mikä on häijyintä siis pahinta mitä olette syöneen siis tietoisesti tai tiedostomatta(esim tilaa ulkomailla jonkun hyvän kuuloisen aterian ja sitten ylläri tuodaan pöytään:)
uusi gallup
valvova
29826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kerran erehdyin ostamaan jotain maustettuja tonnikaloja purkissa, en tiedä oliko ne pilaantuneita vai mitä mutta en tykännyt. Tämä siis Suomessa. Yleensä syön mitä vaan.
tonnikalaa sataykastikkeessa ja sen jälkeen olen osannut kuvitella, että milta kaikki Shebat sun muut kissanruoat maistuu. Oli kyllä niin pahaa, että oksat pois. Muuten tykkään tonnikalasta, niin purkissa kuin pihvinäkin. Kaikki muut maustetut tunat ovatkin kyllä olleet mieleen, jos tuota satayta ei lasketa.
Oiskohan ollut samaa mitä ostin. Joskus ne tunat ja mausteet ei vaan sovi yhteen.
jengi. Olen tuota syönyt, eikä makuelämysollut, mutta ostettu mikä ostettu -> purkki tyhjäks.
sen söin, mutta toiste en siihen erehdy. Tapanani ei ole ollut jättää ruokaa.
Silli on pahinta, mitä ihminen voi suuhunsa lykätä. Kaikki muut mustekalat, simpukat, ravut, mädit sun muut menee makoisasti alas, mutta silli on vain helvetin pahaa.
...mielipide.
Pentuna tuli syötyä kastemato,kun naapurin likka yllytti aikansa. Oli ihan saatanan pahaa. Mullan makunen ja pthyi.
Muuta pahaa on ollu etanat ja lehmän kieli.
ainakin valkosipulivoissa ovat TODELLA hyviä. Muistaakseni olen jossain toisessakin sörsselissä syönyt ja silloinkin olivat maukkaita.
mene mun naamaan enään millään voilla :X
Juhlissa maistoin tietämättäni ja shokki oli aikamoinen,kun kumimainen etana narisi suussa.
voi tykätä kaikesta. Mä tykkään äyriäisistä ja etanoista. Tosin matoja en kyllä pystyis vetelemään. Mutta onneksi olit maistanut puolestani matoja, ja pahaa oli. Ei tarvitse itse kokeilla.
törmänneeni ihan täällä koto suomessa jossain kaupassa säilykepurkkiin joka sisälsi sammakon reisiä,hetken pohdittuani purkki jäi kaupan hyllylle
En voisi koskaan syödä, koska pelkään niitä. Käärmeen kanssa sama juttu.
voikkaan. Älä ihmees mee maistakkaan matoja. Pahaa oli.Pirullinen tyttö se naapurin tyttö. Käytti ihastunutta poikaa hyväkseen.
Silloin taisi palaa ne siivet ;)
kokemukseni juontaa lapsuudesta sillä suvussamme on metsästyskansaa hirvimetsällä oli saaliina iso uros hirvi ja sitten tehtiin hyvää pataa jälkeenpäin sain kuulla että oli mennyt sydäm ja maksa yms sisälmykset hyvin alas isä oli suomalais skottilaisen haggisen vääntänyt ei maistanut kun oli niin hyvin maustettu valkosipulilla:) toinen eksoottinen kokemus on kieli siis hirven ulkonäkö ei ole mairitteleva mutta maku mitä parahin
edes sen jälkeen,kun kuulit mitä olit vetäny hyvällä ruokahalulla naamaas? Mä olisin takuulla laatannu.
kasvanu siitä isommaksi jo hiukan niin ei se niin häijyltä tuntunut kun kuulin siistä,pohdin sitä vaan että aika sokeena lapsena luottaa aikuiseen mitä ruuaksi antaa:)
joka pitäisi viedä nälkäkuurille afrikkaan tms.. paikkaan.. loppuis tällänen paskanjauhanta.
puheen ollen katsoin kerran televisio ohjelman missä kylän miehet lähti aamulla hiirijahtiin ja sitten päivällä tulivat kotiin ja sitten vaimot tekivät niinstä ruokaa vai olisikohan se ollut madwensers siisä oli ainakin se keittiö ohjella maailman yrjöttävimmät keittiöt,einakin ne bing hämähäkit mitä siinä syötiin on jääny mieleen
On ohjelman nimi. Madcook osioissa tutustutaan maailman yrjöttävimpiin keittiöihin. Hyönteiset ovat yleensä hyviä. Että vinkvink vaan, jos joskus joudutte päättämään lentomuurahaisten ja tonnikalan silmän väliltä.
ei toi ulkomaan kirjoitus ole ollu aina lapasessa ohjelma silti huippu varsinkin ne kokki osuudet missä perinteiseen ksp tyyliin arvottiin voittaja:)
ollessa oli rahat loppu ja jumalaton nälkä. Otin sitten halvinta kasvisvaihtoehtoa mitä van löysin. Pöytään tuotiin jotain purjo-selleripiirakkaa. Sanotaanko kauniisti vaikka näin. Nälkä lähti yhden maistiaisen jälkeen.
eli mahalaukkukeitto on ainoa ruoka, joka on yrityksistä huolimatta jäänyt syömättä.
ruoka-asioissa, että mä pidän tarkasti huolta siitä, että tiedän mitä syön. Yleensä hedelmiä ja vihanneksia syödessä tietää mitä se on, joten popsin sitten hedelmiä, jollen saa selvyyttä mitä mömmöä mikäkin on.
Onhan sitä tullut jotain kalaruokia tms. syötyä, joista en tiedä mitä kalaa on ollut, mutta pahin oli jokin keitto mikä oltiin tehty äyriäisistä ja mä inhoan kaikenmaailman merenpohjan mönkiäisiä ja saksiniekkoja. Mä ihmettelin hetken outoa limaista makua ja kun sain tietää mitä se oli, jäi keitto syömättä. Katkarapuja opin syömään Brasiliassa mutta nekin tökkii jollei niitä oo kunnolla laitettu.
Kuivattuja siankorvia alkuraksuina, sammakonreisiä, hain evää, paahdettuja torakoita (ei ne kyllä niitä voineet olla, hyönteisiä kuitenkin) & jotain proteiinipitoisia toukkia olen vetänyt naamaani. Kunnon ällöpyllymeiningin Pelkokertoimen häränsperman tyylin olen ulkoistanut moisista herkkuloista nauttiville.
joista ei Kiinan matkoilla oo saanu selvää, että mitä ne on ja mistä ne on tehty.
Siinä maassa meinaan tavallinen hotelliaamiainen jossakin pienemmässä lafkassa saattaa olla seikkailu ja salaati on paras jättää väliin, ettei paskahätä yllätä.
Kaikki meren mönkijät kyllä maistuu, mutta mitään helkkarin sokerihuurrettuja heinäsirkkoja en syö.
1991 vuonna käytiin tiheään ruokailemassa eräässä vallila/sörkkä alueen ravintolassa, joka suljettiin koska käyttivät rottia lihana. En tiedä tuliko silloin rottaa syötyä? Siitä saakka olen ollut kasvissyöjä.
2000 vuonna Japanissa tilasin kasvisruoan ja se olikin kuulemma koiranlihaa,tiedä sit? Kieli ongelmia. Siellä tuli muutenkin tungettua suuhun eriskummallisia soosseja, joita ei viitsinyt jälkikäteen tiedustella ja selvittää.
1985 vuonna mentiin sukuloimaan ja faija raivos autossa "sitten saatana syödään kaikki mitä otetaan tai tulee selkää" Siellä oli sit piimälettuja tarjolla ja mun letussa tietenkin oli hius ja väkisin söin sen vaikka siinä hiuksen päässä roikkui piimäletun palanen. En uskaltanut sanoa, enkä jättää syömättä. Siitä saakka olen potenut karvakammoa.
1987 vuonna koulussa oli jotai hitsin läskisoossia ja opettaja käski syömään ja kun en niitä läskijänne palasia saanut alas, niin sylkäisin semmoiseen peltiseen juoma mukiin (mistä juotiin maitoa) roskiin kun olin viemässä opettaja tuli tarkistamaan ja vahti vieressä että söin kaikki siitä peltimukistani.
1990 vuonna Espanjassa syötiin eräässä hyvä maineisessa ravintolassa ja sen jälkeen eksyttiin ravintolan takapihalle ja avoimesta ovesta näkyi keittiö...Hyi helevetti missä kunnossa se oli. Ei sen jälkeen syöty missään ennen kui nähtii keittiö.
2001 vuonna mexicossa tuli syötyä jotain eris kummallista joka alkoi jytää päässä muillakin kui mulla.
Siinä mitä mieleen tuli äkkisiltään.
Ei mitään. Mä olen tarkka ruuastani ja syön vain sellaista mistä tiedän tarkkaan mitä se on. Lihaa en syö ulkomailla ollenkaan, että jää väliin nää "söit ihmisenlihaa/koiraa tms" jutut.
Tokaluokalla koulussa oli borshkeittoa missä killu jotain ällöttäviä klimppejä, päätin etten syö sitä. Ope tuli viereen yrittään pakottaan syömään sen joten paiskasin lautasen seinään tehostaakseni sanojani. Kauhea haloo siitä tuli mutta tärkeintä oli ettei mun tarvinnut syödä sitä :)
Ruoka ei ole mulle tärkeää eikä mua kiinnosta mitkään kokeilut. En halua ede vahingossa syödä mitään outoa, ei mun tarvi.. mä pärjään näillä millä olen tähänkin asti säilyny hengissä.
Helsingissä japanilaisessa ravintolassa sellaista levälientä/keittoa, jäi kyllä syömättä.Hirveitä leväklömttejä kellui siinä.