ainakin tarhassa "tadit" vaihtuvat aika tiuhaan ja kuitenkin lapsi siirretaan uuteen ryhmaan aina ikansa mukaan.
Bottom line, meille aupairit ovat olleet se oikea vaihtoehto. ja luulen etta myos tytot ovat olleet tyytyvaisia kun vielakin pitavat yhteyksia ja kayvat kylassa.
"Sekin olisi hyvä oppia jossain vaiheessa elämää, ettei aina voi paistatella huomion keskipisteenä. Sosiaaliset vuorovaikutuskyvyt ovat lapselle tärkeitä asioita oppia."
Jos lapsi on hoidossa koko ajan kipea niin ne sosiaaliset kontakit ovat merkityksettomia.
Useimmat suomalaiset ovat olleet tarhassa ja miten se nakyy aikuisena? Jokainen kilkuttaa kannykkaansa niin etta ulkomaita myoten nauretaan mm. Matti Vanhasta, ja ulkomaille mentaessa suomalainen osaa olla mykka kolmella kielella.
Sen sijaan valimeren maissa lapset ovat usein kotona ja silti kertaluokkaa sosiaalisimpia kuin suomalaiset lapset.
Ainakin meilla kolme au-pairien kanssa elettya vuotta ovat olleet kaikille osapuolille antoisia. Lapset ovat tunteneet olonsa turvalliseksi oman hoitajan kanssa ja elaneet kiiretonta arkea, kun ei ole aamuisin juostu henkihieverissa hoitoon. Meilla vanhemmilla on enemman aikaa lapsille kun olemme voineet jakaa kotitoita aupparin kanssa. On myos rikkaus seka meille vanhemmille etta lapsille elaa erilaisten persoonien kanssa.
Olen itse aidosti nauttinut au-pairien seurasta ja on mielenkiintoista pysya mukana nuorten elamassa. Jos kaikki edella mainittu syyt kuulostavat itsekkailta, ainakin meilla olleet nuoret naiset ovat pitaneet vuottaan hienona ja itsetuntoa kasvattavana kokemuksena.
Hienoa arvostusta au pairia kohtaan!
Lämmitti lukea tälläistä, tälläiseen perheeseen itsekin haluaisin auppariksi missä ajatellaan näin.
Kiva kun on tullut vastauksia ja yritetään pitää tämä sellaisena galluppina eli käydään ne "kinat" muualla. Olisi kiva jos aupparit myös laittaisivat vastauksia eli miksi lähdette au pairiksi?
itse oelin päässtänyt jo lukion ykkösellä lähteväni vapaaehotistyöhön heti lakin saatuani. tuo suunnitelma kuitenkin kaatui rahapulaan, mutta halusin kuitenkin saada kokemusta ulkomailta, niin au pari vaihto ehto tuli heti toisena. sen tuntui turvallimemmalta vaihoehdolta, kuin hotellityö.
hotellityöstä ei olisi voinut lähteä halutessaan ihan noin vai. uskoin myös että hotellityössä olisi joutunut käymään paljon enemmän sotaa papereiden kanssa ja iloitella lähdöstään ja tulostaa ties minne. olin hieman epävarma kielitadostani, joten valitsin puoliksi suomalaisen perheen.
au pairin hommassa pääsee tutustumaan maan arkikulttuuriin. millasia ruokailu tottumuksia maassa esim. on. mitä syödään ja mihin aikaan. (olipas huono esimerkki,mutta näin nälkäisenä tuli ensimmäiseksi mieleen:D)
olen tyytyväinen aupparin hommiini, mutta josseivät AMK ovet tänä vuonna avaudu, niin olen ajatellut kokeilla tuota hotellityötä:)
aupairiksi, koska kirjoitusten jälkeen matkustelin ja palasin lakkiaisiksi takaisin, mutta olin päättänyt että välivuosi pidetään ja matkustellessa päätin, että ulkomailla. Kielitaidon kehitys oli 'hyvä' syy, muttei ehkä kuitenkaan se ykkössyy. Suomessa olin juuri eronnut poikaystävästäni ja muutin pois yhteisestä asunnostamme, paluu vanhempien 'nurkkiin' ei houkutellut sekään.
Ajattelin aupairin työn olevan helppo ja turvallinen tapa lähteä maailmalle. Löysin ihanan perheen ja perhe sekä minä halusimme tehdä kaikki maan sääntöjen mukaan, joten perhe esim. hoiti vakuutukset minulle vuodeksi. Lapsista olen myös aina pitänyt ja työskennellytkin heidän parissaan.
Yleisesti ottaen halusin hauskan vuoden ja sen sainkin.
Kun lapsen hoito äitiysloman jälkeen tuli ajankohtaiseksi, soitin kunnan sos.toimeen kysyäkseni hoitopaikkaa "Joo, meillä on ihan täyttä, mä katon jonkun jämäpaikan" "Ei voi valita hoitopaikkaa, katsotaan mistä paikka löytyy"
???????
En halunnut lastani "jämäpaikalle" ylisuureen ryhmään. Saimme ihanan hoitajan kotiin: äiti sai lähteä aamulla töihin, ei tarvinnut raahata väsynyttä lasta mukana ja samalla saatiin kosketuspintaa toisen maan tapoihin / ruokakulttuuriin yms. Meillä on nyt neljäs au pair ja kaikki ovat tod. näk. viihtyneet, sillä vain yksi lähti sovittuna aikana posi, muut ovat olleet PALJON alkuperäistä ajatusta kauemmin. Perusideana on TARJOTA tytölle turvallinen henkisen kasvun ilmapiiri, jossa otetaan myös tytön tapoja huomioon (EI siis SUVAITA aivan KAIKKEA), mutta pyritään huomioimaan erilaisuutta. Usein tyttöjen "henkinen kasvu" on ollut todella suurta: pelokkaasta, arasta, omiin kielitaitoihin luottamattomasta yksilöstä "kasvaa" itsenäinen, pärjäävä ja itseensä luottava kielitaitoinen maailmankansalainen.... Pikkuisen kärjistettynä, joo, mutta näin se vaan on! Meille au pair sopii todella hyvin:)