ollaan tapailtu/seurusteltu nyt 6kk
pari viikkoa sitten oli virallinen keskustelu ja päätettiin että yritetään vielä. miehellä on paljon menossa työ, urheilu, koulu..ei meinaa aikaa jäädä ja on erakko luonne muutenkin, eli tarvii paljon omaa aikaa. hän on stressannut siitä ettei saa aikaa minulle tarpeeksi ja olen vakuuttanut ymmärtäväni ja en vaadi kuuta taivaalta.
hän ei ole tunneihminen (kosketukset jne ei luonnistu, eikä ole ikinä sanonut tykkäävänsä minusta tms, ei pysty avautumaan minulle), minä taas olen tunneihminen ja kaipaan läheisyyttä.
välillä minulle tulee vain tosi kaveri olo kun emme nuku kuin 1-2 krt/vko toistemme vieressä yön.
koska tulee raja kun on myönnettävä että tämä juttu ei toimi kahden tietyissä asioissa erilaisen ihmisen välillä?hän saa minut aina nauramaan ja onnelliseksi ja tykkään aivan hulluna hänestä, mutta tiedän että tarvitsen enemmän..tämä paha olo tappaa minut sisältä
pari viikkoa sitten oli virallinen keskustelu ja päätettiin että yritetään vielä. miehellä on paljon menossa työ, urheilu, koulu..ei meinaa aikaa jäädä ja on erakko luonne muutenkin, eli tarvii paljon omaa aikaa. hän on stressannut siitä ettei saa aikaa minulle tarpeeksi ja olen vakuuttanut ymmärtäväni ja en vaadi kuuta taivaalta.
hän ei ole tunneihminen (kosketukset jne ei luonnistu, eikä ole ikinä sanonut tykkäävänsä minusta tms, ei pysty avautumaan minulle), minä taas olen tunneihminen ja kaipaan läheisyyttä.
välillä minulle tulee vain tosi kaveri olo kun emme nuku kuin 1-2 krt/vko toistemme vieressä yön.
koska tulee raja kun on myönnettävä että tämä juttu ei toimi kahden tietyissä asioissa erilaisen ihmisen välillä?hän saa minut aina nauramaan ja onnelliseksi ja tykkään aivan hulluna hänestä, mutta tiedän että tarvitsen enemmän..tämä paha olo tappaa minut sisältä
Vastaukset 8
Vanhimmat
mulla aivan samanlainen mies heilana. Ei sano tykkäävännä, kerran kun mulla pamahti hermo, myönsi vihdoin textarilla, että tykkää, suoraan ei o koskaan sanonu. Ei pahemmin koske, mä hellin ja hyväilen häntä, hän ei sitä pahemmin tee. Tulee mieleen, että hän on kylmä, eikä jaa tunteitaan tai hellyyttään edes mulle..Mekin olemme vain kerran pari viikossa yön yhdes, mun luona.. Minä tykkään hänestä paljon, mutta tilanne syö mua ja voin henkisesti huonosti. Ollaan oltu 5 kk kimpas. Kuulostiko tutulta..?
...kun jo tuossa vaiheessa tökkii, ja noinkin perusasioissa.
Mies voi olla luonnostaan tuollainen, eikä tarvitse läheisyyttä. Toisaalta, miehellä voi olla jokin juttu solmussa sisällään, joka olisi mahdollista jotenkin aukaista, tai aukeaa vähitellen. Mutta jäädäkö sitä odottelemaan, vai ei...?
Vaikea tilanne, kokemuksesta tiedän. Minä en jäänyt odottamaan, ja lopputulos on se, että minä olen jo neljä vuotta ollut onnellinen kaltaiseni miehen kanssa, ja ex-mieheni kaiketi onnellinen nykyisen naisystävänsä kanssa.)
juuri tuon takia hän sinua tarvitsee ja sinusta tykkää, koska olette erilaisia. juuri sen takia sinä tykkäät hänestä ja tarvitset häntä koska hänon tuollainen.
vastakohtanne ansioista voitte kumpikin oppia toisiltanne, sinä häneltä sitä etäisyyden ottamista ja sallimista, hän sinulta sitä läheisyyttä.
pääasia että kumpikin tajuaa erilaisuuden rikkauden ja opettavaisuuden mikäli jäätte yhteen. tuo on kallista, te voitte kasvaa yhdessä ja hitsautua erilaisuutenne vuoksi yhteen; tai erota.
itse olen läheisyyskaipuinen, joka on erakon kanssa. kolme vuotta takana, päivääkään en vaihtaisi pois vaikka niin olen välillä itkenyt etäisyyden ottamista ja purrut hammasta. se oli minun opetustarinani, minulle. elämä antoi sen minulle. rakkauden muodossa.
ottakaa erilaisuudestanne kaikki irti. oppikaa ennenkaikkea itsestänne!!
omasta miehestä on kasvanut vuosien jälkeen vähemmän erakko, joka ´kertoo joka ilta rakastavansa ja halii. mutta siihen meni melkein kaksi vuotta että muutos alkoi näkyä.
suhteessa joka ei tyydytä ja jossa voit pahoin? En ukso että meno tuosta muuttuu. Itselläni oli samanlainen mies joka ei pahemmin hellyydestä, läheisyydestä sekä tunteista välittänyt. En jaksanut kauaa hänen kanssaan ja jäin sinkuksi. Vähän aikaa sitten tapasin tunteellisen, hellän mihen joka nauttii läheisyydestä ja olemme onnellisia. Minä olen onneni kukkuloilla. Olisin todella onneton jos olisin entisen mieheni kanssa.
On totta että erilaisuus täydentää toisiaan, mutta liika erilaisuus ei ole myöskään hyvästä. Toinen siinä kuitenkin aina kärsii eniten.
Minä voisin olla ennemmin yksin ja ilman kosketusta/läheisyyttä kuin jonkun kanssa yksin ja ilman kosketusta/tunteita/läheisyyttä. Parisuhteen pitäisi tuoda sitä läheisyyttä, kosketusta ja tunteita ja jakamista. Mielestäni suhteessa ei ole järkeä, jos ei ole edellä kuvaamiani asioita. Jokaiselle tietysti on eri asiat tärkeitä ja jokainen hakee suhteesta eri asioita. Pitäisi katsoa kuinka erilaiset ajatukset, odotukset ja käyttäytymismallit on molemmilla suhteessa ja jatkaa sitten jos löytyy tarpeeksi yhteistä. Turha roikkua jos ei tunnu hyvältä.
Itse en voisi rakastella tunteetonta miestä, en saisi siitä mitään irti. Koskettelu ja läheisyys kuuluvat nautinnolliseen seksiin. En jaksaisi tunnekylmää ihmistä, se estäisi nauttimisen jos aina takaraivossa olisi ajatus, että ei hän tästä lääppimisestä oikeasti nauti, tekee vain tämän mielikseni.
En tiedä auttoiko tämä mitään, mutta toin mielipiteeni julki ja toivon sinulle kaikkea hyvää, jäit sitten suhteeseesi tai päätät jatkaa tästä eteenpäin yksin.
seksissä hän on kyllä hyvinkin huomaavainen ja silittelee ja pussailee...mutta siis peiton alla pimeessä ;)
hän on todella kiltti, en ole koskaan 28 vuoden aikana tavannut hänen kaltaista KILTTIÄ, HUOMAAVAISTA, KOHTELIASTA miestä..mutta sitten on toi tunnepuoli jota ei hänellä ole..
meillä menee ajatukset, moraalit ja huumorintaju aivan nappiin. mutta olen sitä miettinyt paljon että riittääkö se..kun olen hänen kanssaan tuntuu että joo tää toimii ja kun en ole hänen kanssaan tuntuu tää ei toimi, en saa tarpeeksi.
kiitos paljon mielipiteistä..alan olla itse niin sekaisin että uskottelen itselleni asioita väärillä perusteilla..
Kuulostaa tutulta. Itse seurustelin 5kk miehen kanssa, joka ei puhunut minulle tunteistaan, muuta kuin että "tykkää minusta". Hellyyttä sain vain seksin muodossa. Miten voi toiselta vaatia, että esim. halailisi ja suukottelisi julkisilla paikoilla, jos pelkkä kädestä pitäminen kadulla oli vaikeaa?
Tuloksena oli, että sisälläni oli paha olo, energiaton olo, kuin olisi elänyt harmaan pilven alla. Vaikka olinkin onnellinen.
Nyt eron jälkeen tuntuu niin vapaalta ja todellisesti onnelliselta. Olen valmis uuteen rakkauteen ja tapaamaan miehen, joka osaa ja pystyy näyttämään minulle tunteensa.
Mun mieheni on muuttunut etäiseksi suhteemme edetessä, kai alkuhuuma meni ohi? Vaan vahinko kerkesi tapahtua ja nyt on vaikea lähteä vaikken itselleni suhteestamme kuin surua saa, surua siitä etten saa hellyyttä ja huomiota niinkuin ennen. Tahdon jaksaa tulevan lapsen tähden, isänsä rakastaa häntä kuten minäkin. Ehkä huomaamme olevamme onnellisia yhdessä ja rakkaus syttyy jälleen tai ehkä lopulta toteamme että on helpompaa olla erossa ja hoitaa lasta kahdessa kodissa...
No,meikäläiset jo viidenkympin hujakoilla,vajaa vuosi oltu yhdessä..nyt pahalta tuntuva vaihe menossa..muutto toiseen kaupunkiin takaisin ..töiden takia..mies tekee töitä tyyliin 12 h-yön kotonaan yksinään tietysti,minä pillitän täällä yksinäni..etäisyyttä 150 km..en saa nukuttua,mies tässä yhtenä päivänä sanoi että voin hakea loputkin romppeeni pois..sittemmin taas pyörsi sanansa..alku oli todella ihanaa joka suhteessa,sitten kaikki muuttui..kipuja molemmilla muuallakin kuin sydämessä..minulla vaihdevuodet tulossa,hänellä kroonista kipua muualla..en helkkari soikoon tiedä mitä tehdä..mitä vanhemmaksi tulee,sen vaikeampi tulla toimeen uuden ihmisen kanssa.molemmille tullut niin omat tavat..kerta kaikkiaan mahdottomalta tuntuu,jos pääsiäisenjälkeen helpottaisi,nyt haluaisin vain nukkua ja vaan vastata puhelimeen,jos se soi...