..sain päähän kuhmun ja käsi mustelmilla..
Riitelimme mieheni kanssa ja raivostuttuani paiskoin sohvatyynyjä jne. ei rikkimenevää pitkin seiniä. Sitten yhtäkkiä hänellä kilahti ja hän minua huomattavasti isompikokoisena vaan otti ja paiskasi rajusti minut lattiaan :( Ollaan oltu kohta 10vuotta yhdessä ja hän on aina ollut tosi kiltti ja turvallinen "nallekarhu"-tyyppiä..joten tämä oli pienoinen shokki!
Tiedän että hänellä on nyt tosi rankkaa töissä ja paljon stressiä ja meillä on remontti kesken jnejne..Mutta kaikista verukkeista huolimatta tuntuu että ollaan taidettu nyt mennä liian pitkälle..Sekä hän että myös minä itse raivonpuuskassani..
Rakastan paljon miestäni mutta toisaalta mietin että onko järkeä olla yhdessä jos toinen raivostuttaa välillä hulluksi..?
Riitelimme mieheni kanssa ja raivostuttuani paiskoin sohvatyynyjä jne. ei rikkimenevää pitkin seiniä. Sitten yhtäkkiä hänellä kilahti ja hän minua huomattavasti isompikokoisena vaan otti ja paiskasi rajusti minut lattiaan :( Ollaan oltu kohta 10vuotta yhdessä ja hän on aina ollut tosi kiltti ja turvallinen "nallekarhu"-tyyppiä..joten tämä oli pienoinen shokki!
Tiedän että hänellä on nyt tosi rankkaa töissä ja paljon stressiä ja meillä on remontti kesken jnejne..Mutta kaikista verukkeista huolimatta tuntuu että ollaan taidettu nyt mennä liian pitkälle..Sekä hän että myös minä itse raivonpuuskassani..
Rakastan paljon miestäni mutta toisaalta mietin että onko järkeä olla yhdessä jos toinen raivostuttaa välillä hulluksi..?
Vastaukset 3
Vanhimmat
pihalle eli molempien on pakko rauhoittua tai lähteä omille teilleen.
Olemme olleet naimisissa 13-vuotta. Minä aloitin yritystoiminnan viime syksynä, mieheni tekee vuorotyötä.
Heti alussa teimme selviksi, että yrittäjänä olen varsinkin näin alussa todella sidottuna töihini.
Mies tuntui sen ymmärtävän. Hän tekee sen 8-tuntia ja tunti kuluu työmatkoihin. Itse teen 14-16 tuntisia päiviä.
Kun olen välillä ollut väsynyt, mieheni vaatii jatkuvasti tekemään työtä, huutaa, raivoaa...
Kotitöissä hän ei auta lainkaan, ilmoittaa vain että hän on tehnyt työnsä. Teen kaikki kotityöt omien töiden lisäksi, siivoan, teen lumityöt talvella, hoidan pihan kesällä...
Yritykseni toimintaan hän puuttuu jatkuvasti, arvostelee jokaista tekemistäni, sättii minua laiskaksi jos pidän pienenkin tauon. Olen tehnyt nyt 7-päiväistä työviikkoa tuolla 14-16 tunnin päivätyöllä.
Ymmärrän etä hän varmasti tuntee stressiä, mutta samoin tunnen minäkin, mutta rakastan miestäni, nautin työstäni.
Nyt vain mieheni käytös on karannut käsistä. Hän on repinyt hiuksista, lyönyt kasvoihin, töninyt,tarttunut kurkkuun, kiroilee minulle muiden ihmisten kuullen...
Pelkään miestäni ja hänen käytöstään. Kun haluan nukkua edes muutaman tunnin yössä, hän huudattaa tv-tä, pistää radion päälle.
Omat voimat ovat nyt ihan loppu. Tilanteesta en syytä yritystä, kun mieheni oli työttömänä ja itse olin muualla töissä, kaikki työt kaatuivat minun päälle kotonakin.
Silloinkin hän arvosteli palkkaani, minun olisi pitänyt tehdä ylitöitä jatkuvasti hänen mielestään.
Voimani ovat loppu, erota en halua, mutta en todellakaan tiedä mitä tehdä....
Kun olen yrittänyt rauhallisesti puhua hänelle, hän kieltää kaiken.
Sukupuoliyhteyttä hän vaatisi vähintään kaksi kertaa päivässä...Mutta voin sanoa että halu rakastella on väsymyksen myötä kadonnut.
Minulla ei ole ollut mitään paikkaa mihin paeta pahimpia tilanteita, kaikki ympärillä luulevat että kaikki on kunnossa.
He pitävät miestäni ihannemiehenä, mies kyllä on aulis muita auttamaan, mutta kun itse olen jotakin pyytänyt, ei pyyntööni reagoida millään tavalla.
On paikka, johon voit mennä: turvakoti.
Soita sinne, voit ainakin puhelimessa saada ammattiapua. Se jo auttaa, saat järkeviä kommentteja tilanteeseesi.
Kuulostat todella uupuneelle. Hae itsellesi apua. Mieti, onko suhde oman mielenterveytesi romahtamisen arvoista?
Väkivalta tulee vain pahenemaan kerta kerralta. Se ei lopu itsestään, vaikka välissä olisikin väkivallattomia "hyviä" jaksoja.