Surullisen uutisen sain, lahjakas nuori laulaja, Mia Permanto, on poistunut riveistämme..
"Äiti, minun täytyy jatkaa , joku kutsuu kulkemaan. Täytyy taittaa taival matkaa vaikken tietä tunnekaan. Siellä, missä korkealla siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla - siellä olen minäkin. Älä pelkää, tulen kyllä. Tulen kyllä takaisin, iltatuulen hyväilyssä – siinä olen minäkin.."
-Suurella kunnioituksella Miaa muistellen-
"Äiti, minun täytyy jatkaa , joku kutsuu kulkemaan. Täytyy taittaa taival matkaa vaikken tietä tunnekaan. Siellä, missä korkealla siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla - siellä olen minäkin. Älä pelkää, tulen kyllä. Tulen kyllä takaisin, iltatuulen hyväilyssä – siinä olen minäkin.."
-Suurella kunnioituksella Miaa muistellen-
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kolme julkisuuden henkilöä tehnyt kaikki pienessä ajassa itsemurhan. Missä on vika ? Eikö apua osata hakea ajoissa vai eikö sitä ole saatavilla ? Huolestuttavaa.
Oliko Mian nimimerkki tilletalle?
Tuo hyvän maun osoitus!
ihmiset eivät vain jaksa. Luova ihminen on hyvin herkkä ja monesti aika kovan elämän nähnyt. Pahaa teki kun luin tuon jutun Miasta.
Kyllä mä ikäni puolesta olisin joutanut kymmenenkertaa enemmin kuolla. Sitä en kiistä. Mutta mullakin on jälkikasvua ja nuorin alle kouluikäinen. Ei elämä arvo, se antaa ja ottaa.
Näen hyvin läheltä miten raastavaa taiteellisen ihmisen elämä on. Koska todellinen luovuus ei tule kuin tuskien painekattilassa. Kaikkien keho eikä mieli vain sitä kestä.
Mä toivon ihan oikeasti; edellinen kirjoittaja ja minun henkeni ja elämäni halventaja, että osaat katua, sillä jokainen sanakin, jonka ihminen sanoo toiselle, niin että kohteen sydämeen koskee, palaa omia teitä takaisin lähettäjälle.
Kunnioitetaan nuoren naisen Mian elämän alkua, jonka lyhyydestä huolimatta hän jätti kauniin, aidon ihmisen muiston kaikkien niiden mieliin, jotka hänet tunsivat. Ja tuntevat jatkossakin.
Turhalta, kun nuorena lähtee, joskus tuska on ylitsepääsemätön, syvä osanottoni Mian omaisille!
Tarkasti seurattiin silloin kisaa. Mia oli vaimon suosikki. Räiskyvä, eloissa, väkevästi tunteva. Erittäin hyvä esiintyjä. Heittäytyi esityksiinsä. Aluksi liikaakin. Sai homman hallintaan. Ihailimme osaamistaan. Intensiteettiään.
Miksi arki on joillekkin näille parhaimmille nuorillemme liian karua? Haluavat vapaaehtoisesti luovuttaa ja mennä pois. Heille kuitenkin kaikki olis tarjolla. Miksi kehitysmaan aliravittu lapsi taistelee henkensä puolesta viimeiseen asti. Miksi hän ei luovuta?
Joskus tuo itsetuho saa ylivallan ja asumispaikkakunnallanikin meni takavuosina nuoria lähes kymmenkunta yhtäkkiä. Pienessä kunnassa se on todella paljon. Mikä nuoret ajaa tuohon viimeiseen keinoon. Miksi emme osaa antaa heille olosuhteita jossa he haluaisivat lahjojansa kehittää ja käyttää?
Katkeraa! Itsesyytöksiä täynnä! Kuka sen kertoo millä nämä estetään. Miten luomme nuorille mahdollisuuksien maailman että he itse sen myös haluavat käyttää hyväksi. Vai onko nämä vain tilastotappioita. Luonnon valintaa. tai jotain.
..että kyse olisi oman käden kautta tapahtuneesta poismenosta...
kuka jauhaa ja mitä? Jokainen meistä on surullinen nuoren tytön poismenosta. Jokaisella on oikeus suruun. Joitakin ihmisiä koskee kovastikin, toisia ei lainkaan. Miksi arvostella?
Eipä aloiteta tässä ketjussa moittimaan ketään, ei eläviä, ei poismenneitä. Ei vähäisintäkään paikkaa ole tässä väitellä tai vähätellä, eikä liioetella.
Sitä tehdään ihan tarpeeksi, niin että jo pelkkä henkinen pahoinvointi on eräs kuolema. Poismeno on poismeno, oli siihen syy vuoro tai omakäsi (jota ei tässä tapauksessa ole lainkaan spekuloitu erikseen) Lue tästä tyttösestä juttu, tarina, minkä hän kertoo itse elämästään ja mieti tosiaankin, voisiko tässä hetkessä nyt suvaita ja ajatella vähän toisia ihmisiä ja tunteita, jotka eivät aina näy päälle päin, mutta jäljet onnettomuuksista ja vastoinkäymisistä ovat joskus parantumattomia ja
vaikutuksiltaan arvaamattomia, ja uskoakseni monia kohauttavia. Teot eivät ole inhimillistettäviä, vaan ihminen. Vaikka nykyään mielellään ajatellaankin, että mikä tahansa teko, pilkka, kiusa, hylkäys, kateus, ovat merkki inhimillisyydestä, ei - ei koskaan, vaan ihminen on tajuttava olevansa itse inhimillisyys, ja sitä ei tarvitse ikinä salata, eikä peitellä! Lue aloittajan kirjoitus, siinä oli kauniisti elämän kaari puettu sanoiksi - tunteella ilmaisten, sydämestä lähtien.
..sitä, että aika ajattelematonta ruotia näillä palstoilla julkkisten poismenoja. Minä tasan tiedän, että se ei tunnu heidän läheisistä kovinkaan mairittelevalta. Itse olen kyseisen asian kokenut, läheisen ihmisen itsemurhan, jota koko kaupunki päivitteli ja pui. Kyse oli paikallisesti tunnetusta ihmisestä. Ymmärrän kyllä, että 'julkkis on julkkis' ja heistä puhutaan, mutta pohjaankin tämän kaiken vaan siihen omaan kokemukseen..siihen miten inhottavalta tuo ruotiminen tuntuu. :(
oman itsemme kanssa. Ymmärrän. Purot eivät ikinä koskiksi virtaisi, jos ei purot, joet, toisiansa hakisi. Emme koskaan kosken voimaa tuntisi, ellemme sitä itse jotenkin kokisi. Raivolla tunteet (veden elementti) syöksyisi kohti kokemusta - vain hiljentääkseen kuohun virraksi, jossa tuulikaan ei pauhaa, rakastaa vain rauhaa - ja lainehtii... Se on ymmärrys ja anteeksiantamus.