parisuhteessa, jossa kerta kaikkiaan toinen osapuoli on vienyt teidän voimat niin, että ette yksinkertaisesti jaksa vain lähteä. Itse olin tällaisessa suhteessa. Koko suhteen ajan oli huono olo, mies syyllisti minua minkä kerkesi ja minä masennuin. En missään vaiheessa ollut rakastunut tähän mieheen, jotenkin vain ajauduin tähän suhteeseen. Olin kai helppo saalis, koska sydän oli särkynyt edellisen suhteen tiimoilta.
Olin aina ennen kummastellut sitä, miten kukaan jää tällaiseen huonoon suhteeseen, jossa mies mitätöi ja käy käsiksikin. Nyt ymmärrän itse. Päivä päivältä oloni vain paheni ja jossakin vaiheessa en enää edes jaksanut ajatella lähtemistä. jossakin vaiheessa mies jätti mut.
Olin aina ennen kummastellut sitä, miten kukaan jää tällaiseen huonoon suhteeseen, jossa mies mitätöi ja käy käsiksikin. Nyt ymmärrän itse. Päivä päivältä oloni vain paheni ja jossakin vaiheessa en enää edes jaksanut ajatella lähtemistä. jossakin vaiheessa mies jätti mut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mulla melkein sama tilanne ollaan ukon kanssa oltu 20.vuotta yhessä lapsiakin on kaks joista toinen muuttaa kotoo pois kohtapuoliin ja nuorempi tyttö on 16.v.nyt on tuntunu jo jonkin aikaa,etten enää jaksa koko äijää me ei tehä tään ei käydä missään ei puhuta mistään vaan sekin kääntyy tappeluksi.olen monta kertaa pyytänyt miestä muuttamaan pois mutta ei vaan tajua lähtee. joten ei kai tässä muu auta,ku ite ruveta kämppää ettiin.
Ne voimat lähtemiseen tulivat sitten ulkopuolelta, hyvältä ystävältä joka potki päähän järkeä tarpeeksi kauan (kiitos vaan sitkeydestä) ja miehestä joka näki rikkinäisessä naisessa jotain pelastettavaa :D
Yksin en olisi pystynyt lähtemään. Uskoin olevani täysin arvoton ja ansaitsevani kaiken mitä sain.
Puistattaa muistellakin, ja sitä kuinka monta vuotta meni toipumiseen. Viha on vielä jäänyt mutta muuten kunnossa nyt :D kiitos yksinomaan sen upean miehen joka ei antanut periksi. Prinssi kiiltävässä haarniskassa tosiaan...
***