Tänne piti nyt tulla purkamaan vähän tuntoja :D
Tunne on kerrassaan mahtavan turhauttava!
Kutsukaa katkeraksi mutta pelkästään parin näkeminen kaupungilla pistää vähänkin huonoina päivinä suorastaan vituttamaan.Ja julkinen hellyydenosoitus taas vihastuttaa.
Tietenkin kaikki johtuu siitä kun itselleen ei käy tuuri KOSKAAN.
On se perkele kun jotkut jaksaa motkottaa pikku-asioista vaikka vierellä kulkisi uskollinen kumppani.
Olen yrittänyt vaikka mitä enkä jaksa alkaa syyllistää itseäni.Voin avoimesti sanoa että olen mukava,ehkä vähän erikoinen nuori mies.Ihan hyvännäköinenkin mutta ei.
Aina ei tosiaan voi voittaa mutta se tässä pistää ärsyttämään kun ei voita ikinä!!
Ainoa paikka tulla valittamaan on tämä palsta.
Ihmisille en viitti suoraan valittaa, en halua että minua pidettäisiin säälittävänä.
No eiköhän tässä ollut pientä purkua.
Tunne on kerrassaan mahtavan turhauttava!
Kutsukaa katkeraksi mutta pelkästään parin näkeminen kaupungilla pistää vähänkin huonoina päivinä suorastaan vituttamaan.Ja julkinen hellyydenosoitus taas vihastuttaa.
Tietenkin kaikki johtuu siitä kun itselleen ei käy tuuri KOSKAAN.
On se perkele kun jotkut jaksaa motkottaa pikku-asioista vaikka vierellä kulkisi uskollinen kumppani.
Olen yrittänyt vaikka mitä enkä jaksa alkaa syyllistää itseäni.Voin avoimesti sanoa että olen mukava,ehkä vähän erikoinen nuori mies.Ihan hyvännäköinenkin mutta ei.
Aina ei tosiaan voi voittaa mutta se tässä pistää ärsyttämään kun ei voita ikinä!!
Ainoa paikka tulla valittamaan on tämä palsta.
Ihmisille en viitti suoraan valittaa, en halua että minua pidettäisiin säälittävänä.
No eiköhän tässä ollut pientä purkua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mutta sen tiedostan, että vika on ainoastaan omassa kieroon kasvaneessa aivossani. Ei minusta ole mihinkään parisuhteeseen, kun en tajua paskaakaan naisten vihjailuista eikä minusta itsestänikään ole mihinkään iskupuuhiin tän itsetunnon kanssa. Vaikka nainen olisikin jälkeen ajateltuna ollut ilmeisen kiinnostunut, se menee puihin vaan sen takia kun itse on niin helvetin tympeä ja välinpitämätön. Sitten kun sen itse viimein tajuaa niin naista ei enää tietenkään kiinnosta.
27 vuotta tulee syksyllä täyteen, se on myöhäistä jo.
Heippa,
älkää heittäkö lusikkaa nurkkaan vielä. Sinkkunaisena en oo vielä teistä muuta mieltä, kuin että asenne kaipaa muutosta - joten kaikki on vielä tehtävissä :) On ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta ihan vaan normaalina mukavana ihmisenä oleminen vaikuttaa ainakin muhun paljon positiivisemmin kuin superrakastajat ja kaunopuheiset adonikset. Ei naisten kanssa tarvitse olla mitään muuta kuin on, joten äreät aatokset roskiin ja baanalle!
Jos ikä lähenee kolmeakymmentä vuotta, niin eiköhän siinä ole yritetty asennemuutosta - sisäistä ja ulkoista - jo useaankin kertaan.
Muutenkin tämä voi tulla monelle yllätyksenä, mutta tälläinen ikisinkku ei välttämättä ulkoisesti eroa muista mitenkään. Emme me kaikki kulje risat verkkarit jalassa kärpäsparven seuratessa karjala-lätsän takana. Tai ole tuppisuuna samantien jos joku ihminen sattuu jotain kysäisemään.
Näiden omien kokemusten perusteella toteankin että, ei muuten auta pätkääkään se "mukavana ihmisenä" oleminen ja yrittäminen. Minuakin lähes jokainen ihminen käsittääkseni pitää ihan mukavana ja sosiaalisena tapauksena. Kukaan minut tunteva ei varmasti voi väittää, että en tulisi ihmisten kanssa toimeen. Sukupuoleen katsomatta.
Minua itkettää ja naurattaa samaan aikaan katsella kun väkivaltaiset, alkoholiongelmaiset ja muut vastaavat tapaukset onnistuvat parisuhderintamalla minua niin paljon paremmin. Eihän ihmisiä tietenkään pitäisi lokeroida mihinkään tasoryhmiin, mutta kyllähän se on surullista huomata, että kaikki omat hyveesi ja kehitetyt ominaisuudet ovat yhtä tyhjän kanssa.
Kirjoitus voi kuulostaa katkeralta, mutta todellisuudessa olen tästä tunteesta päässyt eroon jo vuosia sitten. Totta puhuen en oikeastaan halua muuttaa itsestäni mitään ja muuten olenkin elämääni oikein tyytyväinen. Kaikelta vaan puuttuu merkitys kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa omia tunteita ja keneltä saada ja antaa läheisyyttä.
Ilmeisesti minulla on joku palikka väärässä asennossa päässä ja sen takia muille ihmisille itsestäänselvät parisuhteet ovat minulle kiellettyjä.
Itse samasta kärsivänä, että ehkäpä meillä "mukavilla ikisikuilla" kytee alla jonkinlainen koulukiusaamisesta lähtöisin oleva huono itsetunto, joka taas aiheuttaa epäonnistumista naisten kanssa ruokkien katkeruutta yms. jne.. Sen nämä naiset sitten huomaavat tarkoilla aisteillaan ja tiedostavat että "aha, ton kanssa ei kannata alkaa mihinkään vakavampaan".
Ellei asia ole jotenkin näin, en voi käsittää mikä muu voisi olla vialla.
aika mutkikkaita vaikka miten olisi mukava ihminen jos itsetunto on 0 niin ei sillä paljoa juhlita. MUTTA! sille itsetunnollekkin voi tehdä paljon!! ja tuntea itsensä vaikka ihan 10!
Muakin ärsyttää nähdessäni onnellisia pareja kaupungilla... Varsinkin nyt näin keväällä niitä on joka puolella =/ Itse kun joutuu tahtomattaan olemaan yksin, niin tottakai se häiritsee kun muilla tuntuu olevan niin helppoa se rakkauden löytäminen. Ei oo reilua, ei. Rakkaus on ihana asia, mutta miksi sitä ei sitten näytä olevan kaikille?
Eipä tässä auta kuin yrittää pysyä positiivisena ja toivoa että vielä se onni osuu munkin kohdalle...
olen täysin samaa mieltä. Kesällä yleensä tuleekin juuri tän takia oltua liikaa sisällä. Ei vaan kestä katsella niitä onnellisia joka puolella kun itselle ei koskaan rakkautta suoda.
Samat tuntemukset minullakin aina kun näen onnelisen näköisiä nuoria pareja milloin missäkin, ja julkisella paikalla suutelevan nuorenparin näkeminen nostattaa vielä kovemman katkeruuden pintaan. Mieleeni tulee myös, että miksi monet muut nuoret, ja nuoret aikuiset pariutuvat hyvin äkkiäkin, mutta minusta vain tuntuu että itselle ei käy samoin, ei sitten millään. Monet sanovat, varsinkin minun isä, että kyllä se vielä sinullekin löytyy. Voihan se löytyäkin mutta vaikea uskoa siihen itse, kun yritykset eivät tahdo onnistua, ja vielä ujokin olen jonkin verran.
Joo, en ole oikein vieläkään ymmärtänyt tätä "ole vain mukava oma itsesi, niin kyllä sitten jonkun kanssa kolahtaa" -löpinää. Kele, minähän olen sitä joka päivä ja ei tarvitse edes teeskennellä (tietty on huonoja hetkiä ja huonoja päiviä, mutta...)! Ymmärrän myös sen, että en ole täydellinen, mutta kukapa olisi? Tämän "ole mukava ja sosiaalinen, niin johan mies löytyy" -arvoituksen jos vielä joku päivä ratkaisen, niin riemu on rajaton:)
Odottakaapa vaan kunhan nuo nyt niin onnelliset sielut kohtaavat eron riemut :)
Muistaakseni noin puolet liitoista päätyy eroon, ja en usko että ne jäljelle jäävätkään ovat kaikki onnellisia hautaan asti. Siinä vaiheessa voi sitten olla tyyttyväinen siihen, että ei koskaan lähtenyt leikkiin mukaan!
se sitten kivempaa elää koko elämänsä yksin? Onnellisia pareja löytyy kuitenkin (sinusta kenties yllättävän) paljon. Ei sinkkujen kannata ainakaan tuon iänikuisen "noin puolet liitoista päätyy eroon" väittämän takia jättäytyä yksineläjiksi loppuiäkseen. Rakkaus elää, se vain saattaa vaihtaa välillä kohdetta! Voitko olla enää vahingoniloinen, kun joku eronnut löytääkin uuden rakkauden ja sinä olet edelleen yksin?