Ollaan seurusteltu n. 7 vuotta. Jo alusta saakka on ollut ongelmia. Saman katon alla oltu noin 4 vuotta. Mieheni on pettänyt ja nolannut minut usealla tavalla ystävien ja työkavereidensa edessä , mm. haukkunut ällöttäväksi lehmäksi jne. Seksiä ei ole enää juuri ollenkaan. Suurinpiirtein kerran puolessa vuodessa ja silloinkin tuhannenpäissään. Mieheni ei herätä minkäänlaisia positiivisia tunteita, kovasti surua ja katkeruutta. Kovasti lupailee aina panostaa tähän suhteeseen ja yrittää, mutta hänen mielestään yrittäminen on sitä että se lopettaa mun haukkumisen ja huutamisen. Useita kertoja se on itkenyt polvillaan mun edessä ja rukoillu etten jättäisi sitä ja luvannut että tekee mitä tahansa... Kun muutama viikko on mennyt sama meno jatkuu ja sillon se sanoo mulle sohvalta että jos kerran ei kelpaa niin sano sitten mitä pitää tehdä. Muuten se viettää vapaa-aikansa koneella ja viikonloput kavereiden kanssa yömyöhään, jolloin minun pitäisi aamulla olla ymmärtäväinen ja antaa sen levätä.
Kun alettiin seurustelemaan sairastuin vakavaan masennukseen, jonka seurauksena ystävät hävisivät ja jäljelle jäi ainoastaan mieheni. Nyt on vaikea lähteä, jos lähden minulle ei jää ketään. Hukkaan elämääni kokoajan. Mieheni mielestä tässä ei ole mitään ongelmaa, mutta se ei edes näe miten paljon kärsin. Väittää rakastavansa ja että ei koskaan voisi olla ilman minua. Olen melko hukassa ja masentumassa uudelleen. Mistä saisin voimaa lähteä ja olla alistumatta. Tuo paskiainen edustaa kaikkea sitä mitä ihmisessä en voi sietää ja silti on niin perkeleen hankalaa lähteä. Kiitos jos joku jaksoi lukea =)
Kun alettiin seurustelemaan sairastuin vakavaan masennukseen, jonka seurauksena ystävät hävisivät ja jäljelle jäi ainoastaan mieheni. Nyt on vaikea lähteä, jos lähden minulle ei jää ketään. Hukkaan elämääni kokoajan. Mieheni mielestä tässä ei ole mitään ongelmaa, mutta se ei edes näe miten paljon kärsin. Väittää rakastavansa ja että ei koskaan voisi olla ilman minua. Olen melko hukassa ja masentumassa uudelleen. Mistä saisin voimaa lähteä ja olla alistumatta. Tuo paskiainen edustaa kaikkea sitä mitä ihmisessä en voi sietää ja silti on niin perkeleen hankalaa lähteä. Kiitos jos joku jaksoi lukea =)
Vastaukset 6
Vanhimmat
apua kriisikeskuksesta tai lue netistä sivustoa
www.narsistienuhrientuki.info.
Ei tuo mies mikään narsisti ole, ihan tavallinen hyväksikäyttäjä vain.
Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, ettei se sinun itsetuntosi ja elämäsi ainakaan kohennu moista suhdetta jatkamalla.
Muista, että jokainen ihminen on arvokas omana itsenään, myös sinä! Ei sinun arvosi muutu ystävien määrän mukaan eikä olemassaolosi pääty, jos sinulla ei ole seurustelukumppania sitä todistamassa.
Suosittelen, että hakeudut esim. terveyskeskuslääkärin kautta terapiaan / psykologin puheille. Kerro masennuksestasi ja siitä, miten et ole päässyt sen seurauksista vieläkään irti.
Ymmärrät kyllä itsekin sisimmässäsi, että nykyisessä suhteessasi sinua kohdellaan väärin. Muista että olet itse vastuussa siitä, ettet anna toisen ihmisen tallata päällesi tuolla tavalla.
Pohdit mistä saat voimia lähteä ja olla alistumatta. Sinullahan on sisälläsi valtavasti voimaa. Mietihän miten paljon voimaa olet joutunut tähän mennessä käyttämään siihen, että olet sietänyt kaikki pettämiset ja nolaamiset, haukkumiset ja seksittömyydet. Siihen kaikkeen on kulunut valtavasti voimavarojasi!
Tähän saakka olet käyttänyt voimiasi etupäässä itseäsi vastaan, kun olet kuvitellut tarvitsevasi miehesi ja muiden hyväksyntää enemmän kuin itsesi arvostamista. Mitä jos vaihteeksi yrittäisit käyttää niitä voimiasi itsesi hyväksi..? Voit yllättyä miten paljon niitä tosiaan löytyy.
Koska takanasi on kuitenkin pitkä tie väärään suuntaan kulkemista, niin tarvitset varmasti tosiaan apua matkallasi. Etsi ammattiapua, mutta tilanteesi on kyllä voitettavissa.
Heips! Katson olevani tavallaan samassa tilassa ja riipun kahden vaiheilla.
Järki sanoo että ei ole kuin lähdön vaihe mutta lapsi. Lapsi kärsii yhdessäolosta ja erosta. Olen päättänyt lähteä vaikka mikä olisi sillä olenhan minäkin jotakin. Tiedän että en ole se miksi mieheni minua väittää. Olen parempi. Ja se antaa minulle voimaa. Kaikki on itsestä kiinni.
Ei kukaan ole oikeutettu toista alistamaan petämisellä ja anteeksi pyytämisellä.Petturi pettää toistekkin,,, lupauksista huolimatta.
Kerää voimat ja lähde vaikka mikä olisi. Niin aion tehdä minäkin.
Samassa tilanteessa olen minäkin. Yhdessä on oltu yli 17 vuotta ja ongelmia on ollut alusta lähtien. Ensin ne ovat pieniä, mutta sitä luulee että kyllä ne korjaantuvat, sitten kuitenkin huomaa olevansa nalkissa, joko raskaana tai pienten lasten kanssa, ja siitäpä onkin sitten hankala lähteä. Huonossa parisuhteessa sitä jotenkin eristyy ympäristöstä ja ystävistä kun aina on huono olo eikä kaikkia kauheuksia voi edes kenellekään kertoa ja yleensäkin on hankala edes päästä tapaamaan tai pitää yhteyttä ystäviin. Monta vuotta olen nyt tehnyt lähtöä ja tempoillut edes takaisin. Kaikkien vaikein on se viimeinen ratkaiseva hetki ennen lopullista päätöstä, siinä tarvittaisiin tukea tai apua, että saa tyrkättyä itsensä siitä yli. Olen melkein voiton puolella, olen löytänyt itselleni uuden asunnon ja lähden kunhan se vapautuu. Vaikeata on, lapsia sitä eniten ajattelee, mutta tietysti pelottaa myös vastapuolen reaktio. Historian perusteella mitä tahansa voi olla odotettavissa. Nyt on vaan tullut se hetki josta ei ole paluuta ja saan voimaa kun ajattelen uutta parempaa elämää, jossa saan tulla kotiin pelkäämättä ja nukahtaa turvallisesti ilman pelkoa.
Olen itse käynyt (tultuani petetyksi) Fisher eroseminaarin, ja siellä osallistujat olimme sitä mieltä, että seminaarin anti oli niin mahtava, että se pitäisi olla pakollinen ennen ensimmäiseenkään parisuhteeseen ryhtymistä. Seminaari parantaa menetettyä itseluottamusta, opettaa tarkastelemaan suhdetta ja rakentamaan siitä parempaa tai antaa riittävän vertaistuen että voit riuhtaista itsesi siitä irti. Muista, meillä on vain tämä yksi elämä, jos emme välitä itsestämme, ei meistä kukaan muukaan välitä. Lisätietoja www.fisher.fi!