Voiko sairaalloisesta mustasukkaisuudesta parantua? Onko se vain ohimenevä vaihe, joka voi johtua työpaineista tai ikäkriisistä vai pitävätkö paikkansa ne puheet, ettei se tauti koskaan parane, vaan ajan ja iän myötä vain pahenee? Kuulisin mielelläni kaikenlaisia kokemuksia tai näkemyksiä asiasta etenkin ihmisiltä, jotka joskus ovat eläneet tai elävät sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa.
Mustasukkaisuus ei siis tässä yhteydessä ole mitään "normaalia" mustasukkaisuutta, vaan kyseessä on vainoharhaisuus, jolle ei löydy mitään järkeviä perusteita. Puolison mielestä vaimolla on suhde naapurin mieheen, lasten opettajaan, sukulaistädin miesystävään, melkein kuka tahansa tuttava tai satunnaisesti tavattu mies kelpaa... Menemiset, tulemiset ja puhelinsoitot kysellään ja tarkistetaan, puhelutiedot on tarkistettu useamman kuukauden osalta ja avioliitossa syntyneiden lasten isyyskin on testeillä miehen jatkuvien ja pitkään jatkuneiden epäilyjen jälkeen varmistettu. Alkoholismia tai muita ongelmia tähän ei liity, päin vastoin mustasukkainen tajuaa itsekin olevansa vainoharhainen ja tarvitsevansa apua, mutta ei suostu sitä ehdotuksista huolimatta hakemaan. Mitä voi tehdä?
Mustasukkaisuus ei siis tässä yhteydessä ole mitään "normaalia" mustasukkaisuutta, vaan kyseessä on vainoharhaisuus, jolle ei löydy mitään järkeviä perusteita. Puolison mielestä vaimolla on suhde naapurin mieheen, lasten opettajaan, sukulaistädin miesystävään, melkein kuka tahansa tuttava tai satunnaisesti tavattu mies kelpaa... Menemiset, tulemiset ja puhelinsoitot kysellään ja tarkistetaan, puhelutiedot on tarkistettu useamman kuukauden osalta ja avioliitossa syntyneiden lasten isyyskin on testeillä miehen jatkuvien ja pitkään jatkuneiden epäilyjen jälkeen varmistettu. Alkoholismia tai muita ongelmia tähän ei liity, päin vastoin mustasukkainen tajuaa itsekin olevansa vainoharhainen ja tarvitsevansa apua, mutta ei suostu sitä ehdotuksista huolimatta hakemaan. Mitä voi tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ollut sairaalloisen mustasukkainen, mutta parani kyllä. Ajan myötä, uuden kumppanin kanssa ja kun itseluottamus parani. Opin jopa ajattelemaan että toista ei voi omistaa. Vanha kumppani käyttäytyi niin ettei hänen kanssaan voinut parantua. itsellä tällä hetkellä kumppani joka on mustasukkainen. On todella turhauttavaa. Jotenkin kunnioitus häviää toisesta kun kuuntelee sitä "sulla on kaupakanssan kanssa suhde"-juttua. Väsyttää. Mutta nyt todella ymmärrän.
Ei se parane. Kokemuksella, yli 20 vuotta naimisissa sairaan ihmisen kanssa. Välillä oli aikoja jolloin luulin ja uskoin että kyllä kaikki vielä muuttuu. Ei muuttunut. Jos kirjoittaisin kirjan kukaan ei uskoisi mitä olen joutunut kokemaan. Enkä sano että se olisi helppoa mustasukkaisellekkaan.
Olen joutunut koko elämäni seuraamaan sivusta vanhempieni riidantäytteistä kulissiliittoa enkä ymmärrä miksi he ainakaan enää ovat yhdessä kun kaikki lapsetkin ovat jo vuosia sitten lentäneet pesästä..Äitini on sairaalloisen mustasukkainen, eikä varmaan koskaan toivu ongelmastaan. Jos esim. isäni juttelee jonkun naispuolisen puhelinmyyjän kanssa puhelimessa ystävällisesti niin äitini saa jo siitä hepulin. En voi edes kuvitella miten ahdistavalta tämä mahtaa isästäni tuntua!
Tiedän että heillä on ollut kaikenlaisia vastoinkäymisiä elämässään ja uskon että äitini mustasukkaisuusongelma on oireilua aiemmista vastoinkäymisistä..Eli siihen liittyy jo aiemmin koettuja traumoja..
Jos mustasukkaisuutta sairastava ihminen ei myönnä ongelmaansa ja tee ongelmalleen jotain niin häntä on lähes mahdoton auttaa..
Koita saada hänet avautumaan ja puhumaan tunteistaan. Voit kertoa omista tunteistasi hienovaraisesti ja rohkaista sitten häntä puhumaan. Vältä kuitenkin "tuomitsemasta" hänen tuntemuksiaan ja riitelyä yleensäkin. Parantuminen täytyy lähteä hänestä itsestään ja mitään ei voi tuputtaa väkisin..
Puhuminen on parasta terapiaa.
olen sen ijän lapsi kun isäni oli jo käynyt sodan ja kyllä kuulin koko lapsuuteni mustasukkaisuudesta kodissani, se on häirinnyt minun koko elämääni. me iso lapsikatras ei oltu koskaan hänen siittämiään ja äitini sai kuulla huoran sanaa melkein joka päivä,saimme juosta milloin minnekin piiloon ja aina oli aseet mukana , milloin puukko , milloin haulikko. ne olivat raskaita aikoja, mutta onneksi joskus kuolema armahtaa meitä omaisiakin ,oli kaunein kirkko saattaminen kun sain tuntea että viimein hän on saanut rauhan sielulleen.