Monesti on tällä palstalla neuvottu, että pitää kertoa jos tietää jonkun pettävän jotakuta. Perusteluina se, että petetyllä puolisolla pitää olla tieto siitä, että missä mennään ja sen jälkeen voi päättää jatkaako parisuhdettaan vai ei.
Aikamoista esineellistämistä minusta. Ikäänkuin avioliiton kautta puolisoon olisi jokin yksisuuntainen omistusoikeus... ja kun omistuksen kohteessa huomataan virhe niin on muka olevinaan jokin yksipuoleinen oikeus päättää, että jatkaako avioliitossa vai eikö jatka.
Mies saa kuulla vaimonsa pettäneen naapurin Reiskan kanssa. Kuulee sen tuttavaltaan ja toteaa, että vaimonsa on alhainen jakorasia ja pistää kylmästi hopeat jakoon, eukko pihalle ja tenavista ei edes keskustella, koska pettämisellään lasten äiti on osoittanut olevan kelvoton vanhempi. Näinkö?
Aikamoista esineellistämistä minusta. Ikäänkuin avioliiton kautta puolisoon olisi jokin yksisuuntainen omistusoikeus... ja kun omistuksen kohteessa huomataan virhe niin on muka olevinaan jokin yksipuoleinen oikeus päättää, että jatkaako avioliitossa vai eikö jatka.
Mies saa kuulla vaimonsa pettäneen naapurin Reiskan kanssa. Kuulee sen tuttavaltaan ja toteaa, että vaimonsa on alhainen jakorasia ja pistää kylmästi hopeat jakoon, eukko pihalle ja tenavista ei edes keskustella, koska pettämisellään lasten äiti on osoittanut olevan kelvoton vanhempi. Näinkö?
Vastaukset 77
Vanhimmat
oikeuksia, eikä vain pettäjällä ja kakkosella!
Onhan pettäjä tiennyt mitä tekee ja kenen kanssa tekee, salassa puolison selän takana. Sitä saa mitä tilaa, sama koskee pettäjä miehiä niin kuin naisia.
Jos joutuu ulkoruokintaan pettämisen takia, niin kannattaa katsoa peiliin sieltä se suurin syyllinen löytyy! Ei pettäjällä ole mitään saneluoikeuksia jos jakaa alapäätään muiden kanssa, jos olisin mies niin vaatisin vielä dna testitkin lapsista, ettei käenpoikaisia tai toisen äpäröitä elätä.
Ei voi petetty yksin päättää, jatkuuko liitto vai ei. Parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi. Olen sitä mieltä, että hyvään parisuhteeseen ei kolmatta väliin mahdu eli jossain mättää jo ennen pettämistä.
Pettäminen ja kelvoton vanhemmuus ei liity mitenkään yhteen. Valitettavasti näin kuitenkin ihmiset ajattelee. Itse olen äiti, myös pettänyt entistä miestäni. Mutta pettäminen ei ollut eron syy vaan seuraus ongelmista parisuhteessa. En koe olevani yhtään huonompi äiti lapsilleni, kuin parisuhteessa elävät äidit.
PETTÄJÄT puolustelee itseään sillä, että heillä on oikeus pettää puolisoaan jos suhteessa on ongelmia! Miksi ette selvitä niitä ongelmia vaan menette naapurin Liisan tai Reiskan luokse apuja hakemaan jalat levällään tai muna ojossa? Tämä teidän ONGELMIEN ratkaisu malli on todella hyvää oppia teidän lapsille, jos ei kotona mene hyvin niin vieraisiin naimaan.
Sehän on teidän pettäjien oikeus, petetyllä ei ole mitään oikeuksia teidän mielestä. Ei edes sitä oikeutta, että haluaako jatkaa jakorasia tai huoripukin kanssa vai lähteekö omaan elämään johon ei PETTÄJÄ enää kuulu?
Kyllä minä katson kelvottomaksi vanhemmaksi sellaisen joka ei pysty hoitamaan omaa parisuhdettaan ja suhteen ongelmia, vaan menee siitä mistä aita on matalin. Selittää lapsille, että kun meillä oli vaikeaa, niin minun oli pakko lähteä vieraisiin niitä oman parisuhteen ongelmia hoitamaan.
mitään lisättävä, näin on.Hyvä kirjoitus. Kyllä täällä selityksiä riittää.Esm äiti selittää lapsille että isä ja äiti eroaa, koska isä ei tykkää kun äiti makaa naapurin sedän kanssa. Tottakai peteyllä on oikeus päättää omasta elämästä, haluaako hän jatkaa pettäjä kanssa. Tämä koskee molempia, isät ja äidit.
Huono parisuhde ei _oikeuta_ pettämään, se pääsääntöisesti kyllä *selittää* pettämisen. Termeillä on vissi ero, kun selitys ei aina ole oikeutus.
Kuka ja missä väittää, että petetyllä ei muka olisi mitään oikeuksia?
Minulle kyllä tulee monta paljon pettämistä rankempaa juttua mieleen, joka tekee vanhemmasta kelvottoman vanhemmuuteen.
"En koe olevani yhtään huonompi äiti lapsilleni, kuin parisuhteessa elävät äidit."
Et varmasti koe. Ei varmaan väkivaltainen mieskään koe niin, kunhan vain ei lyö lapsia.
korjata ne parisuhteen ongelmat ensin puhumalla, terapiassa käymällä tai muulla konstilla. Jos ei olisi mistään apua, niin sitten erotaan reilusti, ilman sitä kolmatta osapuolta pelissä!
Mutta eihän tämä näille pettäjille sovi. Pettäjän on ensin etsittävä toinen, jonka kanssa kokeillaan miten sujuu ja jos sujuu niin sitten erotaan ja jätetään petetty yksin ihmettelemään, että mitäs nyt??
Pettäjä haluaa varmistaa sen, ettei hän ainakaan ole se joka jää yksin erotilanteessa, että hänellä on jo uusi suhde, vaikka entisen suhteen ongelmat on lakaistu maton alle käsittelemättömänä jätteenä!
Lapset joutuu tähän kolmen aikuisen peliin syyttöminä siihen, kun pettäjä huseraa oman tahdon mukaan. Mutkat pitää välistä vetää suoriksi, mitä sitä turhaan jaarittelemaan ja pettäjien päätä silittämään, että voi teitä pikkuraukkoja kun elämä on niin kovaa suhteessa, että pitää teille hyväksyä kaikki hupi!
En puolustellut pettämistäni vaan esitin mielipiteeni. Tehty mikä tehty, omantunnontuskat on kärsitty. Mutta tekeekö se minusta huonon äidin? Huolehdin lapsista hyvin ennen eroa ja teen sen edelleenkin, sulassa sovussa entisen puolisoni kanssa. En tiedä, oikeinko vai väärin, mutta selitimme lapsille eron todelliset syyt, ymmärsivät kun teinejä jo ovat. Emme kuitenkaan vetäneet ketään syyttömiä kolmansia osapuolia juttuun mukaan. Mielestäni nuo asiat eivät lapsille kuulu.
"korjata ne parisuhteen ongelmat ensin puhumalla, terapiassa käymällä tai muulla konstilla"
Mistä tiedät, etten ole noita yrittänyt?
sitten eronnut ensin ja etsinyt sen uuden petikaverin sen jälkeen!
Eikä selitykseksi kelpaa se, että en voinut, pystynyt, pääsyt tai muu vastaava! Koska nykyään erota voi sen kun laitaa erohakemuksen käräjäoikeuteen, ei siinä toisen allekirjoitusta tarvitse.
Eron jälkeen olisit voinut alkaa ihan puhtaalta pöydältä (paitsi lapsethan olisi olleet) mutta jos kerran kaikkesi yritit ja mikään ei auttanut, niin ero ensin ja uusi seksikaveri sitten!
Lapsillekin olisi parempi se, että vanhemmat eroisivat ilman kolmatta osapuolta ja vanhemmat pystyvät selittämään syyn reilusti, että he eivät rakasta enää toisiaan ja parempi, että he eroavat.
Näin lapsille jää aikaa sulattaa ero ja sen syy, kuin se, että äiti tai isä raahaa lapset heti uuden kumppanin silmien alle.
En todellakaan mennyt siitä mistä aita on matalin. Ongelmia yritettiin ratkaista hyvin kauan ja hyvin monella tavalla. Myös parisuhdeterapialla. Jo ennen pettämistä. Enkä myöskään pidä tekoani mitenkään oikeutettuna. Paskasti tehty. Mutta ei pettäminen siltikään tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Tottakai petetyllä on oikeus päättää jatkosta, mutta ei yksin. Parisuhde on kahden kauppa.
Seksikaveri?
Nojåå, mielelläni puhun itsestäni -lempiaiheeni- mutta se ei ole tämän ketjun aihe. Tiedän että olisin voinut fiksumminkin menetellä, monessa muussakin asiassa elämäni aikana.
Koen edelleen puolison esineellistämisenä sen, että omataan yksipuolinen päätäntävalta avioliiton jatkumisen suhteen. Ne jotka ovat tätä mieltä: mitä muita asioita on, joiden perusteella toinen puolisoista voi mielestänne päättää yksipuolisesti parisuhteen jatkamisesta?
Tuonhan ymmärtää kaikki, miten pitäisi toimia. Ilmeisesti et itse kuitenkaan ole ollut koskaan huonossa suhteessa ja yrittänyt löytää ratkaisua ongelmiin yhdessä puolison kanssa? Kun on kaikkensa yrittänyt ja mikään ei riitä? Rakkaus kadonnut kuin tuhka tuuleen. Me inhimilliset olennot eli ihmiset emme kuitenkaan aina ajattele järjellä vaan tunteella. Se on meidän heikkous tai vahvuus, miten kukin ajattelee. Kaikki tekee virheitä, mutta niistä myös oppii ajan myötä. Lapsilla on uskomaton kyky sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Olen kanssasi kuitenkin samaa mieltä, että eron jälkeen ei lapsia heti raahata uuden kumppanin silmien alle. Kaikille osapuolille pitää antaa aikaa käsitellä asiaa.
Alkuperäisestä aiheesta taas kerran eksyttiin. Mielipiteensä kun esittää, niin heti on huono ihminen :(. Toivottavasti saat ASIALLISIA vastauksia kysymyksiisi. Olen edellen kanssasi samaa mieltä. Ei kukaan voi yksin päättää avioliiton jatkumisesta.
20 vuotta! Ja ex mieheni todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö narsu (lääkitys tuli 8 kk:ta ennen eroa). Joten tiedän tasan tarkkaan mitä helvettiä avioliitto voi olla! Erosin, kun ex tunnusti, että hänellä on toinen nainen ja se oli minulle pelastus, että rakastui niin tulisesti tähän kakkoseen, että minä pääsin yleensä hengissä irti tästä miehestä.
20 vuoteen sisältyi, lapsen kuolema, henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä, miehen alkoholi ongelma, pettämisiä ja maanisessa vaiheessa tolkuton rahan käyttö!
Kun pyysin, että erotaan, niin mies uhkasi haulikolla tai että ryyppää kaiken alas ja tappaa sitten itsensä ja jättää minulle velat maksettavaksi yksin. Ja ex tuntien se olisi niin tapahtunut.
Kirjoitin avioerohakemuksen ja siihen pyysin ex nimen, kehtasi vielä kysyä, että olenko tosissaan?
Turha väittää etteikö pettäminen näkyisi lapsissa mitenkään.
"kokemusta on"
"Mutta ei pettäminen siltikään tee kenestäkään huonoa vanhempaa."
No mikä sitten tekee?
Alkoholismi? Ei kai sentään, sehän on jokaisen oma asia mitä omalle keholleen tekee.
Väkivaltaisuus? Ei kai tämäkään, kunhan ei lyö lapsia tai lyö lapsilta piilossa.
Välinpitämättömyys? No onhan tämäkin tapa olla vanhempi.
Liikaa työskentely? Eihän se nyt perheelle kuulu jos on töissä 24/7
"Tottakai petetyllä on oikeus päättää jatkosta, mutta ei yksin. Parisuhde on kahden kauppa."
Tämähän on ihan naurettava näkemys, toki täysin ymmärrettävissä kun se tulee pettäjän suusta.
Eihän nyt petetty mitenkään _voi_ hermostua pettämisestä niin paljoa että saattaisi pyytää eroa? Jo on otsaa, kuinka se edes kehtaa?! Mitä se sille toiselle kuuluu missä minä aikaani vietän?
niin siis jatkumisesta ei voi vain toinen päättää, koska siihen tarvitaan kaksi halukasta.
Lopettaa voi suhteen yksin omasta halusta. Esim. puolison pettäessä hyvin voi tulla johtotulokseen ettei voi enää luottaa pettäjään -> ei järkeä olla yhdessä -> ero.
Usealla pettäjällä taustalla on huono ongelmienratkaisukyky ja läheisyyden pelko. Ei osata ottaa omia tunteita tai muita vaikeita asioita keskustelun aiheeksi. Pettäminen on ongelman pakenemista ja siten helpompaa. Mieli selittää, kuinka tämä oikeastaan onkin parempi näin, minulla on oikeus, koska...Ongelmat johtuu suhteesta, ei minusta tai kykenemättömyydestäni kohdata niitä.
Sitä enemmän ihminen selittelee itselleen, mitä enemmän hän kokee olevansa pohjimmiltaan väärässä.
Pettäminen ei ainakaan tee vanhemmasta parempaa, se on varma juttu. Millainen opetus se on lapsille, että sitten kun teillä tulee vaikea paikka (tarhassa, koulussa, töissä, ihmissuhteissa), paetkaa ongelmia, se on asiallinen tapa ja hyväksi teille... Sillä vaikka lapsille puhuisi mitä, he ottavat ennenkaikkea mallia. On turha sanoa, että " vaikka äiti teki näin niin teidän ei tule tehdä niin...". Ja turha luulla, että "aikuistenväliset asiat" jää lapsilta huomiotta.
Paljon p*skempaa opetusta ei lapselleen voi esimerkin kautta antaa, kuin sen, että ongelmat ja vaikeat asiat kannattaa ja voi aina lakaista maton alle.
jos vaikea toimimaton suhde, jota toinen ei näytä edes haluavan parantaa, tunteet kuolleet... Miksei sitä uskalla sanoa, että erotaan. Miksi tarvitsee sen sivusuhteeen irtirepäisyyn? Onko liian vaikeaa uskoa, että tyytymättömyys olisi pätevä syy erota. Että tehdään itsestä k*sipää, niin toinen sitten jättää (syyn kanssa).
Heikko on ihminen, juu. Ja huonokin suhde on ollut suhde. Sitähän jäisi ihan yksin ja joutuisi pahimmassa tapauksessa tutustumaan itseensä, hyviin ja huonoihin puoliin? Parempi ottaa vararengas vierelle, ettei tätä tarvitse kohdata?
sinut heti pihalle saastuttamasta jäljellä olevaa kotia , minulta et saa minkäänlaista myötätuntoa ,ei sinun olisi tarvinnut ensin pettää ,vaan ensin sinun olisi pitänyt keskustella ongelmista ja jos ei olisi päässyt yhteis ymmärykseen olisit eronnut ja sitten ottanut uuden miehen mieleisemmän , kyllä olet alhainen ihminen , moraaliton surkimus noilla elämän katsomuksella et tule onnistumaan elämässäsi , opettele rehellisyyttä ensin .
tavallista tyhmempi ja itsekeskeinen , kyllä petyllä on yksin oikeus päättää omasta elämästään jatkaako vai ei , ei ainakaa huora pukit ja huorat sitä päätä mitä petetty päättää
asialle tehdä ,ja se on aina puolisoitten keskeinen asia , ei huoralla siihen ole mitään sanomista ,siksi petetyn tulee aina tietää petollisesta puolisosta, petetylläkin on ihmis oikeudet jos sitä et aikasemmin tiennyt .
Tiedän aikamonta muuta asiaa, jotka ovat lapselle paljon rankempia kuin pettäminen.
huonompi vanhempi sinähän olet epärehellinen , pettäminen on epärehellisyyttä , petos on petos .
Entä jos silti olen vanhemmista selvästi se rehellisempi?
Luehan koko viestiketju, ennenkuin vedät mitään johtopäätöksiä.
Mikäs oikein luulet olevasi, kuin noin rankalla kädellä tuomitset lähimmäisiäsi?
Täällä oli myös kirjoittelija, joka huoritteli minkä ehti. Semmoinen kyllä kertoo enemmän hänestä kuin kenestäkään muusta.
Miksi huorittelet?
kysymys. Olet pettänyt miestäsi, omasta mielestäsi minkälainen ihminen olet itse? Voisitko kuvailla itseäsi. Kuitenkin käy ilmi sun kirjoituksistasi että sun pettäminen oli omasta mielestäsi enemmän tai vähemmän oikeutettu. Jos on mutkia suhteessa niin pitää keskustella, sitä mieltä olet sinäkin. Mikset sinä keskustellut ennen kuin petit? Tämä ei ole huorittelua vaan asiallinen kysymys.
Ihanko totta te kerrotte lapsille että äiti/isi käy huoraamassa?
Eihän sellaiset asiat kuulu lapsille.
Koettakaa saada muuten asianne "hoidettua" ja suojelkaa lapset pettämisjutuilta jos sellaisia liitossa on.
Onhan mielestäni muitakin asioita parisuhteessa (kahden aikuisen välisiä) joita ei lapsille kerrota.
Pettämiseni oli väärin, missään mielessä se ei ollut oikeutettu teko. Pahoittelen, jos olen antanut sellaisen kuvan.
Jos jonkun asian pystyy ymmärtämään, niin se ei suoraan tarkoita sitä, että sen myös hyväksyy. Eikö? Ymmärrän pettämiseen johtaneet syyt, sille löytyy selkeä selitys - mutta yhtään hyväksyttävämmäksi se ei pettämistäni tee.
Miten niin en keskustellut ennenkuin petin?
Yhtäkaikki, jälleen kerran: puhun mielelläni itsestäni -lempiaiheeni kun se on- mutta ei se ole tämän ketjun aihe. Rohkeasti vaan uutta ketjua pystyyn, jos asia kiinnostaa lisää!
keskustelut epäonnistuivat kun kerran petit. Eikö se rehelliyyden nimissä olisi ollut parempi eroa ennen kuin meni peiton alle tosen miehen kanssa? Vaikka valitettavasti tiet joskus erkanevat, mikä minun mielestäni kuuluu elämään, niin oman kaverin ja hänen tunteiden kunnioittaminen pitää muista, hänkin on ihminen eikä yhtään huonompi mitä itse ole. Jos pettää niin kunnioittaminen on kaukana. Kuten melkein kaikki täällä kirjoittavat parisuhteessa on kaksi, eli ei voi olla vain petetyn syy vaan pitäisi myöskin katsoa mitä itse on tehnyt väärin.
Hyvää keväänalkua sulle.
Olisi ollut parempi, että olisin eronnut ensin.
"oisit sitten eronnut ensin ja etsinyt sen uuden petikaverin sen jälkeen!"
Voisi myös ajatella toisinpäin: Pari on yhdessä vuosikausia, vaikkei heillä ole enää mitään yhteistä - paitsi lapset ja asunto. Riitoja, kinaa, joiden vastapainoksi tyytymätöntä hiljaisuutta. Molemmat kulkevat omia teitään. Heillä ei ole yhtäkään yhteistä puheenaihetta, josta ei seuraa riitaa. On erittäin hieno asia, että jommankumman uusi suhde saa tällaisen parin eroamaan! Myöhemmin lastenkin on hyvä nähdä, että ennen niin myrtynyt ja stressaantunut vanhempi osaa olla onnellinen ja rakastaa.
mitä kirjoitit, niin jos järkeä on päässä vähänkään tähteenä, niin kyllä tuossa osaa jo eropaperit laittaa menemään ilman että siihen täytyy se kolmas tunkea joukkoon väkisin.
Mutta ihmisiä on moneen junaan ja osa näköjään jää asemallekin.
Kun elämä oikeasti olisikin noin helppoa, ja voisi toimia aina sekä kaikkialla noin viisaasti.
se on sanoa ja puhua teorioista - etenkään kun ei ole omasta elämästä kysymys... Ei sitä kolmatta kukaan väkisin tunge mihinkään. Siksi toiseksi jos sellainen ilmaantuu, niin paljon sen JÄLKEEN saattaa huomata mistä omassa liitossa oikeastaan on kysymys. Kenties ajattelee eroa ensimmäistä kertaa tosissaan. Se, että ajattelee eroa, ei tarkoita välttämättä eroa hakuseen heti seuraavana päivänä. Onneksi meitä on moneen junaan.
Kuinka moni muuten onnistuu solmimaan hyvän ihmissuhteen sillä hetkellä, kun sellaista toivoo? Niin - ei varmaankaan kovin moni. Joku toivoo läpi elämänsä eikä tärppää sittenkään. Siksi on aika veemäistä toivoa, ettei kukaan koskaan SAISIKAAN kohdata sellaista ihmistä kuin aina on toivonut - mikäli sattuu olemaan naimisissa. Tietyntyyppistä kateutta? Katkeruutta etukäteen? Elämäniloa ja -hehkua moisesta ei saa irti millään. Ettet vain olisi itse jäänyt asemalle tympeänä odottamaan, että joku järjestäisi elämäsi mukavaksi ja ihanaksi sinun ehdoillasi ja aikataulullasi?
tumput suorina ja odotan, että joko tekisi minun elämästä mukavaa!! Höh höh. Minä olen se nainen, joka oli 20-vuotta naimisissa kaksisuuntaisen ja narsun kanssa. Ja nyt olen sellaisessa suhteessa, jossa on tasa-arvoa ja rakkautta. Kolme vuotta meni siinä, että kokosi itsensä palasista kokonaiseksi ja uskaltaa luottaa vastakkaiseen sukupuoleen.
Sinun mielestäsi, pettäminen on oikeutettua silloin kun suhteeseen on tullut arki. Että huomaa, onko se ruoho vihreämpää aidan tuolla puolen. Entäs sitten? Kun olet pettänyt ja huomannut, että voisi olla vielä sitä markkina-arvoa ja maistuu se ruoho niin hiton hyvälle. Niin kerrotko puolisollesi, että sorry vaan, mä lähden tästä junasta nyt asemalle ja nousen toiseen junaan, kun tämä meidän elämä on niin hiton arkista ja harmaata etkä sinä tuo enää minun elämään mitään äksöniä! bye bye baby.
Olisikohan mieheni ex tuo sinun tekstissä kuvaama henkilö? Hän vaihtoi miestä lennosta ja on nyt neljännen kerran naimisissa. Lapsia 8 neljän 4 eri miehen kanssa! Hänkö on sinun ihanne ihminen? Lähtiessään jätti pennut miehille ja eikä edes maksanut elareita, kun oli niin "köyhä".
on ihan se ja sama, onko pettämiseen "oikeutusta" vai ei. Kuka sitä kaipaa? Tiedän, että haluan erota (sydän sanoo niin), vaikka mieheni ei halua. Aion sanoa hänelle suurinpiirtein niin, ettei suhteemme toimi ja haluan erota. Mahdollisimman kauniisti ja ystävällisesti.
Vaikka ihan tosiasiassa olen sitä mieltä kuin kirjoitit: Mieheni ei tuo minulle mitään äksöniä. Ei ole tuonut aikoihin. Ei ole kiinnostunut mistään mistä minä olen kiinnostunut, mutta odottaa minun olevan kiinnostunut kaikesta mistä hän on kiinnostunut (ja niitä on harvakseltaan). Ei kuuntele mitä sanon, mitätöi, ohittaa. Meillä ei ole yhteisiä ystäviä, ei yhteisiä harrastuksia, mieheni työ syö koko perheen hermoja (tekee sitä kotona, jossa ei ole tilaa). Mieheni ei osaa kommunikoida, neuvotella ja sopia. Hän olettaa, että minä ja lapset toimimme hänen sanelemalla tavalla. No way. Tulee riitaa. Olemmekin miljoona kertaa riidelleet samoista asioista. Olen yrittänyt kokeilla riitelyssä eri strategioita, sillä menestyksellä, että saamme riidoistamme monipuolisempia, mutta yhteisymmärrykseen, lähellekään sitä ei päästä koskaan.
Joten siis miehesi ex on juuri toiselta planeetalta kuin minä: Hän vaihtaa miestä kuin pipoa, 8 lasta 4 miehen kanssa, jotka hoitavat lapset. Minä taasen olen jumittunut mieheen, jonka kanssa olen elänyt yli puolet elämästäni ja jolle olen synnyttänyt kaikki 3 lastani. Ja kasvattanut ne myös yksin.
eroa, tiedän ettei narsu koskaan paranne ja iän myötä pahenee ja pahenee sekä tietyt luonteen piirteet nousee pintaan entistä voimakkaammin.
Ex miehellä oli voimakas syyllistämisen tarve. Eli teit miten tahansa ja kuinka hypit hänen mielensä mukaan, ei mikään hänelle riittänyt! Ainoa virhe kai oli minun puolelta se, etten palvonut häntä kuin kuningasta, niin kuin hänen kaverinsa tekivät. Valitettavasti erossa kävikin niin, että kavereiden silmät avautuivat hänen kohdallaan ja hän menetti paljon hyviäkin kavereita temppujensa johdosta.
Jos ei puhe auta, eikä keskustelu, niin sinuna laittaisin eron vireille ja hankkisin helvetin hyvän asianajajan itsellesi. Ennen ero vireille panoa etsisin asunnon valmiiksi ja siirtäisi sinne vähin eri jo omia tavaroita valmiiksi.
Kukaan ei ole niin vaarallinen kaveri erota kuin narsu! Narsu ei hyväksy että hänet jätetään! Pettämään älä erehdy, senkin narsu kääntää sinua vastaan erotilanteessa, todennäköisesti vaatii lapsiaan itselleen koska sinä olet huono äiti, hänen mielestään.
"Mies saa kuulla vaimonsa pettäneen naapurin Reiskan kanssa. Kuulee sen tuttavaltaan ja toteaa, että vaimonsa on alhainen jakorasia ja pistää kylmästi hopeat jakoon, eukko pihalle ja tenavista ei edes keskustella, koska pettämisellään lasten äiti on osoittanut olevan kelvoton vanhempi. Näinkö?"
Ei.
Ensin käydään leipomassa naapurin Reiskaa turpaan., sillä onhan se väärin että vaimo joutuisi kantamaan kaiken vastuun tapahtumasta. Sitten pätkitään vaimoa kunnolla turpaan. Sillätavalla, että se muistaa vielä vuosienkin kuluttua pettäneensä.
Vasta tämän jälkeen laitetaan hopeat jakoon.
PS huomaa kyllä että olet itse petturi
Väkivalta ei mielestäni ole mikään ratkaisu. Ensinnäkin väkivalta johtaa väkivaltaan, ja toisekseen kaikki kohtaavat voittajansa ennemmin tai myöhemmin.
Puhumattakaan siitä, että väkivallan käyttäminen johtaa usein vankeinhoidon asiakkuuteen.
Mutta sinällään mielenkiintoinen ajatusmaailma: pettämistä et suvaitse mutta väkivallan kyllä.
"Väkivalta ei mielestäni ole mikään ratkaisu."
Pettäminenkö sitten on? Ei tuossa vaiheessa enää mitään ratkaisua haeta, vaan syyllisiä.
"Ensinnäkin väkivalta johtaa väkivaltaan,"
Meinaatko että joku "naapurin Reiska" aloittaisi henkilökohtaisen kostoretken tai että hakattu vaimo kävisi kimppuun? Ehe, ehe, ei kai kukaan ole niin tyhmä että lähtisi soitellen sotaan?
"Puhumattakaan siitä, että väkivallan käyttäminen johtaa usein vankeinhoidon asiakkuuteen. "
Suomessako? Buahhahhaha, jopa vitsin murjaisit. Onko ketään Suomessa tuomittu vankilaan pienestä mukiloinnista? Ei. Täällä pitää olla puolenkymmentä raakaa väkivallantekoa alla ennenkuin häkki heilahtaa.
"Mutta sinällään mielenkiintoinen ajatusmaailma: pettämistä et suvaitse mutta väkivallan kyllä. "
Maailma kun ei ole mustavalkoinen, niinkuin sinä tapaat sanoa. Moni ei-väkivaltainen voikin huomata olevansa tilanteessa, jossa väkivalta onkin yksi mahdollinen tie.
Lapsellista puhettahan tuo on.
se menee. Pettäjä on petoksellaan antanut petetylle täyden ja aivan yksipuolisen oikeuden jättää pettäjä. Lupausta ei ole pidetty eikä petetynkään tarvitse sitä pitää.
Elämme tollasessa esineellistämiseksi kuvatussa maailmassa. Tosiaan, yksimielinenkin päätös riittää avioeroon. Oletko ajatellut yhtään mitä tuo ajamasi kummankin päätös vaatisi? Esimerkiksi jos ReinoRiitta olisikin hieman alkoholiin menevä, pettäisi ja kotiin tullessaan hakkaisi MattiMarkettaa. MattiMarketta päättäisikin, että hän haluaa elämältään muuta, mutta ReinoRiittapa ei suostu avioeroon - miksi suostuisi - hänhän voi nyt viillettää missä haluaa, kohdella puolisoaan miten haluaa ja toinen pitää vielä kodista huolta. Eli eikö sinusta ole yhtään mitään väärää siinä, että ihminen eläisi tuollaisessa pakkoavioliitossa? Kaikki kestettävä ja käännettävä toinen poski?
Itse olen henkilökohtaisesti oikein tyytyväinen, että liittoni toimii vapaaehtoisuuden pohjalta ja puolisollani on vapaa tahto olla liitossa tai ei. Ja vaikka puoliso haluaisi erota ja syy minusta olisi tyhmä tai perusteeton, niin väkipakoin en voi pakottaa toista jäämään enkä haluaisi elää suhteessa, jossa olisin ainoa, joka liittoa oikeasti haluaa. Ei toista voi kahlita ja olettaa, että voi kieltää toisen halun lopettaa suhde ja pakottaa olemaan liitossa jota tämä itse ei halua elää. Mielummin rajottaisin ehkä niitä liian hätiköidysti solmittuja liittoja. Mutta ihmisten "vangitseminen" ei ole se oikea reitti.
Teknisesti eroa voi hakea yksinkin, jättämällä vapaamuotoinen hakemus käräjäoikeuteen, mikä on erittäin hyvä ja kaikinpuolin ok systeemi harkinta-aikoineen. Hyvä että on tuollainen systeemi.
En kuitenkaan tarkoittanut tämmöistä teknis-juridista näkökulmaa. Mielestäni parisuhteeseen kuuluu huomattavasti paljon muutakin, kuin pelkkä juridinen siviilisääty.
Moni tuntuu tällä palstalla hyvin jyrkästi tuomitsevan pettämisen sellaiseksi seikaksi, että voi yksipuolisesti päättää avioliiton jatkumisesta. Mitä muita tämmöisiä asioita on?
Loppujen lopuksi aina sen toisenkin osapuolen halu erota riittää. Pysymiseen tarvitaan kummankin halu pysyä liitossa, muuten siitä ei mitään tulisikaan. Ja useastihan se juuri niin menee, että on jättäjä ja jätetty, osa sitten "kasvaa erilleen ja yhdessä päättää erota".
Mutta siis tämä yksipuolinen päättäminen (sillä ehdolla, että asiaan kuuluvasti vähintään informoidaan toista osapuolta aikomuksesta erota ja sitten menetellään kuten menetellään) on uskottomuuden osalta niin petetyn kuin pettäjänkin oikeus. Kun ei sitä kaikkein rakkaintaan voi kahlita edes sormuksin, jos ei toinen halua.
Kuinka moni rehellisesti sanottuna haluaisi elää liitossa, jossa voisi pakottaa toisen elämään siinä vaikka ei haluaisi?
luvan pettämiseen vai itse päätit pettää? Jos menit omin päin pettämään, niin silloin et noudattanut omaa ohjetta, että pari suhteeseen kuuluu kaksi? Mitäs se kolmas siinä sitten teki??
Eikös silloin tämän petetyn ole yhtäläinen oikeus tehdä päätöksiä erosta yksin? Kysymättä lupaa sinulta, koska ethän sinäkään ole lupaa kysynyt pettämiseen! Eikös sinunkin teko ole puolison esineestämistä? Puoliso on sivussa ja varalla kun vaimo tai mies jörniin vieraan kanssa.
Ja kun mielestäni tosiaan se on juuri esineellistämisen vastakohta, että kunnioitetaan toisen tahtoa - vaikka se tahto ei olisi sama kuin oma. Että ihmisellä säilyy kuitenkin se itsemääräämisoikeus sen suhteen, että haluaako elää parisuhteessa vai ei. Kyyneliähän se tuottaa, mutta niin tuottaisi "pakko"liitotkin.
Ja mietin, että miten käytännössä tämä ap:n kuvaamassa "ei-esineellistävässä liitossa" toimii nämä asiat; Kun toinen ilmoittaa haluavansa erota, niin toinen sanoo että ei. Okei, sitten eletään kuin ei mitään hetki ja vuoden päästä puoliso taas antaa suullisen hakemuksensa kumppanilleen että saiskos nyt sitä eroa.
Mun mielestä mikään ei ole sen inhimillisempää ja lopulta hellempää, kuin juuri tuo muka-esineellistävä liitto, jossa lähtökohtana on, että kumpikin haluaa elää liitossa ja mikään vähempi ei riitä. Ei parisuhdetta yksi ihminen voi tehdä.
Puhun mielelläni itsestäni, se kun sattuu olemaan lempiaiheeni. Minä en ole ketjun aihe, eli jos siltä tuntuu niin eikun uutta ketjua pystyyn!
Itseasiassa muuten kysyin tuossa yläpuolella, että mitä muita sellaisia seikkoja on, jotka ON/OFF tyylillä antavat "luvan" päättää avioliitto yksipuolisella päätöksellä?
Siis ymmärtääkseni siihen riittää ihan jopa se "ei huvita". Jokaisella on oikeus erota yksipuolisella päätöksellä. En näe mitenkään pettämistä ainoana siihen oikeuttavana asiana vaan jokatapauksessa ihmisillä on oikeus päättää haluavatko elää liitossa. Ainahan on hyvä, jos puolisot osaisivat keskustella enemmänkin ja tekemään lisää töitä parisuhteensa eteen, mutta kyllä se aina loppupeleissä riittää että kumpi tahansa osapuolista haluaa erota - ei siihen tarvita toisen lupaa.
Itse ymmärtänyt, että tuota ensimmäisessä viestissä käsittelemääsi osaa uskottomuuteen liittyen puhuttu juuri siitä, että jotkut oikeasti haluaisivat käyttää sitä oikeuttaan erota, jos tietäisivät puolisonsa pettävän. Ja jos tämän salaa, niin vie aika perustavaa laatua olevan oikeuden ja muodostaa parisuhteesta pakkoliiton, joka noissa tapauksissa on vieläpä pakottajalle mieluisampi kuin pakotetulle. Vaikka sinänsä itseäni hirvittää ajatuskin siitä, että puolisoni kokisi olevansa pakotettu olemaan minun kanssani - vastoin omaa tahtoaan.
Teknisesti tässä maassa -luojan kiitos- on mahdollista erota ihan yksipuolisella päätöksellä syitä selittämättä. Jos liitto ei huvita, niin eikun eropaperi käräjäoikeuteen niin asia on sillä selvä.
Pettäminen herättää voimakkaita tunteita, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Itse koen kyllä todella mustavalkoiseksi asetelmaksi sen, että ON/OFF tyyppisesti erotaan jos toinen pettää. Kun pettämisen rajatkin on vähän häilyviä, riippuvat niin kunkin omasta moraalista. Mutta kukin taaplaa tavallansa, sekin oikeus -luojan kiitos jälleen- tässä maassa on.
Olisiko esimerkiksi puolison toistuva väkivaltainen käytös riittävä syy ON/OFF-tyyliseen ratkaisuun? Tai insesti? Liiallinen alkoholinkäyttö? Talouden tuhoava peliaddiktio? Hammastahnatuubin puristaminen väärästä paikasta? Hääpäivän unohtaminen? Jatkuva mäkätys? PMS?
hyviä ja asiallisia kirjoituksia, sopii toivoa että väittelykumppanisi ymmärtäisi sun kirjoituksesi. Sitten minä yksinkertaisena miehenä haluaisin antaa omaa kommentini. Jos minä omasta mielestäni olen elännyt liitossa suurinpiirtein niin kuin pitää, ja saan tietää että vaimollani on ollut jonkun aikaa panokaveri, niin omasta mielestäni minulla on oikeus itse päättää haluanko jatkaa hänen kanssa vai ei.Silloin minä päätän ekä vaimoni
Tyytymättömyys suhteeseen ja haluamattomuus olla enää siinä?
kerroit sekeästi kuinka se menee mutta täällä nämä kaksi petturi naista ei ymmärrä yksinkertaista logikaa vaikka heille rautalangasta kääntäisi että petetylläkin on ihmis oikudet ja petetty voi itse päättää omasta elämästään eroaako vai meneekö terapiaan ensin yrittäessään pelastaa liittonsa , kyllä petetty saa panna pettäjän kartanolle niin halutessaan.
oli kumpi tahansa syytön osapuoli, on syyttömällä osapuolella oikeus tehdä päätös haluaako jatkaa avioliittoa vai erota , mitään päätöstä ei heti voi tehdä vaan se vaatii asian selvittelyä ,kyllä avio puolisot omistaa kuvaanollisesti toisensa ,liittohan on yhteinen päätös , jos rouva eroava ei tätä tajua ,ihmettelen suuresti sinun moraaliasi ,tällä peruusteella sinua voi verrata epärehelliseen ihmiseen ,epärehellinen ihminen pyrkii salamaan tekemänsä rötökset .
"Rouva"?
Kovin tunnutaan keskittyvän tähän erota/ei-erota vääntämiseen. Joillekkin pettäminen on riittävän hyvä syy eroon sinällään, ja se heille suotakoon.
Mutta mielestäni asioiden ei tarvitse olla noin mustavalkoisen ON/OFF kysymyksiä. Muitakin toimintatapoja varmasti löytyy. Jos siirtäisi katseen pois siitä itse pettämisestä ja näkisi kuvoita laajemmalta, ei ehkä tarvitse olla niin tiukasti tuollaisessa "törkeän sopimusrikkomuksen seurauksena irtisanoutuvasta sopimuksesta".
Jotain parisuhteesta kertoo aina pettäminen. Toiset on tapapettäjiä, kykenemättömiä vakituiseen parisuhteeseen: sen asian kanssa on joko vaan elettävä tai sitten ei. Toiset töpeksii rankasti ja kuksii jotakuta satunnaista kännipäissään kerran elämässään: moka mikä moka, ihminen kuitenkin voi oppia mokistaan (fiksut toisten mokista). Nuo eivät sinällään kerro parisuhteen tilasta juurikaan mitään; ensimmäisessä esimerkissä parivalinta on osunut mihin on osunut, toisessa puoliso kämmää raskaasti.
Mutta sellainen pettäminen, jossa rakastutaan suhteen ulkopuoliseen kolmanteen pyörään, kertoo kyllä ettei parisuhde ole ihan mallillaan. Toimivaan parisuhteeseen kun ei kolmatta pyörää mahdu. Eikä sitä parisuhteen toimimattomuutta itse tilanteessa elävänä välttämättä tajua itse ollenkaan VAIKKA KYLLÄ PITÄISI, mutta minkäs teet.
Joku vertasi, että jos sammakon heittää kiehuvaan veteen, niin se loikkaa sieltä heti pois. Jos sen laittaa taas normaalilämpöiseen ja alkaa pikkuhiljaa lämmittämään vettä, niin sammakkoparka ei tajua veden lämpiämistä ja lopulta kiehuu hengiltä. Pitkässä parisuhteessa voi käydä juuri noin, itse ei huomaa olevansa aina vaan kuumemmassa vedessä - lopulta niin kuumassa että jos sinne suoraan joutuisi niin varmaan loikkaisi salamana pois.
Siinä on sitten pariskunnalla pelipaikka: pettäminen ja mitäs sitten tehdään? Kylmä ON/OFF-tyyppinen ero on vaihtoehto sekin, mutta siinä tuskin oppii virheistään. Aika raskas homma varmasti on arvoida pystyykö parisuhteesta vielä rakentamaan toimivan, sellaisen johon sitä kolmatta pyörää ei vaan väliin mahdu. Sellainen vaatii paljon, ja vielä enemmän vaatii se, että tekee päätöksen erosta: toteaa, ettei parisuhteesta voida saada kunnollista, jolloin kaikille paras vaihtoehto on ero - varsinkin lapsille.
Nämä ei ole helppoja juttuja, yleensä on valittavana vain vääriä vaihtoehtoja.
Nimim. "kokemusta on".
huokuvat vahvasti sitä, että sinun pettäminen on sallittu, kun sinä menit rakastumaan siihen kolmanteen pyörään, mutta siitä huolimatta puolisosi ei saisi tehdä päätöstä avioerosta yksin vaan pitäisi rukoilla sinulta lupaa?
Sinähän se kolmannen pyörä olet suhteeseen tuonut, ei tämä mies jota petit. Sinähän sen olet mahdollistanut ja antanut itsellesi ja tälle kakkoselle tulla luvan teidän suhteenne väliin, ei siinä ole puolisolta kysytty, että miten on? Saisinko pitää toista miestä tässä sivussa?
Pettäminen on pettämistä, oli se tehty mihin syyhyn tahansa vedoten jos se loukkaa toista eli petettyä.
Kyllä minusta edelleen petetyllä pitää olla oikeus päättää haluaako hän jatkaa tällaisen luuserin kanssa joka ei osaa muuten toimia kuin pettää? Miksi luulet, että petetyn pitäisi vain luottaa jälleen sinuun ja antaa kaikki paska anteeksi mitä olet häntä kohtaan tehnyt? Miksi???
Oletko yhtään ajatellut sitä, miksi tuli avioero sinulle? Oletko ajatellut sitä tuskaa minkä toiselle teollasi aiheutit? Voitko ymmärtää kuinka tilanne voi olla sellainen, että petetty ei halua enää kärsiä sinun vuoksi, koska mikään ei voi sitä taata hänelle, että sinä teet sen uudestaan kun tulee ongelmia tai herkullinen tilaisuus uusi?? Sinä olet liian epäluotettava parisuhteeseen, sellaiseen jossa pitää rakentaa eikä rikki repiä perheitä, ihmisiä ja lapsia.
Jostain luin avioliittotestin: Ollaan erossa kuukausi ja ellei sinä aikana koe jotain ikävää ja kaipuuta, kannattaa erota.... Aika käytännöllistä.
Parisuhde on kahden ihmisen välinen vapaaehtoinen sopimus. Jos jompikumpi sen haluaa purkaa, ei siihen lupaa kysytä, ei tarvitse.
Yritä ymmärtää, että meitä ihmisiä on moneksi - niin myös parisuhteita. Joku on saanut liitostaan uskottomuuden kriisin kautta jopa paljon entistä paremman. Uskottomuudesta voi oppia itsestään paljon uusia asioita, molemmat. Elämässä kannattaa elää eikä vain pysyä elossa. Sekavista, kaaosmaisista, tuskaisista, raastavista yms. tunteistakin voi olla onnellinen, sillä jos selviytyy niistä kunniakkaasti, pystyy rakastamaan täysillä elämää ja ihmisiä ympärillään.
Tasapainoisten, omaan elämäänsä tyytyväisten ihmisten ei tarvitse arvostella toisten tekemiä tekoja/valintoja.
laitettiin pennut lastenkotiin, viikon päästä haettiin ne pois itkun kanssa, sen jälkeen on kasvatettu lapsista kunnon kansalaisia, nyt nautitaan lapsenlapsista, kaikki pitävät meitä ihannevanhempina.
kun sama peli alkaa kun tilanne rauhottunut,ei pettäjän kanssa tule elämästä yhtään mitään.
Ainakaan jos pettäjä on vielä väkivaltanen.
Voi sitä muuttaa erilleen ja kokeilla,usein tulee ikävä,mutta kun taas ollaan yhdessä,arki tulee ja samat tavat.
ON/OFF-ratkaisu.
Pahoittelen, jos olen antanut sellaisen kuvan, että mielestäni pettäminen olisi sallitua. Ei se ole, se on yksiselitteisesti väärin.
On eri asia ymmärtää miksi jotain on tapahtunut, kuin hyväksyä tapahtunut. Voi siis ymmärtää sellaista mitä ei hyväksy: niinkuin vaikka nyt aiheena oleva pettäminen.
Miksi muuten vedät sukupuolet esiin koko ajan? Puhut että olisin pettänyt miestä... mistä tiedät sukupuoleni? Vai suhtaudutko ylipätäätään ihmisiin lähtökohtaisesti tämän sukupuolen perusteella? Sellainen on minusta sovinismia, koska moinen ajattelumaailma vain lujittaa sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Usein täällä kyllä on jopa sellaisiakin voimakkaita mielipiteitä, jotka lujittavat naisen huora-madonna -asetelmaa.
Pettäminen voi olla pariskunnalle kasvun paikka. Minusta ei ole pakko päättää että erotaanko vai jatketaanko samaan vanhaan malliin. Voisi kysyä että jos jatketaan niin miten jatketaan?
Asia ei ole minulle sinällään ajankohtainen, itse (pettäjä) eroa halusin ja eroa hainkin, expuolisoni (petetty) ei olisi eroa halunnut. Se pettämiseni ei ollut eron syy, meidän parisuhteemme ei kertakaikkiaan vain toiminut niin, että molemmilla olisi siinä ollut hyvä olla. Ensimmäisen vaiheen loppumetrejä tässä nyt mennäään, erillään on asuttu jo muutama kuukausi.
Eli expuolisoni ei todellakaan tarvinnut "rukoilla minulta lupaa" eroon. En siis puhu omasta tapauksestani, vaan tästä ketjun aiheena olevasta ilmiöstä kaikenkaikkiaan.
On heittoja, että pettäjä on epäkelpo vanhempi kun on osoittanut epärehellisyyttä. Mutta mitä jos se pettäjä on silti vielä puolisoista se selvästi rehellisempi? Kumpis silloin on parempi lähivanhempi? Eli ei asiat ole niin mustavalkoisen ON/OFF kuin täällä joskus tunnutaan totuutena julistettavan.
Jos mielestäsi pettäminen on ON/OFF, niin sitten pitää osata määritellä se, että mikä on pettämistä ja mikä ei. Osaatko määritellä?
Joillekuille kun on pettämistä jo se, että firman pikkujouluissa tanssiin pomon puolison kanssa tämän pyynnöstä. Toisille jo naapurista unen näkeminen on pettämistä.
Onko kännipano pettämistä? Suunnittelematon, harkitsematon ja täydellinen töppi, jota ei ole aikaisemmin tapahtunut ja tuskin tulee tapahtumaan. Mitä jos se kännipano onkin jäänyt vain suihinoton asteelle - tai vain teinimäisen kiihkeään suutelukohtauksen asteelle?
Onko pettämistä se, että on henkisesti sitoutunut johonkin toiseen kuin omaan puolisoonsa, vaikkei harrasta seksiä missään muodossa?
Osaatko vastata, koska pettämisen raja pitää kyetä määrittelemään tarkasti jos näkee pettämisen ON/OFF-ratkaisuna.
Ei ole mikään itseisarvo, että jatkaa parisuhteessa "kaikesta huolimatta". Jossain se raja meillä kaikilla on.
Mutta vaikeinta onkin määrittää milloin pitää kylmästi pistää peli poikki: milloin harmaa on tarpeeksi tummaa ollakseen tummanharmaata?
Jatkuvaa pettämistä (ikäänkuin elämäntapana) ei minun mielestäni pidä sietää, vielä vähemmän väkivaltaista käytöstä.
toiselle se on kännipano, toiselle pitkä suhde. Henkilökohtaisesti uskottomuus ei minulle tarkoita suhteen loppumista, mutta ymmärrän niitä joille se sitä tarkoittaa.
Pitkässä liitossa shit happens. Jos se, että puolisosi rakastaa ja haluaa vain sinua, on sinun elämäsi perusta, et ehkä vain voi jatkaa liittoa vaikka halusitkin. Silloin toisen uskottomuus on varmasti ON/OFF ja liiton lopettaminen petetyn puolesta on paitsi oikeutettu myös joskus ainoa vaihtoehto.
Viestit koskee samalla lailla niin nais- ja miespuoleista henkilöä.
Muistaakseni oli aiemmin olleissa teksteissä nainen??? Vai oletko toinen Yksi Eroava tällä palstalla?
Pettäminen, mikä tekee siitä viime lopussa hyväksyttävän? Onko mitään syytä pettää, muu kuin, että parisuhteessa menee metsään?
Tai muut syyt:
- jännitystä elämään
- tylsää, ei oo mitään tekemistä
- haluaa vain testata itsensä markkina-arvon
- haluaa todellisuudessa erota, mutta ei onnistu saamaan puolisota samalle mielipiteelle positiiviseksi muutoin kuin loukkaamalla häntä pettämisellä!?
- haluaa erota (piilotajunnassa) mutta haluaa testata onko se uusi niin hyvä, että kannattaa erota?
- haluaa erota, hankkii salasuhteen valmiiksi (eli uuden) paljastuu typerän jutun avulla ja toinen loukkaantuu niin, että hakee eroa, jolloin pettäjä muuttaa sen uuden luo suoraan.
- haluaa säikäyttää puolisoaan, ettei tämä pidä häntä enää itsestään selvyytenä.
Mutta:
Entäs jos käykin niin, ettei se uusi olekaan se elämän ihminen? Kun ensi huuma menee ohi (aivojen kemiallinen reaktio)huomaa, että tulipahan tehtyä moka. Mitäs sitten?
Entäs erot? Kuinka moni näistä eroista on turhia sen vuoksi, että ei OSATA elää sitä normaalia ARKEA! Vaan pitäisi olla koko ajan sitä äksöniä elämässä. Moraalilla, arvoilla ja toisen kunnioittamisella sekä todellisella RAKKAUDELLA ei ole mitään arvoa, kun annetaan viettien viedä ja järki unhotetaan narrikikkaan.
Kärsii lapset aikuisten tyhmyydestä, kärsii aikuiset omasta tyhmyydestä.
Mutta sehän nykyaikaa, kaupallistetaan kaikki ja eletään kuin siat pellossa. Ja loihdetaan tätä väljähtänyttä lausetta:
ON VAIN YKSI ELÄMÄ JA SE PITÄÄ ELÄÄ ITSE HELVETISTI NAUTTIEN.
toivottavasti petturi puolisot lukevat tuon ja toivonmukaan siitä jotain oppisivat , voihan olla että heillä on harvinaisen alhainen älyykyys taso , tai muuten ei enään mene mikään perille .
En tarkoittanut, että jokainen pariskunta pystyy pistämään suhteensa entistä ehommaksi toisen (tai vaikka molempien) uskottomuuden kautta. Itsepä siinäkin pitää tehdä arvio tilanteesta, mitkä seikat puhuvat liiton jatkamisen puolesta ja mitkä taas sitä vastaan. Mielestäni väkivalta on syy numero 1 suhteen lopullisen päättämisen puolesta.
Usein vielä nuo harmaat alueet ovat molemmilla varsin erisävyisiä; toisella lähestyy tummanharmaa, kun taas toisella on vielä miltei valkoinen kuva suhteesta. Toisen mielestä toimii, toisen mielestä ei.
Itsekin olen aina puhunut väkivallattoman liiton puolesta. Sitten tapasin tuttavan kautta miehen, jonka vaimo on väkivaltainen, kännipäissään tietysti. Helppo taas sanoa "lopeta juominen". Ei se niin mene...ikävä kyllä. Heillä on kaksi lasta ja vaimo käy sotaa miestään vastaan heidän välityksellä. Tosi sairasta. Mutta mies ei halua erota, koska lasten tapaamisesta tulisi varmasti aivan ennennäkemätöntä säätöä ja riitaa. Aivan varmasti. Elämä ei ole helppoa, vaikka monet kuvittelevat, että pitäisi olla...
ero voi olla jollekin "sitä ainoaa oikeaa pettämistä". Siksi on hieman arvelluttavaa neuvoa jotakuta rinnakkaissuhteellista ym. oitis eroamaan - etenkin, jos tämä "petetty" kumppani ei sitä halua!
vähäsen. Joku elää tunteettomassa ja toimimattomassa parisuhteessa pitkään. Ehkäpä vuosikymmeniä. Ei kykene syystä tai toisesta eroamaan. Tällaista toimintaa sanoisin suuremmaksi epärehellisyydeksi kuin uskottomuutta sinänsä; joka ei myöskään ole mikään toivottava asia...
eli oletko Katja sitä mieltä että ei pettäjän pidä erota jos petetty ei sitä halua? millä pohjalla suhde silloin on....
jaksat jankuttaa tuota omaa kantaasi.Eikö sinulla ole muuta foorumia päteä. Vastaus alkutekstiisi on hyvin yksinkertainen. Tottakai petetyllä on oikeus hakea eroa, jos hän niin haluaa. Toinen asia on se, että kannattaako se aina. Kokonaisuus täytyy arvioida. Lapset, suhde puolisoon, omaisuus, velat ym.
Pelkän lorton/huoripukin takia eroa ei kannata hakea. Kokonaisuus ratkaisee. Mutta petetyllä on oikeus hakea eroa, jos niin vahvasti tuntuu.
mielestäni pitää, jos suhde ei toimi, se on selvää. Eron voi kuitenkin hoitaa monella eri tavalla... ainakin huonosti tai erittäin huonosti... Suhteesta on todella paljon helpompi irtautua, jos ero valmistellaan hyvin.