tässä rupesin tänne nyt kirjoittelemaan kun tällaisetkin sivut ovat. asiani on tällainen että me olemme kaksi työtöntä kohta jo 2 vuotta oltu, meillä on 1v lapsi. elämä ei ole helppoa kun naamatusten aina olemme, miehellä ei ole harrastuksia muutako pokerin peluu koneella. itse käyn lapsen kanssa lenkillä ja koiran kanssa. kavereita on mulla mutta miehellä ei pahemmin. pinna on kiree useastikkin kummallakin. tiedän että joku sanoo että menkää töihin mutta eipä niitä ole niin vain saanut vaikka haastatteluissa ollaan käyty.mies on sitten ruvennut juopottelemaan viikonloppuisin kun ei ole kuulemma muutakaan, saa rentoutua.eroakin ollaan suunniteltu. meneekö kellään muulla näin??
perhe-elämä
sylvi..
4781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oletteko hakeneet esim. kassan- ja siivoojantyötä? niitä saa aina. jos ette niitäkään saa, niin sitten alkakaa opiskella. muutenkin opiskelu kannattaa aina, vanhempanakin.
nyt on hyvä aika miettiä, mitä haluatte opiskella. jos molemmat alatte opiskella, lapsi voi ihan hyvin olla ne tunnit päivähoidossa.
jos ette saa töitä ettekä opiskelupaikkoja, sitten voitte tehdä hyväntekeväisyystyötä vaikka vuorotellen, niin pääsette vähän kodin ulkopuolelle virkistymään.
myös sossussa ja neuvolassa voitte jutella näistä ongelmista. viina kannattaa jättää alkoon ihan kokonaan. jos miehesi jatkaa ryyppäämistä, tiedät kyllä mihin se johtaa.
Ei ole minulla vastaava tilanne, mutta sukulaispariskunnalla oli aiemmin vähän vastaavaa. Heillä kuitenkin jo taakse jäänyttä, ja onnellisemmilta vaikuttavat nyt!
Tsempatkaa yhdessä! Miettikää mitä todella elämältä haluatte, ja tajutkaa että tämä on ainoa elämänne. Toista ei tule.
Joku jo ehdottikin opiskelua. Miksi ette hae opiskelemaan? Jos töitä ei löydy, niin kannattaa hankkia koulutus. Töitäkin varmasti saatte, kun paneudutte asiaan.
Jos teitä ei töihin valita, niin kysykää reippaasti ja rohkeasti työnantajilta siihen syytä. Kun olette useammasta paikasta kysyneet, niin osaatte itsekin päätellä, mitkä ovat ne syyt, miksi ette työntekijöiksi kelpaa. Esimerkiksi vaikutatteko haastattelussa epäsosiaalisilta, onko hakemuksenne todella huono eli ette pääse edes haastatteluun, onko ulkoinen olemus luotaan työntävä... Syitä voi olla monia, ja ne ovat korjattavissa. Esimerkiksi työkkäristä voi kysyä, millainen hakemus kannattaa tehdä, että huomataan!
Moneen työpaikkaan kannattaa myös kävellä suoraan kysymään, esimerkiksi kauppoihin, jos hakee myyjän työtä. Arvostavat sellaista oma-aloitteisuutta ja reippautta. (Itsekin olen saanut kaksi työpaikkaani niin. Pitää vain muistaa hymyillä.:))
Miehesi etenkin tuntuu jo henkisesti näivettyvän, kun viinakin on alkanut maistumaan. Tsemppaa hänet ylös sohvalta! Nyt elämä kuntoon! Miehesikin lenkille, ihmisten ilmoille. Opiskelupaikkoja hakemaan, harrastamaan jne.
Kyllä te pystytte parempaan, kuin mitä nyt elämällänne teette.
todella kypsyttävää.
Sinä tunnut olevan ainoastaan se joka tahtooo elämän järjestykseen ja niin se pitääkin laittaa.. itsesi ja lapsesi takia!
Vielä on yhteishakua jäljellä.. äkkiä hakemaan. Mietit vaan tarkasti mikä oikeasti tahdot "isona olla".Kun rutiini tulee elämään oma olo helpottaa ja huomaat että elämä on ihan kivaa.Eikä sitä pinnan kiristelyä. Ja btw.maailma on hienoja miehiä täynnä jos tämänhetkinen jää lojumaan sinne sohvan nurkkaan. Itsestä se muuttuminen lähtee. Ja vaikeuksia tulee varmasti mutta kyllä niistä yli pääsee.
Kohta jo 2 vuotta!!! Tuollaisella tauolla en yhtään ihmettele, että ei töitä enää löydy. Sinun kohdallasi äitiysloma jne selittää, mutta kyllä työtätekevälle aina töitä löytyy! Ei saa olla liian nirso, ei nimittäin näytä hyvältä hakemuksissa, että on kahden vuoden paussi...
Millaisen esimerkin annatte lapsellenne?