isäni toisen naisen kanssa. Olen aivan shokissa, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Kertomalla äidille pilaan molempien loppuelämän. Ketä äiti enää löytäisi tuon ikäisenä? Olen aina luullut, että kaikki on kunnossa. Mitä hittoa tässä nyt pitää tehdä? En osaa toimia mitenkään.
Neuvoja kiitos samassa tilanteessa olleilta? Ei tarvitse kirjoittaa: "kerro äidillesi", sen tiedän kyllä itsekin, että pitäisi tehdä niin. Se ei ole vaan kovin helppoa.
Neuvoja kiitos samassa tilanteessa olleilta? Ei tarvitse kirjoittaa: "kerro äidillesi", sen tiedän kyllä itsekin, että pitäisi tehdä niin. Se ei ole vaan kovin helppoa.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Lapsi parka.
60 vuotias. Ja tosiaan ihan lapsiparalle tuntuu, vaikka olenkin aikuinen. Ihan kuin matto olisi yhtäkkiä nykäisty alta ja koko elämä olisi ollut jotain isoa huijausta.
nainen höpötti 60 vuotiaasta puolisostaan.
eikä äitini osaa käyttää tietokonetta, joten hän ei ole täällä voinut höpötellä mitään. Kyllä tällaista varmaan tapahtuu muissakin, kuin yhdessä perheessä.
Olisin sitä mieltä ettei sinun tarvitse tehdä mitään! Aikuisella on kai järkeä siksi paljon ettei sekaannu toisten asioihin, vähiten vanhempiensa.
Vanhempasi ovat kai vielä "täysipäisiä", eli eivät tarvitse virkaholhoojaa?
Tue äitiäsi ja ole läsnä hänen elämässään, mutta älä sekaannu avio-ongelmiin.
tuota mieltä? Kyllä itse haluaisin tietää, jos minua petettäisiin, vaikka se tuntuisikin pahalta. Eikö ole väärin, jos äitini joutuu elämään elämänsä valheessa, vaikka muut (minä ja isäni) tietäisivät totuuden? Ihan kuin äitini olisi joku narri, jota kaikki vedättäisivät. Tuntuu pahalta ajatella, että koko homma haudattaisiin maton alle. Ei ole ollut meidän perheessä tapana, vaan asioista on puhuttu niiden oikeilla nimillä. Toisaalta, jos kerron (tai siis kehottaisin tietysti isää itseään kertomaan), sekä isän että äidin elämä menisi aivan pirstaleiksi. Todella kamala tilanne, enpä toivoisi kenellekään tällaista.
harkitsetko tosiaan laittaa vanhempiesi elämän pirstaleiksi? Kasva aikuiseksi, ei vanhempiesi asiat kuulu sinulle.
Ja jos luulet asian oi haudata, älä unta näe, naisen vaisto kertoo että jotain pielessä, mutta äitisi alkaa epäillä että sinulla jotain pielessä, jos tiedä, koska suhteennen muuttui, kun isäsi jäi kiinni.
olen itsekin ajatellut. Äiti on ihan fiksu ihminen, joten voi olla, ettei koko homma olisi hänelle ainakaan ihan 100% yllätys. Mutta kaiken lisäksi nyt, kun minä tiedän, en voi olla isän (enkä kai äidinkään)lähellä normaalisti, joten äiti varmaan huomaa joka tapauksessa, että jotain on vialla.
Mutta se ei ole tässä kuitenkaan se pointti. Kyse on nyt siitä, että mitä minun pitäisi tehdä, ja miten pitäisi tehdä. Ja siitä, että elämältäni joka tapauksessa mureni jollain tavalla pohja, vaikka tässä nyt kävisi kuinka tahansa. En edes tiedä mitä tältä palstalta tulin hakemaan, ehkä jonkinlaista vertaistukea. Eihän kai kukaan muu voi sanoa, mitä minun pitäisi tehdä juuri tässä yksilöllisessä tilanteessa.
Kaiken lisäksi tunnen kauheaa häpeää tapahtuneesta, hävettää kertoa kenellekään, että vanhemmat ovat eronneet. Lisäksi sääli kaikkia osapuolia kohtaan on aivan suunnaton.
kertomaan, ja jos ei suostu, niin sitten sinä kerrot. Ja äidillesi jää valta valita, mitä tekee asian suhteen..
Valheessa eläminen on pahinta, mitä elämälleen voi tehdä, ja siitä ne, jotka tietää totuuden, kantaa vastuun.
Sitäpaitsi 60-vuotiaana on viel nuori verratuna vaik 85-vuotiaisiin..
aivan totta. En kai voi päättää äidin puolesta mitään? Mutta löytääkö 60 vuotias enää kumppania?
kerro rohkeasti totuus, totuudesta selviää aina valheesta ei koskaan ,ja voihan olla että äitisi jopa osaa elää yksinkin, onhan hänellä lapset ja varmaan ystäviä , ei välttämättä haluakkaan enään pari suhdetta , on äitisi aliarviointia jos hänelle ei kerrota mitä on meneillään.
eikä se oo enää tärkein asia välttämättä. Erohan saattais muuttaa mutsiskin entistä hehkeämmäksi mimmiksi.. kunhan on eka toipunut erosta ja siihen liityvistä suruista ja murheista.
Itse ainakin kuvittelisin lähteväni mukaan eläkeläisten toimintaan ja etelän reissuille, jos mulle kävisi noin. Ja hoitavani ihania lapsenlapsia. Ei onneen petturiukkoa tarvita vaan rehellisiä ihmisiä ympärille.
ja olin samassa tilanteessa kuin äitisi on nyt. Olisin ollut iloinen jos minulla olisi ollut joku joka olisi kertonut. Olin täysin narri ja pelle kun kaikki muut tiesivät, minä en.
Jaksamisia Sinulle
Miksi sinun pitäisi puuttua jonkun toisen kuin oman parisuhteen asioihin?
nyt jostain syystä tahtoisi olla rehellinen , ihmettelen moraaliasi, kyllä ehdottomasti tulee kertoa äidille puolison petoksista ,vaimon pitää saada tietää jotta hän voi päättää jatkaako avioliittoaan vai tahtooko erota ,se prosessi ei tapahdu kädenkäänteessä ,se vaatii asiasta paljon keskustelua ,älä anna epärehellisiä neuvojasi kellekkään . Kaiken kokenut.
Miten niin on "epärehellistä" jos ei puutu toisten ihmisten asioihin?
kysymyksessä ,on suorastaan velvollisuus kertoa näkemänsä isän huono käytös ,ei lapset ole sivullisia , vaan kuuluu samaan perheeseen ,joten neuvosi oli todella ihmetystä herättävä ja epärehellinen .
Jos äiti on jo 60v, niin lapsilla on silloin jo yleensä ihan omat perheensä. Paitsi tietty sitten jos sattuu olemaan ns. peräkammaritapaus.
Olen hyvin usein kanssasi samoilla linjoilla, ja ihmettelen minäkin miksi (nuoret ?) ihmiset niin kovasti katsovat olevansa "velvollisia" puuttumaan toisten käytökseen!
Voihan olla että joku todella haluaa kuulla huonoja uutisia kumppanistaan, mutta jos kertookin jollekulle joka ei halua kuulla?
Itse aikoinani pääsin pahan mielen ja kaunan yli, kun huomasin sen etten milloinkaan ole vastuussa kuin vain omista tekemisistäni. Jos kumppanini olikin "paska tyyppi", se ei ollut minun häpeäni. Se oli sen toisen luonnehäiriö.
Pitää hankkia jotain ihan omaa, harrastuksia tms., niin ei jää aikaa sortteerata toisten asioita.
Eipä ole aikuisella lapsella mitään velvollisuutta kertoa. He ovat jo lapsuuden perheestä irtautuneet. Jokainen hoitakoon omat sotkunsa itse.
äiti voi hoitaa omat asiansa haluamallaan tavalla, jos ei tiedä koko totuutta? Eihän tyttären tarvitse äitiö kehottaa eromaan tai muutenkaan kertoa mitään muuta kuin totuuden siitä mitä näki. Sen jälkeen tytär voi olla taas sivustakatsojan roolissa ja antaa vanhempien selvittää omat sotkunsa.
totta helkutissa oma äiti kuuluu samaan perheeseen, vaikka lapsi oiskin jo aikuinen. Sitäpaitsi kyllä 60:llä saattaa olla vielä ihan kotona asuvia lapsiakin, ilman mitään peräkammari-statusta.
Mun mutsi oli kuolemaansa asti perheenjäsen, vaikka asui eri puolella Suomea ja itse olin jo rapiat yli 30 v.
Ja jos hänen miehensä ois pettänyt äitiäni niin tasan tarkkaan olisin kertonut, muuten olisin antanut hiljaisen hyväksyntäni moiselle.
Miltähän ap:n äidistä mahtaa tuntua, kun paljastuu et oma lapsi tiesi, muttei vaivautunut kertomaan. Valheessa eläminen ei ole elämän tarkoitus.
Miten ihmeessä omien vanhempien parisuhdesysteemit yhtään enää kuuluu aikuiselle ja oikeasti itsenäistyneelle lapselle?
olet ilmeisesti kateellinen naimisissa oleville naisille , en todellakaan ymmärrä sinun moraaliasi ,mieti jos oma äitisi olisi myös ollut uhri ,etkö olisi kertonut vai onko sinulla äitiä ollutkaan ,oletko orpkodin kasvatti ?????????? kyllä minä olisin äitini puolella ja kertoisin isän tekoset , huh huh , voihan olla että sinä olet jonkun ukkomiehen rakastajatar , ja katsot siltä kantilta asiaa siis oman etusi vuoksi , mielestäni olet harvinaisen kyläm ihminen ,siis olet epärehellinen kieroutunut oman edun tavoittelia kirjoitustesi perusteella .
mieleen, että tämä henkilö, joka on jyrkästi äidille kertomista vastaan, on itse joko pettävä puoliso tai sitten tällainen "toinen nainen". Ehkä jopa kyseessä oleva nainen?!
Sitten kun oma lapsesi on aikuinen ja parisuhteessa ja lapsiakin jo tullut; puoliso ramppaa vieraissa ja sinä tiedät, niin pystyisitkö todella katsomaan vierestä, kun oman lapsen (vaikkakin jo aikuisen)parhaat vuodet vierii valheelliseen parisuhteeseen perustuvaan perhe-elämään?
Harvinaisen kylmä on sun maailma.
Haukutte nyt kyllä ihan väärää puuta. Sitäpaitsi mitä minä tähän asiaan liityn ylipäätään? Jos ette minusta pidä, niin onko pakko vajota käytökseltään hiekkalaatikkotasolle ja tekemään ihan huu-haa johtopäätöksiä - ihan vaan sen takia, että en ole samaa mieltä kuin te.
Sen verran voin kertoa ettei asiat aina ole niinkuin ne näyttävät olevan. Aikanaan vuonna joskus kylän tarkkasilmäiset ihmiset tulivat äidilleni sanomaan, että siellä se sun miehes kävelee jonkun naisen kanssa ja työntelee lastenvaunuja samalla. Niinhän hän oli tehnyt, siskonsa kanssa.
Joku raja pitää kaikissa asioissa olla. Jossain vaiheessa kun sen aikuisen/aikuistuvan lapsen asiat lakkaa kuulumasta vanhemmille. Meillä jokaisella kun on oikeus tehdä omat virheemme. Jotkut ne kyllä paapoo jälkikasvuaan vanhainkotiin saakka, huolehtii ties mistä asioista vessapaperirullan asennosta alkaen.
Tuohon tilanteeseen kyllä voi puuttua muutenkin kuin "käräyttämällä" suoraan - eikä kannata käräyttää koska voi olla käsittänyt näkemänsä/kuulemansa väärin.
oman isänsä tunnista vieraan naisen kanssa,jos on rysän päältä kiinni jäänyt? Tämä on aivan eri asia kuin se, että ventovieraat kävisivät juoruilemassa jostain, josta eivät olisi edes varmoja.
Nyt on kyse tyttärestä, eikä ulkopuolisesta ihmisestä. Kyllä tytär itse syyllistyy valehteluun, jos ei kerro äidille. Se on sitten eri asia, olisiko se kuitenkin pienempi paha. Sitäkään kun ei voi oikein etukäteen tietää.
Kyllähän ne juoruilijat ovat ihan varmoja tiedostaan, aidostikkin jopa. Sitä kun on niin helppo käsittää väärin näkemänsä/kuulemansa ja sen jälkeen olla varma asiasta.
Tuossa olen kyllä samaa mieltä, että tilanteessa on valittavana vain kaksi väärää vaihtoehtoa. Erota siinä nyt sitten, että kumpi on vähemmän väärä vaihtoehto.
Olenko ymmärtänyt väärin jotain?
Tytär tietää jotain mitä äiti ei; mikä tässä on se vanhempien oma sotku???? Sellainen tulee eteen vasta kun/jos lapsukainen menee ja kertoo.
Ja, sitten kun lapsi kertoo "totuuden" (sen mitä näki, eli vain oman "totuutensa"), sen jälkeen hän EI ole sivustakatsoja. Silloin hän on keskellä ihmissuhdesotkua johon on ollut aktiivisesti osallisena.
Monessa liemessä keitettynä olen edelleen sitä mieltä että vanhempien asiat ei kuulu lapsille.
Ylipäänsä toisen elämään sotkeutuminen pyytämättä ei tuota hyviä tuloksia.
rakennat elämäsi valheille salailuille kieroilulle , hyi helvetti ,ja opetat samaa paskaa nuorelle tytölle , elä sinä sitä kieroa paska elämää mutta älä neuvo muita samaan siitä menee nuoren tytön elämä lopullisesti pilalle .
mielestäni ihan hakoteillä. Olen siis aloittaja.
Ensinnäkin, homma on niin, että ei ole mitään minun "totuuttani", vaan ihan ehdoton kylmä fakta, että isä jäi niin rysän päältä kiinni, kuin vain voi jäädä ja kyse on nimenomaan suhteesta, eikä mistään yhdestä hairahduksesta. Tämä on siis fakta, ei minun arveluni. En voi enkä halua tässä nyt sen enempää mennä yksityiskohtiin.
"Vanhempien asiat ei kuulu lapsille". No mutta kuuluvatko vanhempien asiat edes vanhemmille?! Kai äidilläni on oikeus tietää, minkälaisessa liitossa HÄN ITSE elää.
Jotenkin suututtaa se, että joillain ihmisillä on tuollainen moraali. Enhän ole mihinkään sotkeutunut enkä aijokaan sotkeutua, Itse saavat selvittää asiansa kuten parhaaksi katsovat, kunhan molemmat tietävät missä mennään. Tai siis, en ole edelleenkään varma, kannattaako äidille kertoa, mutta epävarmuus johtuu ihan muista syistä kuin siitä, että kokisin sotkeutuvani toisten ihmisten asioihin. Minä en ole mikään ulkopuolinen silloin, kun olen ratkaisevassa asemassa äitini ja isäni elämäntilanteessa. Älytöntä väittää, että sillä sekunnilla, kun lapsi muuttaa kotoa pois, ei yhtäkkiä ole perhettä enää ollenkaan. Meidän perheessä ei ainakaan ole tällainen ajattelutapa, vaan olemme hyvin läheisiä edelleen.
Erilaisia neuvoja saa minulle tietysti antaa, kun olen aivan kahden vaiheilla, mutta sillä ei tarvitse perustella, että minulla ei muka olisi oikeutta kertia äidilleni TOTUUTTA, haloo! Toisaalta mitään päätöstä en tee yksin, vaan keskustelen ensin isän kanssa ja parin muun ihmisen kanssa, jotka myös tietävät totuuden. Yhdessä mietitään, kuinka pitäisi toimia ja se riippuu myös siitä, mitä isä haluaa.
Mitenniin sotku on olemassa vasta silloin, jos äitini saa tietää?! Onko tosiaan ihmisiä, joiden mielestä ongelmia ei ole niin kauan, kun niitä peitellään? Eli pettämistäkään ei ole tapahtunut, tai siitä ei ole haittaa, kunhan ei jää kiinni. Oksettava ajattelutapa, ihan suututtaa.
muuten siitä tulee sinullekin harmia loppu elämäksi ,se kalvaa aina sinua , äidilläsi on oikeus tietää asiasta .
Pyysit neuvoja, sait niitä. Mikä mättää?
Minulla on mielipide, ihan oma, et hyväksy sitä koska olet toista mieltä?
Kannattaako kysellä ellei halua kuulla kuin kaikuja omasta päästä.
Sanoin vain ettei äidilläsi ole ongelmaa - vielä. Kerro tietosi niin ongelmia on, toivottavasti äitisi kiittää sinua tiedoituksesta..
Mutta kerro toki myöhemmin meille uteliaille miten sait vanhempiesi asiat järjestykseen.
nimimerkki on itse petturi.
Kerro ilman muuta äidillesi. Mies joka pettää, ei ole luotettava missään muussakaan asiassa. Millä muulla tavalla mahtaa vedättää äitiäsi? Äitisi voi tehdä sitten itse päätöksen minkä haluaa. Mikä pakko se on joku uusi ukko löytää jos entinen on kusipää? Voi olla että nauttiikin uudesta elämästään jos päättää häipyä
naivilta, mutta olen kyllä aivan varma, ettei isäni millään muulla tavoin "vedätä" äitiä. En edes keksi miten se olisi mahdollista, kun he ovat yhdessä eläneet elämäänsä jo niin pitkään. Yhdessä ovat aina hoitaneet talous- ja muuta asiat. Isä on myös erittäin hyvä isä ollut aina, että ei kyllä ole mikään läpeensä kusipää. Siksi olenkin niin järkyttynyt asiasta, en voinut uskoa todeksi.
Mielestäni sinun pitäisi kertoa äidillesi...
Jokaisella on oikeasti oikeus päättää, haluaako elää ihmisen kanssa, joka on valmis tuhoamaan pitkän suhteen pettämällä.
Mietin itsekin tuota väitettä "ei ole sinun asiasi/velvollisuutesi, jokainen hoitakoon omat ongelmansa". Olen samaa mieltä, jokainen hoitakoon omat ongelmansa. Saatuasi tietää asiasta, tuli siitä sinunkin ongelma. Asia selvästikin on järkyttänyt psyykkistä tasapainoasi, ja melkeinpä ainoa keino on päästä takaisin jaloillesi, on kertoa asiasta äidillesi. Tee se edes itsesi vuoksi, sillä kuka tietää kuinka kauan totuuden salassa pito tulee sinua vainoamaan. Sinun ei tarvitse kärsiä syyllisyydentuntoa isäsi aviorikoksen takia.
Jos kerrot, saattaa heidän suhteensa pirstoutua, mutta se on silloin heidän ongelmansa, ei sinun. Vaikka et kertoisi asiasta, on mahdollisuus, että äitisi saa tietää asiasta toista kautta. Jos hän saa sitten tietää, että et kertonut vaikka tiesit asiasta, voi teidän välit mennä poikki. AI NIIN! Sanoin koko ajan, että sinun pitäisi kertoa äidillesi, mutta suosittelen kuitenkin painostamaan isääsi kertomaan asiasta itse.
Mieti, kuinka äitisi toimisi! Kertoisiko hän, jos tilanne olisi toisinpäin? Jos äitisi tietäisi, että sinun miehelläsi on toinen nainen, niin toivoisitko, että äitisi kertoisi asiasta sinulle? Voisihan hänkin ajatella, että lapsenlapset kärsii tilanteesta.
Kinkkinen tilanne. En minäkään tietäisi kuinka toimisin..
Tietääkö isäsi, että sinä tiedät?
Mitä jos vaan vaadit häntä lopettamaan suhteen?
tietää, että tiedän. Jäivät rysän päältä kiinni (siis ei sänkyhommissa, mutta kuitenkin). Todellakin isä saa lopettaa suhteen, mutta kun se ei ole tässä ongelma. En ole vielä halunnut isän kanssa asiasta jutella, mutta olen melko varma, että hän haluaa jättää toisen naisen ja jatkaa äidin kanssa.
Mutta se tässä juuri onkin ongelma, että jos en kerro, niin heidän suhteensa voi jatkua kutakuinkin normaalisti, eikä kaikkien tarvitsisi kärsiä enempää. Toisaalta taas on väärin, jos isä yksin saa tehdä päätöksen suhteen jatkamisesta ilman että äiti tietää tosiasioita.
Itseäni ja mitään syyllisyydentuntoani en oikeastaan tässä pidä pääasiana, kuten sanoin, että olen aikuinen (joskin nuori vielä) ja kestän kyllä tällaisen "kriisin". Lähinnä siis mietityttää se, mikä olisi järkevää toimintaa minulta.
Mielestäni minulla olisi moraalinen velvollisuus kertoa (tai pyytää isää kertomaan), mutta se ei ole niin yksinkertaista. Entä, jos kertomisen vuoksi molemmat vanhemmat joutuisivat viettämään elämänsä yksin? Siitä ajatuksestakin minulla särkyy sydän, se olisi kaikista pahin tilanne mitä tietäisin. Tai se, että toinen jäisi yksin. Jos molemmat löytäisivät uuden kumppanin ja olisivat onnellisia, niin minäkin olisin onnellinen, mutta tämä on varmaan toiveajattelua. Ihaninta olisi tietysti, jos molemmat tietäsivät totuuden ja he saisivat silti asiansa selvitettyä.
Huoh, tuntuu että teen niin tai näin, niin voi mennä aivan väärinpäin. En haluaisi tehdä lisää vahinkoa kummallekaan.
Teet niin tai näin, niin juttele ensin isäsi kanssa. Toistaiseksi asia on teidän kahden välinen juttu, keskustelkaa siis siitä kahdestaan. Kannattaa kohdata isä aikuisena, eli keskustella ikäänkuin kaksi toisensa tuntevaa aikuista asiasta keskustelisivat.
tarve neuvoa väärin ,kyllä äidin täytyy saada tietää mitä on meneillään ,mikä ihmeen tarve eroavalla on asia salata ,taidat ola asian omainen , ei vaimoja saa polke lokaan salaamalla totuus ,ihmis oikeudet on myös vaimoilla vaikka nämä huorat ovat asiassa eri mieltä, sillä heidät todennäköisesti hylätään ja jäävät lehdellä soittelemaan ,siinä vaiheessa kun vaimo saa tietää totuuden.
Mitä helv*tin väärää voi olla siinä, että juttelee isänsä kanssa?
Väännätkö mulle rautalangasta kiitos, kun tunnut tietävän oikean ja väärän eron noin uskomattoman varmalla tavalla.
aikaisempia vastauksiasi. Myös sinä tunnut erottavan oikean ja väärän aivan ilmiömäisen selkeästi. Olet monta kertaa sanonut, kuinka kertakaikkiaan asiaan ei missään nimessä pitäisi puuttua. Et ole osannut perustella sitä muuten, kuin siten, että aikuiset eivät saisi puuttua toisten aikuisten asioihin. Mielestäni tällaisessa tilanteessa hyvin huono peruste.
Edellisessä vastauksessa ei mielestäni ollut mitään vikaa.
Kehoitin juttelemaan ensin isänsä kanssa. Siihen sitten tuli kommentti, että neuvon "taas väärin".
Miten niin se neuvo on "väärin"?
en ainakaan osaa vastata, kun en sitä kommenttia kirjoittanut. Perustele sinä itse tarkemmin, minkä vuoksi haukut toisia siitä, että on liian selvä käsitys oikeasta ja väärästä, kun itselläisikin on sellainen, vieläpä mielettömän heikoin perustein.
Ja missä olen jonkun mielipidettä väittänyt suoraan vääräksi?
Kai sitä voi olla eri mieltä ilman, että leimaa toisen mielipiteen vääräksi... vai onko täällä sellaista porukkaa, joiden mielestä muut ovat heitä vastaan, jos eivät ole täsmälleen samaa mieltä.
miksi puutuin keskusteluun? Eikö tämä ole ihan yleinen keskustelu, johon jokainen saa osallistua. En väittänytkään olevani edellinen kirjoittaja, kunpahan olin kiinnittänyt huomiota aikaisempiin viesteihisi.
Ja älä viitsi valehdella ja väittää, ettet ole aikaisemmin tässä keskustelussa hyvin suoraan tuominnut niitä, jotka ovat olleet sitä mieltä, että äidille pitäisi kertoa. Mutta mitäpä siitä, kaikki muut tuntuvat olevan toista mieltä, tai ainakaan eivät katso asiaa niin mustavalkoisesti. Kuten ap sanoi, homma on hyvin monimutkainen ja oikeaa ratkaisua on lähes mahdotonta sanoa. Riippuu ihan miltä kantilta katsoo. Tuo sinun oerustelusi on vaan ihan naurettava.
Olen ollut eri mieltä asioista, en tasantarkkaan ole tuominnut ketään.
Sitäpaitsi ketjun aihe ei ole minä, vaan ihan joku muu. Mielelläni keskustelen itsestäni (lempiaiheeni) mutta pyydän avaamaan oman ketjunsa sitä varten.
lailla voi jäädä rysänpäältä kiinni, jos ei justiinsa sananmukaisesti ole panemassa toista?
Vaikutat kyllä niin sekavalta, että taidat olla tekemässä kärpäsestä härkästä.
Puhu asiasta isäs kanssa, äitis tuskin haluaa kuulla ollenkaan koko jupakasta.
Oletko kateellinen isällesi, jos hän on saanut vierasta, eikä joudu kiinni siitä?
Nautitko tilanteesta, jos saat sekotettua vanhempiesi välit lopullisesti?
Jos paljastat asian äidillesi, et kyllä saa kiitosta kummaltakaan vanhemmaltasi.
Kalareissullako he olivat jäädessään rysän päältä kiinni, kun eivät sänkyhommissa olleet?
Lueskelin tuon aloittajan viestejä: mm. tällaisia
- kyse on siitä että elämältäni mureni pohja
(eli olet kovin sidoksissa vanhempiisi)
- hävettää kertoa että vanhempani ovat eronneet
(eronneet? ei vielä mutta siihen tähtäät? aloittaja on lapsellinen, häpeää vanhempiaan)
- isä ja pari muuta tietää; mitä tässä tehdään, riippuu siitä mitä isä haluaa
(haloo, mitä äiti haluaa? )
- mutta se tässä on ongelma (?) että jos en kerro, heidän suhteensa voi jatkua kutakuinkin normaalisti
(eikö noin "rakastava" ja totuudenhakuinen lapsi toivokaan että äidin ja isän elämä jatkuisi kutakuinkin normaalisti?)
- ihaninta olisi jos molemmat tietäisivät totuuden ja saisivat silti asiat selvitettyä
(juu, olisi varmaan ihanaa..., mikä h****tin tarve on jakaa totuutta kun olet sanojesi mukaan AIKUINEN ?)
Ei kertomatta jättäminen ole valehtelua. Valehtelemista on kun kerrotaan jotain mikä ei ole totta.
Aloittajan ikää en tiedä, itse olen kuuskymppinen, enkä todellakaan sietäisi että minun aikuiset lapseni millään tavalla puuttuisivat elämääni. Siis tuohon parisuhdepuoleen.
Kyllähän se on vielä vanha totuus voimassa: KANA ON VIISAAMPI KUIN MUNA
velvollisuus kertoa totuus äidilleen , taas tämä huora neuvoo tytärtä ihan väärin ei huoraamista pidä salata syyttömältä puolisolta , hänelle täytyy antaa mahdollisuus harkita jatkaako elämää vai ottaako eron , olen itse ollut vuosia syytön osapuoli ja SIKSI TIEDÄN MITEN TÄRKEÄÄ ON KERTOA TOTUUS ,huorien neuvoja eitarvitse ottaa miksikään , huorat joutukoon vastuuseen teoistaan .
ehdottomasti neuvo tyttärelle on että KERRO ÄIDILLESI ;PANE ISÄSI JA HUORA VASTUUSEEN TEOISTAAN
naimisissa olevan miehen huora ,kun olet tuota mieltä , minäkin olen kuusikymppinen ja minulta salattiin puolison huoraamiset , olen sen salaamisen kokenut niin suureksi loukkauksksi että sitä en anna koskaan anteeksi , siis äidille tulee kertoa totuus ,hän näin saa mahdollisuuden päättää loppu elämästään itse , jatkaako liittoaan vai rakentaako uuden elämän , ja rohkaisuksi tyttärelle ei kuusikymppinen vielä niin vanha ole etteikö osaa rakentaa uutta elämää joko yksin tai sitten löytää uuden ystävän , siis kerro äidillesi totuus .
Jos me jouduttaisi kaikki esiintymään omilla nimillä ja naamoilla , ei taitaisi näillä palstoilla olla tällaista kielenkäyttöä!
Sinäkin ed. kirjoittaja olisit raastuvassa kunnianloukkauksesta ja perättömien lausumien levittämisestä.
Ole ihan vapaasti vain katkera, mutta syytön minä olen sinun petetyksi tulemiseesi.
Voi, että! Kylläpä on sinulla kuva tapahtuneesta :DDD Olet varmaan melkonen pessimisti :DD Revit asiasta kuin asiasta NIIN negatiivisen kuvan! Toisaalta itse olen positiivisesti ajatteleva, että onpahan mielenkiintoista nähdä tuommoisiakin mielipiteitä :)
Ja OLEN AIVAN VARMA, että KUKAAN ei voi YMMÄRTÄÄ miltä tästä tyttärestä tuntuu nyt. Itse en halua edes yrittää ymmärtää, sillä oma äitini petti isääni ja sain tietää siitä paljon "pehmeämmällä" tavalla, joka oli jo niin paha, että tuntui että matto olisi vedetty jalkojeni alta.
Ja uskon, että jos on normaalit läheiset välit vuosikymmeniä naimissa olleisiin omiin vanhempiin, niin kyllä tuommoisessa rysän päällä- tilanteesta joutuu ensinnäkin mukaan ikävään juttuun ja toisekseen varmasti sokkiin. Ja minusta on turha väittää, että asia ei kuulu tälle tyttärelle, koska kuuluhan se!!!!!! Miten voisi olla kuulumatta??? Hänhän tietää jotain tahtomattaan äitinsä ja isänsä suhteesta, jota äiti ei sattumoisin tiedä.
"enkä todellakaan sietäisi että minun aikuiset lapseni millään tavalla puuttuisivat elämääni. Siis tuohon parisuhdepuoleen." Eli itse haluasit, että lapsesi valehtelisivat sinulle. Kuulostat kyllä muutenkin niin kylmältä ihmiseltä ja ÄIDILTÄ..... Hurrrrr....
No kuitenkin, minä ainakin käsitin tämän asian ihan eri tavalla kuin sinä! :) Hyvää kevään jatkoa ja lasten karkoitusta! >_