Elikkä olen seurustellut 5 kk miehen kanssa. Ja n.3 kuukautta meillä oli aivan ihanaa aikaa. Nyt on vaan tullut suhteeseen sellainen,että jokin asia tökkii. En usko,että kyllästyminen olisi voinut tulla asiaan. Voisiko olla,että näämme liian harvoin kun käyn eri paikkakunnalla töissä. Emme asu vielä yhdessä.Joten näämme illalla vasta joskus 7 jälkeen. Ja mies tekee ympäripyöreitä päiviä töitä. Molemmat olemme olleet täysillä tässä suhteessa,rakastamme toisia.Emmekä haluaisi menettää toisia. Pitäisikö saada sitä aikaa enemmän ja tehdä jotain hauskaa ja kivaa yhdessä? Neuvoja otetaan vastaan, kiitos etukäteen =)
en haluaisi
erota...
2596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ole onnellinen, jos/kun vielä jaksatte rakastaa - kumpikin tahoillanne.
Omassa suhteessani olen usein pysähtynyt miettimään faktoja jne. Sekä lukenut paljon aiheesta.
Parisuhteesta puhuttaessa voidaan puhua myös parisuhteen eri asteista, ensin rakastutaan, ns. koko muu maailma hukkuu, on vain se yksi ja ihana!!! Sitten kun se muuttuu arkisemmaksi, haetaan rajoja ja niin tyhmältä kun se kuulostaakin, itsenäistytään suhteessa. Eli otetaan myös sitä omaa tilaa. Ja mikä karuinta, rajoja haetaan useimmiten riitojen avulla. Eli en usko että teillä on syytä huoleen. Jaksatte varmasti rakkauden avulla mennä eri vaiheiden yli, jopa riitojen kautta mitä (takuulla??) tulee jossain kohtaa.
Muistahan:
Riidat, niitä selvitellään, sovitaan ja kuoppainen on tie,
vain kompastelu kohti täydellistä vie.
Kannattaa googlettaa esim. parisuhde ja kaikki mahdollinen aiheeseen liittyvä. Netistä löytyy paljon hyvää asiaa mitä kandee lukea ja miettiä. Mutta muista sekin, ei ole yhtä oikeaa toimintamallia mitä ikinä luetkaan, niitä voi ajatustyöllä soveltaa omaan elämään ja kokemuksiin.
Voimia sinne, teille kummallekin =)
...jo klo 7 jälkeen, jos mies kerran tekee ympäripyöreitä päiviä? Minä olen ihan normaalissa toimistotyössä, ja työaika on klo 9-18. Sen jälkeen menee noin tunti työmatkaan, käyn kaupassa, ja laitan ruokaa. Sitten, jos ei ole muuta ohjelmaa, saattaa olla pari tuntia yhteistä aikaa.
Olisihan se kiva, jos olisi rajattomasti aikaa, mutta tätä se elämä nyt vaan on. Ei aina ole niin hauskaa, yhdessä eikä erikseen, mutta ei tarvitsekaan olla. Se ajatus kannattaa hyväksyä. Arki on vaan helpompi kestää, kun on vierellä joku, joka välittää.