Olemme vähän yli 3- kymppisiä ja seurustelleet lähes 15 vuotta, eli aloitimme seurustelun varsin nuorina. Olemme molemmat työelämässä ja asumme paikkakunnalla, jossa kummallakaan ei ole sukulaisia. Meillä on kaksi pientä lasta, vanhempi on 3,5v ja nuorempi pian 2v. Ongelmana on vaimoni väljähtynyt rakkaus kohtaani, sekä ilmeisesti sen seurauksena vähäinen seksielämä.
Emme ole koskaan olleet tulisesti rakastuneita, rakkautemme on ollut ”kypsää”. Emme myöskään oikeastaan koskaan ole riidelleet. Noin 5 vuotta sitten menimme naimisiin ja aloimme kasvattaa perhettä. Ennen esikoisemme syntymää harrastimme seksiä 3-4 kertaa viikossa, esikoisen syntymän jälkeen määrä putosi puoleen ja nyt kuopuksemme syntymän jälkeen taas puoleen. Tällä erää harrastamme seksiä siis noin kerran viikossa. Minulle tämä ei riitä, vaimoni on kaunis nainen ja rakastan ja haluan häntä kovasti. Hän puolestaan kokee, että olemme enemmänkin vain ystäviä, eikä kuulemma ole juuri nyt kiinnostunut fyysisestä kanssakäymisestä. Tähän sisältyy myös suutelu, haliminen yms. Jos hipaisenkin vaimoani, hän siirtyy kauemmas tai pakenee. Ennen hän myös sai lähes aina orgasmin rakastellessamme, nyt vain satunnaisesti, hän ei usein edes halua yrittää. Tämä latistaa suuresti omaa, henkistä ja fyysistä, tyydytystäni.
Olen yrittänyt keskustella vaimoni kanssa asiasta. Hänen mielestään minussa ei ilmeisesti ole varsinaista syytä tilanteen syntymiseen, eikä kuvassa ole vieraita miehiä. Voisin kuulemma kuitenkin enemmän osallistua arkeen. Töiden ja satunnaisten ( pari kertaa kuukaudessa 1-2 päivää ) työmatkojen lisäksi harrastan ( olen aina harrastanut ) pari tuntia liikuntaa 3-4 kertaa viikossa, muuten olen kotona ja pyrin tekemään osani, kuten tiskaan, panen pyykit koneeseen ja kuivuriin, käyn kaupassa jne., mutta ainahan voi yrittää parantaa. En juuri käytä alkoholia, varsinkaan kotona. Olen myös pitänyt huolta, että vaimollani on halutessaan mahdollisuus harrastaa yhtä paljon kuin minullakin, 3-4 kertaa viikossa.
Vaimoni on sitä mieltä, että ajan myötä tilanne voi korjaantua. Itsekin pidin tätä aluksi jonkinlaisena lapsiperheen ”arkena” ja välivaiheena. Nyt tällaista on kuitenkin ollut pian vuoden ja tunnen, että minunkin rakkauteni alkaa pian loppua. Jos joudun elämään ilman fyysistä kontaktia kuten nyt, olen jatkuvasti ärtynyt ja stressaantunut ja tiuskin myös lapsilleni. Tämä taas entisestään etäännyttää vaimoani minusta.
Miten tästä eteenpäin? Voiko tilanne muuttua itsekseen? Miten saan vaimoni taas kiinnostumaan minusta? Minä olisin valmis menemään vaikka parisuhdeterapiaan, mutta vaimoni ei halua. En halua asumuseroa lasteni vuoksi, lisäksi sen käytännön järjestäminen olisi varsin mahdotonta. Pelkään, että jos jotakin muutosta ei pian tapahdu, saatan tehdä jotakin typerää ja ajautua pettämään vaimoani, sillä vaikka rakastankin häntä, minulla on myös tarpeita, jotka on mielenterveytenikin vuoksi saatava tyydytettyä.
Emme ole koskaan olleet tulisesti rakastuneita, rakkautemme on ollut ”kypsää”. Emme myöskään oikeastaan koskaan ole riidelleet. Noin 5 vuotta sitten menimme naimisiin ja aloimme kasvattaa perhettä. Ennen esikoisemme syntymää harrastimme seksiä 3-4 kertaa viikossa, esikoisen syntymän jälkeen määrä putosi puoleen ja nyt kuopuksemme syntymän jälkeen taas puoleen. Tällä erää harrastamme seksiä siis noin kerran viikossa. Minulle tämä ei riitä, vaimoni on kaunis nainen ja rakastan ja haluan häntä kovasti. Hän puolestaan kokee, että olemme enemmänkin vain ystäviä, eikä kuulemma ole juuri nyt kiinnostunut fyysisestä kanssakäymisestä. Tähän sisältyy myös suutelu, haliminen yms. Jos hipaisenkin vaimoani, hän siirtyy kauemmas tai pakenee. Ennen hän myös sai lähes aina orgasmin rakastellessamme, nyt vain satunnaisesti, hän ei usein edes halua yrittää. Tämä latistaa suuresti omaa, henkistä ja fyysistä, tyydytystäni.
Olen yrittänyt keskustella vaimoni kanssa asiasta. Hänen mielestään minussa ei ilmeisesti ole varsinaista syytä tilanteen syntymiseen, eikä kuvassa ole vieraita miehiä. Voisin kuulemma kuitenkin enemmän osallistua arkeen. Töiden ja satunnaisten ( pari kertaa kuukaudessa 1-2 päivää ) työmatkojen lisäksi harrastan ( olen aina harrastanut ) pari tuntia liikuntaa 3-4 kertaa viikossa, muuten olen kotona ja pyrin tekemään osani, kuten tiskaan, panen pyykit koneeseen ja kuivuriin, käyn kaupassa jne., mutta ainahan voi yrittää parantaa. En juuri käytä alkoholia, varsinkaan kotona. Olen myös pitänyt huolta, että vaimollani on halutessaan mahdollisuus harrastaa yhtä paljon kuin minullakin, 3-4 kertaa viikossa.
Vaimoni on sitä mieltä, että ajan myötä tilanne voi korjaantua. Itsekin pidin tätä aluksi jonkinlaisena lapsiperheen ”arkena” ja välivaiheena. Nyt tällaista on kuitenkin ollut pian vuoden ja tunnen, että minunkin rakkauteni alkaa pian loppua. Jos joudun elämään ilman fyysistä kontaktia kuten nyt, olen jatkuvasti ärtynyt ja stressaantunut ja tiuskin myös lapsilleni. Tämä taas entisestään etäännyttää vaimoani minusta.
Miten tästä eteenpäin? Voiko tilanne muuttua itsekseen? Miten saan vaimoni taas kiinnostumaan minusta? Minä olisin valmis menemään vaikka parisuhdeterapiaan, mutta vaimoni ei halua. En halua asumuseroa lasteni vuoksi, lisäksi sen käytännön järjestäminen olisi varsin mahdotonta. Pelkään, että jos jotakin muutosta ei pian tapahdu, saatan tehdä jotakin typerää ja ajautua pettämään vaimoani, sillä vaikka rakastankin häntä, minulla on myös tarpeita, jotka on mielenterveytenikin vuoksi saatava tyydytettyä.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Me olemme olleet neljä vuotta naimisissa ja yhteisiä vuosia n.6.Meillä myös lähes saman ikäiset lapset.
Meillä on myös niin että minä (vaimona) en pysty ottamaan vastaan yhtään läheisyyttä. Ja olen miettinyt meneekö se ohi vai onko aina tämmöistä..
Tiedän että mieheni kärsii enemmän kun minä, mutta en osaa tehdä oikeen mitään. Kun haluja ei voi pakottaa..
Kyse ei todellankaan ole siitä että mieheni olisi jotenkin huono.. en vain tunne enää juuri mitään miestäni kohtaan.. tuntuu enemmänki että ollaan kämpiksiä/ kavereita, kuin että olisimme pariskunta.
Jonkin verran tämän palstan juttuja lukiessani olen huomannut, että monissa niistä mies tai nainen kertoo suhteensa kylmenneen eikä tunne mitään puolisoaan kohtaan. Minun mielipiteeni on että tilanteessa on lähinnä kaksi vaihtoehtoa:
1) Odotetaan että rakkauden tunne puolisoon tulee takaisin itsestään. (Mikä luultavasti ei koskaan tapahtu, ja siten ajaudutaan erilleen)
2) Miettii suhdetta TAHDON - päätöksenä. Minä TAHDON sitoutua tuohon ihmisiseen. Minä TAHDON tehdä hänelle hyvää. Minä TAHDON silitellä häntä ( vaikka ei huvitakaan ).
Itselläni on avioliitossani ollut puolisoani kohtaan muutaman kerran kylmiä aikoja yli kymmenen avioliittovuoden aikana. Minusta on TUNTUNUT että lähtisin heti jonkun toisen naisen matkaan jos sellainen tulisi kohdalle. Minusta on TUNTUNUT että rakkaus on kuollut, ei tunnu miltään. Mutta sitten sain jostain kirjasta idean, että todellakin kyse on siitä mitä TAHDON ja toimin sen mukaisesti. Tunteet tulevat takaisin. Ja näin on todella käynytkin. Nyt voin rakastaa vaimoani myös TUNTEELLA.
Kiitos vastauksestasi!
Osaatko yhtään kertoa, miksi läheisyyden hyväksyminen on niin vaikeaa? Vaikka olisitte "kavereitakin", niin kai silti toisen ihmisen koskettamista ainakin välillä kaipaa? Meillä vaimo tosin ilmeisesti purkaa tämän hellimiskaipuunsa lapsiin, kuten osittain tietysti minäkin. Mutta se toisenlainen hellyys...
Onko sinulla kuitenkin haluja tallella, ja jos on, kohdistuvatko ne ollenkaan omaan mieheesi? Meillä vaimolla ei haluja kuulemma ole ( voi tosin olla, ettei rohkene kertoa, jos eivät kohdistu minuun ), mielestäni se on luonnotonta, ellei seksuaalisia haluja ole ollenkaan. Tämä tosin voi olla ihan vain oma mielipiteeni.
Olemme lukeneet myös tuon erään vastaajan suositteleman kirjan, hyvä kirja, mutta ei auta, jos molemmat eivät ole mukana ideassa. Sen sijaan tuo TAHDON- ajattelumalli on hyvä, jos vain saisin vaimon toteuttamaan sitä. Miten se sinuun sopisi?
Niin olen siis miespuolinen.
Kyllähän tuota läheisyyttä luulisi vaimosikin kaipaavan. Ehkä olet oikeassa siinä, että hän saa hellimiskaipuunsa täytetyksi ollessaan lasten kanssa.
Itse ajattelisin, että toisen läheisyys ärsyttää jos toinen ihmisenä ärsyttää, hänelle ei ole antanut jotain menneisyyden asiaa anteeksi, tai se saattaa olla reaktio oman pettämisen ja siitä syystä likaiseksi tuntemisen takia.
Itselläni varmaan kylmät ajat vaimoani kohtaan johtui puhumattomuudesta ja seksin vähyydestä. Itselleni tuli halu kostaa ja vetäytyä pois.
Kuulostaa vakavalta, että vaimosi ei halua sinun edes koskettavan. Minusta se on kyllä melko selvä merkki siitä, että hänen tunteensa sinua kohtaan ovat melko jäässä. Tuo TAHDON-malli olisi hyvä vaimollesi, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, jollei tosiaan muutos lähde hänestä itsestään. Voi olla, ettei hän ole valmis ottamaan sinulta mitään neuvoja ja metodeja. Olisi vaimollasi jotain ystävää, siskoa jne. jonka välityksellä vaimosi voisi idean saada?
"luonnotonta ettei seksuaalisia haluja ole ollenkaan" - huomaa kyllä että olet mies! Ei se ole ollenkaan luonnotonta. Ei nyt aina, hyvänen aika, "tee mieli"! Jos toinen käyttäytyy siten että vähemmästäki etääntyy, niin eipä tarvi puutetta ihmetellä! En rouvaa ihmettele yhtään, lapsiperhearjen pyörityksessä pitäis vielä miestäki huomioida. Ja kerta viikkoonhan on hyvin.. Etenkin jos toinen ei halua. Lisäks kannattaa muistaa että synnytyksessä voi mennä pahastikin rikki.
John Grayn kirja "mars ja venus vuoteessa" on aivan loistava. Lukekaa yhdessä tai erikseen.
Olen nyt kolmannessa liitossani ja kokemukseen perustuen haluaisin kertoa jotain naisen haluista.
Nainen tulee toimeen ilman seksiä. (Myös mies.) Pitkässä liitossa naisen halut helposti alkavat hautautua arjen murheiden ja askareiden alle, mutta eivät ne halut kokonaan katoa.
Halujen esille houkuttelu vaatii kuitenkin mieheltä työtä, varsinkin jos ne ovat pitkään saaneet hautautua rauhassa. Nainen ei todellakaan lämpene 0-100 -tyylisesti, vaan vaatiin paljon silittelyä, hierontaa, koskettelua oikeista paikoista, lepertelyä...
Tiedän, että tämä on miehelle tuskallista, mutta miehen puutteeliset tiedot naisen anatomiasta ja yhdyntä/orgasmikeskeisyys kylmentävät naisen...
"Ei ole olemassa haluttomia naisia, ainoastaan taitamattomia miehiä." Rumasti sanottu, mutta minun kokemukseni mukaan täysin totta.
Niinpä, totta osittain. Mutta mitä sitten, kun ei saa edes koskea? Aika vaikea on silittää, tai hieroa...no, leperrellä voisi, mutta sekin kuulemma on ( omasta mielestänikin ) aika naurettavaa, kun on oltu yhdessä jo näin kauan.
Detaljitietona, että pidän mm. suuseksin antamisesta ja vaimoni on tästä aikaisempina vuosina myös pitänyt. Nyt tämä ei käyt kuulonkaan, vaan saan heti komennuksen pois jalkopäästä, jos sinne edes yritän.
Aika taitava mies on, jos onnistuu ajatuksen voimalla saamaan naisen kiinnostumaan! ; )
Umpilukkoa on tosiaan pahempi lähteä purkamaan. Miten olisi seksiviikonloppu? Mummo lapsia hoitamaan ja te vaikkapa ns teatteriviikonloppua viettämään naapuripaikkakunnalle? Ja jos pääset kosketteluetäisyydelle, niin älä missään nimessä sorru 100 m:n pikapyrähdykseen!
Vaatii kamalasti järjestelyä pienten lasten vanhemmilta tuo avioliittoa pelastavan seksiajan löytyminen, mutta onhan se nimenomaan lasten etu, jos vanhemmat löytävät kipinän toistensa kanssa, eivätkä jostain sivusuhteesta.
No, olen pari kertaa ehdottanut myös, että lähdettäisiin viikonlopuksi vaikkapa ulkomaille. Ajatus kaatuu aina juuri tuohon, jota sinä(kin) pitäisit ratkaisuna; vaimo ajattelee, että odotan reissun aikana seksiä ( kuten odotankin, mutta en pelkästään ) eikä suostu ajatukseen, koska ei halua joutua ahdistumaan.
Ongelmana ei siis lainkaan ole ajan puute, vaan halun puute. Juuri nytkin itse asiassa lapset ovat olleet viikon mummolassa, vaimo on käyttänyt tämän ajan "hyväkseen" ja keksinyt itselleen menoja, joita ei voi hoitaa normaalina viikkona, kun lapset ovat kotona. Sinänsä perusteltua. Itse olisin kuitenkin halunnut viettää aikaa enemmän yhdessä tehden mitä vain, mutta ei sitten...
En muuten pidä "pikajuoksusta", siihen se kerta viikossa tosin nykyään ajautuu, kun vaimo haluaa päästä mahdollisimman nopeasti tilanteesta pois.
Oletko ajatellut, että lähtisitte yhdessä parisuhdeterapiaan? Minusta tuo tarina kuulostaa niin tutulta ja todella huolestuttavalta, koska itse naisena koin vastaavanlaista mieheltäni, että en saanut läheisyyttä jne. Syykin siihen selvisi eli mies oli ajautunut omassa elämässään kriisiin ja se kriisi johti siihen, että miehellä oli lopulta toinen nainen. Mies selitti tämän sillä, että henkinen yhteys väliltämme oli poikki, mutta hän ei ollut valmis tekemään asialle mitään ja lopulta haki seuraa netistä. Ainoa asia, joka meillä oli hyvin oli seksielämä ja sen takia mies ei pettänyt.
Minusta sinun kannattaisi tehdä vaimollesi selväksi mitä sinä tunnet ja mitä haluat. Ei ole häneltä oikein torjua sinua aina. Vai haluaako hän torjua sinut jonkin syyn takia? Kuten joku jo aiemmin taisi mainita niin onko mahdollista, että vaimosi olisi rakastunut toiseen? Kerro, että haluat lähteä matkalle kahdestaan viettämään aikaa ja nauttimaan toisistanne ja että seksi ei ole matkan päätarkoitus. Ihmettelen, jos vaimosi ei ala vähitellen ajatella, että sinä voisit ajautua toisiin naisiin tuolla hänen torjumisellaan.
Hakekaa apua siitä terapiasta. Siellä varmaan vaimosikin avautuisi ongelmastaan ammattilaisen avulla, jos et onnistu kotona saamaan hänestä mitään irti. Jos olisin tiennyt mikä miestäni vaivasi niin olisin hakenut meille ammattiapua ennen pettämistä enkä vasta sen jälkeen. Puhumattomuus on pahasta!!!
Niinkuin sanoin, niin naisen halujen heräämiseen horroksesta menee pitkä aika, älä päästä vaimoasi liian vähällä. Käytä aikaa. Mikäli vaimo vaatii pikasuoritetta, keskeytä juttu siihen. Kai on parempi olla kokonaan ilman seksiä, kuin tuollaisessa pika-kierteessä, jossa jaetaan vain säälistä.
Ymmärrän kyllä, että jokin tietty aika menee, ennen kuin naiset saavat tunteidensa ohjaaman halunsa toimimaan. Mutta vuosi alkaa jo olla aika lailla paljon aikaa.
Mitä tulee tuohon, että olisin kokonaan ilman...no, olen sen verran fyysinen ihminen ( entinen kilpaurheilija ), että jos joudun olemaan kauniin ja seksikkään ( ainakin minun mielestäni, kai jonkun muunkin ) vaimoni kanssa samassa sängyssä tai edes samassa talossa, niin vaikka kuinka karvat kasvaisivat kämmeniin, silti minun on saatava koskettaa häntä silloin tällöin. Kuten jo mainitsin, en ole kivaa seuraa itsellenikään, jos olen "liian" puutteessa.
Taisin tuolla jo mainita, että vaimoni ei ole halukas lähtemään terapiaan. Miksi hän ei sitä halua, sitä en ihan varmasti tiedä. Kun kysyin, hän vastasi, että yritetään ensin itse! Mutta nyt tuntuu tilanne vain pahenevan. Silti, totta puhuen, en ole ihan varma, että terapiakaan auttaisi. Ja keskustelun puute ei ole ongelma, vaimon mielestä keskustelemme asiasta liikaakin nykyään. Ehkä näin sitten onkin, minä vain haluaisin saada asian jo vähitellen ratkaistuksi.
Täällä on ollut monia hyviä neuvoja, mutta minusta tuntuu, että lähes kaikki neuvot edellyttävät jonkinlaista alkuunpääsemistä fyysisellä kosketusasteella. Jos vaimoni on sitä mieltä, että minussa ei ole suurempaa vikaa ja että rakkaus "on vain kadonnut" - luultavasti lapsiperheen arjen harmauteen - niin kaikkein ensimmäiseksi kai hänen on päästävä eroon tuosta kosketuksen karttamisestaan. Miten voin häntä tässä auttaa, sitä en osaa sanoa ja siihen haen jotakin ratkaisua. Ennen kuin jompikumpi meistä tekee jotakin peruuttamatonta. Tai, ehkä hän sitten sitä juuri hakeekin...??
Minulla sama tilanne kuin vaimollasi,pihtasin seksiä mieheltäni.Ei yksinkertaisesti kiinnostanut.Aina tuli muuta tekemistä,seurauksena oli,että mieheni meni ja petti minua.Se avasi silmäni tajusin vasta,kun melkein menetin mieheni,että rakastan häntä ja haluan vain hänet.Nyt olen surullinen,koska pettäminen kaivaa ja kalvaa ikuisesti.Avioliitto jatkuu,mutta aina on epäilys.Toivon todella,että puhut vaimosi kanssa,ennen kuin menet ja petät.Se on viimeinen keino ja voit menettää vaimosi.Onnea teille.
Ymmärräthän, että olette kierteessä. Pikaseksiä - ei tunnu vaimolla missään - haluttaa entistä vähemmän - haluaa vielä pikaisempaa, ettei tarvitse "kärsiä" kauaa - epätyydyttävää - edelleen halut vähenee jne
Lopeta pikaseksi mikäli haluat nautinnollisemman sänkyelämän. Kyllä sitä pikasellaistakin voi olla, mutta jos se pelkkää sitä, niin nainen näivettyy.
Niin, seksi on todellakin vain yksi osa avioliittoa, on paljon muutakin.
Epäilisin, ettet kokenut seksiä miehesi kanssa mitenkään innostavaksi, siksi ajauduit pihtaajaksi. Vai mitä mieltä itse olisit pihtauksen syistä?
Minun nykyinen aviomieheni on erittäin taitava rakastaja. En voi kuvitellakaan haluttomuutta ongelmaksi tässä liitossa. Muita ongelmia meille toki voi tulla (ja on tullutkin), kuten sanottua, seksi ei merkitse kaikkea liitolle.
(Mutta hyvä seksi antaa paljon muita puutteita anteeksi :o)
elämä pienten lasten kanssa on stressaavaa ja vie huomion pois parisuhteesta. Oletko koskaan kertonut vaimollesi, mitä todella tästä tilanteesta ajattelet tai mihin tuo voi pahimmillaan johtaa? Kysy joskus, mitä hän ajattelisi, jos sinä pettäisit häntä. Luulisi viimeistään siinä vaiheessa vaimosi silmien aukeavan, koska jos hän sinua rakastaa niin hän ei anna sen tapahtua. En todellakaan suosittele, että petät! Älä ikinä tee sitä. Sinusta kuitenkin huomaa, että rakastat vaimoasi ja haluat selvittää tilanteen.
Minä sain oman elämäni rippeistä kiinni siellä terapiassa vaikka en siihen aluksi uskonutkaan. Teinä kyllä yrittäisin. Selvästi vaimollasi on jokin kriisi menossa. Voisiko johtua esim. siitä, että olette olleet niin kauan yhdessä ja hän ajattelee ettei ole ehtinyt muuta näkemään?
Entäs jos annat asian olla hetken aikaa, etkä puhu mitään koko jutusta? Sinulla on rakkautta vaimoasi kohtaan, joten seksin ei pitäisi olla ainoa syy siihen, miksi olette yhdessä. Oletko se muuten aina sinä, joka tekee aloitteen seksiin? Jätä ohjat nyt vaimosi vastuulle ja odottele vaikka pari viikkoa. Kyllä sen kestää vaikka seksin puute suhteessa onkin niin hemmetin vaikeaa.
Luin vain ketjun pari ensimmäistä kommenttia. Itse naisena olin jonkin aikaa sitten samassa tilanteessa, kuin ap:n vaimo. Ei sitten millään haluttanut sekstailla. Meillä avioliittoa takana 21 v. Olen ihan hyvän näköinen nainen ja mieheni on erittäin komea ja aina ollut erittäin viriili.
Jotain vain tapahtui, en osaa sanoa mitä, mutta yht'äkkiä alkoi sujua. Lieneekö omat pohdintani mitä itse todella HALUAN. Haluan jatkaa mieheni kanssa, haluan viettää vanhuuden hänen kanssaan jne. Tiedän, että seksin puute voi ajaa toisen vaikka sivusuhteeseen.
Voi hyvät hyssykät, nyt seksiä 4-6 kertaa viikossa ja millaista; todella hellää ja tyydyttävää. Olen selkeästi kertonut miehelleni, mikä tuntuu hyvälle ja mistä nautin ja olen myös kysynyt hänen toiveitaan.
Ilmeisesti pitkässä liitossa niitä suvantovaiheita vaan tulee ja asia korjaantuu ajan kanssa, tai sitten ei. Luulen, että me olisimme päätyneet lopulta eroon, mutta onneksi ei mennyt niin pitkälle.
Kaikkea hyvää ap.lle ja muillekin!
Entä jos vaimosi tuntee itsensä vaikka rumaksi, tai ajattelee ettei kelpaa enää sinulle fyysisesti. Katseletko muita naisia esim. netissä? Jos oman vaimosi itsetunto on pohjissa, ei ainakaan auta lähestymistä, jos himoitset esim. nuorempia (lapsettomia) naisia kuvissa. Jos vaimosi tuntee, ettei hänen "tavaransa" ole enää kunnossa lapsen saannin takia, eikä siksi halua sinulta suuseksiä?
En katsele muita naisia sen enempää kuin ennenkään, en ole mikään pornofriikki. Ja kuten totesin, vaimoni on kaunis, hyvävartaloinen ( 172cm / 65kg ) ja tietää sen. Lisäksi, nämä ongelmat alkoivat vasta siis n. vuosi toisen lapsen syntymän jälkeen, joten syynä ei liene huono itsetunto.
no niin, tuo viestihän tuntuukin todella kivalta...
" vaan vaatiin paljon silittelyä, hierontaa, koskettelua oikeista paikoista, lepertelyä... "
eli toisin sanoen miehet joutuu tekemään kaiken työn sen eteen että suhteessa olisi seksiä?? eipä tuon kyllä ihan niin pitäisi mennä, eikö molemmilla osapuolilla ole oikeus tasa-arvoon suhteessa, seksissä jne....
Raskauksien myötä naisen vartalo kokee muutoksia. Nainen on muutenkin kolmenkympin iässä pienessä kriisissä. Voisiko siinä olla syy ettei hän halua seksiä enää? Moni kokee myös synnytyksen jälkeen pientä masennusta ja se on voinut jäädä ns. päälle, on haluton olo kaikkeen. Jos tuntuu, ettei nämä ole syynä, niin voisiko syy löytyä ehkäisystä. Monet pillerit ja varsinkin hormoonikierukka aiheuttavat haluttomuutta alkuaikoina. Itsellä se kesti jopa puolitoista vuotta ennekuin helpotti. (oli tulla ero mokoman kierukan takia=))
Nämä nyt vaan pieniä esimerkkejä mistä haluttomuus voisi johtua. Jos mikään noista ei tunnu sitä aiheuttavan, kannattaisi sittenkin houkutella se vaimo sinne parisuhdeterapiaan. Joskus pieni kiristys auttaa. Anna vaimollesi vaihtoehdot, joko lupa hankkia seksiä muualta tai sitten parisuhdeterapia. Sinne kannattaa kummankin mennä ensin yksin juttelemaan ja vasta sitten yhdessä. Tai mikä estää sinua menemästä yksin juttelemaan jollekkin aluksi jos vaimo ei suostu.
Sinulla on selvästi halu parantaa tilannetta ja pitää kiinni suhteestanne. Sinuna en jäisi odottelemaan, vaan tarttuisin asiaan. Teillä on kaikki mahdollisuudet selviytyä :)
Varsinkin toisen lapsen jälkeen menikin aika kauan ( yli vuosi ), ennen kuin vaimollani alkoivat kuukautiset uudelleen. Tämän jälkeen aikaisemmin käytetyt pillerit eivät sopineet, kuukautiskierto ei vakiintunut. Tämä luonnollisesti sotki asioita entisestään. Nyt uusilla pillereillä kierto on vakiintunut.
Olemme pohtineet yhdessä myös noiden pillereiden mahdollista vaikutusta. Voihan syy olla niissäkin, mutta vaikuttavatko ne myös niin, että ei ole edes läheisyyden kaipuuta? Olisin melkein valmis siihenkin, että menen itse leikkauttamaan siemenjohtimeni, jos sillä päästään eroon hormoneista ja tätä kautta vaimon halut paranevat. Vaimon mielestä olen kuitenkin liian nuori tähän vaihtoehtoon, niin kuin vielä toistaiseksi ajattelen itsekin.
Mitä tulee kiristykseen, en kannata sitä missään muodossa parisuhteessa. Varsinkin tuo seksi/parisuhdeterapia on aika lailla tuhoontuomittu ajatus. Ja korjauksena joihinkin esitettyihin kommentteihin siitä, että vaimoni "pihtaisi", en usko siitä olevan kysymys. Kun jotakin, nyt fyysistä kontaktia, ei tee mieli, vaan se suorastaan äklöttää, niin onhan se vaikeata toimia vastoin tunnettaan.
Olen nyt luvannut antaa vaimolleni aikaa vappuun asti, jos mitään muutosta ei tapahdu, niin sitten katsotaan tilannetta uudelleen.
No tuo "kiristys" olikin ehkä väärä neuvo teille. Olette jutelleet asioista ja vaimosi ei pihtaa tahallaan vaan hänellä oikeasti on joku haluttomus jakso menossa. Itsellä tuo hormoonokierukka todella pisti elämän sekaisin. Halusin olla yksin enkä kavannut läheisyyttä. Miheni koskettaessa tunsin jopa inhoa häntä kohtaan.
En ymmärrä jos vaimosi tajuaa, että jokin on vialla, niin miksei halua mennä esim. lääkäriin? Pillerit voidaan aina vaihtaa toisiin tai vaihtaa tavalliseen kierukkaan mistä ei ole kyseisiä ongelmia. Vaihtiehtoja siis on olemassa.
Jokinhan sen haluttomuuden aiheuttaa. Aika vaikea on apua saada jos vaimosi ei halua puhua siitä kellekkään.
Olen naimisissa oleva nainen, avioliittovuosia takanua kymmeniä. Mieheni ei enää juurikaan kiinnosta minua. Rakastin häntä paljon ja halusin rakentaa aivan toisenlaista elämää kuin mitä meillä nyt on. Hän halusi harrastaa ja työ on hänelle ollut aina tärkeä tai ainakin hän on uhrannut elämänsä sille.
Mieheni osallistuu kotitöihin aina kun kerkiää mutta hyvin harvoin hän on läsnä vaikka fyysisesti paikalla onkin. Hänelle perhe on sanojensa mukan tärkeä ja hän rakastaa minua kuintekin käytännön tasolla kaikki muu on kiinnostavampaa kuin koti ja siellä yhdessä oleminen tai tekeminen.
Nyt olemme keski-ikäinen pariskunta, aikaa olisi parisuhteelle mutta minua ei vain kiinnosta. Nyt haluan elää omaa elä'määäni johon olisin miehenikin halunnut kuuluvan mutta tarpeeksi pitkään olisn syrjässä hänen elämässään, joten se siitä.
Olen tyytyväinen elämääni;harrastan, minulla on ystäviä ja mielenkiintoinen työ. Mieheni on uhrannut vuotensa harratuksiinsa ja työhönsä, joten venhuutensa eväät hän saa myös sieltä kerätä, minuun on turha enää tukeutua.
Minäkin olen kaunis ja "hyvinsäilynyt" ja mieheni haluaa rakastella kanssani paljon useammin kuin minä mutta sitä niittää mitä on kylvänyt...
Ilmeisesti yrität vihjata, että en huomioi riittävästi perhettäni / vaimoani? Kuten jo mainitsin, teen kyllä omasta mielestäni oman osani, eikä tuohon ole vaimollani ollut juuri huomauttamista. Oletan, että jos olisi, niin tietäisin siitä. Ja vaimollani on menoja lähes yhtä paljon kuin minulla, joten se siitä.
Kiitos kuitenkin tarinastasi!
koska te ukot tajuatte yhden asian.lasten syntyessä vaimo keskittyy lapsiin,mikä on ihan
oikein,mutta yksi asia on fakta,tämä kaunis ihana
nainen johonka rakastuit on kadonnut,hän ei kos
kaan palaa enää takaisin.nainen valitsee huomaa
mattomaan itselleen partnerin, joka sopii jatka
maan sukua.mauri on tehtävänsä tehnyt,mauri saa
mennä.! hommaa toinen nainen,sitä varten,mutta
älä käryä niinkuin minulle kävi.
asiallisia kirjoituksia!
Itsekin pitkässä parisuhteessa elävänä naisena tiedän, että joskus sen oman rakkaan miehen kosketus suoraan sanottuna oksettaa.
Itselläni haluttomuuden syysksi muodostui se, että tuntui kuin kaiken kosketuksen määräpää olisi ollut seksi. Tästä päästiin puhumalla ja sillä, että annoin itselleni luvan nautti pusuista, halauksista ja koskettelusta ilman velvollisuudentunnetta seksistä.
Olisiko mahdollista, että ottaisit periaatteen "kosketa kun kohdataan". Pieni hellä kosketus ilman taka-ajatuksia. Kosketat niin, että hyvä kun sen edes tuntee... Hipaiset niskasta, siirrät kasvoilla roikkuvia hiuksia korvan taakse yms yms. Todellakin ilman taka-ajatuksia.
Kuten joku edellä jo sanoi, kyse on tahdosta rakastaa - teidän kummankin puolelta. Periksi ei saa antaa ennen kun kaikki kivet on käännetty.
Kiitos tästä vastauksesta,
minunkin mielestäni täällä on pääasiassa tullut hyviä ajatuksia, jotka varmasti auttavat monia, jos edes puheyhteys ei enää toimi. Ikävä kyllä meillä lähes kaikkea on kokeiltu, ilman vastakaikua vaimoltani. Jos syynä tilanteeseemme ei ole hormonit tai tilapäinen väsymys, vaimoni työstressi, kodinhoito, lasten sairastelu - nämä kaikki asioita muuten, jotka koskevat samalla tavalla minuakin, mutta olen vielä "tolkuissani" - niin sitten tästä ei ole ulospääsyä. Kaikkihan toki on mahdollista. Eli periksi ei anneta - ainakaan vielä!
Sinun muista neuvoistasi sen verran, että olen tuota kosketustaktiikkaakin yrittänyt käyttää. Mutta kuten olen kertonut, pienikin kosketus taholtani tuntuu saavan aikaan kylmiä väreitä vaimossani, joten hankalaa se on. Lisäksi minun on itseni vaikea ajatella "ei- seksuaalisesti", kun kosketan vaimoani, ja tämän vaimoni varmaan myös huomaa ja tiedostaa.
Olen huomannut, että naiset usein unohtavat sen tosiseikan, että kuten naisilla, myös miehillä hormonit vaikuttavat käytökseen. Kun siis olen pitkään ollut "puutteessa", niin haluni alkavat olla niin kovat, että ajatus ei enää juokse kirkkaasti niissä tilanteissa vaimoni kanssa, kun pitäisi pyrkiä olemaan analyyttinen tai platoninen. Tähän asiaan ei juurikaan vaikuta se, kuinka paljon mahdollisesti harrastan "oman käden oikeutta", sillä haluan rakastella vaimoani, toista ihmistä, en vain seksiä. Ja minä ainakin pidän rakastelua ja seksiä kahtena erittäin erilaisena asiana. Kun naiset vetoavat siihen, että ensin pitää saada emotionaalinen puoli kuntoon, ennen kuin fyysistä puolta voidaan korjata, niin miehillä tilanne kyllä on usein täysin päinvastoin. Ainakin omalla kohdallani.
et ole ainoa jolla on tuo sama ongelma kosketuksen kanssa, kun on ollut pitkään ilman niin sitä on pikkaisen vaikea olla ajattelematta seksiä, niin vain se on....
Minä itse olen myös yrittänyt jo melkein kaikkea mikä piristäisi meidän makuukammari jne juttuja(vaimo sanoi ettö ilman hellyyttä ei seksiä jne tule) mutta kun ei mikään auttanut pitkän yrittämisen(lue kaiken mahdollisen hellyyden jne jne antaminen ei tuottanut tulosta) jälkeen, päätin että nyt on vaimon vuoro tehdä meidän eteen jotain......saattaa tulla pitkä odotus, mutta toivon että se kantaa hedelmää, yksin ei jaksa olla aina se joka yrittää tehdän suhteen eteen jtn, vaan mielestäni tasapuolisuus olisi ihan jees homma....
Niin koitahan jaksaa :)
Melkein kaikkea olette kokeilleet. Enää ei puutu kun lääkäri, parisuhdeterapia tai seksiterapia.
Jotenkin vain tuli noista vastauksistasi sellanen kuva, ettet noita vaihtoehtoja edes halua. Tai vaimosi ei halua. Kysyn vaan että miksi ei? Sitä sietää kysyä sinun vaimoltasi. Ettei vain haluaisi eroa, mutta ei uskalla sitä vielä sinulle sanoa. Mitään muuta syytä ammattiauttajan avusta kieltäytymiseen en keksi.
hävinnyt..onko sitä ollutkaan.?Sanoit että ette ole olleet tulisesti rakastuneita.Itselläni tilanne lasten ja"kriisien " jälkeen että tunteita on mutta ne ei ole syvällisiä miestäni kohtaan.Emme olleet tulisesti rakastuneita silloin kun tavattiin 21 vuotta sitten.Osa hetkistä on ns.pakkopullaa...sille en voi mitään ja asiasta on puhuttu......mutta mutta kun väkisin ei voi rakastaa.
Kyllähän me äidit raskauksien jälkeen käymme tunnemyrskyjä läpi...osa niistä voi kyllä vaikuttaa meijän tunteisiin...tai siis jäävät "tunnelukoiksi".
Iselläni tämä vaihe ei todellakaan ole mikään välivaihe....tässä vaan täytyy laittaa asiat vaakaan ja miettii miten eteenpäin mennään.Elämä on valintoja...näissäkin.
Niinpä, kuka ylipäänsä keksi rakkauden? Miten se määritellään, onko jokaiselle siitä oma mielikuva? Miten se muuttuu ajan myötä, ja minkälaiseksi?
Vaikka naimisiin lopulta päädyimme, tiesimme jo silloin, että emme ole toisillemme "ne oikeat". Koska kuitenkin olimme jo tuolloin olleet yhdessä varsin kauan ja tiesimme ja tunsimme toistemme oikut, päätimme "tyytyä" siihen harmoniseen olotilaan, joka meillä oli. Oliko se sitten "rakkautta" vai syvää ystävyyttä, siihen on paha sanoa mitään.
Mutta mutta, nyt on ongelman kuitenkin se, miten tuo harmonia tai sujuva yhdessäolo saadaan takaisin. Sanot, että itselläsi ei ole menossa mikään välivaihe, minkälaisia päätöksiä sitten olet tehnyt tai ajattelet tehdä?
Elämä on valintoja, mutta yhden, mahdollisesti väärän, valinnan kanssa ei tarvitse elää koko elämäänsä. Omalla kohdallani tosin on niin, että minä puolestani haluaisin pitää valinnastani kiinni, vaikka se nyt vähän vaikeata onkin.
Tätä on kestäny niin kauan että ei tää välivaihe voi olla.Mieheni ....tuttu ja turvallinen..siitä on vain jatkettava...silleen se menee.Mietin ja muistelen alkuaikoja kun alettiin olla yhdessä...jotainhan täytyi olla mikä meijät yhteen vei.Olihan se kamala huomata että tunteet hiipuu...eikä se miehellenikään mikään helppo juttu ollu.Mietin tässä että mitäköhän miehet vastaavasti miettivät..käyvät läpi tunteita.. kun tulee kyvyttömyys..yhtä kamala olotila varmaan.Lähtiskö silloin vaimo t. tytt.ystävä meneen.15 vuotta teillä yhdessä ..se on kunnioitettava nykypäivänä.....liitot nykyään kestää n.5 v.Musta tuntuu että kyllä te löydätte sen kultaisen langan.
Me on kateltu vanhoi kuvii ja videoita perhejuhlista ja myös annettu toisillemme sitä omaa aikaa.Mulla on ikä/kasvun paikka...jossain vaiheessa se tulee olemaan myös miehelläni.
Ihan vaan tuli mieleen,että voiko raskaudenpelko olla syynä haluttomuuteen?Tässä ketjussa on näköjään pohdittu monenmoista asiaa ja syytä.Ja neuvoja tullu.Toivottavasti sinä,Megaani,saat apua tohon ongelmaan.Mun ongelma on haluton mies...luulen,että vien sen jonneki seksiterapiaan.Joku mainitsi sellaisiaki olevan.
Jotenkin ihmettelen että pitää olla edelleen yhtä paljon harrastuksia kuin joskus ennen lapsia. Ehkä se yhteisen ajan puute on syy?
Jos on aina harrastanut liikuntaa niin sitä ei voi lopettaa koska keho kärsii kun on tottunut liikkumaan ja pitää itsensä kunnossa niin hyvä tulee. Olen kavereissa nähnyt kun nainen vaattii että pitää olla illat kotona ja kuka sellaista jaksaa ja sitä voi lastenkin kanssa harrataa ja niin edelleen. Itse jo yli 27v ollut parisuhteessa ja aina olen kerinnut 3-6 kertaa viikossa harratamaan mutta sellaisia mihin voi mennä milloin vain ja niin edelleen. Ei siellä kotna niitä hommia joka illalle riitä millään ja voi ottaa rennomkin.
Menkää avioliittoleirille. Esim. Leville.