Olen ollut sitä mieltä, että ystävyyteen ei kuulu riitely. Olen itse rauhaa rakastava, enkä jaksa kuluttaa aikaani väittelemällä tai riitelemällä. Kuitenkin eräs ystäväni on sellainen, että kun tapaamme, niin hän suostuu tekemään vain asioita, joita hän haluaa. Jos itse ehdotan jotain, minkä luulisin häntäkin kiinnostavan, mutta häntä ei kuitenkaan ilmeisesti kiinnosta, hän ei tapaa minua. Hän ei koskaan neuvottele, mitä tehtäisiin yhdessä, vaan hän tekee mitä haluaa ja inttää niin kauan, että saisi tahtonsa läpi. Itse pidän sitä tökerönä käytöksenä, eikä mielestäni aikuiset enää intä, vaan ottavat myös toiset huomioon. Lisäksi tämä ystäväni käyttää sanomisiani sellaisia ihmisiä vastaan, joiden kanssa haluaa riidellä ja vetää minut mukaan riitoihin. Jos olen sanonut hänelle, että en pidä jostain ihmisestä, niin hän voi sanoa sen tälle ihmiselle, vaikka olen olettanut, että hän ei levittäisi tätä tietoa eteenpäin. Kun toinen ihminen hyökkää minua vastaan, ystäväni ei sitten puolusta minua mitenkään, vaan kääntyy minua vastaan.
Onko tällainen ystävyyttä? Mielestäni ystäväni on itsekäs, enkä jaksaisi olla hänen kanssaan. Miten ystävyyden voisi lopettaa siististi?
Riitelevätkö ystävät?
13
1064
Vastaukset
- jeppiskamaaa
noh mie riitelen hyvän ystäväni kanssa (just oli joku riita..) .. se on todella kuluttavaa, mutta ystäväni on kaikestahuolimatta hyvin tärkeä.. on myös ystäviä, yhtä rakkaita joitten kanssa ei riitoja ole juurikaan..
mutta sitä en ymmärrä jos toiselle haluaa pahaa.. ei näytä kauheesti ystäväsi tunteitasi ajattelevan.. ehkä voisit jutella hänelle, ettei tuollainen käytös tosiaankaan käy.. sano että alkaa ärsyttää tollanen itsekkyys. - ei loukkaa peruuttamattomasti
Kyllä ystävät riitelevät. Mutta sitäkään he eivät tee niin, että luottamus menee lopullisesti. Salaisuuksia ei kerrota eteenpäin loukatakseen toista. Se on säännöistä ensimmäinen. Kahdenkeskisiä keskusteluja ei huudeta toreilla. Ei kuullosta ystävyydeltä tuo. Hänhän haluaa sinut ikäviin tilanteisiin, ehkä hän haluaa omistaa sinut yksinoikeudella ja siksi antaa sinusta ympäristöösi kuvaa, jota et itse antaisi. On oma asiasi, kenestä pidät ja kenestä et, ja on oma asiasi kertoa se jollekin eteenpäin, jos sinusta se tuntuu tarpeelliselta. Aina on ihmisiä joista pitää ja joista ei, se on vain normaalia, kuten sekin, että ne asiat pitävät itsellään, turhaa pahoittamatta jonkun mieltä, koska sillä ei ole merkitystä.
Ystäväsi ei taida olla aivan normaali. Luin kirjaa jossa eräällä hahmolla oli rajatilapersoonan häiriö. Siinä oli erittäin paljon tuollaista turhan hämmennyksen tekemistä toisen elämään, sen jonka piti olla ystävä toimesta. Hänen oikeutuksenaan hämmennyksen ja pahan olon luomiselle oli se, että hänhän kertoo totuutta. Persoonaltaan kipeä ei välttämättä tajua, että toisen puuskahdus jossain tilanteessa, että on sekin ihminen sellainen ja sellainen - tarkoittaisi että kyse on hetken turhautumisesta, ei niinkään koko totuudesta. Jotkut tunteet ovat pelkästään tilanteisiin sidottuja, tapahtumista johtuvia, omasta huonosta päivästä riippuvaisia. Se että toisella ei ole kykyä ymmärtää tavallisia käytössääntöjä ja ystävyyden luottamussuhdetta, tarkoittaa, että hänellä ei ole sisäänrakennettua ymmärrystä vuorovaikutussuhteista yleensäkään. Hän toimii matkimalla, eikä kuitenkaan koskaan sisäistä, mistä on kysymys. Hän ei tee sitä pahuuttaan, vaan hän on kasvanut kieroon omasta taustastaan johtuen.
Jos ystäväsi kohdalla on kyse siitä, hän ei tule ymmärtämään suhteen katkaisua. Hän riemastuu siitä vain lisää ja keksii keinoja, joilla vaikeuttaa minkään muunkaan ystävyyssuhteen syntymistä kohdallasi. Ja silloin hän ei välttämättä enää käytä vain totuuden kertomista, vaan hän muistaa tulkita kaiken mahdollisen sanomasi negatiivisimpaan suuntaan ja keksii itse loput. Tästä syystä kannattaa sellaisesta ihmisestä pyrkiä irtaantumaan hitaasti. Muistaa että hän on epäluotettava. Kertoa tarkoituksella pelkästään hyviä ja positiivisia asioita kaikista yhteisesti tuntemistanne ihmisistä. Perua kaikki pahat puheet ja sanoa, että oikeasti kyse oli siitä, että itsellä oli vain huono päivä kun niin sanoi, oikeasti se ja se ihminen on varsin mukava. Olla lankeamatta hänen yllytykseensä haukkua ketään, vaikka hän itse aloittaisi jonkun arvostelemisen, sanoa vain tyyliin: "niin, jokainen toimii itselleen parhaalla tavalla" tai "no, en koe olevani sellaisessa asemassa, että voisin arvostella tuota asiaa, syynsä kaikilla..."
Ja kun olet tuota jatkanut kuukauden päivät, alat ottamaan systemaattisesti etäisyyttä. Lopulta kerrot, että sinusta teillä ei ole kovinkaan yhteistä enää, että ystävyys on vähän kuivunut kokoon ja toivotat hänelle parempaa onnea muiden "parempien" ystävien kanssa. Sanot että kaipaat hiukan happirakoa ja etäisyyttä hänestä, ja vaikka hän kuinka inttäisi että sinun pitäisi olla hänen ystävänsä yhä, muista - sinun ei pidä. Valheellisessa ja luottamuksettomassa suhteessa ei tarvitse roikkua, sinulla ei ole mitään velvollisuutta siihen. Suosittelen kuitenkin mahdollisimman kaunista tapaa irtaantua, jotta vältyt älyttömyyksiin meneviltä vihanpurkauksilta. Jos siis kysymyksessä on rajatilapersoona. Kannattaa etsiä siitä vähän tietoa netistä, niin voit paremmin miettiä, toimiiko ystäväsi muutenkin kuin sellaista sairastava. - suoraansanottuna
Jotenkin naiivia olettaa, ettei jossakin ihmissuhteessa tulisi erimielisyyksiä. Miten hyvää ystävyyttä sekin sitten on, jos ei pysty avoimesti näyttämään kielteisiä tunteitaan toiselle? Tai jos ei kestä, että toinen niitä näyttää?
Minä pidän selän takana puhumista kaikkein tökeröimpänä käytöksenä. Jos sinulla on ongelma ystäväsi kanssa, niin sinun pitää puhua hänen kanssaan eikä kyräillä ja hautoa yksikseen hänen vikojaan. Mistä hän tietäisi käyttäytyvänsä huonosti, jos ei kukaan sitä sano suoraan? Itsekään et varmasti ole ollut mitä parhain ystävä, joten syyttelyn sijaan voisit kasvaa vähän henkisellä tasolla ja mennä itseesi. Voit varmasti tehdä itse jotain toisin, että asetelma ystävyydessänne muuttuisi.
Jos sinä kerrot ystävällesi, ettet pidä jostakusta, niin sitten sinun pitäisi pystyä sanomaan se tuolle epämiellyttävälle ihmisellekin suoraan. Kanna vastuu omista sanomisistasi äläkä ystäväsi sanomisista. Jos sanot jotain pahaa jostakusta ääneen, niin aina on mahdollista, että se tieto kulkeutuu asianomaiselle itselleen, eikä missään tapauksessa ole kenenkään muun kuin itsesi syy, jos se aiheuttaa hyökkäyksen. Ja kuka sinua puolustaisi, jos et itse puolusta itseäsi?
Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmissuhteessa on jotain vikaa, jos ei siinä voi olla oma itsensä.- .............
Mielestäni erimielisyydet voidaan keskustella ilman riitelyä. Kielteisiä tunteita voi ilmaista ilman, että alkaa riidellä. Olen sanonut hänelle hänen käytöksestään, että hän ei saisi kertoa luottamuksellisia asioita toisille ja pitäisi yrittää ymmärtää toisiakin.
Mielestäni olen ollut hänelle hyvä ystävä. En ole koskaan aiheuttanut hänelle ikävyyksiä, olen majoittanut häntä luonani, kun hänellä ei ole ollut asuntoa jne.
Mielestäni on noloa vetää toinen mukaan riitelyyn. Ystävälläni on sellainenkin piirre, että hän yrittää syyllistää minua, jos en esim. lähde hänen kanssaan ulos. Itse hän voi perua tapaamisen hyvin erikoisilla verukkeilla, mutta ei näe niissä mitään erikoista ja suuttuu, jos niitä ihmettelee. - mustavalkoinen?
"Jos sinä kerrot ystävällesi, ettet pidä jostakusta, niin sitten sinun pitäisi pystyä sanomaan se tuolle epämiellyttävälle ihmisellekin suoraan."
Onko käynyt mielessäsi, että jos se ihminen ei ole kuitenkaan kukaan itselle merkittävä ja osa omaa elämää, josta on joskus jotain negatiivista sanonut, sehän on pelkkää sodanlietsontaa "ystävältä", joka menee lavertelemaan sellaisen asian, joka on ollut kahdenkeskisen luottamuksellisen keskustelun sisältöä. Pitäisitkö itse siitä, että sinun ystäväsi toistelisi kaikkea sanomaasi varsinkin sellaisiin paikkoihin, joissa tietää saavan sillä negatiivista aikaiseksi? Kuka ystävä haluaa aiheuttaa sellaista ystävänsä elämään? Ei se ole mikään ystävä, eikä se ole hänen asiansa selvittää mitä joku muu on puhunut. Jos asia ystävää itseänsä vaivaa, hän sanoo siitä suoraan sille, joka on jotain negatiivista hänelle toisesta sanonut. Hän sanoo juuri tuon mitä sinäkin suoraan sille ystävälle: "sinun pitäisi pystyä sanomaan se tuolle epämiellyttävälle ihmisellekin suoraan", eikä mene hänen selkänsä takana selittämään, että sekin sanoi sinusta sellaista ja tällaista.
Ei toisen paskan levittäjä totuuden torvi ole mikään ystävä kenellekään. Hän on vain toisen paskakuski ja luottamuksen pettäjä.
Että tiedoksi vain sinullekin, jos et vielä tiennyt. - kotini on kotini
mustavalkoinen? kirjoitti:
"Jos sinä kerrot ystävällesi, ettet pidä jostakusta, niin sitten sinun pitäisi pystyä sanomaan se tuolle epämiellyttävälle ihmisellekin suoraan."
Onko käynyt mielessäsi, että jos se ihminen ei ole kuitenkaan kukaan itselle merkittävä ja osa omaa elämää, josta on joskus jotain negatiivista sanonut, sehän on pelkkää sodanlietsontaa "ystävältä", joka menee lavertelemaan sellaisen asian, joka on ollut kahdenkeskisen luottamuksellisen keskustelun sisältöä. Pitäisitkö itse siitä, että sinun ystäväsi toistelisi kaikkea sanomaasi varsinkin sellaisiin paikkoihin, joissa tietää saavan sillä negatiivista aikaiseksi? Kuka ystävä haluaa aiheuttaa sellaista ystävänsä elämään? Ei se ole mikään ystävä, eikä se ole hänen asiansa selvittää mitä joku muu on puhunut. Jos asia ystävää itseänsä vaivaa, hän sanoo siitä suoraan sille, joka on jotain negatiivista hänelle toisesta sanonut. Hän sanoo juuri tuon mitä sinäkin suoraan sille ystävälle: "sinun pitäisi pystyä sanomaan se tuolle epämiellyttävälle ihmisellekin suoraan", eikä mene hänen selkänsä takana selittämään, että sekin sanoi sinusta sellaista ja tällaista.
Ei toisen paskan levittäjä totuuden torvi ole mikään ystävä kenellekään. Hän on vain toisen paskakuski ja luottamuksen pettäjä.
Että tiedoksi vain sinullekin, jos et vielä tiennyt.Aika hyvin sanottu.
Minulla oli ystävä joka muuttui ystävyytemme aikana joka kylläkin kesti lähes kymmenen vuotta.
Hän alkoi tehdä pientä hubaa toisten kustannuksella nauraen ja irvistellen etsien heikot kohdat.
Nauratti näinollen muita ja nautti keskipisteessä olemisessa.
Sitten hän alkoi unohdella (?) tapaamisiamme, mutta kuitenkin muisti ne.
Outoa eikö totta.
Muutaman kerran otin tämän puheeksi kertoen että minua häiritsee tuollainen....ei mitään vaikutusta.Myös hän alkoi määräilemään hiukan kaikesta mitä tehtäisiin,laati aikatauluja jotka eivät sitten pitäneet.
Sitten tapahtui väistämätön:
Eräs entinen työtoverini kertoi että tämä ns. ystäväni kertoilee hauskaan sävyyn kotini sisustuksesta joka hänen mielestään on "rihkamaa ja lapsellista". Niinkuin minäkin, niinhän?
Jaa jaa, kas kun ei minulle sitten koskaan kertonutkaan tuollaista ja kotini ovi oli aina avoin hänelle.
Hiljaa hivutin hänet pois elämästäni, en soittanut enkä kutsunut kyläilemään.
En ole häntä nähnyt nyt puoleen vuoteen ja jos nyt sattuisikin vastaan tulemaan minulla on tuumattuna lause:
- Hei, kertoisitko minullekkin kuinka hassusti ja lapsellisesti sisustan, nauretaan sille yhdessä, kerro vaan lisää niin nauran oikein makeasti. - Iva-Diva.
kotini on kotini kirjoitti:
Aika hyvin sanottu.
Minulla oli ystävä joka muuttui ystävyytemme aikana joka kylläkin kesti lähes kymmenen vuotta.
Hän alkoi tehdä pientä hubaa toisten kustannuksella nauraen ja irvistellen etsien heikot kohdat.
Nauratti näinollen muita ja nautti keskipisteessä olemisessa.
Sitten hän alkoi unohdella (?) tapaamisiamme, mutta kuitenkin muisti ne.
Outoa eikö totta.
Muutaman kerran otin tämän puheeksi kertoen että minua häiritsee tuollainen....ei mitään vaikutusta.Myös hän alkoi määräilemään hiukan kaikesta mitä tehtäisiin,laati aikatauluja jotka eivät sitten pitäneet.
Sitten tapahtui väistämätön:
Eräs entinen työtoverini kertoi että tämä ns. ystäväni kertoilee hauskaan sävyyn kotini sisustuksesta joka hänen mielestään on "rihkamaa ja lapsellista". Niinkuin minäkin, niinhän?
Jaa jaa, kas kun ei minulle sitten koskaan kertonutkaan tuollaista ja kotini ovi oli aina avoin hänelle.
Hiljaa hivutin hänet pois elämästäni, en soittanut enkä kutsunut kyläilemään.
En ole häntä nähnyt nyt puoleen vuoteen ja jos nyt sattuisikin vastaan tulemaan minulla on tuumattuna lause:
- Hei, kertoisitko minullekkin kuinka hassusti ja lapsellisesti sisustan, nauretaan sille yhdessä, kerro vaan lisää niin nauran oikein makeasti.Ei sitten tullut koskaan mieleen, että hän voisi tehdä hubaa myös sinun kustannuksellasi, jos tuo on kerran hänen tyylinsä?
Lakkasiko se olemasta hauskaa sillä hetkellä? Etkö osaakaan nauraa itsellesi / kotisi sisustukselle? - vai että tiedoksi
mustavalkoinen? kirjoitti:
"Jos sinä kerrot ystävällesi, ettet pidä jostakusta, niin sitten sinun pitäisi pystyä sanomaan se tuolle epämiellyttävälle ihmisellekin suoraan."
Onko käynyt mielessäsi, että jos se ihminen ei ole kuitenkaan kukaan itselle merkittävä ja osa omaa elämää, josta on joskus jotain negatiivista sanonut, sehän on pelkkää sodanlietsontaa "ystävältä", joka menee lavertelemaan sellaisen asian, joka on ollut kahdenkeskisen luottamuksellisen keskustelun sisältöä. Pitäisitkö itse siitä, että sinun ystäväsi toistelisi kaikkea sanomaasi varsinkin sellaisiin paikkoihin, joissa tietää saavan sillä negatiivista aikaiseksi? Kuka ystävä haluaa aiheuttaa sellaista ystävänsä elämään? Ei se ole mikään ystävä, eikä se ole hänen asiansa selvittää mitä joku muu on puhunut. Jos asia ystävää itseänsä vaivaa, hän sanoo siitä suoraan sille, joka on jotain negatiivista hänelle toisesta sanonut. Hän sanoo juuri tuon mitä sinäkin suoraan sille ystävälle: "sinun pitäisi pystyä sanomaan se tuolle epämiellyttävälle ihmisellekin suoraan", eikä mene hänen selkänsä takana selittämään, että sekin sanoi sinusta sellaista ja tällaista.
Ei toisen paskan levittäjä totuuden torvi ole mikään ystävä kenellekään. Hän on vain toisen paskakuski ja luottamuksen pettäjä.
Että tiedoksi vain sinullekin, jos et vielä tiennyt....mustavalkoinen, ehkä en, mutta mielestäni ystävää voisi syyttää ainoastaan silloin paskan levittämisestä, jos hän valehtelisi toisen sanoneen jotakuta epämiellyttäväksi. Jos se, ketä tulee haukkuneeksi, ei ole mitenkään merkittävä ihminen, niin minkä helvetin takia sitä tarvitsee mennä mustamaalaamaan edes hyvälle ystävälle? Hei vähän vastuuta niistä omista sanomisista ja sammakoista. Kukaan ei pakota sanomaan ääneen mitään. Ystävä, joka kertoo asian eteenpäin, on ehkä niiltä osin huono ystävä, mutta se asia pitää selvittää hänen kanssaan. Jos tietää hänen olevan lavertelija, niin eikö ole silkkaa tyhmyyttä silti avautua sellaiselle ihmiselle?
"Kuka ystävä haluaa aiheuttaa sellaista ystävänsä elämään?"
Pitäisiköhän se asia sanoa sellaiselle inhalle ystävälle itselleen? Tuskin kukaan oikea ystävä mitään pahaa toiselle haluaa aiheuttaa, mutta on vähän ikävä tietty, jos ei itse käsitä toimivansa toisen kannalta väärin ja jos toinen ei siitä pysty suoraan päin naamaa sanomaan riidan pelossa.
Hyvä asenne. Syytellään aina niitä muita vain, niin oma henkinen kasvu suorastaan rehottaa. Jokaisella on puutteensa, mutta toisille niitä ei sallita.
Minusta mustavalkoista on se, että muutoin hyvä ystävä ollaan muutaman kielteisen piirteen vuoksi heittämässä pellolle. Toki ymmärrän, jos ystävä vie kaikki henkiset voimavarat, ettei hänen kanssaan yksinkertaisesti jaksa, mutta että silloinkin voisi miettiä, että miksi antaa itse niin itseään kohdeltavan. - Ei oikean ystävän asia
vai että tiedoksi kirjoitti:
...mustavalkoinen, ehkä en, mutta mielestäni ystävää voisi syyttää ainoastaan silloin paskan levittämisestä, jos hän valehtelisi toisen sanoneen jotakuta epämiellyttäväksi. Jos se, ketä tulee haukkuneeksi, ei ole mitenkään merkittävä ihminen, niin minkä helvetin takia sitä tarvitsee mennä mustamaalaamaan edes hyvälle ystävälle? Hei vähän vastuuta niistä omista sanomisista ja sammakoista. Kukaan ei pakota sanomaan ääneen mitään. Ystävä, joka kertoo asian eteenpäin, on ehkä niiltä osin huono ystävä, mutta se asia pitää selvittää hänen kanssaan. Jos tietää hänen olevan lavertelija, niin eikö ole silkkaa tyhmyyttä silti avautua sellaiselle ihmiselle?
"Kuka ystävä haluaa aiheuttaa sellaista ystävänsä elämään?"
Pitäisiköhän se asia sanoa sellaiselle inhalle ystävälle itselleen? Tuskin kukaan oikea ystävä mitään pahaa toiselle haluaa aiheuttaa, mutta on vähän ikävä tietty, jos ei itse käsitä toimivansa toisen kannalta väärin ja jos toinen ei siitä pysty suoraan päin naamaa sanomaan riidan pelossa.
Hyvä asenne. Syytellään aina niitä muita vain, niin oma henkinen kasvu suorastaan rehottaa. Jokaisella on puutteensa, mutta toisille niitä ei sallita.
Minusta mustavalkoista on se, että muutoin hyvä ystävä ollaan muutaman kielteisen piirteen vuoksi heittämässä pellolle. Toki ymmärrän, jos ystävä vie kaikki henkiset voimavarat, ettei hänen kanssaan yksinkertaisesti jaksa, mutta että silloinkin voisi miettiä, että miksi antaa itse niin itseään kohdeltavan.Vaikka haukkuisin äitini pystyyn kenelle, se on VAIN ja AINOASTAAN minun asiani selvittää OMAT ASIANI äitini kanssa. Ja for the record, en ole äitiäni haukkunut, kyse on puhtaasta esimerkistä.
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että vaikka kenestä oma ystävä sanoisi mitä, se pitää osata suhteuttaa tilanteeseen ja asioihin ennen kuin menee varmana tietona jakelemaan, että koko totuus siitä mitä toikin susta ajattelee, on tämä ja tämä. Ei jokin negatiivinen hetkeen sidottu lausahdus ole koko totuus kenenkään ajatuksista toista ihmistä kohtaan. Alan epäillä, ettet oikein ymmärrä mitä ystävyys tarkoittaa, kun edes viitsit jankata noin itsestään selvästä asiasta. Luuletko olevasi joku jumala, jonka tehtävänä on huutaa maailmaan karvas totuus kaikesta mitä mistä vain kuuleekin, ilman että sitä suhteuttaa kokonaisuuteen?
Otetaan esimerkki. Sinä tulet meille ja kerrot yhteisestä tutustamme, että se oli sulle sanonut itsestäsi sellaista ja tällaista. No minä tietysti sinun hyvänä ystävänäsi kommentoin, että olipas aika töykeää siltä ihmiseltä, mikä sitä vaivaa? Ja sinä riennät seuraavaksi kertomaan sille ihmiselle, että minäkin olin sanonut, että sitähän vaivaa jokin. Mitä helvettiä siinä muuta haluaa kuin saada toiset keskenään tappelemaan, vaikka tosiasiassa on itse ollut se, kenen olisi pitänyt hoitaa omat asiansa ja välikärhämänsä toisen kanssa?
Kyllä minä vastaan omista sanomisistani itse, ja todellakin olen vastannut myös sellaisista sanomisista, joita en ole sanonutkaan.
Henkisestä kasvusta sen verran, että jos kuvittelee "totuuden kertomisen" luottamuksellisista keskusteluista käydyistä asioista sen ulkopuolisille olevan tien suurempaan onneen, tulee huomaamaan, että joskus - ihan ainakin joskus, olisi vain parempi huolehtia pelkästään omista asioistaan ja omista sanomisistaan sen sijaan, että leikkii äidin pikku prinsessaa iältä 4 vee, kun juostaan aina kreetuamaan äidille, mitä se ja se sanoi, eikö olekin kauheaa, mene äiti ja toru niitä vähän, ja tule sitten tänne takaisin kehumaan kuinka hieno pikku prinsessa minä olen. - paljonko puhutaan myös
Käyt sitten varmaan puhumassa eteenpäin myös kaikki hyvät asiat, mitä on ystävän kanssa luottamuksellisessa keskustelussa tullut esiin toisista ihmisistä?
Muutenhan on kyse vain pelkän negatiivisen puolen ylikorostamisesta, joka antaa tarkoituksellisesti väärän kuvan ihmisestä kokonaisuutena.
Niin, kipittää pitää aivan yhtä nopsaan kertomaan ulkopuolisille, että se sanoi sinusta näin ja näin kivasti, ajatteles, kiva kiva! Vai mikähän siinä on, että tietynlaisilla "ystävillä" on tapana toistella vain sitä minkä tietää aiheuttavan konfliktia? - gaahhh
Ei oikean ystävän asia kirjoitti:
Vaikka haukkuisin äitini pystyyn kenelle, se on VAIN ja AINOASTAAN minun asiani selvittää OMAT ASIANI äitini kanssa. Ja for the record, en ole äitiäni haukkunut, kyse on puhtaasta esimerkistä.
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että vaikka kenestä oma ystävä sanoisi mitä, se pitää osata suhteuttaa tilanteeseen ja asioihin ennen kuin menee varmana tietona jakelemaan, että koko totuus siitä mitä toikin susta ajattelee, on tämä ja tämä. Ei jokin negatiivinen hetkeen sidottu lausahdus ole koko totuus kenenkään ajatuksista toista ihmistä kohtaan. Alan epäillä, ettet oikein ymmärrä mitä ystävyys tarkoittaa, kun edes viitsit jankata noin itsestään selvästä asiasta. Luuletko olevasi joku jumala, jonka tehtävänä on huutaa maailmaan karvas totuus kaikesta mitä mistä vain kuuleekin, ilman että sitä suhteuttaa kokonaisuuteen?
Otetaan esimerkki. Sinä tulet meille ja kerrot yhteisestä tutustamme, että se oli sulle sanonut itsestäsi sellaista ja tällaista. No minä tietysti sinun hyvänä ystävänäsi kommentoin, että olipas aika töykeää siltä ihmiseltä, mikä sitä vaivaa? Ja sinä riennät seuraavaksi kertomaan sille ihmiselle, että minäkin olin sanonut, että sitähän vaivaa jokin. Mitä helvettiä siinä muuta haluaa kuin saada toiset keskenään tappelemaan, vaikka tosiasiassa on itse ollut se, kenen olisi pitänyt hoitaa omat asiansa ja välikärhämänsä toisen kanssa?
Kyllä minä vastaan omista sanomisistani itse, ja todellakin olen vastannut myös sellaisista sanomisista, joita en ole sanonutkaan.
Henkisestä kasvusta sen verran, että jos kuvittelee "totuuden kertomisen" luottamuksellisista keskusteluista käydyistä asioista sen ulkopuolisille olevan tien suurempaan onneen, tulee huomaamaan, että joskus - ihan ainakin joskus, olisi vain parempi huolehtia pelkästään omista asioistaan ja omista sanomisistaan sen sijaan, että leikkii äidin pikku prinsessaa iältä 4 vee, kun juostaan aina kreetuamaan äidille, mitä se ja se sanoi, eikö olekin kauheaa, mene äiti ja toru niitä vähän, ja tule sitten tänne takaisin kehumaan kuinka hieno pikku prinsessa minä olen."Alan epäillä, ettet oikein ymmärrä mitä ystävyys tarkoittaa, kun edes viitsit jankata noin itsestään selvästä asiasta. Luuletko olevasi joku jumala, jonka tehtävänä on huutaa maailmaan karvas totuus kaikesta mitä mistä vain kuuleekin, ilman että sitä suhteuttaa kokonaisuuteen?"
Jahans, veit sitten keskustelun sille tasolle alentuvalla kirjoitussävylläsi ja noilla parilla asiattomalla, henkilökohtaisuuksiin menevällä lausahduksellasi, että en taida enää viitsiä osallistua tähän tämän enempää. Jotten olisi "jankkaaja".
Minun mielipiteeni ovat sinusta ilmeisesti vääriä ja arvottomia, tai jotain, kun annat ymmärtää, että minun pitäisi ajatella tästä toisin. Voit yrittää jyrätä mielipiteeni tai hallita ajatuksiani, mutta kukas se sitten leikkii sitä jumalaa? - tulos näyttää totuuden
gaahhh kirjoitti:
"Alan epäillä, ettet oikein ymmärrä mitä ystävyys tarkoittaa, kun edes viitsit jankata noin itsestään selvästä asiasta. Luuletko olevasi joku jumala, jonka tehtävänä on huutaa maailmaan karvas totuus kaikesta mitä mistä vain kuuleekin, ilman että sitä suhteuttaa kokonaisuuteen?"
Jahans, veit sitten keskustelun sille tasolle alentuvalla kirjoitussävylläsi ja noilla parilla asiattomalla, henkilökohtaisuuksiin menevällä lausahduksellasi, että en taida enää viitsiä osallistua tähän tämän enempää. Jotten olisi "jankkaaja".
Minun mielipiteeni ovat sinusta ilmeisesti vääriä ja arvottomia, tai jotain, kun annat ymmärtää, että minun pitäisi ajatella tästä toisin. Voit yrittää jyrätä mielipiteeni tai hallita ajatuksiani, mutta kukas se sitten leikkii sitä jumalaa?Taisi osua arkaan paikkaan?
"Käyt sitten varmaan puhumassa eteenpäin myös kaikki hyvät asiat, mitä on ystävän kanssa luottamuksellisessa keskustelussa tullut esiin toisista ihmisistä?
Muutenhan on kyse vain pelkän negatiivisen puolen ylikorostamisesta, joka antaa tarkoituksellisesti väärän kuvan ihmisestä kokonaisuutena.
Niin, kipittää pitää aivan yhtä nopsaan kertomaan ulkopuolisille, että se sanoi sinusta näin ja näin kivasti, ajatteles, kiva kiva! Vai mikähän siinä on, että tietynlaisilla "ystävillä" on tapana toistella vain sitä minkä tietää aiheuttavan konfliktia?"
- ja kärsimystä
Ystäväni kuvittelee, että höpisen hänen asioistaan, mutta en todellakaan höpise. Omaa maailmaani ja ajatuksiani heijastelen ainoastaan. No ei kai mulla muuta sanomista ollut. Kuvittelen, että hän täälläkin valittaa minusta. Voisi sanoa suoraan, jos on jotain mielessä.
Koulun käytävillä juoksen häntä karkuun, koska tulee niin paha olo. Olin pitkään kipeänä, elämä oli todella vaikeaa, ystäväni halusi tavata minua, muttei ollenkaan tajunnut kuinka pahalta tuntui. No, ei se haittaa mitään. Nyt tuntuu muutenkin jo tasapainoisemmalta. Haluaisin, että hän jättäisi minut jo rauhaan, eikä kiusaisi enää. Opiskelut ovat keskeytyneet. Toivoisin vaan niin kovasti, että hän jättäisi minut jo rauhaan? Rauha hänen sielulleen ja minun.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 937768
- 403732
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘1021876- 241180
Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html321033Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,28983Rakastuminenhan on psykoosi
Ei ihme että olen täysin vailla järkeä sen asian suhteen. Eipä olis aikoinaan arvannut, että tossa se tyyppi menee, jonk53827Olisinko mä voinut käsittää sut väärin
Nyt mä kelaan päässäni kaikkea meidän välillä tapahtunutta. Jos mä sit kuitenkin tulkitsin sut väärin? Se, miten sä käyt31782Tähän vaivaan ei auta kuin kaksi asiaa
1. Tapaaminen uudestaan tai 2. Dementia Anteeksi kun olen olemassa🙄60749Vanha Suola janottaa Iivarilla
Vanha suola janottaa Siikalatvan kunnanjohtaja Pekka Iivaria. Mies kiertää Kemijärven kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia10740