En tiedä, kuuluisiko tämä kasvatuspalstalle vai minne, mutta tähän nyt tulee.
Lapsille olen opettanut ja opetan edelleen, että tavarat laitetaan käytön jälkeen paikoilleen, vaatteet naulakkoon ja astiat pesukoneeseen jne. Se on sujunut lapsilta tähän asti ihan kohtuullisen hyvin. Nyt alkaa tökkiä ja syyksi ilmoittavat, ettei isäkään koskaan laita. Ja totta se onkin. Minä siivoan miehen perässä kaikki hänen jälkensä. Pesen hänen pyykkinsä (kunhan olen kerännyt ne lattioilta), laitan hänen hanskansa ja piponsa hyllylle ja hänen asiansa koneeseen. Käytännössä teen siis sen kaiken perussiivoustyön, minkä lapsilta vaadin.
En jaksa nalkuttaa. Asiasta olen sanonut aika ajoin, mutta sillä ei ole vaikutusta. Helpommalla pääsen, kun teen sen itse kuin valitan koko ajan. Lapsia on kuitenkin neljä, joten sitten alkaa jo olla aika homma, kun kaikkien jäljet joudun siivoamaan koko ajan. Ja mielestäni lasten kasvatukseen kuuluu, että he laittavat tavaransa paikoilleen.
Miten miehen saisi siivoamaan jälkensä? Tai miten edes asian voisi selittää lapsille niin, että he eivät jatkuvasti käyttäisi sitä tekosyynä sotkemiseensa?
Käymme muuten molemmat töissä, joten minulla ei ole yhtään sen enempää aikaa siivota kuin hänelläkään.
Lapsille olen opettanut ja opetan edelleen, että tavarat laitetaan käytön jälkeen paikoilleen, vaatteet naulakkoon ja astiat pesukoneeseen jne. Se on sujunut lapsilta tähän asti ihan kohtuullisen hyvin. Nyt alkaa tökkiä ja syyksi ilmoittavat, ettei isäkään koskaan laita. Ja totta se onkin. Minä siivoan miehen perässä kaikki hänen jälkensä. Pesen hänen pyykkinsä (kunhan olen kerännyt ne lattioilta), laitan hänen hanskansa ja piponsa hyllylle ja hänen asiansa koneeseen. Käytännössä teen siis sen kaiken perussiivoustyön, minkä lapsilta vaadin.
En jaksa nalkuttaa. Asiasta olen sanonut aika ajoin, mutta sillä ei ole vaikutusta. Helpommalla pääsen, kun teen sen itse kuin valitan koko ajan. Lapsia on kuitenkin neljä, joten sitten alkaa jo olla aika homma, kun kaikkien jäljet joudun siivoamaan koko ajan. Ja mielestäni lasten kasvatukseen kuuluu, että he laittavat tavaransa paikoilleen.
Miten miehen saisi siivoamaan jälkensä? Tai miten edes asian voisi selittää lapsille niin, että he eivät jatkuvasti käyttäisi sitä tekosyynä sotkemiseensa?
Käymme muuten molemmat töissä, joten minulla ei ole yhtään sen enempää aikaa siivota kuin hänelläkään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No hyvänen aika, miksi sinä siivoat hänen jälkiään?! Kai sitä jokainen elää kuin hotellissa, jos siivooja käy siivoamassa jäljet...
Jätä hänen astiansa pöytään, syököön samalta lautaselta huomennakin. Ja vaatteet lattialta roskiin, mitä sinä niitä siivoat?! Meillä jos mies heittäisi omat vaatteensa lattialle, niin roskiin menisivät kylmästi. Ja pyykkikone on KONE, kyllä mies sitäkin osaa käyttää. Meillä mies pesee mustat vaatteet (pääasiassa omiansa kun hällä on mustaa niin paljon), minä pesen muun väriset. Lakanapyykkiä pesevät molemmat. Mies myös siivoaa, imuroi, moppaa, tiskaa, pyyhii pölyjä. Kas kun meillä ei ole vaihtoehtoja: koti on yhteinen, siivous on yhteistä. Tai saapi muuttaa pois. Koti ei ole hotelli enkä minä ole hotellipalvelija.
No, minulla on varmaan keskimääräistä siivompi mies, siitä kiitos miehen eksälle joka olikin kuulemastani päätellen laiska emäntä ;) . Joutui mies tekemään kaiken, on nyt kiitollinen kun minäkin olen kova puuhaamaan. Laittelen ruokaa (osaa mies sitäkin tehdä, ja hyvää tekeekin!), keittelen puuroja, jne, mies mielellään osallistuu siivoamalla sitten jälkiä, kun on joutunut elämään sitä toisenlaistakin elämää. Joten laita mies kovaan elämän kouluun, kyllä se siitä oppii eikä mene rikki.
kyse siitä, ettei hän tekisi koskaan mitään. Kyllä hänkin siivoaa, laittaa ruokaa ja tekee kaikkea muutakin tarvittaessa. Mutta se nimenomaan tarkoittaa, että silloin kun hänen mielestään on tarvetta. Toisin sanoen laittaa tiskit koneeseen silloin kun on tulossa taas syömään ja entiset on vieläkin pöydässä. Pesee pyykkiä, kun vaatteita ei enää ole. Käytännössä heittää kaiken mihin sattuu ja siivotaan sitten siivouspäivänä.
Minä siivoan hänen jälkiään, koska haluan elää jokainen päivä suunnilleen siedettävän puhtaassa kodissa. Haluan syödä ruokani pöydässä, jossa ei ole edellisestä ruokailusta tähteitä. Haluan tehdä ruokaa pöydällä, missä ei ole hänen työhanskojaan tai mitä siihen milloinkin on sattunut laskeutumaan. Jos menen lakkoon, niin hän siivoaa sitten joskus, mutta ei laita tavaroita paikoilleen heti käytön jälkeen.
Ja ei, en heitä hänen vaatteitaan roskikseen. Meillä ei ole varaa ostaa hänelle uusia vaatteita yhden käyttökerran jälkeen.
No sitten on vähän hankalampi jos hän kuitenkin joskus edes siivoaa. Laita pöydän viereen joku sanko ja pyyhkäise hänen hanskansa ynnä muut aina siihen, saat ne pois tieltä, sankoon kansi päälle. Ja laita "roskis", johon tuuppaat hänen lojumaan jääneet vaatteensa piiloon, ja sano että roskiin menivät, tuossa roskiksessa ovat. Tai jos ovat makuuhuoneen lattialle, kahmaise kasaan ja tuuppaa vaatekaapin alahyllylle ruttuun likaisina. Saat pois näkyviltä, mutta ovat miehen siivottavina kuitenkin.
Ilkimyksellä hyvä konsti: sano lapsillesi että haluat opettaa heille hyvät tavat, ja käytä lasten isää huonona tapaesimerkkinä. Ilkeää mutta ehkä tehoaa?
voipi olla kuule sanoa miehelle suroaan että huomaatko tällaisen jutun? Mitä jää tekemättä? Sellaisenaan se olisi ehkä nalkuttamista :D mutta selitä hänelle että lapset sanovat syyksi tuon hänenkin tekemättä jättämsien jotta voivat itse jättää tekemättä. Sen luulisi menevän perille. Sano että et halua olla nalkuttava akka, mutta aiot muistuttaa asiasta koska tiedät vanhojen tapojen istuvan tiukassa, mutta nyt niiden pitää muuttua.
Ei hauskaa eikä helppoa, mutta pakko jos haluat että asiaintila muuttuu.
***
toki sanonut, mutta tehotakseen, se pitäisi sanoa viidesti päivässä ja todennäköisesti koko loppu elämän. En jaksais. Sitten miehet vielä ihmettelevät, miksi nainen aina nalkuttaa. Ei tartteis nalkuttaa, kun asiat menis jakeluun kerrasta.
Ehkä pääsen helpoimmalla kun sanon lapsille, että isä ei ole minun käskyvaltani alaisuudessa, mutta te olette. Onhan se epäreilua, mutta elämä on sellaista, ei sille mitään voi.
Minä olen sanonut lapsille, että en ole isän äiti. Ilmeisesti isoäiti ei ole opettanut näitä tapoja lapsilleen, mutta minä haluan opettaa ne omilleni.
Ei ole välit isovanhempaan silti huonot, tämä vain on totuus.
Tuota pelkään, että meillekin käy, kun joskus saamme lapsia. Meillä ei ole lainkaan harvinaista että saan poimia mieheni HIKISUKKIA ruokapöydästä tai muualta. Eilen löysin hikiset sukat kirjahyllystä! Kaverini oli käymässä ja siinä istuessamme olohuoneen sohvalla katsoin hyllylle ja ihmettelin mikäs mytty se täällä on. Ja likaiset sukathan ne olivat. Mieheni on siis ihan toivoton tapaus noissa arkipäivän ylläpitosiivouksissa, hänelläkin on tapana osallistua siivoukseen vasta siivouspäivänä. Muina päivinä voikin sitten jättää sotkut paikoilleen. TOisaalta en itsekään ole mikään pyhimys ja täytyy myöntää, että kun joskus on saanut olla ihan yksin vaikka viikon, niin on tuntunut aivan taivaalliselta, kun on tiennyt, että kaikki sotkut ovat ihan itse tekemiä, jolloin ne kas kummaa! eivät ärsytä läheskään niin paljon kuin jos ne olisi toisen jäljiltä. On se kummaa tää ihmisen ja naisen järjen juoksu! :D