... esim. sellainen, että pienestä asiasta raivostuu niin hillittömästi, että paiskoo ja rikkoo tavaroita säpäleiksi, iskee nyrkkiä seinään, väittää tappavansa itsensä, uhkailee erolla, huutaa perheelleen ettei voi sietää sitä? ne pienet asiat, joista raivo syttyy, ovat sellaisia kuten että lapsi ei syönyt lautastaan tyhjäksi, lapset kinastelivat äänekkäästi, herättivät isänsä päiväunilta, tai jos kieltäydyn palvelemasta silloin kun käsky on töykeä, tai silloin jos hän on hukannut jotain eikä sitä löydy mistään, tai kun häneltä kysyy jotain mihin hän ei tiedä vastausta?
ja onko se usein jos minua ja lapsia pelottavaa raivostumista tapahtuu pari kertaa kuussa?
menen ihan sekaisin kun hän vähättelee näitä, ja inttää että jokaisella on oikeus näyttää tunteitaan.
ja onko se usein jos minua ja lapsia pelottavaa raivostumista tapahtuu pari kertaa kuussa?
menen ihan sekaisin kun hän vähättelee näitä, ja inttää että jokaisella on oikeus näyttää tunteitaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tosin ko. käyttäytymisen takana saattaa puolisolla olla paineita esim. työpaikalla, talousasiat painaa, vanhemmat aiheuttavat paineita, naapureista on harmia, auto hajoaa jne.
Mies voi tuntea riittämättömyyden tunteita ja olla kovan paineen alla. Tosin jos ei kunnon syitä tuollaisille raivokohtauksille löydy, niin on korvien välissä sitten ihan omat ongelmansa.
Miltä lapsesta tuntu kun hän peloissaan huoneensa nurkassa kuuntelee kuinka äiti tai isä uhkaa tappaa itsensä tai ainakin rikkoa perheen?
Lapsilla on taipumus syyllistää kaikesta aina itsensä, eikä koskaan puhua siitä kenellekään.
Sitten tulee näitä "yllättäviä" itsemurhia.
Suomessa on huutava pula sijaisperheistä. Niin huonosti täällä voidaan.
On siis täytynyt tapahtua hurjia asioita ennenkuin siihen on päädytty.
henkistä väkivaltaa tollainen!
vielä kun kerkeet, ennenkuin tappaa jonkun, noi yleensä pahenee vaan. Tiedän kokemuksesta.
Katso sivut: www.narsistientuhrientuki.info
Sieltä löytyy apua. keskutelusivuille (osastoon parisuhde) voit kertoa oman tarinasi anonyyminä. Sivuilta saat hyvää vertaistukea.
Se on henkistä väkivaltaa, jolla miehesi mitätöi kaiken. Sinä ja lapsesi joudutte kärsimään siintä, sillä tiedän sen omalla kohdallani, olemme lastemme kanssa kokeneet saman alkoholisti exmieheni uhreina. Ja siihen rupesi tulemaan fyysistä väkivaltaa mukaan. Lähdin n. 2 vuotta sitten siitä suhteesta ulos ja voin sanoa, ettei minun ole tarvinnut pelätä päivääkään. Lapset olivat ne, jotka pitivät minut kiinni siinä suhteessa. Jotenkin ajattelin, etten pärjää yksin, jos lähden lasten kanssa. Ja pelkäsin jo etukäteen tulevaa, sillä lasten isä uhkaili minun henkeäni. En olisi saanut kertoa kenelleekkään, miten hän minua kohtelee. Olin kuulemma itse ansainnut sen ja että se oli hänen mielestään ihan normaalia arkiriitoja. Mielestäni sinun pitäisi miettiä lapsiasi, sillä heille jää hirvittävät traumat noista tapahtumista ja itseäsi ennekaikkea, että miten saat voimaa, ettet luhistuisi täysin sen kotityrannin (psykopaatti, narsisti) paineen alla. Toivon sinulle voimia. Äläkä syyllistä itseäsi. Olen tukenasi!
moi...
On hyvin valitettavaa, mutta miehesi on henkisenväkivallan käyttäjä. Jos suhteessanne näin asiat ei ole aina olleet niin muista että sinun ja lapsien teoilla ei ole vaikutusta asiaan. Miehesi on sairas ja se on fakta joka pitää ottaa vakavasti huomioon.
Meillä asiat meni lopulta niin että mies alkoi myös kokeilla fyysistäväkivaltaa. Lopulta lastensuojelun kautta sasin poikani ja itseni ulso hänen vääristyneestä suhteenkuvasta ja elämästään. Nykyään hän käy hoidoissa, mutta ajan kanssa sekin on katsottava, jos hänestä on edes pojalle isänmalliksi.
Se että teet asiasta julkista tai puhut miehesi kanssa ei paljon hyödytä. Hänenkin kohdallaan kyse voi olla mielenvikaisuudesta, päihteistä tai mistä vaan...sinun tehtävä ei ole jäädä ottamaan asiasta selkoa. Aikuinen ihminen menee kyllä itse apua hakemaan jos on tarve. Sinun tehtävä on suojella lapsiasi tältä ihmiseltä. Sinun on siis vaan kohdattava se tosia asia että ero tuli, vaikka vaan hetkelliseksi, mutta etäisyys kannattaa nyt ottaa.
Vaikka kuinka ihani ne hetken jolloin miehesi on hyvällä päällä onkaan niin ne huonot hetket ovat teillä vääristyneitä ja hyvin tuhoisia. Lapsesi kärsivät asioista kaiksita enemmän vaikka se ei päälle päin näkyisikään. Lapset kun oireilevat yleensä väkivaltaisen vanhempiensa suhteen vuosien jälkeen.
Itse jaksoin katsoa asiaa 2 vuotta ja teidän että kannan vielä isomman taakan niskassani poikani takia, koska hänen vihan tunteet, pelot ja epänormaalit käytökset johtuu minun mokasta antaa isänsä yrittää liian useasti muuttua turhin toivoin. On hyvin vaikeaa näyttää olevansa hyvä vanhempi nyt kun sitä olisi pitänyt olla jo silloin kauan sitten.
ja juoksuksi, hyvä ihminen! Miestäsi et voi auttaa, se on ammattilaisten tehtävä, mutta lapsiasi voit siirtämällä heidät pois tuhoavasta ympäristöstä. Lähipiirini kokemuksista ja ammatti-ihmisenä tiedän, että kuvailemasi väkivallan ilmapiirissä kasvaminen vaurioittaa lapsen psyykettä, jota sitten aikuisena on vaikea eheyttää terapioista huolimatta. Ja kotona opittu käytösmalli seuraa monesti omiin suhteisiin. Irtiotto on varmasti vaikeaa -mutta välttämätöntä. Soita paikkakuntasi turvakotiin, sieltä käsin voit turvassa järjestellä eroa. Muutos ON mahdollinen, usko pois! Voimia!