Näin on päässyt käymään (mies kirjoittaa), avioliitossa (takana 3 v) innostuimme niin että päätimme hankkia kolmannen kersan. Sellainen syntyi, terveenä onneksi. Mutta, käteen jäi masennuksesta ja muista psyykkisistä sairauksista oireileva aviovaimo.Asiaa (ikävää) korostaa tiukka rahatilanne, kotityöt, harrastukset, ja järkyttävä kiihko. ¨Yhteistä aikaa ei ole ollut sitten,,herra ties milloin. Olemme kait kasvanett hieman omille teilleen tässä vaiheessa. Arki liian rutiinia.
Olen tässä nyt 6 kk elännyt runsaassa rakkauden puutoksessa, ts puutteessa. Tässä ilmeni muutama tosiseikka itsestäni, ehkä vahingossa, hieman toisen yksityiselämää rikkoen, (päiväkirjaa tarkastaessa) että vaimo ei edes haluaisi rakstella kanssani koska minulla ei ole hänen sisuksiinsa sopivaa elintä (onko mikään ihme kolmen lapsen jälkeen:( Ja että olen muutenkin huono rakastaja. Tämän hän kirjoitti pahimmassa
masennusmielentilassaan. Toivottavasti ei tarkoita tätä. Sitäpaitsi häntä on vaikea tyydyttää kun ei anna kokeilla mitään uutta.
Ja kirjassa ilmeni vielä se, että hän ei minua enään rakasta. (itku tuli)
Olen tässä 6kk elänyt omaa yksityista jopa itsekästä elämää ja paskat välittänyt vaimostani saati kotitöistä, sillä verukkeella: "Kun et sinäkään anna, en auta sinuakaan". Mutta nyt kun kaivoin hänen yksityisyyttään, ensireaktioni oli suuri viha (jääärkyttävä viha). Vihaa tunsin
hetken, vajaat viikon. Mutta sitten mietittyäni. Kun vihdoin vihani laantui, saapui suunnaton, sanoinkuvaamaton uudesti rakastuneen tunne.
En muista koska viimeksi olisin ollut näin rakastunut, tässähän menee miespisteet.) Olen tässä viikon verran muuttunut "kaikkien
kotiäitien" prinssiksi, raadan kaikilla voimillani, kotitöissä, lasten hoidoissa ja lopettanut harrastukseni lähes täysin. Hieron,
olen jopa mukava, hankin vakituisen lapsenlikan joka käy meillä tasasin välein vastaisuudessa, enkä menetä enään hermojani lasten kanssa
ja vielä,, vähentänyt vähäisenkin kaljan tissutteluni viikonlopun aikana.
Asetin itselleni kuuden kohdan parannettavat asiat itsessäni: en menetä hermoja, hellin ja huomioin, passitan vaimon tekemään omia mukavia
asioita, hankin sellaiset seksivälineet jotka tyydyttävät meitä molemia (jos vain antaa kokeilla), asetan perheasiat etusijaille jne. Ja
yritän antaa aikaa toipua väsymysestä sekä masiksesta. Ja kaiken kukkuraksi kasvatan "mieskuntoani". Tästä ei sen enempää, menee muuten väärälle osastolle. Siis, kehitän itseäni, autan vaimoa. Reilua?
Vaimoani tämä muutos ei valitettavasti hetkauta pätkääkään. Olemme puhuneet asiasta, hän antaa anteeksi epäitsekkään aikani kyllä.
Mutta seksiä ei kuulemma heru, ennen kuin perusasiat on kunnossa, joka tarkoittaa että häneltä poistuisi masennus ja väsymys jms.
Ja sitäpaitsi minun tulisi oppia rakstelemaan "huomioiden", tämä tarkoittaa että klitorista tulisi osata hyväillä aktin aikana,
muuten ei tunnu missään. Tässä kiroilenkin, että miten saisin vaimoni häveliäisyydet pois, kun vain hinkkaisi klitoristaan itse kaikilla olisi hauskaa. Ja hänellä menee himot kun/jos hinkkaan väärää kohtaa (en minä voi tietää missä se näppylä on milloinkin, tulee menee katoaa).
Seksiä kuitenkin vasta sitten kuin perusasiat on kunnossa!! 6 kk, vuosi, kaksi?? aaapuaaaa. Ja uudestirakastuneena panettaa kuin teiniä.
AUTTAKAA, JÄRKEVÄT MIELIPITEET KIITOS! Kummassa parannettavaa, ja miten.
Olen tässä nyt 6 kk elännyt runsaassa rakkauden puutoksessa, ts puutteessa. Tässä ilmeni muutama tosiseikka itsestäni, ehkä vahingossa, hieman toisen yksityiselämää rikkoen, (päiväkirjaa tarkastaessa) että vaimo ei edes haluaisi rakstella kanssani koska minulla ei ole hänen sisuksiinsa sopivaa elintä (onko mikään ihme kolmen lapsen jälkeen:( Ja että olen muutenkin huono rakastaja. Tämän hän kirjoitti pahimmassa
masennusmielentilassaan. Toivottavasti ei tarkoita tätä. Sitäpaitsi häntä on vaikea tyydyttää kun ei anna kokeilla mitään uutta.
Ja kirjassa ilmeni vielä se, että hän ei minua enään rakasta. (itku tuli)
Olen tässä 6kk elänyt omaa yksityista jopa itsekästä elämää ja paskat välittänyt vaimostani saati kotitöistä, sillä verukkeella: "Kun et sinäkään anna, en auta sinuakaan". Mutta nyt kun kaivoin hänen yksityisyyttään, ensireaktioni oli suuri viha (jääärkyttävä viha). Vihaa tunsin
hetken, vajaat viikon. Mutta sitten mietittyäni. Kun vihdoin vihani laantui, saapui suunnaton, sanoinkuvaamaton uudesti rakastuneen tunne.
En muista koska viimeksi olisin ollut näin rakastunut, tässähän menee miespisteet.) Olen tässä viikon verran muuttunut "kaikkien
kotiäitien" prinssiksi, raadan kaikilla voimillani, kotitöissä, lasten hoidoissa ja lopettanut harrastukseni lähes täysin. Hieron,
olen jopa mukava, hankin vakituisen lapsenlikan joka käy meillä tasasin välein vastaisuudessa, enkä menetä enään hermojani lasten kanssa
ja vielä,, vähentänyt vähäisenkin kaljan tissutteluni viikonlopun aikana.
Asetin itselleni kuuden kohdan parannettavat asiat itsessäni: en menetä hermoja, hellin ja huomioin, passitan vaimon tekemään omia mukavia
asioita, hankin sellaiset seksivälineet jotka tyydyttävät meitä molemia (jos vain antaa kokeilla), asetan perheasiat etusijaille jne. Ja
yritän antaa aikaa toipua väsymysestä sekä masiksesta. Ja kaiken kukkuraksi kasvatan "mieskuntoani". Tästä ei sen enempää, menee muuten väärälle osastolle. Siis, kehitän itseäni, autan vaimoa. Reilua?
Vaimoani tämä muutos ei valitettavasti hetkauta pätkääkään. Olemme puhuneet asiasta, hän antaa anteeksi epäitsekkään aikani kyllä.
Mutta seksiä ei kuulemma heru, ennen kuin perusasiat on kunnossa, joka tarkoittaa että häneltä poistuisi masennus ja väsymys jms.
Ja sitäpaitsi minun tulisi oppia rakstelemaan "huomioiden", tämä tarkoittaa että klitorista tulisi osata hyväillä aktin aikana,
muuten ei tunnu missään. Tässä kiroilenkin, että miten saisin vaimoni häveliäisyydet pois, kun vain hinkkaisi klitoristaan itse kaikilla olisi hauskaa. Ja hänellä menee himot kun/jos hinkkaan väärää kohtaa (en minä voi tietää missä se näppylä on milloinkin, tulee menee katoaa).
Seksiä kuitenkin vasta sitten kuin perusasiat on kunnossa!! 6 kk, vuosi, kaksi?? aaapuaaaa. Ja uudestirakastuneena panettaa kuin teiniä.
AUTTAKAA, JÄRKEVÄT MIELIPITEET KIITOS! Kummassa parannettavaa, ja miten.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Tekijä:
Linda De Villers
Kirja:
Miten tulla paremmaksi rakastajaksi
Löysyisikö paikkakuntasi kirjastossa, jos ei, niin kysy kirjakaupasta.
Todellakin tämä kirja tarvisi hankkia kaikille naisille joilla oman seksuaalisuutensa kanssa ongelmia. Jos kerran ei osaa itse mitään neuvoa antaa mies poloiselle ja mitään uutta ei halua kokeilla.
...sinun vaimosi klitoris vaihtaa paikkaa??? :D
En tiedä pääsisitkö helpommalla jos vaihtaisit toiseen. Kysy naiselta, että lyödäänkö hanskat naulaa kun ei tästä tule yhtään mitään. Ilmaise myös selkeästi että jotain piristystä voisi seksielämässä.
Olen harkinnut samaa, ja tiedän että vaimonikin "pahoina" aikoin miettinyt asiaa. Yhdessä meillä on aika hauskaa kuitenkin (kun ei vain olisi niin kovat paineet ja toisella puolella haluttomuus), niin tuskin pelkän huonon hetken/seksin takia kannattaisi rikkoa lasten kotipesää.
Kai vaimosi masennusta hoidetaan jollain tavoin?Ei taida se haluttomuus muuten poistua.Sinuna odottelisin vielä.Eiköhän se "oikea" vaimo sieltä vielä palaa,kunhan masennus alkaa väistyä.Itsestään alakulo ei kuitenkaan häviä,joten toivottavasti lääkitys,terapia ym. käynnissä.
Itse masennuin myös synnytyksen jälkeen ja mies kyllästyi odottamaan paranemista (en siis tajunnut olevani masentunut,enkä hakenut apua).Parannuttuani sitten olisi taas halunnut palata kanssani yhteen,mutta oli minun puoleltani jo liian myöhäistä.
Jos haluttomuus on masennuksesta johtuvaa,niin kunhan odottelet vielä hetken niin eiköhän vaimosi tee aloitteen,kun halut taas palaavat.Itse ainakin koin painostamisen,hienovaraisenkin,masentuneena todella ahdistavaksi.
Olen kuullut että tämä "raskauden jälkeinen" masennus on jopa enempi sääntö kuin.. saatan olla väärässä. Harmi että tälläinenkin oire piti keksiä, muiden lisäksi.
Vaimoni masennusta on aikoinaan hoidettu, keskustelemalla sekä lääkityksellä. Kolmannen lapsen jälkeen kun olisi osallistunut, eivät suostuneet jatkaa terapiaa, kun vaimo sanoi lääkitykselle NOU! Homma jäi siihen.
Omakohtainen apuni on nyt sellainen, kaikki kuormat vaimolta pois kuten, ruanlaitto, suuret kauppareissut ja kodinhoito. Yksi piristys päivässä, esim. hyvän mielen leffa, erillaiset herkut,pää- jalkahieronta shoppailuraha.) Toimii!
Mies Tervetuloa tänne vaan!
Jos tuo pitää paikkaansa :) Ja hyvää seksiäkin tulet saamaan, enemmän kuin jaksat antaa =D
Hommaa itsellesi rakastajatar.
Miten niitä hankitaan, jos ei ole varaa/aikaa notkua pubeissa tai baareissa.
Ei baarista löydy kunnollista rakastajatarta.
Meitä ihan fiksuja eri syistä puutteessa olevia naisia liikkuu ihan "kaikkialla".Kyllä siisti ja kunnon mies hänet löytää. Tai hän löytää sinut.
Voit etsiä vaikka suomi24 palstalta.
Se"2".
Voisin kannustaa heeboa tuohon "2":een. Siitä seuraa sitten lisää keskustelua kun vaimo hakeutuu 24:een. Kaikkia ei voi tyydyttää. Paitsi itse itseään.)
Monta asiaa mihin pitää kommentoida... Et taida ymmärtää masennusta; et sinä silloin voi kytätä aikaa ottaen milloin se menee ohi. Rinnastat rakkauden puutteen seksin puutteeseen, ne on kaksi eri asiaa. Jos masentunut ihminen kokee, että olet hänestä lähinnä vailla seksiä, niin ei varmasti "heru" (yleensä jo ei masentunut ihminen reagoi noin).
Sitten, hyvä jos olet nyt lakannut pitämästä valtapeliä. Tuo kuulosti aika lapselliselta, että en tee sitä ja tätä, koska vaimo ei anna. Hei, minkä ikäisiä te oikein olette:)? Ja kai tajuat, että siitä ennemmin tai myöhemmin tulee noidankehä, sinä et tee sitä ja tätä, kun vaimo ei anna ja vaimo ei ehkä taas anna, kun teet sitä tai tätä. Hienoa, jos kuitenkin nyt olet lopettanut tuon käytöksen. Sitä sillä ei voi taata, että seksiä saisit, ei se mitään kaupankäyntiä ole, mutta rakkautta ja hyväksyntää ehkä saat.
Kuulostaa siltä, että rakastajan taidoissasi on parantamisen varaa. Oletko sanonut vaimollesi, että hyväilisi itseään seksin aikana? Toki hän ehkä sen voi tehdä, mutta naisena minäkin innostuisin mieluummin, että mies sen tekisi. Kuulostaa myös siltä, että sulla on naisen anatomia vähän hakusessa..sinä voit varmaan hyväillä vaimosi klitorista siten, että katselet samalla, en usko että se silloin voi hävitä yhden äkin:). Puhukaa suoraan seksiasioista, ilmeisesti vaimosi ei ole niin häveliäs kuin kuvittelet,koska hän on ilmeisesti niistä sinulle puhunutkin.
Toivottavasti uudelleen rakastumisen tunteesi kestää,vaikka vaimosi masennus jatkuisikin pidempään kuin odotat ja seksiä ei olisi. Ymmärrä, että vaimosi masennus EI ole riippuvainen sinun tekemisistäsi, toki voit omalla käytökselläsi parantaa tai pahentaa sitä, mutta se hänen on käytävä itse läpi.
Tsemppiä kuitenkin, toivottavasti löydätte yhteisen sävelen:).
Luin tekstisi, ja vastauksetkin jotka mielestäni ovat aika lailla hakoteillä. Mielestäni olet tsempannut ihan hitosti ja panostanut suhteeseen, jossa toinen piiloittautuu masennuksen sekä sun 'riittämättöyytesi' taakse. Olen itse kärsinyt erittäin vakavasta masennuksesta, ja riuduin suhteessa, jossa miehellä ei ollut mitään mahdollisuutta ymmärtää halujen puutetta, eikä muutoinkaan kokonaisvaltaista negativisuuttani. Ne kuuluvat tautiin, ja meillä suhde oli kaksi viimeistä vuotta totaalisen 'valkoista', mies ilmoittikin, että siitä huolimatta että olen frigiidi, niin hän rakastaa minua niin paljon että suostuu elämään ilman seksiä loppuelämän. Tälle frigiidileimalle on nykyinen mieheni nauranut makeasti :) Mutta asiaan, masentunut ihminen ei välttämättä ymmärrä, mitä vaati ympäristöltään, ja varsinkaan läheisimmiltä, ja jos on kieltäytynyt käyttämästä lääkkeitä sekä ottamasta kaikkea olemassa olevaa apua vastaan, niin toivoa ei lyhyellä tähtäimellä ole. Masentuneen mieli on niin pakonomaisen täynnä omia näkemyksiä, jotka suojelevat omaa minuutta, ja hän syyllistää siten helposti muita riittämättömyydestä. Tästä voisi kirjoittaa satoja sivuja. Kun olen omalta osaltani joutunut katsomaan masentuneen minäni peilistä tarkkaan, ja sitä kautta ymmärtänyt ympärillä olevien aatoksia, niin tulee mieleen, että jos masennusta sairastaa, on vastuussa siitä että hakeutuu hoitoon: olen useita henkilöitä vienyt hoitoon sekä muutamia itsemurhia estänyt, ja niissä kaikissa yhteinen tekijä on ollut se, että eivät itse osaa eikä jaksa, mutta kun mahdollisuus tarjoutuu, niin siihen ovat tarttuneet. Muuten kun ei paranemista ole tiedossa.
En osaa dilemmaasi ratkota, mutta toivon, että olet terveellä tavalla itsekäs. Tiedän, että kun on tenavia niin täytyy toimia eri tavalla kuin minä aikoinani, oli vain yhteinen koira. Et voi pelastaa toista, ja mieti tarkkaan, miten paljon olet valmis luopumaan elämän hyvistä puolista tämän nykyisen tilanteesi takia. Paljon voimia ja tsemppiä toivottaen,
ent. Pikku Myy
masennus on kaikken oman paskan katto.. masennus itsessään ei kerro missä vika.. vaan se löytyy itsestään, omasta minästä.
itse olen käynyt läpi kaiken paskan mitä sisälläni on monet vuodet ollut..
menin naimisiin ennen kuin olin käynyt kaikki läpi..
kaikki ryöppysi yli kun toinen lapsemme syntyi..
nyt olen tajunnut, ettei miheni ole minua varten..toki rakastan miestäni, mutta ystävänä. en pysty tarjoamaan muuta kuin ystävyyttä.
yrittännyt olen, mutta huomaan tuketuvani yritykseen.. tiedän että on kuunneltavani sisintään.. mutta edelleen olen siis avioliitossa miehen kanssa jota en rakasta enempää kuin ystävänä..
koska mieheni ei kestäisi eroa.
olemme siis olleet asumus erossa, ja minä nautin, nautin siitä että pystyin hengittämään vapaasti.
palattiin yhteen ja sama paska jatkuu ja jatkuu ja jatkuu..
että näin.. meillä seksi elämää ei siis ollenkaan.. koska siihen en kykene.. eikä kyse ole siitä että miheni olisi huono sängyssä, ei, ei todellakaan.. mutta se tunne puuttuu.. enkä halua antaa mieheni luulla että se tunne on.. koska sitä ei ole.. enkä usko että se koskaan tuleekaan.. mutta jumissa olen..mieheni vuoksi.. en tahdo tuottaa pettymystä..
mieheni siis tietää tunteistani.. mutta ei halua erota.
>kolmannen kersan
tästä se lähtee
>Yhteistä aikaa ei ole ollut sitten
Kolme lasta, ei tietenkään ole
>Olen tässä nyt 6 kk elännyt runsaassa rakkauden puutoksessa
Ensimmäiset pari vuotta ovat vaikeimmat.
>Olen tässä viikon verran muuttunut "kaikkien
kotiäitien" prinssiksi
Joskus tämä auttaa. Joskus ne sitten haluavatkin sen Reiskan joka on niin ihqu.
>asetan perheasiat etusijaille
Jos omat hermot kestää.
>en minä voi tietää missä se näppylä on milloinkin
Se on siinä edessä ja keskellä.
Et voi olla vaimollesi yhtäaikaa aviomies,isä, äiti, kodinhoitaja, talonmies, lasten hoitaja ja elättäjä.Silti rakastajaksi et kelpaa.
"Ei kaikkea kamelikaan voi kantaa. Joskus tulee se viimeinen olki, joka sen selän katkaisee".
Kun olen seurannut näitä suhdepalstoja, olen huomannut että jos kirjoittajat ovat olleet naisia, niin kommentit ovat olleet aivan toisenlaisia. Esim. että: Jätä se paska tai kärrää se laiskuri pihalle. Tai että lapsia se jaksaa tehdä, eikä silti huolehdi puolisostaan.
Ota siis itseäsi niskasta kiinni ja miehisty.
Rakkauden ja rakastelun ainakin voit löytää muualta.
Siinä sulle henkireikä, että taas hoitaisit lasten ja omat asiasi.
Kuulostaa tosiaan tutulta. Yrität raivoisasti olla miehekkäämpi kuin olet ja samalla parempi pehmoisi kuin olet. Välillä nämä ovat toisiaan poissulkevia asioita. Välillä menee hermot. Et ole varma saatko ikinä ja pelkäät että miehekkäämpi mies vie vaimosi. Tavallaan olet jo jäänyt aisankannattajan rooliin.
Annan sulle kokemuksesta hieman neuvoja jos sallit.
Kehitä itseäsi sun itsesi vuoksi, älä sun vaimosi vuoksi. Urheile, opiskele, pidä sosiaaliset suhteesi, tee kaikkea mikä on arvokasta sulle riippumatta vaimosta.
naisen kirjoitus,päiväkirja.älä jauha,sanonko mitä.3 lasta aikaa kirjoittaa päiväkirjaa.
(miehen,ei naisen kirjoitus)lopeta se pönttö
viinin kittaaminen ja hommaa elämä.
Miksi niitä lapsia pitää tehtailla? Eikö yhdessäkin ole ihan tarpeeksi huolehdittavaa ja kasvatettavaa? Se on jo saavutus, että saatte yhden lapsen yhteiskuntakelpoiseksi, saatikka sitten kolme. En ihmettele, että nainen rasittuu, jos pentuja pitää olla kolme. Johan siinä kroppa menee sekaisin ja ylirasittuu.
Mut teidän valintahan se on...että turha etsiä syyllisiä tilanteeseenne muualta kuin peilistä.
just näin on, itse olen yhden lapsen äiti, ja enempää en jaksa hoitaa, tiedän omat voimavarani, ei mikään ihme , että ollaan tuossa tilanteessa. Itse olen perheestä jossa on ollut 6 lasta. Äiti kertoi, että se oli yhtä masennusta ja itkua koko elämä. Lasten hoito on tosi rankkaa, omani valvotti lähes kaksivuotiaaksi asti ja silloin jo päätin että enempää en tee! Nyt lapsi on 8 v ja aikaa on omille jutuille. Harrastukset on tosi tärkeitä. Puhut lähinnä keksin puutteesta.Vieraisiin jos päätät mennä niin hetken hauskuus se vain on. Ja lopulta tulee ahdistus vielä siitäkin , että on salaillut ja valehdellut. Yksi ehdotti lähtemistä suhteesta. Raukkamaista, just niin tyypillistä miehiltä. Tuskimpa sinä kolmea lasta jättäisit masentuneelle vaimolle . Itse koin lapsen ollessa vauva luksuksena kun sai lähteä yksin lenkille, tai nukkua yksi yö kunnolla. Voimia teille ja yritä muistaa , että vaimosi ei sinua tahallaan "kiusaa" vaan on väsynyt ja masentunut.
Ei se masennus aina tule lapsia tehtäesä, harvemmin:) (tähän hymiö ennen kuin viisastelijat astuu varpaille). Tarkoitin lähinnä kuin niitä suunnitellaan. Kuinkakohan moni osaa ottaa huomioon "jälkipelit" raskaudesta??
Hekilökohtaisesti minullekin lisi riittänyt yksi lapsi. Toinen "vauvakausi" oli taas hulvattoman helppoa. Kolmas vain sen takia että vaimo sitä on aina halunnut, eikä siihen tarvittu enään kuin yksi lisää. Vastineeksi minun tulisi saada enempi omaa aikaa, tämä optio alkaa varmaan kuin vauvakausi on ohi. kyllä tuo vaimo on aina toipunut, mutta ajallaan. Tämä minun ongelmani on vain se että masis taitaa olla normaalia pidempi, ja rakastuneen tunne on N I I I N suuri, ja kaikkea korostaa omat vahvat haluni. Haluihini taitaa vaikuttaa myös se että kevätaurinko on ruvennut paistamaan, ja hormoonit heränneet talviuniltaan.
Jos ehdit puoli vuotta juosta omissa jutuissasi, voi mennä se vähintään toinen puoli vuotta, että vaimosi luottaa tapainparannukseesi.
Mutta itse asiaan: taitaa olla parempi, että viet vaimosi lääkäriin. Masentunut ei välttämättä usko, että edes lääkäri voi asialle mitään, joten hän tarvitsee siihen sinun apuasi. Siis uskoisin, että sinun kannattaa ottaa asiassa tiukka komento käsiisi. Masennus nimittäin ei häviä tuosta vain itsestään, vaan siihen kannattaa käyttää asiantuntijan apua.
Sinun tehtäväsi nimittäin on olla hänen aviomiehensä, ei hänen terapeuttinsa.
me naiset ollaan tunteiden kanssa aika konstikkaita välillä.
Joskus se voi johtua hormononeista. joskus me ehkä revitään liikaakin stressiä turhista asioista.
En oikein jaksa uskoa että masennus poistuu seksiä harrastamalla. Vaimosi pitää saada ensin toisenlaista apua jostain muualta. Joskus puhuminen auttaa jonkun ammattilaisen luona, tai sitten lääkitys voi auttaa elämäniloon, joka taasen vaikuttaa elämänlaatuun ja jaksamiseen.
Jos vaimosi käy jaksamisen rajamailla, silloin suhde ihan varmasti kärsii, koska se on ensimmäisiä asioita mihinkä helposti lakkaa laittamasta energiaansa.
Hakekaa yhdessä apua vaimosi masennukselle, pahimmassa tapauksessa siitä tulee kierre, joka vaan pahenee. Ei kannata jäädä odottelemaan.
Kerroit, että olet ollut viikon ajan ihana aviomies. Viikko on melko lyhyt aika, eikä se riitä muuttamaan tällaisista ongelmista kärsivää liittoa. Hienoa kuitenkin, että olet tehnyt "parannuksen"!
Kehottaisin ainakin ensin hankkimaan tietoa masennuksesta, jotta ymmärtäisit paremmin vaimosi ongelman. Monilla (en väitä, että sinulla) on se harhakäsitys, että masennus on jotain epämääräistä alakuloa, ja että se paranee vähän olalle taputtamalla. On tärkeää, että olet alkanut auttaa kotitöissä yms, mutta tällaisiin ongelmiin tarvitaan yleensä mielenterveysalan ammattilaisen apua. Omasta mielestäni terapia olisi tässä tapauksessa ihan ensisijaisen tärkeä asia, jos vaimosi vain siihen suostuu.
Masennusoireet voivat kestää vielä kauan, joten varaudu siihen. Jos näet vielä jotain toivoa liittosi kestämiseen, älä missään tapauksessa riko sitä, jos rakastat vaimoasi. Vaikka vaimosi kirjoittaa, ettei rakasta sinua, ero voisi olla hänelle vain tie syvempään masennukseen. Olet itse kokenut uudelleen rakastumisen, ehkä vaimosikin voi kokea sen parannuttuaan. Nyt sinun on vain tuettava häntä omalla tavallasi niin paljon kuin pystyt!
En lukenut kaikkia saamiasi vastauksia, joten en ehkä ole ensimmäinen, joka sanoo seuraavan neuvon: keskustelkaa! Ilmeisesti niin jo teettekin, hyvä niin. Muista myös kysyä, miltä vaimostasi tuntuu ja mitä hänelle kuuluu. Kaikkein tärkeintä on, ettet väheksy hänen mielipiteitään tai tunteitaan, vaikka hän sanoisi mitä! Muuten ei synnyt minkäänlaista luottamusta. Yksi omista ystävistäni on masentunut (käynyt jopa psykoosissa), ja luulen hänen luottavan minuun juuri siksi, etten arvostele sitä, mitä hän tuntee ja yritän suhtautua neutraalisti ja päivittelemättä hänen kertomiinsa asioihin.
Jos itsestäsi tuntuu siltä, niin hankkiudu itsekin terapiaan, jos se on mahdollista. Terapiaan suhtaudutaan liian usein jonain hulluille tarkoitettuna juttuna, mutta se on ihan normaalia ja aika yleistäkin nykyään. Se ei pelkästään auttaisi sinua omissa ongelmissasi, vaan olisi myös yksi tapa oppia ymmärtämään vaimoasi. Itsensä tunteminen on edellytys muiden ymmärtämiseen. Olen itse käynyt psykoterapiassa kaksi vuotta, ja se on todellakin laajentanut näkökulmiani. Usko pois!
Sanon vielä kerran, että on hienoa, että olet alkanut kantaa vastuuta parisuhteestasi. Jaksa vaan vielä, toivon, että kaikki kääntyy paremmaksi. Toivon myös, että tästä (hiukan ylipitkästä?) vastauksesta oli jotain apua.
Voimia!
Kiitso Sirkku1, vakuuttavasti kommentoit asiaani. Valitettavasti olet itse kokennut lähes samaa, jonka ansiosta tämä kaikki kuulosti niin järkeenkäypältä. Kerkesin kevyesti kertomaan aikaisemmista "raskauden masennuksista", joita on kertaallen käsitelty psykiatrin ja lääkityksen avulla, tämä oli silloin toisen lapsen jälkeen. Siitä toivuttiin aika hyvin, lääkitys otti koville en viitsi paneutua siihen nyt. Puoliso otti yhteyttä uuteen paikalliseen (muutimme toiseen paikkakuntaan) psykiatriin, hassu kehityskunta kun olivat tunkeneet venäläisiä lääkäreitä asialle, ei siitä tullut mitään jos kommunikointi ei pelaa, lisäksi vaativat että on osallistuttava lääkitykseen että prosessia voidaan jatkaa. Vaimo kieltäytyi lääkityksestä, joten laittoivat kansion kiinni ja toivoittivat parempaa jatkoa. Oli sellainen kielimuuri, että ei siihen olisi lääkkeetkään auttanut.
OLEN PÄÄTTÄNYT JAKSAA, tämän oman oman prosessini läpiviennin. Joka oli tämän "kuuden kohdan" parannukset (***Lainattua aikaisemmasta: en menetä hermoja, hellin ja huomioin, passitan vaimon tekemään omia mukavia asioita, hankin sellaiset seksivälineet jotka tyydyttävät meitä molemia, asetan perheasiat etusijaille jne***).
TÄMÄ TEIDÄN KESKUSTELUUN OSALLISTUNEIDEN ANSIOSTA. Tarkoitukseni oli saada kertoa asiasta jollekin, sillä muutaman keskustelun jälkeen vaimoni kanssa, oloni parani aina hetkellisesti. Valitettavasti parannettu mieli aina katosi. Ja olin aikeissa ottaa yhteyttä johonkin jonka kanssa keskustella ongelmista, koska paha olo, pelko rakkaansa menettämisestä aina vain tuli uudestaan esille. Ja vaimoa ei oikein nappaa aina työstää minun minimaalista teinirakkaus häikkää (en voi moittia). Vaikuttaa kovasti siltä, että ei tarvitse kuin avata tämä keskustelu, ja siinä ne teidän kannustavat, omakohtaiset neuvot ovat ja oloni on kohenutunut kummasti, olo on niin helpottunut.
Omalla preosessillani rupeaa olemaan pian 2 viikkoa takana, ja voin ylpeän/tyytyväisenä kertoa että vaimokin huomaa että asia ai ole pelkästään parin päivän pyrähdys. Vaikutusta on, saan hänet taas nauramaan, hän tulee jopa lähelleni, juttelemme niitänäitä pikkutunneilla (normaalisti väsy ylitsepääsemätön), hän tekee paljon omia asioitaan ja on ns. tyydo. Ja saan pieniä tunne kontakeja. Mukava fiilis!!
Kiitti teille kun jaksatte kannustaa, ja muutitte käsitykseni monessa asiassa. Tämä on vakava raskauden jälkitauti, valitettavasti moni teistä on sen joutunut kokemaan, joutunut sen uhriksi ja kärsimään jopa kokonaisen ihmissuhteen verran.
Noih! kävi sitten niin että, kuvanolliseseti "lapset kävi hermoille". Aukaisi tämä kaikki vaimoni arvet. Voe herne että rupsi ottaa kaalii. Huomasin selvästi että vaimo availee toodella vanhoja kasioita taas. Mieli maassa, huumori katosi tyystin. Pienet piirit näin pyhinä voi painaa päälle. Pitänee laittaa emäntä tuulettumaan hetkeksi.
Hei,luin tämän pitkän ketjun ja olen pahoillani puolestanne, koska vaimosi kärsii masennuksesta ja siitä seuraa ongelmia avioliittoonne. Tiedän millaista on olla masentuneen läheinen - koskaan ei tiedä mitä sanoo tai tekee masentuneen mielestä väärin. Hän ymmärtää kaiken väärin...Itse olen huomannut, että masentunut kaipaa kuuntelijaa ja kehujaa. Hän ei kuitenkaan välttämättä usko mitään kehuja, mutta kuitenkin antaisin vinkiksi sen, että näytät miten arvostat sitä, että hän on lastesi äiti ja vaimosi. Muista arvostaa hänen sanojaan ja tekemisiään. Muista kehua hänen ulkonäköään, luonnettaan, avioliittoanne, perhettänne. Näytä ja sano miten tärkeitä vaimo ja lapset ovat sinulle. Äläkä vonkaa seksiä. Ole lähellä, pidä kädestä, silitä hiuksia tai poskea, anna pikkupusu niskaan..yms. pientä. Ota hänet lähelle, kainaloon, mutta hillitse itsesi. Laita lapset hoitoon, tee hänelle ruokaa, sytytä kynttilät ja laita musiikkia..mutta älä oleta, että saat seksiä. Ei ehkä vielä, mutta suunta on oikea sitä kohti - pikkuhiljaa, kunhan odotat. Äläkä koskaan vähättele hänen sairastumistaan - usko kaikki mitä hän sanoo masennuksestaan ja siitä johtuvasta väsymyksestä. Yritä saada hänet hoitoon...
Kuten itse sanoit, emäntä tuulettumaan hetkeksi. Luin toisen viestisi, jossa kerroit vaimosi huomanneen muutoksesi. Hyvä homma! Ei todellakaan ole mikään ihan mitätön uroteko, jos olet jo saanut näin lyhyessä ajassa vaimosi nauramaan ja tunteikin näyttämään.
Nyt vaan etsit jostain luotettavan lastenhoitajan ja teet koko illan jotain mukavaa kahdestaan vaimosi kanssa.
Moi taas Sirkku1, juuri näin on tehty, vaimo on tuulettanut itse itseään. Kun aikoinaan selvisi että en ollut parasta hänen elämässään taannoin. Tällä hetkellä asiat on, ihme yllä paremmin. On keskusteltu, ja ilmeni sellaista että ei kyseessä kait enään ole masennus, vaan uupumus ja työpaikka. Työpaikka siinä mielssä, että näkee punaista kun tulee kotiin, vaikka kotona on tätänykyä 70% vähemmän kotitöitä.
Olemme ottaneet projektiksi muuttaa asioita yhdessä, tehneet uusia tiloja kotona missä voi tehdä esim uusia asioita. Poissa kotoa niin paljon kuin vain mahdollista. Käyneet viikonloppuisin erillaisissa tapahtumissä, kylpylöissä jne. Ja iltasin vietämme pitkiä keskusteluita muiden suhteista tai mistä vain hän tykkää kertoa.
Lastenhoitaja hankittu, kannan hauskoja elokuvia kotiin, teen herkkuja mistä tykkää, ts kaikke amistä irtoaa hyvä mieli. näyttää tehoavan. Päivätyö tosin on vielä sellainen joka syö häntä ja rankasti. Kevät näyttää helpottavan asiaa, meno/haraste/leikkipaikat tulevat ajankohtaisiksi.
Kiva kuulla, että onnistuitte paikantamaan ongelman ytimen (tai osan siitä). Toivottavasti työtilanteeseen voi jatkossa vaikuttaa jotenkin. Aurinkoista kevättä!
Masennusta täytyy hoitaa, lievään piisaa terapiakin, mutta en nyt sitten tiedä onko tuo enää kovin lievää. Tsemppiä sulle, hienoa että haluat taistella suhteenne puolesta. Mut älä kuitenkaan polta itteäs loppuun, koska sillon ootte niin syvällä, että sieltä ei ihan helpolla noustakkaan.
Vaimo hoitoon ja heti, se on tärkein juttu, kyllä se siitä sitten pikku hiljaa. Älä luovuta!
(Tarina jatkuu)
Näin on aika vierähtänyt, kolme vuotta siitä, kun aloitin tämän keskustelun.
Arvata voi,, parisuhteen intiimi- osastola ei mitään uutta. Moneen asiaan kyllätottuu. Mutta niin kauan kun sieu ja tunne elämä on tervettä. Mies tuntee aina tarvetta läheisyyteen, kuten myös minä. Ei vieläkään irtoa.
On tässä tullut kokeiltua kaikennäköistä, netin kautta, salaseuraa yms.
Kivaa aina hetkelisesti, ihasuminenhan on hauskaa.
Jos tätä enään kukaan lukee. (Viesti kait pomppaa uudelleen osion kärkeen) Toivon jatkavani tarinaa, jos ketään kiinnostaa seikka, että haluaisin erota jo vain siitä syystä. Että romantiikkaa ei aviopuolisoiden väillä ole.
Onko se oikein? Eroasin sen takia että isi/äiti leikit ei suju.
Itseäni harmittaa tuo seksin puutos. Kärsivä osapuoi kait olisivat nuo lapset. Sanovat kyllä että lapset tottuu siihen. ????
Apuja kaipaa hän.
Miten vaimosi masennuksen kanssa kävi, toipuiko?
olet kasvattanut pallit takaisin. Toki kiinnostaa. Paras ketju täl hetkel. Miten eteni homma näinä vuosina?
Mukava nähdä teitä runsaslukuisina.!
Kämppis, eli tuo waimo toipui onneksi masennuksestaan. Helpottavia tekijöitä, näin miehenä uskallan sanoa,, otti harrastuksensa käyttöön, ja olo parani, helpotin kotitöitä. AIka ja runsas lepo. Lääkäriltä mieliala lääkkeitä. Vuodessa, toipunut aika hyvin.
Juttelin parin miespuolisen eronneen kaverin kanssa asiasta.
Kannustivat mittaamaan asiaa sillain: Että suuri osa katuu, jäävät kaipamaan entistä. Mutta painottavat, että jos jotain haluaa, on kyse päätöksestä.
Hauanko hillua muutaman kuukauden,, ja sitten palata. On siihen muitakin ratkaisuja kuin eroaminen. Sitä voi vaikka irtaantua.
Mielipiteitä odottaa hän.. kiitos etukäteen hyvistä neuvoista.
Huonosta seksielämästä ei kannata jäädä kärsimään vuosiksi jos naisosapuoli ei tunne omaa seksuaalisuuttaan tai jos mieli on kuin tuuliviiri.
Sano vaimollesi että se masennus ja väsymys saadaan naimalla pois ja kun seksi piristää vaimosi ja noi aista ovat tekosyitä ja vaimosi voi herätä kun saot että eiköhän erotakun tämä ei toimi.
Hyviä ajatuksia kiitos! Ajattelin että punnitsen asiat, jos miettisi eron- kannalta. Ja kun asiat on puntarissa, olisi tästä sitten helpompi löytää ratkaisu. Joita sitten tietty saa kommentoida ja lisäillä
(miinukset/plussat jos eroaisi toisistaan)
-EI VAIN SAA
-Lapsia tulisi ikävä
-(Menisiköhän maine/feissi)
-Ressit jatkuisi, tiukkaa rahallisesti, kun ei waimo oikein jaksa ketään pomona.
-Perus- jatkuva turvallisuuden tunne häipyisi
tod.näk saisin :)
Saisi tehdä mitä haluaa (reissuja 7 krt/vuosi
Rentoutuisin
Löytöisinköhän taas oman itseni (reilu, aina hauska, ei ressaa)
Jos suhde jatkuisi,, eron jälkeen (ja tietenkin en ole muihin koskenut :). Silloin varmaan saattaisi olla paremmat mahdollisuudet lakanoiden välissä.
Mielipiteitä, kommenteja, /-?
Sinulla on kolme pientä lasta, ja ainoat plussat ja miinukset liittyvät sinun onnellisuuteesi. Lapset eivät ole mitään kesäkissoja. Olet ne tehnyt, niin heistä myös pidät huolen.
Okei, seksiä ei ole. Valitettavaa, mutta täysin normaalia perheellisille.
Ajattelit rentoutua ja päästä eroon stressistä. Otapa lapsesi luoksesi asumaan vuoroviikoin, niin nähdään, miten rentoutumisen käy.
Tässä poikii jo tilanne. Olen ihastunut kohtalotoveriin. Jolla onneksi on asiat paremmin. Tämä kaunokainen on eronnut lopullisesti 6 kk sitten. Ajattelin katsoa kortin, että onko tästä potentiaalia rakkaus- tarinaan. Ensiksi tutustun, haistelen tilannetta. Taustalla ajan asioita, kuten ajaudun kotoa pikkuhiljaa. Teen taloa valmiiksi (HUOM! Pitkät remontit, pidennetyilla aikatauluilla syövät suhdetta, oletteko kuulleet moisesta *hymy*).
Yritän taas saada vaimoa sille päälle, että ottaa ero- asian taas esille. Ja menisimme asiassa pintaa syvemmälle.
Ajatuksia kiitos,, ei mies näitä aina yksin osaa päättää.
En tiiä, kolmas suhde jo menossa ja tunteet on taas viilenneet.
Jos voisin valita, valitsisin sen lapsieni äidin takaisin, sen kanssa oli kuitenkin jotain yhteistä.
Akat on pitemmän päälle kummallisia, ei niistä ota selvää.
Mustasukkaisia entisistä ja mustasukkaisia tulevista jo eeltäkäsin, ei sitä tervepäinen mies jaksa!
Muista sinäkin, että puolen vuoden seurustelun jälkeen alkaa vasta oikea luonne pikkuhiljaa näkyä.
Miten arvelet vaimosi jaksavan yksinäisenä äitinä, ilman sinua huushollissa? Minusta teille olisi 1 - 2 lasta riittänyt hyvin, en käsitä miksi menit vastoin parempaa tietoasi kolmannen tekemään. Masennuksella on taipumus tulla synnytyksen jälkeen kerta toisensa jälkeen pahempana, ja seksittömyys oli kai arvattavissa oleva asia. Kun nuorin on vasta neljä, niin perhana pysy nyt siinä isän, kutakuinkin terveen lähivanhemman paikalla äläkä luistele lasten kasvatus- ja hoitovastuusta. Niin makaa kuin petaa. Ei seksiä saadakseen tarvitse avioeroa ottaa, ukkomiehethän ovat oikein kysyttyjä. Hanki itsellesi tyydyttävä seksielämä jotenkin niin, ettei vaimon mieli synkkene eivätkä lapset joudu vaikeuksiin rakkauselämäsi takia. Lähdet sillointällöin "liikuntaharrastukseen" ja parin tunnin sessioiden jälkeen varmaan jaksat taas kivasti lapsiperheen arkea. Nainen kirjoitti.
ei_rintamakarkuria,
Mielenkiintoinen mielipide. Ja saataisin hyvinkin yhtyä moiseen.
Uskaltaisin sanoa, väittää. Että en haluaisi muuttaa pois lasteni luota. Ja olenkin tässä miettinyt, ja tullut siihen tulokseen, että ihanne olisi asua "kotona" ja saada tapailla "naisystävääni" silloin tällöin. Tämä uusi ihastukseni on onneksi myös sen verta inhimillinen kaunokainen, että kannattaisi samaa. Hän on hyvinkin perhe- ihmisiä. Enkä usko että sopisin siihen kuvioon vielä muutamaan vuoteen. Siten että molemmat omissa koloissaan ja satunnaista tapaamisia kuulostaisi hyvältä.
Ja kolmatta en olisi halunnutkaan. Yhteinen päätös, ja mielestäni ihmisellä pitää olla se "oma asiansa", ja waimolle se oli kolmas lapsi. Minulle se on ollut omat harrastukseni. Ja jako on jokseenkin toiminut.
Voin tässä ynnätä asiaa kun on tapaillut uutta tyyöystävääni muutaman kerran. Voei vide,, että on mieli ja tunneelämä taas käynnissä. Sain helvetinmoisen määrän hilpeyttä ja hyvää meininkiä taas arkeeni. Hitsi ja kiitos!
"kohta taas yksin"
Hiipuhan se teini- ihastus fiilis jossakin vaiheessa. Olemme tässä rauhallisesti liikkeellä (vaikkakin tunteet pinnassa, kuumat meiningin) ja ajatus on ottaa asia kerralla/rauhallisesti. Toimiikohan?
Nyt on romantiikkaa ilmassa.
Olen tässä miettinyt, että jos avioliitto elämä on pelkkää ressiä, arkista puurtamista, ja epäkohtia ei yritetä korjata. Eikö aikuiset silloin saa erota? Sivusta kun olen seurannut ero- tapauksia, ovat mielestäni menneet vain parempaan päin. Taustalla saattaa olla jotain pahempaakin, jonka jälkeen ihan mikä tahansa tuntuu paremmalta.
Asia joka ei paljoa liity alkuperäiseen aiheeseen. Mutta mitä kuuluu aiheeseen "avioero", ja mikä on sen tekninen funktion.
Jos avioliitossa olevat eroavat. Miten se vaikuttaa konkreettisesti arkeen. Pankkilaina? Vero%? Muuta?
Vielä pelkkänä ajatuksena, mutta ehdottaisin avioeroa. Asuisin n. puolet viikosta muualla. Muuten kotona. Jos alkuperäiseen ongelmaan löytyisi ratkaisu, menisimme silloin uudestaan vaikka naimisiin. Hassun kuuloista. Mutta oletan että olisi pnnahdulauta johonkin suuntaan.