Ollaan yhtä matkaa tässä kuljettu jo seitsemän vuotta, siitä kuusi asuttu yhdessä ja oltu kihloissa.Viime kesän mies asui erillään(äitinsä luona), sovittiin näin yhdessä, kun tuntui ettei yhteiselämästäkään tullut mitään. Selvää oli, että aioiden tulisi muuttua,jos yhdessä päätettäisiin jatkaa.
Syksyllä mies sitten oli kuin toinen ihminen, vakuutti rakkauttaan ja että oli nyt todella ymmärtänyt mitä elämältään haluaa.Se olin minä ja perhe kanssani.Jouluun asti menikin todella hyvin, oikein ihmettelin ääneen monesti, että voiko tämä olla tottakaan, oltiin tosi onnellisia ja kaikki sujui hienosti, yritettiin lasta ym.
Nyt tämä vuosi onkin sitten ollut melko hankalaa..Tulin raskaaksi, mutta se meni kesken. Tämä ei miestä tuntunut juuri liikuttavan. Minnekään neuvolaan, ultraan, keskeytykseen hän ei kanssani tullut, enkä kyllä pyytänytkään, kun tuntui, ettei juuri häntä kiinnosta.
Raha-asiansa(näitä ongelmia on ollut ennenkin) hän on taas saanut kohtalaisen hyvin sotkettua, on velkaa siskolleen, visa luotto käytössä koko summa, kulutusluottoa pankista..Ei jää rahaa juuri mihinkään yhteiseen, edes ruokaan..ja koko ajan pyörii netissä auto ja autosoitin sivuilla, lisää pitäis ilmeisesti ostaa. Kotitöihin ei osallistu enää mitenkään, eikä juuri muutenkaan kotona aikaa vietä.
Olin jo mielessäni päättänyt, että nyt tämä saa riittää, että erohan tässä väistämättä on edessä.
Juteltiin tuossa sitten yksi ilta, ja hän on itse sitä mieltä, ettei erotakaan haluaisi. Nyt on vaan kaikki omat jutut päällimmäisenä,eikä tiedä mikä häntä vaivaa. Hän ei halua pyöriä nurkissa minun vaivoinani ja siksi on mahdollisimman paljon poissa kotoa.Raha-asioista sanoi, että minun ei niistä tarvitse huolehtia, kyllä hän ne hoitaa..en vaan tiedä miten, ja montako vuotta siihen menee..ainakin edelleen tuhlaa kaiken yrittämättä päästäkään lainoistaan..
Päätettiin sitten katsoa tässä vielä kuukausi eteenpäin josko mikään mihinkään muuttuisi. Meillä on omat ruoat nimellä merkittyinä kaapissa(toisin sanoen kaikki ruoat on minun..), kun en voi taas alkaa häntä "pelastamaan" pulasta ja huolehtimaan kaikista juoksevista kuluista, että hänelle jää rahaa viihdyttää itseään..
Jotenkin itse uskoisin, että aika paljon hänen käytökseensä vaikuttaa myös se, että seksielämämme on näiden kuukausien aikana jäänyt täysin. En ole jotenkaan moista pystynyt ajattelemaankaan, kun tuntuu että toisesta on tullut täysin vieras ihminen..
Toisina hetkinä tuntuu, että kaipa tämä tästä, kyllä kaikki korjaantuu jne..toisinaan taas tuntuu ihan hullulta jatkaa tätä enää yhtään pitempään..Jos kaikki korjaantuisikin, niin kuinka pysyvästi, onko kaikki paska taas edessä jonkun ajan päästä. Tai onko avopuolisollani jonkinlainen oma kriisi/masennus menossa, pitäisikö minun pysytä tukemaan häntä enemmän.. en tiedä saako tästä jutusta mitään tolkkua, mutta oli vaan pakko kirjottaa.
Syksyllä mies sitten oli kuin toinen ihminen, vakuutti rakkauttaan ja että oli nyt todella ymmärtänyt mitä elämältään haluaa.Se olin minä ja perhe kanssani.Jouluun asti menikin todella hyvin, oikein ihmettelin ääneen monesti, että voiko tämä olla tottakaan, oltiin tosi onnellisia ja kaikki sujui hienosti, yritettiin lasta ym.
Nyt tämä vuosi onkin sitten ollut melko hankalaa..Tulin raskaaksi, mutta se meni kesken. Tämä ei miestä tuntunut juuri liikuttavan. Minnekään neuvolaan, ultraan, keskeytykseen hän ei kanssani tullut, enkä kyllä pyytänytkään, kun tuntui, ettei juuri häntä kiinnosta.
Raha-asiansa(näitä ongelmia on ollut ennenkin) hän on taas saanut kohtalaisen hyvin sotkettua, on velkaa siskolleen, visa luotto käytössä koko summa, kulutusluottoa pankista..Ei jää rahaa juuri mihinkään yhteiseen, edes ruokaan..ja koko ajan pyörii netissä auto ja autosoitin sivuilla, lisää pitäis ilmeisesti ostaa. Kotitöihin ei osallistu enää mitenkään, eikä juuri muutenkaan kotona aikaa vietä.
Olin jo mielessäni päättänyt, että nyt tämä saa riittää, että erohan tässä väistämättä on edessä.
Juteltiin tuossa sitten yksi ilta, ja hän on itse sitä mieltä, ettei erotakaan haluaisi. Nyt on vaan kaikki omat jutut päällimmäisenä,eikä tiedä mikä häntä vaivaa. Hän ei halua pyöriä nurkissa minun vaivoinani ja siksi on mahdollisimman paljon poissa kotoa.Raha-asioista sanoi, että minun ei niistä tarvitse huolehtia, kyllä hän ne hoitaa..en vaan tiedä miten, ja montako vuotta siihen menee..ainakin edelleen tuhlaa kaiken yrittämättä päästäkään lainoistaan..
Päätettiin sitten katsoa tässä vielä kuukausi eteenpäin josko mikään mihinkään muuttuisi. Meillä on omat ruoat nimellä merkittyinä kaapissa(toisin sanoen kaikki ruoat on minun..), kun en voi taas alkaa häntä "pelastamaan" pulasta ja huolehtimaan kaikista juoksevista kuluista, että hänelle jää rahaa viihdyttää itseään..
Jotenkin itse uskoisin, että aika paljon hänen käytökseensä vaikuttaa myös se, että seksielämämme on näiden kuukausien aikana jäänyt täysin. En ole jotenkaan moista pystynyt ajattelemaankaan, kun tuntuu että toisesta on tullut täysin vieras ihminen..
Toisina hetkinä tuntuu, että kaipa tämä tästä, kyllä kaikki korjaantuu jne..toisinaan taas tuntuu ihan hullulta jatkaa tätä enää yhtään pitempään..Jos kaikki korjaantuisikin, niin kuinka pysyvästi, onko kaikki paska taas edessä jonkun ajan päästä. Tai onko avopuolisollani jonkinlainen oma kriisi/masennus menossa, pitäisikö minun pysytä tukemaan häntä enemmän.. en tiedä saako tästä jutusta mitään tolkkua, mutta oli vaan pakko kirjottaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.