Se on jännä juttu, kun ettimällä ettii mitään ei löydä. Kun lakkaa tosiaan yrittämästä liikaa, kaikki sujuu ittestään. En etsinyt tarkoituksella miestä, mutta löysin. Onnelliset sattumat on niitä parhaita.
Kun vähiten odottaa..
Nimetön
31208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin minäkin ajattelin kun tapasin miehen netti-ilmoituksen kautta. Laitoin oman profiilin ihan vain aikani kuluksi ja kirjoittelukaveria etsien. Sainkin monta hyvää "nettikaveria" kaikenikäisistä niin miehistä kuin naisistakin. Sitten tulikin ihan kivan tuntuinen mies muutamalla sanalla kirjoittamaan. Esiintyi rehellisesti omalla nimellään ja kertoi ettei ole kirjoittajatyyppiä ja pyysi soittamaan.... siitä sitten alkoi tapailemiset ja pian olin ihan korviani myöten kiinni suhteessa. Oli ihanaa taas monien vuosien jälkeen tuntea itsensä rakastetuksi ja rakastuneeksi.... Mutta, mutta...Alkoipa pian olla ainainen pahaolo ja tunne että jokin mättää ja pahasti. Syyttelin itseäni kun epäilin niiiiin ihanaa ja rehellistä miestä huijariksi... no jooo... sen enempää yksityiskohtiin paneutumatta helvettiä kesti kolme vuotta ja päättyi poliisi-ilmoitukseen murhapolton muodossa.
Enpä enää hehkuttele vaikka sattuisikin taas tulemaan "se elämäni mies" vastaan... tapahtuu se sit missä tahansa. Parempi ensiksi katsoa kuin katua.
Täytyy sanoa että eipä hyvin mennyt se teidän juttu sitten loppujen lopuksi. Itse, vaikka luotankin tapailemaani mieheen, en halua edetä mitenkään liian nopeasti. Vaikka ainahan vaarana on, että suhde ei toimi liian hissuttelun takia. Mutta mitä siitä minun tapauksessani. Olen hyvin skeptinen, vaikken kyllä näytä sitä paljon ulospäin. Uskallan silti olla aavistuksen ihastunut, sillä mies ei itsekkään halua hötkyillä kun "ei itsekään liiemmin uskalla vielä luottaa vilpittömyyteeni". Juuri sinun kertomuksesesi takia en todellakaan hehkuta "löysin elämäni miehen"-juttuja. en todellakaan ole varma että hän on oikea, tiedän vain että nyt mies tuntuu mukavalta. Kiitos sinulle viestistäsi, se muistuttaa minua pysymään maan pinnalla.
Juu, minäkin löysin aikanaan ihan sattumalta ystävän, juuri kun en mitään odottanut... seurustelimmekin kolme vuotta, mutta sitten tuli ero; pääsyynä varmaankin liian pitkä välimatka! Tapasimme pääsääntöisesti pari kertaa kuussa pari päivää kerrallaan ja olimme jo kihloissakin... mutta sitten hänelle tuli muita kuvioita työn kautta ja hän halusi lopettaa.. Ihan hieno ihminen eikä eromme ollut netin syytä.